Syysasu, josta puuttuvat vain käsineet

Syyskuu on pukeutumiselle parasta aikaa: jakut, hatut, hansikkaat, ihanat ruskean sävyt sopivat juuri nyt. Hansikkaita ei tässä asussa ole, mutta muut elementit löytyvät.

Asun lähtökohta on hattu. Se on Hiiskun neitien hattu, joka löytyi asuntomme kellarista, ja puettiin tällä kertaa, koska kävimme Hiiskun neitien elämäkerran julkkareissa Pienessä kirjapuodissa. Kirjallisuudentutkija Kati Launis on saattanut näiden kirjallisten naisten elämän vaiheet tekstimuotoon; Kynän kantama elämä -nimisen teoksen kustansi turkulainen Sigillum.

Julkkareissa kutsuttiin yleisön eteen pitämään pieni ex tempore -puhe, ja mistäpä muusta olisin aloittanut kuin hatusta! Ne lukijoistani, jotka ovat Kotilieden tilaajia, voivat muuten lukea oman, omakohtaisenkin historiajuttuni Hiiskun neideistä Kotilieden digilehdestä tästä.

Mutta asuun palatakseni - valitsin hatun kaveriksi tarkoituksella varsin konservatiivisen tyylin. Konjakinruskea vetää puoleensa aina syksyisin, ja toivottavasti teidän muiden silmään ei särähdä, että itse asiassa asun kaikki ruskeat ovat hiukan eri sävyisiä. Kengät ovat modernit, mutta sen huomaa oikeastaan vain leveistä ruusukemaisista nauhoista; laukku on aitoa käärmettä 1970-luvulta.

Hattupäivä

Päästiin vihdoin aikaan, jossa trenssiä voi pitää auki. Melkein harmittaa, ettemme olleet kaupungissa lämpöisellä vappupiknikillä, mutta toisaalta: maalla istutin hedelmäpuita, persikan ja aprikoosin.

Harmaaruudullinen trenssi ei ihan istu väriltään muuhun asuun, jossa on tumman suklaan ja oliivin sävyjä. Ja hattu.

70-luvun trenssi, 50-luvun ruskea jakku, kapea vyö UFF

50-luvun kävelykengät Alles Gute Vintage

oliivinvihreä mekko ommeltu itse vanhasta kankaasta vanhalla kaavalla

ruskea hattu saatu asunnonoston kaupanpäällisenä

Hattu on löytynyt asuntomme kellarista. Se on kuulunut Hiiskun neideille, jotka omistivat asuntomme 1950-70-luvuilla. Muut Hiiskujen vaatteet eivät minulle istuneet, mutta pää on onneksi saman kokoinen! Välillä kävi niin kova tuuli, että piti klassisesti pitää hatusta kiinni.

Tältä näyttää sitten, kun lämpenee vielä muutaman asteen ja trenssin voi kokonaan jättää kotiin.

Hattu on niin kylmän ruskea, että näytti joissain kuvissa siniseltä.

Ja näihin herkkuihin oli mukava päättää tiistainen työpäivä, toukokuun avaus.

Maitosuklaa, mintunvihreä

Lämpötila on vielä melkein kesää, mutta valo ja värit ovat syksyn. Miten silloin pukeutua? No, syyskuosisiin kesämallisiin vaatteisiin tietysti.

Tämän 1950- tai 60-luvun puvun ostin kesällä Nuttu-Liinan Aulilta kokonaisen viiden euron hintaan. Se oli liian pieni, mutta saumavaroja löytyi ja kangas on helposti työstettävää puuvillaa - ja kas vain, puvusta tulikin sopiva. Olen käyttänyt sitä paljon, koska sekä malli että kuosi sopivat arkikäyttöön ja tähän vielä-lämpimään vuodenaikaan. Tätä on työmekko parhaimmillaan!

Jotain raikastusta maitokahvinruskea tosin kaipasi, ja valitsin asusteisiin suosikkivärini mintunvihreän. Crimplenejakku, nahkavyö ja muovikorvikset ovat eri-ikäisiä kirppislöytöjä, jotka toimivat saumattomasti yhteen.

Ps. Kun menin hakemaan tytärtä päiväkodista, hän juoksi riemusta kiljuen syliini ja nappasi ensi töikseen korvakorut pois. Onneksi ovat klipsit.