keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kesäinen arkiselfie

Kun tämän aamun haastattelu viivästyi ja lopulta peruuntui, tein kuten nykyihminen tekee aikaa tappaessaan ja otin selfien. Tällainen on keskiviikkoaamun kesälook.


Meikkiä on tuskin lainkaan, hiukset on hätäisesti sidottu poninhännälle. Vaatteet ovat arkea: nykyaikainen off shoulder -ribbitoppi (poistotekstiilipenkojaisista muistaakseni) ja 1950-luvun printtihame yhdistettynä 1970-luvun farkkutakkiin, kesävakioon, josta luovun vasta kun se kuluu puhki. Tämä on yksi esimerkki toppi-printtihameyhdistelmistä, joita olen käyttänyt viime aikoina paljon. Hameen kuosin esittelinkin jo korjaustöiden yhteydessä täällä, mutta nyt uusintana, koska se on niin kaunis.


Moniin vintagetyyleihin liittyy kiinteästi laittautuminen: kampaus, meikki, asusteiden valinta. Se jokin, joka nostaa asun arjen yläpuolelle. Itsekin arvostan sitä, huolelliset yksityiskohdat ovat osa vintagen viehätystä, mutta  joskus on vain kiire mennä, ottaa alle pyörä ja istuimeen taapero, eikä aina sovikaan näyttää kovin huomiotaherättävältä. Sitä on arki. Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi reilummin vain ottaa asukuvia arjen keskellä eikä vain silloin, kun on viimeistellyt itsensä parhaimmilleen juhlaan tai jostain muusta syystä.


maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kuvia alkukesästä

Kesän ensimmäinen lomajakso on takana. Sen piti alkaa suurella pyöräretkellä, jonka päätepisteenä oli kesäkoti, mutta kuinka kävikään? Todella ikävä kesäflunssa kaatoi petiin perheen aikuisväestön, ja kun pyöriä piti olla lastaamassa junaan, makasinkin sängyn pohjalla pää täynnä räkää. Sitä kismityksen määrää, kun huolella suunniteltu reissu valmiiksi ostettuine lippuineen kaatuikin - tai no, siirtyi myöhempään kesään, mutta sillä hetkellä se ajatus ei auttanut.

Päätimme kuitenkin lähteä kesäkodille potemaan tautimme loppuun, ja siellä vietettiin reilu viikko. Tyylikuvia siellä ei ole tapana ottaa. Tässä kuitenkin Kiilan äänipäivillä ihanassa Westersissä napattu poikkeus, joka samalla todistaa, miksei tyylikuvia kesäkodilla oteta: hattu on vanhempieni Kyproksen tuliaisina tuoma turistihalpis, vyönä palvelee plyysisen aamutakin vyö ja kangaskengät ovat nähneet viime aikoina monenlaista maaperää. Taaperon rattaatkin ovat lainatut.


Mutta eikö ole aika ihana puvun kuosi? Kukkamekko löytyi viime poistotekstiilipäivästä, ja vaikka se malliltaan ei ole mieluisin, halusin ehdottomasti antaa tälle kukkamerelle mahdollisuuden. Juuri tällaisessa tyylissä 1970-luvun kuosimaailma on parhaimmillaan.


Lämpimän viikonlopun jälkeen viileni ja alkoi sadella. Keittiössä ollessamme kissa istui mielellään puoliksi avatun ikkunan karmilla ja katseli pihan lintuja; kuistin pylvään päällä on pääskysen pesä. Emme vieläkään raski päästää kisua kulkemaan vapaana edes maalla, mutta valjaissa se teki pitkiä lenkkejä, seikkaili metsässä, pellonreunalla ja kasvihuoneella. Lupiinit kukkivat hullun lailla, mutta ikävä velvollisuus oli niittää tämän tulokaslajin kukinnot ennen kuin siemenet kypsyivät. Isona ja näyttävänä kasvina lupiini sopii mainiosti suureen lattiamaljakkoon, jollaisissa joskus oli tapana pitää osmankäämejä.


