torstai 30. tammikuuta 2014

Kuluttamisesta: uutta vai vanhaa?

Olen miettinyt kierrätyskeijukampanjan myötä entistä enemmän uuden ja vanhan tavaran dilemmaa. Enkä ole ainoa, esimerkiksi Rinna kirjoitti juuri samasta teemasta.

Ei ole yksiselitteisesti hyvä olla kokonaan ostamatta. Tästä mainitsi myös kaverini, joka saa elantonsa paljolti vaatteita ompelemalla ja myymällä. Jos ei osta yhtään mitään, ei osta sitä eettisesti tuotettua, ekologisista materiaaleista valmistettua, uniikkia ihanuuttakaan. Käsityöläisen lapsi jää vaille voita leivän päällä. Yritys voi joutua vaikeuksiin, kuten vaikka Palonin tapauksessa nähtiin.

Mutta silloin, kun itse aloin tympiintyä uusiin vaatteisiin, kulutustottumukseni eivät olleet erityisen hyvät. Ostin ketjukaupoista ja aleista, useimmiten varsin halvalla. Parhaat ja laadukkaimmat vaatteeni olen ostanut yli kahdenkymmenen vuoden ajan kirpputorilta. Usein elämässäni on ollut vaiheita, joina esimerkiksi talvitakin ostaminen uutena ja laadukkaana olisi ollut aivan mahdotonta. Ei millään olisi ollut rahaa. Ei kai kukaan enää kuvittele, että halvalla saisi laatua, paitsi ihan sattumalta? Joskus taas on ollut rahaa, mutta olen mieluummin käyttänyt sen muuhun; ostanut vaikka asunnon tai käynyt jossain, mökillä tai ravintolassa tai jopa ulkomailla. On mukavaa, että kirppiksen avulla on silti voinut aina pukeutua niin kuin haluaa. On voinut hankkia useitakin hyviä talvitakkeja, vaihtelua varten.

En tiedä, oppisinko edes koskaan hankkimaan vain välttämättömän, mutta valitsemaan silloin parasta. Tiedätte, että minulla on esimerkiksi aika paljon kenkiä. Saa olla. Olen keräilijäluonne, jota ei häiritse tavaran suuri määrä - jos vain tavarat (vaatteet, asusteet) ovat käyttökelpoisia eli mieluisia, oikean kokoisia ja riittävän ehjiä. En tunne tarvetta karsia vaatekaappia saadakseni tilaa elämääni tai siistimmän kodin. Myyn tai annan vaatteitani kyllä pois silloin, kun ne käyvät epäsopiviksi tai kyllästyn niihin. Sellaista sattuu, eivät nuo viime kevään kengätkään enää kaikki asu meillä ja viimeksi joululahjaksi sain yhdet uudet.

Halpamuodin yhteydessä puhutaan nykyisin jo siitä, että vaatteen hinta muodostuu suhteessa käyttökertoihin: jos kympin paitaa käyttää viisi kertaa, se on tosiasiassa kalliimpi kuin viidenkympin paita, jota käyttää sata kertaa. Fiksu huomio! Oma valintani on kuitenkin se jonkun kertaalleen hylkäämä vaate, jota se joku (tai useampikin ihminen) on käyttänyt x kertaa aikaisemmin ja jota minä käytän kerran, kymmenesti tai sata kertaa ja todennäköisesti vielä siirrän sen eteenpäin seuraavalle käyttäjälle. Koska en osta uutena, suhtaudun prosessiin kevyesti sekä rahan että ympäristön kannalta. Ei haittaa, vaikka jokin vaate vain käväisee minulla. Sitä paitsi vintage löytää aina uuden kodin; jos ei heti, niin myöhemmin.

Mitä tulee uniikkiin design-muotiin ja käsityöläisten tuotteisiin, valitettavasti läheskään aina en löydä niistä omaan tyyliini sopivia juttuja. Paloninkaan nettikaupasta en löytänyt mitään, mitä oikeasti haluaisin ja käyttäisin. Olen ennenkin puhunut vaatekaapin peruspuvustosta, jota naistenlehdissä usein kehotetaan hankkimaan, ja siitä, etten koe niitä valkoisia paitapuseroita ja farkkuja omikseni. Design-jutuissa on vähän samaa vikaa; ne eivät näytä vaatteilta, joita tosielämässä käyttäisin. Enkä halua tehdä hyvisostoksia vain tukeakseni myyjää/suunnittelijaa, vaan siksi, että sekä tarvitsen että haluan kyseisen vaatteen.

