torstai 31. lokakuuta 2013

Hyvää kekriä!


Moni juhlii viikonloppuna Halloweenia, mutta samanlaista sadonkorjuuteemaista juhlaa naamiaisineen on vietetty jo esikristillisessä Suomessa. Suomalaisesta kekriperinteestä lisää tietoa täällä. Hauskaa juhlaa, kumpaa sitten vietätkin!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Vanhalla reseptillä: Pienet riisi-rusinavanukkaat

Sunnuntain kunniaksi halusin tehdä jälkiruokaa. Keittokirjahyllystä valitsin suosikkisarjani Kodin neuvokin kakkososan vuodelta 1956, sillä en tietääkseni ollut koskaan kokeillut siitä yhtään reseptiä.


Kannesta huolimatta en leiponut pullaukkoja, vaan valitsin reseptin osiosta Vanukkaat. "Vanukkaat kypsennetään uunissa. Niissä on pohjana puuro, sakea vaalea kastike tai leipä. Jälkiruokavanukkaat suurustetaan usein jauhojen ja suurimoiden lisäksi munalla", valistetaan luvun alkajaisiksi. Valitsin ohjeen nimeltä Pienet riisi-rusinavanukkaat siksi, että sopivat ainekset olivat käsillä ja arvelin, että koska yleensä pidän riisijälkiruoista, pitäisin tästäkin.

Kirjassa on jopa kuva tästä vanukkaasta.


Noudatin ohjetta muuten, mutta puolitin määrän ja korvasin maidon mantelimaidolla, jonka olin hankkinut juuri tällaisia tarkoituksia varten. Sitten mietin, että jääkaappiin talletettu puolikas kananmuna unohtuu sinne varmasti, ja hulautin taikinaan kokonaisen. Pysyisivät ainakin koossa.

Ohje on yksinkertainen. Riisit keitetään pehmeiksi voi-maitoseoksessa, muut aineet lisätään ja seos kypsennetään miedossa uuninlämmössä (minulla oli 100 asteessa) korppujauhotetuissa vuoissa. Piti tarjota sitruunakastikkeen kanssa, mutta käytin sileää persikkasosetta, jota oli valmiiksi jääkaapissa.


Lopputulos ei ole paljon esteettisempi kuin kirjan kuvassa, vaalea möykky on vaalea möykky. Makukin oli vaatimaton, ei juuri eronnut riisipuurosta. Sitruunaa (ja sokeria!) olisi pitänyt lisätä paljon enemmän - jos tekisin näitä uudelleen, raastaisin vanukastaikinaan sitruunankuorta ja koristelisin vaalean möykyn vielä kuorisuikaleilla ja vaikka sitruunamelissan lehdillä. Persikkakin kyllä toi sitä kaivattua täydentävää makua vanukkaaseen.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Tamppisomisteinen talvipuku

Oletteko huomanneet, että kesämekkoja on paljon helpompi löytää kuin syys- ja talvimekkoja? Talvipukeutumisessa menen melkein kokonaan hame ja neule -tyyppisillä kaksiosaisilla yhdistelmillä, kun kesällä on melkein koko ajan yksiosainen yllä. Poikkeuksia kuitenkin on: tämän syksynkirjavan puvun löysin muutama viikko sitten Uffilta.

puku UFF
minnaparikat, käsineet kirppislöytöjä
hattu miehen mummon vanha 

Monivärisessä kankaassa on se etu, että asustevärivaihtoehtoja on paljon. Tähän poimin kankaasta viininpunaisen sävyn; muita vaihtoehtoja olisivat olleet valkoinen, keltainen, havunvihreä ja ruskea.


Vuorittamaton, ehkä kotitekoinen puku on prinsessasaumainen. Siitäkin olen tyytyväinen, sillä malli on imarteleva, mutta oman toki vajavaisen ompelukokemukseni mukaan prinsessasaumaisista vaatteista on vaikea saada symmetrisiä. Siis ainakin minulle se on vaikeaa!

Vaikka kangas on kirjava, yksityiskohtia ei ole jätetty kokonaan pois: saumakohdilla on helmassa halkiot ja etusaumoihin on liitetty tampit, joilla ei ole muuta merkitystä kuin toimia somisteina. Tästä lähikuvasta näkee myös kankaan ja käsineiden yksityiskohdat tarkemmin.


