Astioitakin Anttila tietysti myi, ja monenlaisia! Harmi kyllä näissä oli vielä vähemmän värillisiä sivuja kuin huonekaluosuudessa. Huomiota kiinnitti se, että kokonaisia astiastoja oli kaupan edelleen paljon, vaikka jo Kilta-sarja aikoinaan avasi tietä sille, että astioita myytiin kappaleittain. Mukana kavalkadissa on monia nykyisin haluttuja klassikkoastioita, mutta aloitetaan kuitenkin pikku säilytyskalusteista.
Muovipintaisesta metallilangasta valmistettuja koreja, telineitä sun muuta myytiin aikanaan paljon, välillä ne unohtuivat, mutta niiden retroarvo on taas nousussa. Joku lehtiteline ja kori meiltäkin löytyy; kuvan hedelmävati on aika hauska.
Sitten varsinaiseen keittiöosastoon aterinten kautta. Puuvartiset aterimet ovat viehkoja, mutta valitettavan usein koneessa tai liottamalla pilattu. Tästä huolisin vaikka kaikki!
Kruusattua puristelasia oli tarjolla monenlaista, mutta myös yksinkertaisempaa kuten Ruutu-sarjaa. Vaikuttaa kyllä, että Anttila on olettanut asiakkaidensa pitävän krumeluurista.
Vielä vähän lisää puristelasia, Empire-sarjaa, ja myös suoralinjaisia Kesti-laseja. Alareunassa on pieni ruusukuvioinen maljakko, jollaisen taisin omistaa lapsena - tuskin sitä enää 1970-luvulla on myyty, vaan on kulkeutunut ilokseni second handina.
Tuttuja maustesettejä sekä pikkuhaarukoita ja -lusikoita. Ehkä suosittuja lahjaesineitä nämäkin?
Lisää kirppisten vakiokamaa: kauniin muotoisia pikkuleipävuokia, jollaisia minullakin on iso pino (käytänkin niitä joskus, vaikka nykyaikaisissa silikonimuoteissa on hyvät puolensa). Näitä kuuden settejä on myyty sangen kohtuulliseen 1,25 markan hintaan, joten niitäkin on varmasti myyty paljon.
Nyttemmin kovin keräillyistä Arabian puhalluskoristekupeista kaupan oli ainakin Sallaa. Ja huomatkaa ihanat Emilia-astiat! Sarja tuli markkinoille jo 1957, ja tässä elettiin sen toiseksi viimeistä vuotta. Herkät esittävät kuviot eivät olleet enää 1960-luvun juttu.
Ruska-sarja oli näköjään olemassa jo vuonna 1965 - tarkemmin asiaan perehtymättä olin aina ajatellut, että sen täytyy olla 1970-luvun tuote.
Ihanat, nyt hurjan kerätyt kuvioemalit sai myös Anttilalta. Vegeta on ehkä kaunein koskaan tehty emalin koristeaihe - tosin pidän myös Neptunista, mutta nämä värit... Onneksi tämä on värisivu, on varmasti lisännyt myyntiä aikoinaan!
En kuvannut kaikkia astiasivuja, koska perusastiastot ja lasit toistavat aika paljon itseään. Anttilan valikoima on oikeasti ollut hämmentävän suuri. Löytyikö tästä sinun keräilykohteesi?
Kiitos mahtavasta astiakatsauksesta! Onpa astioita ollut todella paljon Anttilan valikoimassa.
VastaaPoistaNo todella - ja kaikkea muutakin, leninkivalikoimakin oli aivan tolkuttoman laaja.
PoistaLapsuudenkodissani oli kaksi tummanruskeaa teekuppiparia, jotka vanhempani olivat muistaakseni saaneet joko kihla- tai vihkilahjaksi 60-luvun alussa. Luulisin niiden olleen tuota Ruska-sarjaa.
VastaaPoistaModerni vaihtoehto kukkakupeille :)
PoistaHei ja kiitos muistoja herättävistä kuvista!
VastaaPoistaMuistan, että 1960-luvun puolivälin jälkeen meille tilattiin ainakin kaksi punaista emalikattilaa ja Arabian ruokakalusto, ei kuitenkaan tuo kuvassa oleva.
Noita Kesti-sarjan laseja ja kannujakin minulla on aika monta... NIitä ei kuitenkaan ole tilattu Anttilasta.
Ruokakalustoja oli tosiaan kuvastossa muitakin, mutta ei niin mieleenjääviä, että olisin skannannut jokaisen - etenkin kun olivat mustavalkoisia kuvia.
PoistaMulla oli lapsena tuo kauniita koriste-esineitä maljakko numero 17. Kyläreissulla taas tuli juotua kahvia arabian kahvikuppi B:stä. Wärtsilän iloisesta emalista nuo juureskattilat on olleet uusintatuotannossa. Lapsuuden kodissa oli käytössä tuo arabian kannu J. Kivoja muistoja toivat mieleen nämä kuvat.
VastaaPoistaKiva, että löysit tuttuja juttuja!
PoistaOtsikossa esittelit astioita Anttilasta, mutta lasisivulla esitellään modernia ja edullista lasia Anttilalta. Koska olet perehtynyt sekä kieleen, että Anttilan kuvastoihin (ja toki moniin muihinkin mielenkiintoisiin ajankuvaa avaaviin julkaisuihin), osaatko sanoa missä vaiheessa tällainen muutos sijamuodon käytössä on tapahtunut.
VastaaPoistaTiina
Hauska huomio, Tiina! Juuri maanantaina työhöni (olenko sanonut, että minulla on hauska työ?) kuului Anttilan vanhojen kuvastojen selaamista. Ottamistani kuvista katsoin nyt, että ainakin vuonna 1979 kannessa jo luki "Anttilasta".
Poista