Aika ei ehkä pysähtynyt, mutta se jarrutti. Kesän ilot ovat pieniä: kävely hakemaan Hesaria tienvarren postilaatikolta, aamukahvi pihalla kun jonain aamuna ei satanutkaan, naapurin kissanpentujen ihastelu innokkaan taaperon kanssa. Uimarannalle päästiin vain kerran, säätilassa, jossa vain 12-vuotiaat pystyivät uimaan. Juhannuksena nautittiin ystävien ihanasta puusaunasta kylällä, vihtakin oli tehty.

Yksi löytökin mahtui kesälomaviikkoon. Keittiömme liinavaatekaappiin oli päätynyt abstrakti 1950-luvun kangas; naapuri kertoi pelastaneensa sen joutumasta roskalavalle. Värit eivät toistu kuvassa oikein, mutta kuvioissa on mustan ja valkoisen lisäksi sinapihtavaa keltaista, hiukan murrettua punaista ja kylmää tummanvihreää. Pala on juuri sen kokoinen, että siitä syntyy hame. Olen ollut viime aikoina kovin ihastunut novelty-kuosisiin puuvillahameisiin ja yksinkertaisiin toppeihin niiden yläosina - tämä sopii sarjan jatkoksi mainiosti.


Hopeapeilin kesäseikkailuja voi seurata Instagramissa @hopeapeili - ihan joka kirppislöydöstä en enää raportoi blogin puolelle, mutta juuri sellaisissa pikkujutuissa insta toimii mainiosti. Tervetuloa mukaan!

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Puistokirppislöytö olikin design-vaate

Olen usein puhunut siitä, ettei Suomessa tee luksuskirppislöytöjä. Täällä on sodanjälkeisinä vuosikymmeninä käytetty niin vähän Chanelia, Dioria ja muita eurooppalaisia luksusmerkkejä, että maahantuodut harvat kappaleet varmasti periytyvät tiukasti suvun sisällä. Suomessa myös teetettiin vaatteita pitkään, vielä 1960-70-luvullakin. Mutta poikkeuksensa on täälläkin.

Löysin puistokirppikseltä kivan kesämekon, vähän kauhtuneen ja itselleni pienen, mutta pieni oli hintakin ja arvelin, että kauniista kankaasta ja hyvästä rungosta pystyisin muokkaamaan jotain sopivaa - vaikka jatkamalla olkaimia jollain sopivan värisellä kankaalla. Värejä oli valittavaksi:


oranssia, pinkkiä, turkoosia, valkoista, hiekanruskeaa, lehmuksenvihreää. Tyyliltään puku edustaa mielestäni siirtymävaihetta 1950-luvun new lookista kevyempään ja värikkäämpään 1960-luvun modiin, mutta se voi myös olla vielä selvästi 1950-luvun puolelta.


Tuotelappu näytti tältä, ja ihan sattumalta tajusin, mihin Cinderella-tuotemerkki liittyy.


Mekkoni on Riitta Immosen suunnittelema! Cinderella oli Immosen luotsaama tuotemerkki, joka teki prêt à porter -periaatteella kepeitä kesäasuja, suloisia alusvaatteita, äitiysvaatteita ja käytännöllisiä työtakkeja - arkisia tuotteita, jotka haute couture kiersi kaukaa. Cinderella perustettiin vuonna 1955 ja sillä oli Helsingissä oma putiikki, joka avattiin 1957. Vaatteiden päämateriaalina oli puuvilla, ensin kotimainen PMK:n valikoimista, sittemmin yhä useammin ranskalaisen Boussacin valmistama. Veikkaan, että löytämäni puvun kangas on ranskalaisperäistä, siksi rohkeasti kuvioitu se on. Myös Eva Taimi teki Cinderellalle käsinmaalattuja uniikkikankaita - löytäisipä joskus jotain sellaista!

Ilmeisesti muuten tämä Hopeapeilin kansikuva-asukin on Cinderellaa, ainakin kansi on mukana Immosesta kertovan kirjan Cinderella-luvussa. Olen julkaissut tämän täällä ennenkin, koska asu on epätavallinen ja hauska, housuasuna ajalleen (1961) rohkea ja rento valinta. Nämä sanat ilmeisesti kuvailevat Cinderellan linjaa yleisemminkin. Brändi oli suunnattu nuorille, moderneille naisille.