Ps. Oli oikeasti tietenkin takki päällä, kun liikuin ulkona, mutta loppusyksyisen lämpöaallon ansiosta avokkailla tarkeni hyvin. Kivaa vaihtelua, kun on käyttänyt nilkkureita ja saapikkaita jo muutaman viikon.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kävin teatterissa

Sain ystävältäni lipun eiliseen Turun kaupunginteatterin Rocky Horror Shown ensi-iltaan ja lähdin mielelläni, koska en ole tätä kulttiklassikkoa nähnyt koskaan missään muodossa, en leffana enkä teatterissa. Olihan se hauskaa räimettä ja hienosti toteutettu, mutta teos kuuluu ehkä niihin, jotka pitäisi nähdä 18-vuotiaana saadakseen parhaan elämyksen.

Ensi-ilta-asun koostin kahdesta ykkössarjan cocktail-vaatteestani yhdistäen parhaan pikkumustan ja plyymiboleron.


Tiedän, että Rocky Horror -elämyksiin kuuluu teeman mukainen pukeutuminen, mutta siinä kiireessä en olisi löytänyt verkkosukkahousuja ja kumimekkoja (sellaisiakin muistaakseni on jossain kaapin nurkassa). Kuvakin otettiin nopeasti, sillä olin melkein jo myöhässä. Tästä juoksin taksiin, maksoin kyydin ja melkein hyppäsin uloskin jo ennen kuin taksi pysähtyi, heitin takin kaaressa teatterin narikkaan ja rynnistin ymmärtäväisen vahtimestarin avustuksella parvelle, jossa sain ahterini asetetuksi penkkiin täsmälleen samalla hetkellä kuin bändi alkoi soittaa. Että sori, se olin minä, joka siellä ylhäällä rymisi!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Mannekiini ja Samariini, 1952

Töissä on vaihteeksi sellainen monialainen asiahyöky, että tarvittaisiin vähintään Nokian kumipamppua auttamaan keskittymisessä olennaiseen tai edes yhteen asiaan kerrallaan. Mutta ehdinpä yhden uudenkin huumorimainoksen tänne blogiin löytää, Viuhkasta vuodelta 1952.


Kas kun onkin ollut vielä huono paperin laatu, taustapuoli kuultaa pahasti läpi. Mutta pidän Samarin-mainoksen riimittelystä ja piirrosjäljestä, ilmeikkäästä mannekiiniparasta. Voikaahan hyvin!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Uusi juttusarja: Vanhalla reseptillä

Vanhat ruokaohjeet ovat kiehtoneet minua yhtä pitkään kuin vintagemuoti ja -sisustuskin. Ne kulkevat käsi kädessä myös sen kanssa, että vanhat aikakauslehdet miellyttävät - reseptejä kun oli jo menneinä vuosikymmeninä lehdissä, sekä mainoksissa että journalistisissa jutuissa.

Siispä tuumasta toimeen, nyt alkaa Hopeapeilin ruokasarja! Ilmestymistahti tulee olemaan epäsäännöllinen, mutta kausiruoan periaatteita seuraileva jo siksi, että alkuperäiset reseptit ovat ajalta ennen sähköisten jäähdytysjärjestelmien yleistymistä. Jatkossa saatan myös testata ja kuvata joitain ohjeita, jollei kirjasta tai lehdestä löydy valmista kuvitusta. Tai vaikka löytyisikin, sillä on hauskaa testata reseptejä.

Ensimmäisenä esiin pääsee eräs keittokirja-aarteistani, Marttaliiton sodan aikaan julkaisema kirjanen Pula-ajan ruokaohjeita (minulla on 5. painos vuodelta 1943).


Kirjassa on 155 reseptiä, joten tästä kuullaan varmasti myöhemminkin. Maanantai-illan valittu resepti olkoon lihattoman lokakuun (jossa olen mukana) kunniaksi kasvispääruoka kahdesta mieluisasta raaka-aineesta.

Punajuuri-ohrasuurimolaatikko

Tähteeksi jääneeseen ohrasuurimopuuroon sekoitetaan keitettyä, hienonnettua punajuurta. Maustetaan suolalla. Vuoka kostutetaan vedellä. Seos pannaan vuokaan ja paistetaan tavallisessa uuninlämmössä noin 1 tunti.
Tarjotaan joko sinänsä tai suolalihan tai -kalan kanssa.

