Kesäisissä iltajuhlissa

Viime viikonloppu oli hyvin ylellinen, sillä meidät oli kutsuttu peräti kaksiin juhliin. Sellaista ei tapahdu usein! Niinpä juhlien alla kesäreissulla Alles Gute Vintageen toivoin, että löytäisin itselleni uuden, kesäisen cocktailpuvun, ja oi ihanuutta, niin kävikin. 

Manillan piha näyttää tässä ihan välimerelliseltä, ja sama fiilis tuli lämpimästä, ihanasta kesäillasta, jossa takkia ei tarvittu. Alles Guten Rita kertoi, että pitsiä ja satiininauhaa yhdistävä puku on tullut Suomeen Amerikan-paketissa 1950-luvulla; lapussa lukee "Styled by Ruxton". Olen edelleen häkeltynyt siitä, että puku oli minulle oikean kokoinen ja että tiemme näin kohtasivat. Tässä voisi olla sysäys luopua parista kaapissa kutistuneesta cocktail-puvusta...

Tässä vielä lähikuvassa puvun rakennetta: pitsi on savunsinistä, satiininauhat ja vuorin satiini hennon vaaleanpunaisia. VintagEijalta kauan sitten ostetut ear climber -korvikset ovat lempparini. Laukkukin on oikeasti lohenpunainen, en tiedä, miksi se näyttää isossa kuvassa valkoiselta. Se on muovia ja saattaa olla jonkinlainen meikkipussi, mutta sopi väriltään ja hengeltään asuun hyvin.

Ps. Joku kysyy kuitenkin: miehen kengät ovat Versace for H&M -mallistoa muutaman vuoden takaa.

Klassikoita samassa kasassa

Tänä päivänä olen työskennellyt, juossut lapsen perässä ja rentoutunut terassilla tämä raitamekko ylläni. Raitamekot ovat selvästi tällä hetkellä kuuminta kesähottia, mutta tämä on alun perin Vaatehuoneelta varmaan 80-90-lukujen vaihteesta, tullut minulle Rantasalmen työttömien yhdistyksen kirpputorilta viisi vuotta sitten ja maksanut silloin euron. Tällä hinta-käyttösuhteella kietaisumallinen raitapukuni on ilman muuta käyttökertoihin nähden halvimpia vaatteitani.

Rikoin tarkoituksella sitä sääntöä, että jos helma on lyhyt, pitää korkojen olla matalat. Tyylipoliisi ei tullut pidättämään, ja itse kyllä viihdyn tällaisessakin setissä. Näitä kenkiähän minulla on sekä vihreät että pinkit, ja nyt neljä vuotta ostamisen jälkeen voinee sanoa, että sijoitus kannatti - myös nämä ovat muodostuneet kesäklassikoiksi. (alkuperäinen ostojuttu täällä; kirjoitin sen, koska tunsin itseni vähän hölmöksi ostettuani kahdet samanlaiset kengät.)

Mutta asun vanhin osa ovat päivänkakkarakorvikset, jotka omistin jo 1990-luvulla! Ihmeesti ne ovat selvinneet läpi kaikkien tyylinmuutosten.

Kesäarki: jäätelövärejä

Perjantaiaamuna yhdeksäksi töihin polkiessa oli näissä asusteissa jo kuuma, jäätelöisistä väreistä huolimatta. Kotimatkalla ostin torilta mansikoita - ruotsalaisia ja maultaan valitettavasti pettymys. Juttuaihekin oli kaudenmukainen, varhaisperuna; kesäiset ruokajuttuaiheet madaltavat mukavasti työn ja arjen rajaa. Käsi ylös, kuinka moni odottaa jo lomaa?

Puvun uusi elämä

Kaikki vintageharrastajat tietävät, miltä tuntuu löytää tolkuttoman ihana puku, joka ei aivan mahdu itselle. Se on äärettömän turhauttavaa, ja ajaa ihmisen joskus laajoihinkin manöövereihin, kuten minulle kävi tämän merimieskauluksisen puvun kanssa.

Puku oli mahtumisen äärirajoilla jo tuolloin kolme vuotta sitten, ja viimeistään viime kesänä se oli kutistunut kaapissa niin paljon, että piti joko luopua siitä tai tehdä jotain radikaalia. Puntaroin pukua hartaasti: ansaitsisiko se jatkaa elämäänsä mekkona jollakulla toisella, vai haluanko pitää ihanan kuosiinkudotun raitakankaan, jollaista en ikinä ennen enkä jälkeen ole löytänyt missään muodossa?

Päätin pitää puvun ja tehdä jotain radikaalia, ja niin raitamekosta syntyi hame-boleroyhdistelmä.

Kun katkaisin puvun vyötäröltä, sain hiukan lisätilaa vyötärölle päästämällä laskoksista. Yläosa oli alaosaa työläämpi muokata. Irrotin merimieskauluksen ja etumuksen, leikkasin puvun keskeltä edestä auki ja muotoilin boleroksi. Puvun etumuksessa olleen rusetin ompelin yksinkertaiseen valkoiseen toppiin, jossa aiemmin on ollut somisteena punainen nappi, kuva esimerkiksi täällä. Pitäisi saada joku yksivärinen toppi lisää, ne ovat käteviä asustettavia.