Kuitenkaan ikuisesti ei voi olla ostamatta uutta vaatetta, ei silloinkaan, kun varastot ovat niin hyvät kuin monella länsimaisella naisella on. Aionkin tämän vuoden aikana etsiä niitä eettisiä ja kestäviä juttuja, jotka myös tyylin puolesta toimisivat ja tuottaisivat iloa, ja joiden puoleen voin sitten kääntyä, kun tarvitsen jotain uutta. Viime aikojen hankintojen perusteella kengät, sukkatuotteet ja alusvaatteet tulevat ensimmäisinä tarvelistalle. Onko vinkkejä tällaisista eettisesti tuotetuista vintagehenkisistä mallistoista, mieluusti vielä sellaisista, jotka kestävät sata käyttökertaa? Miettimisaikaa onneksi on...

tiistai 28. tammikuuta 2014

Ei-niin-järkevä-käyttövaate


Tähänkö se Kierrätyskeiju-kampanja nyt kaatui? Ei sentään, vaan osallistuin juuri ennen kampanjan alkua What Katie Did -sivuston palautekyselyyn, josta sai kiitoksena nailonsukat. Tänään ne tulivat postissa, ja nyt on sitten punasaumaisetkin fully fashioned -nailonit. Juhla-asun kehittelyn paikka; sääli vain, että ei ole juhlia tiedossa.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Järkevä käyttövaate eli mittatilausneule


Vihdoinkin se on täällä! Mittatilausneule ei tosiaan ole pikamuotia: sen tekemisestä sovittiin jo lokakuun alussa, ja nyt se on valmis. Kunnioitan entistä enemmän kaikkia neulojia huomattuani, millainen prosessi on periaatteessa yksinkertaisen, mutta ohuesta langasta pienillä puikoilla toteutetun vintageneuleen valmistus.

Taitava tekijä on Hopeapeilin lukija Maria, joka ilmoittautui vapaaehtoiseksi, kun syksyllä huutelin täällä neulojaa. Minulla olisi ollut mahdollisuus saada tekijä myös Astubutiikkiin-sivuston kautta (vinkki, jos joku muukin kaipaa neuleelleen neulojaa!), mutta koska Maria asuu samassa kaupungissa kanssani, arvelin, että lankojen ostaminen ja muu yhteistyö sujuu joustavasti. Kuten kävikin.

Kävimme valitsemassa langat yhdessä. Alun perin suunnittelemani musta väri vaihtui tummaan, hiukan meleerattuun harmaaseen; testasimme jo kaupassa, ettei väri riitele ruskeankaan kanssa niin kuin vaaleampi harmaa saattaisi. Sain myös ennen ostopäätöstä kokeilla, ettei tämä vauvanvaatelanka todellakaan kutita herkkää ihoparkaani. Kerran piti hakea lankaa lisää, ja siinä yhteydessä myös sovitin neuleen vartalo-osaa. Muuten vaihdettiin tarpeen mukaan sähköposteja eiliseen saakka, jolloin neule ja työpalkkio vaihtoivat omistajaa pääkirjaston kahvilassa.

Neuleen mallin olen esitellytkin täällä syksyisessä suuressa neulepohdinnassani. Se on Stickat-lehdestä vuodelta 1954: v-päänteinen, lyhyt villatakki.


Neuleen teettäminen ja laatulankojen ostaminen ei ole halpaa, joten valitsin värin ja mallin, joka ei hetkessä vanhene. Aidon villan lämmittävä vaikutus on jo tänään kokeiltu, samoin se, että takki on riittävän lyhyt käytettäväksi kellottuvan hameen kanssa. Juuri tätä olen kaivannut pakkassäihin! Kiitos vielä, Maria!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Kesäsuunnitelmia: Kööpenhamina

Ensi kesä on ulkomaanmatkakesä. Varasin perheelleni lennot Kööpenhaminaan; lapsi haluaa käydä Legolandissa ja aikuiset nauttia pari päivää suurkaupunkielämästä. Vaikka reissusta on puhuttu pitkään, yhtäkkiä Kööpenhamina onkin kaikkialla Mondon kannesta Hesarin ruokasivuihin. Ainakaan vielä ei kuitenkaan ole tullut vastaan vintage- ja kirppisteemaista juttua sieltä.