---

Siinäpä resepti, joka ei liikoja kikkaile määrien ja mittojen kanssa! Aitoa tähderuokaa myös, tähderuokakirjailija kiittää. Tarjoiluehdotukseen lisään, että tämä ruoka hyvin todennäköisesti keskustelisi miellyttävästi myös kikherneiden kanssa, muulloinkin kuin lihattomassa lokakuussa.

Haluatko lukea lisää vanhoista resepteistä? Käy vilkaisemassa mainiota Isoäidin reseptillä -blogia, jossa testataan Kotiruoka-kirjan ensipainosta vuodelta 1909.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Takki, joka tuli tarpeeseen


Käväisimme syyslomalla Porissa, jossa olikin yllättäen selvästi Turkua kylmempää. Haikailin paksumman ja pitemmän takin perään, joten ei ollut vaikea päätös sijoittaa tähän kermanväriseen ruotsalaiseen 70-luvun kaunokaiseen viittätoista euroa Porin pikkuruisella SPR:n kirpputorilla. Epäröin hetken arkaa väriä ja aitoa turkiskaulusta, mutta takin tyyli ja linjakkuus saivat unohtamaan ne. Vyön aion muuttaa solmittavasta soljelliseksi, kun sopiva solki löytyy.

Ps. Kuva on vähän hassun värinen, mutta kuvauspaikka niin hieno, että sietää tulla esiin; seison vanhalla kolikkokäyttöisellä vaa'alla Porin upeassa kauppahallissa - käykää ehdottomasti katsastamassa, jos joskus on asiaa Poriin!

torstai 17. lokakuuta 2013

Leoparditakki, 1962


Todellisen femme fatalen tyyliä oli Kestilän mainoksessa Kotiliesi-lehden lokakuun numerossa vuonna 1962. Leopardikuvioisen turkiksen (tekstistä ei selviä, onko kyseessä tekoturkis, mutta olettaisin niin...) ja piikkikorkoavokkaiden yhdistelmä ei ehkä ollut ihan realistinen, mutta juhlavaatefantasiana kyllä kohdallaan.

Ja tästä tulikin mieleen, että omankin leoparditakin voisi kohta kaivaa esiin: sää on parissa päivässä muuttunut alkusyksystä hyiseksi loppusyksyksi.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Vihreä trenssi, keltaiset lehdet

Syksyn vakituisin takki on ollut tämä vihreä trenssi.


Uffin alesta muutamalla eurolla poimittu takki on ruotsalainen ja Janesco-merkkinen. Olen käyttänyt sitä niin kissaa ulkoiluttaessa takapihalla kuin työtilaisuuksissa - kai trenssi on ansainnut klassikkomaineensa. Mustat mokkakengät taas ovat kesän-syksyn ainoa uutena ostettu asusteeni, Anttilan alesta, oikein mukava tuttavuus. Pääsivät yhteen lehtijuttuunkin, mutta siitä lisää, kun se julkaistaan.

Kuvaa ottaessa ollaan matkalla Musiikkikahvila Sointuun, jossa on kaudenmukainen, sopuhintainen ruokalista ja vintage- tai kevyesti diner-tyylinen sisustus. Nimensähän kahvila on lainannut 1930-40-luvuilla toimineelta turkulaiselta levy-yhtiöltä, ja päiväsaikaan Soinnussa soikin vanha iskelmä. Söin kukkakaalirisottoa ja join sisilialaista luomuvalkoviiniä - näiden perusteella suosittelen!

maanantai 14. lokakuuta 2013

Syysnamusia

Tänään oli tosi kylmä seistä ulkona katsomassa, kun kissa vahtaa lintuja. Baskerit, käsineet ja huivit ovat viimeistään nyt ajankohtaisia. Siitä tulikin mieleen tehdä tänne syksyaiheinen Etsy-bongauskatsaus, iloksi ja inspiraatioksi. Voi kun joskus löytyisi jostain tuollainen tikattu talvikellohame suuremmassa koossa kuin XS...



 (kuva dinalouiseSF/Etsy)




(kuva soulrust/Etsy)



(kuva GoodEye/Etsy)

(kuva Dronning/Etsy)





lauantai 12. lokakuuta 2013

Menovinkkejä Turkuun: arkkitehtuuria ja kädentaitoja

Viikonloppu, vapaus toteuttaa itseään! Nostanpa esiin parikin juttua, joihin turkulaiset (pahoittelut muille) lukijat voivat osallistua.