Mitäs pidätte, kannattiko tarttua saksiin? Merimieskaulus on muuten vielä jäljellä, mitähän kivaa siitä keksisi...

Raitoja, raitoja!

Otetaanpa pitkästä aikaa kunnon Etsy-katsaus. Kesän tullen raitakuosit tuntuvat aina niin raikkailta ja kiinnostavilta. Etenkin jos tuon ylimmän kuvan uimapuvun löytäisin omassa koossani, tykkäisin! Omia kesävaatteitani olen käynyt sen verran läpi, että uskallan luvata blogikirppiksen seuraavan kierroksen lähiaikoina. Jotain raidallista sinnekin ehkä tulee tarjolle... Tiedotan asiasta vielä tarkemmin, kun saan ajankohdan sovituksi itseni kanssa. Sitä ennen ylellistä silmäkarkkia:

kuva rejohns83/Etsy

kuva leftforlovevintage/Etsy

kuva retrotrend/Etsy 

kuva mydrawingnumberone/Etsy

kuva LivedIn/Etsy

kuva sweetbeefinds/Etsy

kuva SHESABETTIE/Etsy

kuva captivatedchaos/Etsy

kuva TreeofLifeEclectica/Etsy

kuva GreenOrchidsCreation/Etsy

kuva SwellFarewell/Etsy

 kuva dixiefried/Etsy

kuva bodypartsandcrafts/Etsy

Iloinen mekko (ehkä liiankin?)

Raitoja taas! Aiemmat kokeiluni raitojen maailmaan ovat olleet maltillisia valkoinen + yksi väri -tyyppisiä, mutta nyt löysin tällaisen ääriherttaisen multivärispektaakkelin, josta heti tuli hyvä mieli. Valaistusolosuhteet vain olivat vaikeat. Tarjolla on versio joko naama aurinkoon silmät melkein kiinni...

...tai vastavaloon niin, että saa sädekehän ja hame kuultaa läpi! Mutta se ei poista tämän hienon puuvillamekon hauskuutta. Tällä raitojen määrällä ei voi olla löytämättä sopivaa asusteväriä.

Kun pukeuduin tähän aamulla, sain kysyvän kommentin: "Oletko varma ettei tuo ole vähän liian outo?" Kysymys oli merimieskauluksesta, jollaisia en ole koskaan harrastanut, ja joka itseänikin vähän mietitytti.

Yleisökysymys: pidänkö kauluksen näin vai muunnanko sen toisenlaiseksi?

(Ps. Kaikille prinsessoille: katsokaapa Rhian tutoriaali kimalluskenkien tekemisestä!)

Kun äiti uuden paitapuvun sai

Tällä tavalla myydään kai nykyisin vain miesten paitoja, mutta joskus on myyty naisten pukujakin.

Tehtaan paketissa oleva paitapuku on merkitön. Liekö sitä myyty jossain aikansa halpakaupassa? Laatua ainakin on tarkkailtu ja hyväksi havaittu.

Mekossa ei ole kauluksia, kuten pussin kuvassa, mutta järkeilin, että järkevä perheenemäntä on käyttänyt pyykin säästämiseksi irtokauluksia. Kangas on raitapintaista puuvillaa, jossa joka toinen raita on kudottu hieman ryppypintaiseksi. Englanniksi tämän kangaslaadun nimi on seersucker, mutten millään saa päähäni, mitä se on suomeksi. Muistaako joku ompelevista lukijoistani?

Etsyn myyjä, jolta tämän ostin, oli tietysti listannut mekon mitat ilmoitukseen, mutta helman mitta tuli vähän yllätyksenä. Hetken ihmeteltyäni päätin, että tämä saa pysyä lyhyenä - kaula-aukko on kuitenkin niin pieni, että vähän polvea voi näkyä. Ja sehän olikin sitten niin kiva kotiäidin arkipuku, että heti piti ryhtyä keittiöhommiin.

Ja mikäs se tällainen sitten on? Äiti sai uuden imurin! Mikä kodinkoneonnela!

(Totta puhuen Hoover-imuri on aika vanha, miehen mummon jäämistöä. Sain pienen sätkyn, kun kuvaustarkoituksessa työnsin töpselin seinään ja imuri yllättäen käynnistyi.)

Ja vielä ihana essukin! Miten kivaa keittiössä oikein voikaan olla?

Pilkku-raita-pilkku-raita

Vielä silloin, kun löysin tämän puseron Länsikeskuksen kirpputorilta, olin jokseenkin varma, ettei samaan vaatteeseen voi yhdistää menestyksekkäästi pilkkuja ja raitoja. Mutta koska rakastan pilkkuja ja asuun kuuluu myös puseron pääkankaasta valmistettu pilkullinen hame (ja koska hinta oli yhden euron), panin ostaen.

Tungin puseron kaapin perälle ja mietin, että todennäköisesti luovun siitä, koska kuosi on niin mahdoton. Päätin kuitenkin antaa sille mahdollisuuden. Vaihdoin yhdistelmään mustan vyölenkillisen hameen, pujotin pukuun kuuluvan raidallisen vyön vyölenkkeihin ja otin tämän päättömän kuvan:

”Miten nuo näyttää niin kuin ne kuuluisivat yhteen”, mietti mies. Eikä kai muutenkaan pahastunut.