Teistä varmasti joku tai monikin on käynyt Kööpenhaminassa. Kirppiksiä tietysti on valtavasti, mutta koska aikaa ei ole rajattomasti, olisi mukava kuulla kokemuksia ja vinkkejä hyvistä kohteista. Museoista varmasti ainakin Designmuseo tarjoaa jotain vintageharrastajalle; onko muita kulttuurikohteita, joihin kannattaa nimenomaan vintagemielessä poiketa? Mikä on kaupunkikuvaltaan kivaa vanhahtavaa aluetta? Kertokaa! Vaikka jo hyvissä ajoin, sillä mikäpä olisi parempaa talviajanvietettä kuin kesän suunnitteleminen.

torstai 23. tammikuuta 2014

Kampauspöytä lähti - mitä tuli tilalle?

Kampauspöytä on ollut minulle rakas huonekalu suhteessa sen melko vähäiseen käyttöön. Ostin sen alkuvuonna 1997 muuttaessani 50-lukuiseen kerrostaloasuntoon, jonka makuuhuoneeseen se sopi erinomaisesti. Kirjoitin kauan sitten jopa nostalgiaa huokuvan kampauspöytäaiheisen miniesseen Turun Ylioppilaslehden Unohdetut herkut -nimiseen juttusarjaan.

Kampauspöytä löysi paikkansa vielä kahdessa asunnossa sen ensimmäisen jälkeen, mutta tänne nykyiseen kotiin se ei oikein sopeutunut. Se oli ikkunan edessä, ja kolmiosainen peili esti tietenkin valon pääsyä huoneeseen. Näillä talvipimeillä viimein kyllästyin siihen. Viimeisen sysäyksen huonekaluvaihdos sai, kun tajusin, että printterin alusena palvellut pikkulipasto, jonka mieheni aikoinaan osti naimisiinmenoamme edeltävään asuntoonsa, sopisi hyvin myös ihanuus- ja yöpöytäkäyttöön.

Ja tällainen siitä tuli.


Peilipinta-ala pienentyi, samoin tavaran määrä pöytäpinnalla. (Sensuroin tietysti kuvasta kirjakasan ja epäesteettisen perusvoidepurkin, koska tämä on blogi ja blogikuvien pitää olla Ihania.) Lipaston alle mahtui kaksi kotilaatikkoa, jotka aiemmin olivat toinen kampauspöydän alla ja toinen ihan vain lattialla.


Vihreät vanhat muovipurkit, joissa on tällä hetkellä kesäisiä koruja, menivät viereiselle ikkunalaudalle. Ne eivät kuitenkaan saa olla siinä, kun aurinko alkaa paahtaa kovemmin, jotta eivät haalistu. Kevääksi pitää keksiä jotain muuta. Ehkä ne pääsevät lipaston laatikoihin, joissa nytkin on kaikenlaista kampauspöytämäistä tavaraa.

Makuuhuone tuli valoisammaksi ja samalla lämpeni, sillä kampauspöytä peitti myös osan lämpöpatterista. Mitään ei tätä muutosta varten tarvinnut ostaa, muovikehyksinen Mäkisen Kuvastimen peilikin löytyi omista varastoista. Mitä sanotte, toimiiko?

tiistai 21. tammikuuta 2014

Harmaa käsilaukku ja tuleva arvonta


Vaikka olen pikemminkin suunnitellut käsilaukkuhyllyn perkaamista (siellä on paljon sinänsä hienoja, joita en vain käytä; pitäisi tehdä lopullisia ratkaisuja niiden suhteen), menin ja ostin yhden lisää. Se on erikoisen korkean muotoinen, tummanharmaata mattaa vinyyliä ja siinä on yksi maailman söpöimmistä lukkolaitteista. 50- vai 60-lukua, en osaa sanoa.