Cinderella lopetti toimintansa vuonna 1968. Sen pieniin sarjoihin perustuva tuotantotapa kävi kannattamattomaksi, kun muu valmisvaateteollisuus alkoi tuottaa suuria eriä samantyyppisiä vaatteita.

Jos haluat lukea lisää Riitta Immosen työstä ja Cinderellasta, suosittelen Ritva Koskennurmi-Sivosen hyvin tehtyä, perusteellista kirjaa Muotitaiteilija Riitta Immonen - vaatteita naisille työhön, juhlaan, vapaa-aikaan (Multikustannus 2008). Kirjakaupoissa tuskin enää on, mutta itse hain sen tätä kirjoitusta varten lainaan kaupunginkirjastosta. Vanhasta suomalaisesta muodista on harmillisen vähän kirjoja, tämä menee ehdottomasti hankintalistalle.

Mutta tätä taustaa vasten en nyt lähdekään tuunailemaan parin euron puistolöytöäni. Myydäkö pois vai odottaako, että tytär kasvaa? Ehkä seinähengariin voisi välillä vaihtaa uuden puvun.

Ps. Lisäsin uuden aihetunnisteen: Suomi-vintagen alle kerään vähitellen vanhojakin aihetta käsitteleviä kirjoituksia.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Pari palaa Turkua

Tämä virkanainen ei ole vielä lähtenyt lomalle, joten blogi on ollut taka-alalla. Onneksi pieniä lomamaisia hetkiä voi ottaa työpäivienkin oheen. Esimerkiksi tällaisissa tunnelmissa poikkesimme viime viikolla, kun ravintola Roster juhli avajaisiaan ja kutsui myös Åblogit-yhteisön mukaan.


Roster sijaitsee tuomiokirkon kupeessa Maaherran makasiinissa, 1700-luvun rakennuksessa, joka on alun perin rakennettu vaunutalliksi ja jossa on ollut ainakin postitoimisto ja yliopiston tiloja - jos joku muistaa Levottomat-leffan lopusta luentokohtauksen, se on kuvattu Maaherran makasiinissa. Supertuottelias kulttuurihistoriantutkija Rauno Lahtinen on kirjoittanut talon historiasta kirjankin.

Ja mitä näissä puitteissa syötiin? Kuhaa ja kookosta yhdistävä annos katosi lautaselta niin nopeasti, ettei kuvaa ehditty ottaa, mutta tartarliha ja parsa-manchegovaahto säilyivät juuri ja juuri tarpeeksi kauan. Ei ollenkaan harmita, että laatikossa odottaa lahjakortti näiden makujen äärelle!


Samainen Rauno Lahtinen on yhtenä tekijänä myös upouudessa matkaoppaassa Turkuun. Oppaan julkkareita vietettiin niin ikään viime viikolla. Oli ilahduttavaa huomata, miten paljon oppaaseen on panostettu: sekä tekstit että kuvitus ovat runsaat, vaivaa ei ole säästetty. Kuulemma muutoksia tekstiin piti tehdä viime hetkiin saakka, koska täällä syntyy esimerkiksi uusia ravintoloita jatkuvasti. Mainio matkailukaupunki - melkein käy kateeksi niitä, jotka pääsevät Turkuun turisteina.


Ja keneltä kysyisitte vinkkejä Turun kirpputorielämään? Voi kunpa pääsisimme useamminkin harrastamaan vanhan tavaran metsästystä yhdessä!


torstai 1. kesäkuuta 2017

Virkanainen lähtee lomalle (1937)

On virallinen ensimmäinen kesäpäivä. Oma ensimmäinen lomajaksoni koittaa vasta parin viikon kuluttua, mutta voihan tässä vaiheessa jo suunnitella lomapuvustoa, jos se vaikka auttaisi jaksamaan tämän kohtuullisen kylmän kesäpäivän (Turussa ei sentään satanut lunta, toisin kuin monissa muissa kaupungeissa tänään).