Ensin vähän arkkitehtuuria. Pitkään ja hartaasti tehty Turun arkkitehtuuriopas ilmestyi heinäkuussa, tekijöinä Mikko Laaksonen ja puolisoni Juri Nummelin. Kun sain seurata välillä raskastakin uurastusta niin lähituntumasta, olen ollut iloinen, että kirjasta tuli hieno ja se tavoitti sekä median että ostavan yleisön: toinen painos on jo päätetty ottaa.

Turusta puhutaan usein vain sotien jälkeisen purkuvimman kautta, ja on totta, että liian monta kaunista ja historiallisesti merkittävää rakennusta on kadonnut katukuvasta. Kuitenkin Turun arkkitehtuuriopas todistaa, että paljon hyvää ja kaunista on myös jäljellä. Arkkitehtuuri on arjen taidetta, jonka tavoittaa kävelemällä kaupungin katuja. Tavalliset kerrostalotkin avautuvat uudella tavalla, kun niistä saa taustatietoja ja osaa kiinnittää huomiota yksityiskohtiin.


Huomenna sunnuntaina Mikko Laaksonen vetää Martissa arkkitehtuurikierroksen, jossa vieraillaan esimerkiksi Martin kirkossa - se on minusta Turun kaunein ja elegantein kirkko, ja jos kuuluisimme seurakuntaan, olisin toivonut sitä vihkikirkoksi. (Meidät vihittiin Kop-kolmiossa, joka toki on arkkitehtonisesti mielenkiintoinen myös.) Marttihan on Turun kauneimpia kaupunginosia, mukava sekoitus ennen sotaa ja heti sen jälkeen rakennettua puu- ja kerrostaloasutusta, joten menkääpä mukaan, kun sääkin suosii! Kierros lähtee Martin kirkon portailta klo 12 ja kestää pari tuntia, lähempiä tapahtumatietoja täältä.

Toinen vinkki on kädentaitoharrastajille ja ensi viikonlopuksi. Oletko haaveillut vintagehatusta, mutta et ole löytänyt oikeanlaista mallia? Tee sellainen itse osaavan ohjaajan avulla: Kuralan Kylämäen kokeiluverstaalla järjestetään vintage-hattukurssi lauantaina ja sunnuntaina 19. - 20.10., kumpanakin päivänä klo 12-17. Kurssille on vielä muutama peruutuspaikka, joita voi kysellä Kuralan infopisteestä. Tarkempia tietoja kurssista ja muistakin Kylämäen kädentaitojutuista löytyy täältä.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Arki/perjantaiasu

Perjantaina lounasta ja pankkiasiointia tällaisessa pikkuisen siistimmässä arkiasussa. Niin, ja kauppahallista piti käydä ostamassa broilerinsydämiä kissalle, että silläkin olisi viikonloppuna kivaa.

50-luvun jakku fb-kirppislöytö
vaaleansininen silkkipaitapusero Evergreen Garderobi
sukkahousut Lindex
kengät, käsineet, hame kirppislöytöjä pitkältä ajalta 

Harrastan vähän platform-kenkiä, mutta jos joskus niitä käytän niin syksyisin. Nappikengät ovat 70-luvun kotimaista tuotantoa.


Mukavaa viikonloppua!

torstai 10. lokakuuta 2013

Uutta lukemista

Onpa ollut työviikko, en ole juuri ehtinyt blogata - mutta se on tietysti positiivinen ongelma. Niille teistä, jotka jo kovasti janoavat vintageaiheista lukemista: oletteko huomanneet, että uusi suomalainen alan lehti on tullut lehtipisteisiin?


Golden Vintage on pienen suomalaisen kustantajan tuote, ja ensimmäisestä numerosta päätellen tarkoitus on tarjota jokaiselle jotain. Mukana on keräilyaiheisia juttuja, sisustusta, musiikkia, juttuja vintagehenkisistä liikkeistä kuten Pinkki Paplari -kampaamosta, osto- ja myyntipalsta, analyysijuttu alkuperäisen ja retrotuotteen erosta... Itse olisin toivonut lisää muoti- ja kotiaiheita, mutta ehkä niitä on luvassa jatkossa enemmän - ja varmasti toimitus ottaa lukijoiden ideoitakin vastaan, kun kyseessä on uusi lehti. Tänä vuonna on luvassa vielä toinenkin, joulunumero, ja ensi vuonna kuusi lisää.