Ja huom! Kierrätyskeijujen Facebook-sivulla on nyt 362 tykkääjää. Kun 400 tulee täyteen, suoritetaan tykkääjien kesken arvonta, jonka palkintona on pieni paketti kotimaisia vaate- ja kulutusaiheisia uutuuskirjoja. Kannattaa siis tykätä!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Pitkä iltapuku kaikilla herkuilla

On hyvin harvinaista, että voi käyttää pitkää iltapukuaan. Tämäkin kaunotar on ollut vaatekaapissani kesästä 2011, esittelin sen silloin täällä. Koska sille tuli käyttöä nyt tammikuussa 2014, voin taas kerran sanoa, ettei vintageharrastajan kannata noudattaa sitä sääntöä, että vuoden pitämättä ollut vaate joutaa kierrätykseen.

roosa tafti/tylliunelma Pelastusarmeija, 8 e
30-luvun sandaletit roskislöytö
käsineet, viuhka kirppikseltä
50-luvun kolmiriviset helmet ja ear climber -korvikset VintagEija's

On hauska laittautua oikein kunnolla. Synttäribileiden teemana oli 20-luku, mutta ainoa 20-luvun pukuni ei ole oikeastaan kovin juhlava. Kaupoistahan saa vaikka minkälaista paljetti-hapsujuttua nyt, mutta koska en osta tänä vuonna uutta, päätin pukeutua jo olemassaolevaan iltapukuuni kaikilla herkuilla - vaikka ollaankin väärällä vuosikymmenellä. Tai jonkinlainen hybridi tämä asu on: korut ja kampaus 50-lukua, puku luultavasti 60-lukua (luulin vanhemmaksi, mutta vetoketju on takasaumassa 60-luvun tapaan) ja kengät uskoakseni 30-luvulta.


Tässä puvun kangas ja sandaletit tarkemmin. Ihan oikeasti olen löytänyt kengät talomme roskiksesta. Parasta kaikessa on tietysti, että ne olivat minun kokoani! Kankaassa on alla kylmänroosa tafti (kuvat on otettu hehkulampun valossa, väri vääristyy hiukan) ja päällä höyhen- ja rusettikoristeinen tylli.


Viuhkakaan ei ole ollut aiemmin käytössä. Se on muinainen kirppislöytö, eikä minulla ole mitään tietoa, onko se vanha, uusi, naamiaistarvikekaupasta vai turistikohteen rihkamakaupasta tullut. Haituvia on niin paljon, ettei ehkä ole ihan halvinta tuotantoa kuitenkaan.

Tehtävä: Löydä kuvasta photobombaava kissa!

Kissakin kiinnostui ja tuli silittelemään hännällään iltapukua. Se on niin hieno eläin, ettei yrittänyt käydä edes viuhkan kimppuun, saati että olisi kokeillut puvun helmaan kynsiään. Hyvä tyttö!


torstai 16. tammikuuta 2014

50-luvun talvitakki

Syksyllä Retrotorilta ostamani talvitakki on vihdoin päässyt kunnolla käyttöön.

käyttämätön Kestilän villakangastakki 1950-luvulta Alles Gute Vintage
karvalakki joltain turkulaiselta kirpputorilta vuonna 2000
huivi IHA Lähetyspuoti, Kemijärvi
70-luvun karvavuorisaapikkaat UFF
lapaset joululahja äidiltä

Pidän tästä takista edelleen ihan yhtä paljon kuin nähdessäni sen ensimmäistä kertaa myyjän rekissä. Takin siluetti on new look -henkisesti napakka vyötäröltä ja pehmeästi alaspäin levenevä. Napakkuus on sillä asteella, että tukevan aterian jälkeen tekisi tiukkaa mahtua tähän, etenkin kun pari kerrosta paitoja tarvitaan allekin...

Taakse paistaa niin kirkkaasti aurinko, että takin väri katoaa; se on oikeasti kaunis savunsininen. Kuvassa taskunsuun yksityiskohdasta näkyy myös oikea väri. Ja lapasten neulepinta.


Takin helman alla kyllä on tilaa; sinne mahtuu hyvin esimerkiksi pari viikkoa sitten muokkaamani ruudullinen kellohame, vaikka se onkin runsas ja melko paksua kangasta. Näillä mennään, valon määrästä päätellen jo kohti kevättä.