Artikkeli Virkanainen lähtee lomalle on Hopeapeilistä 6/1937. Sen on kirjoittanut lehden vakituinen muotitoimittaja Viiva, jonka henkilöllisyyttä en vieläkään tiedä. "Nainen, jolta vaativa jokapäiväinen ansiotyö nielee sekä ajan että tarmon, ei usein enää jaksa suuresti huolehtia muodista eikä edes riittävästi omasta vaatetuksestaan. Se voi kesäloman lähetessä jäädä vallan sattuman varaan, ellei hänellä ole huolehtivaa ompelijaa", Viiva toteaa. Kuulostaa jotenkin tutulta. Täälläkin odottaa maailman hienoin kalakuosinen kesähame uutta vyötärönauhaa - puolen tunnin työ, mutta koska jaksaisi aloittaa? Olisipa jossain tarpeistani huolehtiva ompelija!


Mutta ei hätää, Viiva kertoo, mitä tarvitaan onnistuneeseen virkanaisen kesälomaan! Matkapuvun on hyvä olla rypistymätöntä kangasta, joka ei ole "missään nimessä arka" - ymmärrän tämän niin, että värinkin on hyvä kestää pieni pölyyntyminen. Pienet vaaleat "pesupuvut" eli vesipesun kestävät puvut ovat hyvin käteviä, samoin välttämätön on rantapuku uimapukuineen. "Ilman näitä ei nainen nykyisin lähde kesänviettoon", tähdentää Viiva.

Matkapuvuston kuvaehdotuksissa alla näemme vaaleansinisen puku-takkiyhdistelmän, ruskeankirjavan matkapuvun ruutupuseroineen ja ruskeine asusteineen, vaaleansinisillä ja valkoisilla ristipistoilla somistetut nahkahansikkaat, mustavalkoisen laukun sekä kelta-vihreä-musta-valkokirjavan silkkihuivin. Mokkakenkiä varten pakattiin mukaan kumiharja.


Viiva on realisti kotimaan säätilojen suhteen. Kylmän ilman varalle pitää pakata neuleita, kuten syvänsininen neulepuku ja reipas ankkurinkuvalla somistettu pusero, sekä lämmin, mutta vaalea villainen kesäpuku. Myös sadetakki varjoineen kuuluu "yleisiin kesävarusteisiin". Alla olevan sivun oikeassa alakulmassa on yksinkertainen, valkoinen puku, joka hyvin soveltuu matkapuvustoon. Vasemmalla alhaalla taas on "kirjava tyylipuku", jonka voittanutta ei ole olemassakaan maalla oleskelussa, vaikka virkanainen harvoin tulee hankkineeksi sellaista itselleen.


Rannikolle sopivat räväkätkin kuosit ja värit. Pääkuvan kiemurakuvioinen shortsi- ja takkipuku on "amerikkalaisen rantaravintolan parvekkeelta", raidallinen rantapuku Lontoosta. Karjakkotyylinen huivi oli näköjään kesämuotia tuolloin. Pienimmän kuvan ranta-asussa on leveät, laskostetut housut ja rintaliivi, eli se vastaa näistä parhaiten 30-luvulla huippumuodikasta rantapyjama-asua.


Musta puku tai muu ainakin kevyesti juhlava asu, "puutarhapuku" kuului lomapuvustoon. Pilkullinen organzamaksimekko on häkellyttävän upea! Hauska on myös housuasu, jonka laukku ja hattukin ovat samaa kuosillista kretonkia.


Matkalle tarvittiin myös kenkiä: pellava- ja kumikengät, rantasandaalit ja kesäiset iltakengät. Jos johonkin pukuun kuuluu hattu, se mukaan, samoin "pehmeä lämmin urheilulakki huiveineen". Joko nousi matkakuume? Minulle vähän, vaikka ensimmäinen kesäreissu tapahtuukin polkupyöräillen eikä ehkä ihan tällaisen puvuston kanssa...