Ps. Kuvassa alustana pala uutta sohvaamme. Ehkä täälläkin kohta nähdään pitkästä aikaa sisustusjuttu!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Teemalla taas vintagetarjontaa

Eläköön Yle taas! Katson harvoin telkkaria ja tämäkin olisi mennyt ohi ilman kaverin vinkkausta, mutta nyt vartin päästä nauliudun töllön ääreen katsomaan Elävä arkisto -sarjan Muodissa mukana -koostetta. Tarjolla on  muotinäytöksiä vuodesta 1939 vuoteen 1970 ja välissä myös Fiona Timantin mietteitä vintagesta. Ne melkein kaikki, jotka lukevat tämän liian myöhään, käykää ihmeessä katsomassa Yle Areenasta.

Päivän henkilökohtainen vintagejuttu on, että mittatilausvillatakki otti konkreettisen askelen eteenpäin. Ensi viikolla menen langanostoon lukijani, neuleharrastaja Marian kanssa, joka toteuttaa neuleeni. Malliksi valikoitui yksinkertainen sileä neuletakki vuosimallia 1953. Tuskin maltan odottaa!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Parhaan pikkumustan paluu

Taas kaivettiin esiin strassit ja paras pikkumusta, kun oli kirjamessujen kunniaksi kulttuuri-ilta ja vastaanotto.


En ole jostain syystä ainakaan vuoteen käyttänyt tätä cocktail-pukua, mutta nyt kun sen taas puin ylleni, tajusin, mikä aarre tämä Lilli Ann -merkkinen puku on. Jos olisin sellainen järkevä pukeutuja, jolla olisi vain yksi juhla-asu, se olisi tämä. Leikkaus on hämmästyttävän kurvikas, mutta silti puku on mukava päällä, ei kiristä eikä ahdista - aivan kuin tämä olisi mittatilausvaate. Todellinen wiggle dress tämä on kyllä siinä mielessä, että pitää hiukan kiemurrella ennen kuin pukuun pääsee sisään! Kuvista sitä ei näe, mutta voin kertoa, että kiinnitin nutturan juureen tiaraksi kolmirivisen strassirannekorun. Kirjamessut ovat sentään vain kerran vuodessa.

Tässä vielä salamalla puhki valaistu yksityiskohta puvun ainoasta yksityiskohdasta, satiininauhasta ja sen maltillisesta rusetista. Enempää ei tarvita, kun perusjutut ovat kohdallaan.


perjantai 4. lokakuuta 2013

Nimikkoneule

Turun kirjamessut ovat täällä taas, ja pikaisen haastattelukeikan jälkeen ehdin poiketa antikvariaattiosastolla. Vanhoja lehtiä noin yleensä oli tarjolla vähän, mutta yhdellä myyjällä sentään nippu käsityölehtiä. Eikä sellaista lehteä toki voi jättää ostamatta, jossa on nimikkovillatakin ohje!


Harmi vain, ettei Elina-neule ole ihan sellainen, jota kaipailen. Nyt on nimittäin niin onnekkaasti, että neuleenteettämisasia etenee peräti kahdella eri rintamalla! Voi kun olisin oikein rikas, niin teettäisin saman tien kaikki ihanat mallit näistä vanhoista Virkkaus- ja neuletöistä. Elina on muuten sen kevätnumerosta vuodelta 1957.

torstai 3. lokakuuta 2013

Kaunis peili


Epäsymmetrinen vanha peili löytyi tänään Euran lähetyskirpputorilta ja pääsi heti eteiseen, kunniapaikalle kenkähyllyn yläpuolelle. Valmistaja on sama kuin kuuluissa kukkapeileissä, Mäkisen kuvastin. Tämä oli käynnin kallein ostos, mutta ei kallis tämäkään - vanhat hyvät kirppishinnat olivat Eurassa vielä voimissaan: villakankainen vanha talvitakki, 3 euroa.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Syyskenkiä väreissä, 1952

On harvinaista herkkua löytää väripainettuja mainoksia suomalaisista 1950-luvun alun lehdistä. Tämä Elite-kenkien mainos oli Viuhkan muotinumeron 10/1952 takakannessa. Voi olla, että sydämeni heittäisi voltin ja menisi solmuun, jos löytäisin tuollaiset vihreät kengät jostain!


Ps. Vau, teitä rekisteröityneitä lukijoita on jo 150! Tervetuloa mukaan, kaikki uudet!