Mutta sitä ennen - otetaan kaikki irti talvesta ja hienoista talviasusteista, jotka saavat täällä päin Suomea aika vähän ulkoiluaikaa. Muhvit, karvahatut, suurimmat villahuivit ja muut, esille nyt!

tiistai 14. tammikuuta 2014

Uutta ommeltavaa


Ostin kaksi uutta kaavalehteä, vuosilta 1956 ja 1959. Nyt on vähäksi aikaa ommeltavaa! Tänä keväänä haluan kokeilla myös jotain haastavampaa ompelutyötä - perusmekkoja on riittävästi, haluan puvun, jossa on jokin juju. Kankaitahan on kaapissa niin, että saan niistä hienoja uutuuksia sekä kylmään että lämpimään kauteen. Ehkä jopa matkapuvustoon, sillä kesäreissu on vähitellen hahmottumassa; mikäs sen sopivampaa talven kylmimmän viikon pohdittavaa.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Karvalakkiaika


Piti tänä viikonloppuna kirjoittaa vaikka mistä, päivän asuista, Kierrätyskeiju-asioista, talven tulosta, parista kirppislöydöstä... Nyt, kun ehtisi, olen kuitenkin niin poikki, että ilahdutan teitä sittenkin Pirkko Mannolalla ja karvalakilla vuodelta 1963. Kun tänään vein joulukoristeet takaisin vintille, toin paluukyydissä oman karvalakkini hattuhyllylle. Tässä samainen lakki ulkoilee aika tasan kaksi vuotta sitten, ja itse asiassa ihan samaa hametta käytin tänään. Että melkein päivän asu!

perjantai 10. tammikuuta 2014

Neuletakki ja helmisomisteet

Päivän asusta vain osa; valo-olosuhteet ja mallin naama eivät tänään keskustelleet hyvin keskenään. Asun päätähti kuitenkin tässä: neuletakki 1950-luvulta solkimaisin helmisomistein.


VintagEijalta löysin. Eikö olekin söpö? Vaalensin kuvaa reilusti, jotta helmet erottuisivat - oikeasti takki on musta eikä myöskään ollenkaan noin nyppyisen näköinen. Tämä on ensimmäinen tämäntyyppinen vanha neuletakkini, joten en tiedä, onko tulevaisuudessa odotettavissa, että pehmeänpörröhtävä pinta muuttuukin nyppyiseksi...

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Perusvaatteista

Talvessa on se tylsää, että koko ajan tarvitsee perusvaatteita. Kuten niitä pitkähihaisia trikoopaitoja neuletakkien alle ja riittävän lämpimiä sukkahousuja. Näiden hankkiminen ei ole suosikkihommaani, mutta nyt tartuin toimeen kirppiksen alessa (vanha tekstini kirppiksen alessa toimimisesta täällä), pengoin myymälää varmaan yli tunnin ja löysin esimerkiksi käyttämättömän, yksinkertaisen mustan venepäänteisen trikoopaidan, joka kaiken lisäksi oli reilun kaupan puuvillaa - vaikkei asialla ole kovin paljon merkitystä enää näin toisella kierroksella.

Löysin myös muutaman käyttövaatteen pojalleni; kokoluokassa 140/146 cm ei ole ihan helppo löytää ehjinä kiertoon päässeitä vaatteita. Niin, ja itselleni uudet verkkarit. Omistan tosiaan sellaiset ja onnistuin jopa käyttämään edelliset loppuun. Niistä, uusistakaan, ei tule kuvaa, saati asukuvaa, käyttö rajoittuu tiukasti kuntosalin seinien sisälle!

Olen pohtinut perusvaateasiaa myös Kierrätyskeijut-kampanjan myötä. Eettisen pukeutumisen asioilla netissä seikkaillessa tulee nimittäin jatkuvasti vastaan Project 333, jossa kolmen kuukauden jaksoksi otetaan käyttöön aina 33 vaatetta ja asustetta. Kun vaatemäärä pidetään näin pienenä, niin sanotut perusvaatteet ovat useimmiten mukaan otettavien listalla.

333 ei ole minun juttuni, koska kaipaan pukeutumisessa vaihtelua enemmän kuin helppoutta, mutta olen huomannut monen muun saavan siitä hyvän rungon pukeutumiselleen. Perusvaate on kuitenkin meitä kaikkia koskettava asia, ja esimerkiksi se pitkähihaisen t-paidan löytäminen yllä kuvaamallani tavalla ei ole mitenkään itsestäänselvää.

Vasta ihan viime aikoina olen tajunnut, että jos puuvillatrikoossa on mukana lycraa, lycrakuidut kuluvat ensin poikki ja ne muodostavat vaatteeseen kamalia laikkumaisia jälkiä. Kahdessa mustassa paidassani on yläselän ja lapaluiden kohdalla tällaisia erittäin epäesteettisiä kulumia; tasaisesti haalistunut musta olisi aivan eri asia. Ei siis enää lycraa edes puuvillan seassa!

T-paidan muodossa kaulus on tärkein. Kun joku rakastaa pientä pyöreää kaula-aukkoa, minulle se on kauhistus. Haluan venepääntien tai kunnollisen V-aukon, ettei yläosa näytä liian raskaalta. Poolokaulus on ihanan lämmin, mutta yläpainotteisuuden takia en enää käytä niitäkään (paitsi jos on kylmempää kuin -10, harkitsen).

Ja siinä olivat vasta pääntien leikkaus ja materiaali - en edes ottanut kantaa väriin, hihan pituuteen tai hihan ja vartalo-osan istuvuuteen. Tämä kaikki vain siksi, että käytän paitoja neuletakin alla. Kuinka vaikeaa tämä olisi, jos käyttäisin t-paitaa näkyvänä asusteena?

Ammattilaisten ajatuksia pukeutumisen järkeistämisestä ja vähän t-paidoistakin täällä - minä vain haastattelin ja kirjasin muistiin.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Tee-itse-kotilaatikot

Kävin shoppailemassa tai pikemminkin hakemassa kaupasta tyhjiä kenkälaatikoita. Piti ensin hankkia pari kotilaatikkoa ihan rahalla, mutta sitten oivalsin, että aikomaani tarkoitukseen - joulukoristeiden säilytykseen - sopisivat hyvin tällaiset pienehköt laatikot, jotka voisin päällystää joulupapereilla.



Askartelutaitoni ovat noin 7-vuotiaan tasolla, ja käytin työssä vain saksia, teippiä ja teipin loputtua vähän liimalakkaa. Minulla on tapana säästää joululahjapaperit, ja valitsin niistä kuviot laatikoihin. Vagabondin kengistä en tiedä sen kummemmin, mutta kiitos firmalle siitä, että laatikot ovat mustia ja logot melko pienellä! Kynttiläkuosilla päällystetty laatikko oli keltainen, joten se käärittiin kauttaaltaan joulumpaan aiheeseen.

Ne teistä, joiden askartelutaidot ovat kehittyneemmät, saavat näistä tietysti huomattavasti hienompia - ja koristekuviothan voi valita laatikon tulevan sisällön mukaan, käyttää vanhoja lehtimainoksia ja niin edelleen. 

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

DIY: jatka hameen vyötäröä ja paikkaa farkkujen haarukset

Joululoman viimeisinä päivinä tartuin pitkästä aikaa korjattavien vaatteiden pinoon - vähän oman Kierrätyskeiju-sitoumukseni mukaisesti; lupasinhan pitää parempaa huolta jo olemassaolevista vaatteistani. Päätin tehdä samalla Hopeapeiliin ohjeet parista helposta korjaustyöstä, jotka onnistuvat, vaikka ompelutaito olisi vähäinen. Jatkoin uuden kirppislöytöni, ruudullisen villakellohameen, vyötärönauhaa, ja korjasin mieheni farkkujen kuluneet haarukset.

Hameen vyötärönauhasta olen kertonut ennenkin, joten tässä vain lyhyt kertauskurssi hiukan toisenlaiseen korjaukseen. Hame on söpöinen, mutta hiukan pieni; nepparikiinnitys edessä ei antanut yhtään pelivaraa vyötärömittaan.


Keskeltä takaa onneksi löytyi leveä laskos, jolla ei ollut käytännön merkitystä - kellottuvassa hameessa on muutenkin tilaa lanteilla.


Ratkoin vyötärönauhan irti vain laskoksen kohdalta niin, että sain sen levitetyksi auki. Sitten leikkasin vyötärönauhan poikki suurin piirtein vyölenkkien puolivälistä.



Suurennusvaraa olisi ollut yli kymmenen senttiä! Ja minä tarvitsin vain viisi.


Vaatteen nurjalta puolelta löytyy usein ylimääräistä kangasta pikkukorjauksiin. Tässä hameessa sitä oli runsaasti, sillä taskujen vuoksi koko etuyläosa on kaksinkertainen. Leikkasin siis palan taskupussista pois; taskupussin voi myöhemmin paikata jollain muulla kankaalla, sehän ei näy.


Kiinnitin ylimääräisen kankaan uudelleen laskoksille ja tikkasin laskoksen kiinni.


Sitten tein niin helpoimman kautta kuin suinkin voi: käänsin taskupussista leikkaamani kangaspalan reunat sisäpuolelle niin, että palan leveys suunnilleen täsmäsi vyötärönauhan leveyteen, ompelin nämä käänteet kiinni, kiinnitin paikan nuppineuloilla vyötärönauhaan ja itse hameeseen ja surautin kiinni. Ei ehkä kauneinta jälkeä, mutta puolustaudun sillä, että tämä on paksu talvihame ja siksi sen vyötärönauha jää neuleen alle piiloon. Kuvassa vaate on vielä silittämättä, silityskin paransi tilannetta selvästi.


Toinen työ olivat farkut. Niille oli käynyt kuten usein farkuille käy, kangas oli kulunut haaroista sauman vierestä puhki ja oli akuutissa vaarassa revetä lisää.


Paikaksi tarvitsin punaista puuvillakangasta, eikä muuta ollut tarjolla kuin rikkinäinen pussilakana Finlaysonin Miljoonasydän-kangasta. Mutta ei se haittaa - kangas oli valmiiksi ommeltu kaksinkerroin eli oli riittävän tukeva farkunpaikaksi, ja sen yhden sydämen, joka tarvitsemaani pieneen palaan osui, saattoi jättää näkymättömiin. Paikka voisi todennäköisesti olla eri väristäkin kangasta, se ei nimittäin näy valmiista korjauksesta juuri lainkaan.


Kiinnitin paikan ensin nuppineuloilla farkkujen nurjalle puolelle, reiän päälle ja ympärille. Jos kulunut alue on suuri, käytä useampaa pientä paikkaa, niin ompelu on helpompaa kuin yhden suuren paikan kanssa. Seuraavaksi ompelin paikan reunoiltaan kiinni leveällä siksakilla.


Kun paikka on kiinnitetty, käännä farkut ja jatka ompelua oikealta puolelta. Siksakkaa tiheästi kuluneen alueen päältä, kunnes paikka on kunnolla kiinni ja kangas tuntuu tukevalta. Lopputulos näyttää suurin piirtein tältä:


Farkkujen elinikää saatiin näin jatketuksi ainakin kuukausia, toivottavasti pitempäänkin. Kumpikin korjaus vei aikaa noin 10-15 minuuttia, joten myös lyhytpinnaisen kannattaa kokeilla ja miettiä vaikka pienestä työstä seuraavaa usean kympin rahansäästöä.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Koko vuosi kierrätyskeijuna

Hopeapeilihän on blogi, jossa harrastetaan vain vanhaa tavaraa. Olen vähitellen luopunut lähes kokonaan uusien vaatteiden ostamisesta; itse asiassa kirjoitinkin aiheesta Olivia-lehdessä 12/2013. Tätä taustaa vasten minun oli helppo ottaa vastaan haaste: olen vuoden 2014 ajan kierrätyskeiju, kaverinani tyylikkäät ja fiksut bloggaajakollegat Tilda ja Anna ja toivon mukaan myös moni, moni muu bloggaaja.


Tyyliblogit mielletään usein ostelublogeiksi, joissa ihanat vaatteet seuraavat toisiaan ja unohtuvat kaappeihin nopealla syklillä. Me haluamme tehdä toisin, tyylistä tinkimättä. Kierrätyskeijut on blogikampanja, johon osallistuvat tyylibloggaajat eivät osta vaatteita uusina vuoden 2014 aikana. Kirpputori-, vintage- ja second hand -ostoksia saa tehdä, samoin harkittu kierrätysmateriaaleista tehtyjen vaatteiden hankkiminen tai kierrätysmateriaalista tekeminen ja teettäminen on kierrätyskeijuajatuksen mukaista. Toiveenamme on oppia hyödyntämään jo olemassaolevia vaatteitamme paremmin erilaisissa asuissa ja ottaa käyttöön myös ne vaatteet ja asusteet, jotka tavallisesti jäävät rekin tai hyllyn takimmaiseksi.

Tarkoitus ei ole olla tiukkapipoinen, vaan harkitseva. Jokainen osallistuja voi rajata omat erityistapauksensa pois, ja on ihan ymmärrettävää, että erityistapauksia tulee - jos vaikka juoksukengät hajoavat sellaisella, joka niitä tarvitsee, hän tuskin löytää kirpputorilta uusia! Yleinen rajaushan on ostaa alusvaatteet ja sukat uusina, mutta minä aion miettiä, tarvitsenko aina näitäkään juttuja silloin, kun niitä ostan. Alusvaatelaatikko on aika täynnä. Mitä, jos sittenkin käyttäisin vuoden aikana loppuun osan jo olemassaolevista ja miettisin vasta sitten, tarvitsenko lisää ja kuinka paljon?

Tiedän jo nyt, että vaikka olen kokenut kirpputoriostaja enkä viime vuonnakaan ostanut uutena kuin kahdet kengät, tulee eteen haastaviakin hetkiä. Viime kesältä minulle ei jäänyt yksiäkään ballerinoja, käytin kaikki aivan roskiskuntoon. Olisi helppo mennä kenkäkauppaan ja ostaa pari tai kaksi, mutta nyt aion keksiä jotain muuta. En myöskään osta houkuttelevia uusia kankaita ommellakseni, vaan käsityöinspiksen iskiessä käytän kangasvarastojani tai ostan materiaalin käytettynä.

Omalla kohdallani skarpattavaa on myös siinä, miten huolehdin rakkaista vaatteistani. Suutariin tai pesulaan luulisi olevan pitkäkin matka, niin kauan kestää lähtö niihin asioimaan. Ja juuri äsken tajusin, että koruihinkin kertyy pölyä ja että pölyn voisi vaikka poistaa niistä silloin tällöin. Kummallisen haastavaa voi olla myös yksittäisen irronneen napin paikalleen ompelu. Kun kerran olen hankkinut ison kokoelman kauniita tavaroita, joista pidän, miksi en myös hoitaisi niitä paremmin ja pitäisi niitä jatkuvasti käyttökunnossa?

Haluamme auttaa myös muita tekemään vastuullisempia valintoja vaatteiden suhteen ja pitämään hauskaa second hand -tyylin parissa. Tilda perustaa bloginsa oheen alasivun, jossa on kierrätysaiheisia linkkejä, osoitteita ja muita käytännön ideoita. Saatamme saada aikaan jotain nettimaailman ulkopuolistakin täällä Turussa tai Lahden seudulla; tiedotamme lisää, kun alkaa tapahtua.

Haluatko sinäkin kierrätyskeijuksi? Tervetuloa! Toimi näin:

- Suunnittele itsellesi sopiva tapa välttää uusien vaatteiden ostamista mahdollisimman paljon. Rajaatko ulkopuolelle liikuntavarusteet tai työvaatteet, otatko mukaan muut ulkonäköjutut kuten kosmetiikan tai korut?
- Kun olet löytänyt sopivan tavan, kerro asiasta blogissasi (ja mielellään myös jollekulle meistä kampanjan aloittajista) ja liitä sivupalkkiin Kierrätyskeijut-logo.
- Kerro silloin tällöin blogissasi, miten menee ja miltä kampanja tuntuu. Tee loppukatsaus joulukuun 2014 lopussa. Helppoa!
Edit. Kampanjaan ovat tietysti tervetulleita myös ne asiasta innostuneet lukijat, joilla ei ole omaa blogia! Facebook-ryhmä perustetaan jossain vaiheessa; tiedotan siitä täällä, kun se on ajankohtaista.

Nautitaan omien vaatekaappiemme antimista ja valikoidusta vanhasta-uudesta!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Pikkumusta ja ilotulituskorut


Uudenvuodenasu on toiseksi paras pikkumustani (ette kai luulleet, että omistan vain yhden?). Hyvin yksinkertainen ja istuva on tämäkin cocktail-puku, yläosan avaraa pääntietä kiertää sifongista drapeerattu kaulus ja sen alla satiinikaitale. Haluan herättää ripauksen kateutta kertomalla, että 50-luvulta peräisin oleva hyväkuntoinen kaunokainen maksoi kolme euroa Uffin alessa.

Ja koska oli uudenvuodenaatto, lisäsin puvun pääntielle kokoelmastani muutaman strassikorun, jotka merkkasivat ilotulitusta. Bling bling!