keskiviikko 31. elokuuta 2011

Arkista ja syksyistä (1953)

Hopeapeili on viime ajat toiminut skannauspainotteisesti. Sille on syynsä, jotka liittyvät käytännön elämään ja joita en halua täällä sen tarkemmin eritellä; toivon mukaan elämä pian kevenee ja tilaa on taas myös kuvausten järjestämiselle! Mutta sitä ennen pieni katsaus kotimaiseen syysmuotiin vuodelta 1953; Hopeapeilin numerosta 11/1953.



Vanhoissa kotimaisissa muotikatsauksissa on aina niin kovin käytännöllinen sävy; tässäkin hiukan ankeat talvikengät pääsevät edustamaan pitkän iltapuvun vieressä...

tiistai 30. elokuuta 2011

Lumoojatar Roomassa (1960)

Hopeapeilissä 9/1960 oli värikuvitettu muotiliite alkavan syksyn muodista. Kävelypuvut, korkeat hatut ja täsmälleen polven muttei yhtään enempää peittävä hameenhelma ovat olleet syksyn juttu. Värit - ruoste vai mikähän tumma sinappi tuo olisi, tumma luumu, ruohonvihreä - ovat mehevät ja herkulliset.



Erityismaininta vielä hatuista! Kampausta voi vain aavistella, kun hatun alta näkyy korkeintaan pari hiussuortuvaa. Tällainen hattu vaatii virheettömän, selkeän meikin parikseen, eikä muu asukaan saa repsottaa mistään. Hyvin haastavaa, mutta niin viehättävää!

Ps. Retromuodit ja -tyylit eivät tosiaan ole ihan viime vuosikymmenten keksintöä. Kuvateksti mainitsee, että vanhat automallit ovat juuri nyt muodikkaita kaikkialla maailmassa; toisessa lehden muotijutuista taas kerrotaan, miten syksyn muoti on saanut vaikutteita 1930-luvusta, etenkin näyttelijä Carole Lombardista.

maanantai 29. elokuuta 2011

Polkupyörävintaasia

Skannausjonossa on pitkään pyörinyt muutama vanha polkupyöräkuva. Pyörä on minun pääasiallinen kulkuvälineeni, ja kun kasvan suureksi ja rikastun, hankin ja kunnostutan itselleni huipputyylikkään aidon vintage-pyörän. Sitä ennen ihastelen niitä kuvissa.




Ruotsalaisen Bricent-tehtaan kuvasto on vuodelta 1949. Valokuvien iästä minulla ei ole tietoa. Alimman kuvan, jossa on kaksi naista pyörineen, on ottanut valokuvaaja A. Niemistö Kauhajoelta. Se on postikortti, jota ei koskaan ole lähetetty. Keskimmäinen kuva on liimattu kehykseensä (vähän reppanasti vinoon; tunnen sympatiaa, mieleen tulevat omat askarteluni ja leipomukseni), joten sen taustaa ei pysty tarkastelemaan. Naisen puvusta voi päätellä, että ollaan ajassa ennen 1920-lukua. Polkupyörä on varsin iätön.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kesäillan valo

...on kaunis ja herkkä. Vietimme eilen tupaantuliaisten toista kierrosta. Pukeuduin samaan mekkoon kuin ensimmäisellä kierroksella, mutta kunnianosoituksena alkavalle pimeälle vuodenajalle tällä kertaa mustien asusteiden kanssa.

 (katsoin ensin että ikkunalaudalla on dinosaurus, mutta olikin vain kastelukannu, harmi)

Ballerinahenkisessä puvussa on kaunis v-leikkaus niskassa. Kaikelta makirullien rullailulta tukan pikanuttura ei mennyt ihan niin kuin piti, mutta perhosmaiset mustat rusetit pelastavat edes jotain.


Ja taas kerran tuli todetuksi, ettei vajaakuntoinen tukka mitään haitannut, kun kaikilla oli hauskaa!

perjantai 26. elokuuta 2011

Häämuotia, 1929

Lupasin alkukesällä skannata ruotsalaisen Husmodern-lehden häämuotia vuodelta 1929. Hääsesonki on jo menossa ohi, mutta tässä vielä viime hetken vinkkejä.



Huomattavan ihanat hameenhelmat, ja viehkoja ovat myös kukkavihkot - oma morsiuskimppuni oli samalla periaatteella rakennettu, mutta valkoinen. Onnea kaikille kesän ja syksyn morsiamille!

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Marketkirppis

Turussa ei tietääkseni ole koko täällä asumiseni aikana ollut SPR:n kirpputoria. Puute on korjattu, kun valtava Kontti-tavaratalo avautui tänään Satakunnantielle. Mittakaavasta saa käsityksen, kun kerron, että se toimii entisessä kodinkonekaupan tilassa.

Koska työt antoivat myöten, pyöräilin paikalle heti avajaispäivänä. Tullessani kassajono kiemurteli pitkälle kaupan perälle. Hallissa oli paljon tavaraa siististi aseteltuna - huonekaluja, astioita, monenlaisia vaatteita, uutta myyvän tavaratalon tapaan erillinen vapaa-ajan osastokin (lenkkareita, erilaisia kypäriä, jopa nyrkkeilyhanskoja). Katseeni skannasi tietysti, oliko vintageosastoa; Kontin mainoskuvat vihjasivat värikkään 60-luvun puoleen. Ei sillä nimellä, mutta selvästi vanhoja esineitä - lähinnä astioita - oli koottu erilliseen sivuhuoneeseen. Oli siellä jokunen ihan söpö vanha laukkukin.

Kiertely paljasti, että lähimpänä vintageosastoa oli eräs nuorten osaston rekki. Suurin osa sille kootuista  vaatteista oli 1970-luvulta; ainoa bongaamani vanhempi vaate oli ehkä 1960-luvun alusta oleva cocktail-puku (lilansävyinen, hiukan tätimäinen, aika suurta kokoa, tiedoksi mahdollisesti kiinnostuneille). Hintataso oli korkeahko; halvempi kuin Uffilla, mutta kalliimpi kuin vaikka Fidalla tai Pelastusarmeijalla.

Pari uutta ideaa puodissa oli; toinen huono, toinen hyvä. Ensin se huono. Pikkutavarat kuten korvikset ja helminauhat oli niputettu pusseihin, joten pitäisi ostaa aina satsi kerrallaan jos yhdet pussista kiinnostaisivat. En sitten ostanut. Parempi idis oli tuunaustori, jossa sai kerätä pussiin nappeja, nauhanpätkiä, mosaiikkikiviä ja ties mitä pikkuroinaa, joka oli hinnoiteltu 10 €/kg! Enemmän tätä, säästyy pikkutavaran hinnoittelun vaiva!

Ja mitä ostin? Vähän jotain pientä vain.


Kankaat ovat puseroita, ruutukuvioinen silkkiä, perhoset viskoosia. Vanhassa valokuvauskirjassa näin paitsi vintaasia ilmettä, myös mahdollisuuden kehittää itseäni...

Mutta miksi aina, aina kun tällaisilla jättikirpputoreilla käy, jää pettynyt olo? Niin paljon tylsää, turhaa tavaraa. Hallillinen Ikeaa ja veromoodaa. Eihän se toki kirpputorin vika ole, jos lahjoitustavarana tulee vain tätä sorttia, mutta ikävästi kummittelee mielessä se, minkä kertoi joskus Tampereen Kontissa työskennellyt tuttava: vähänkin kakkoslaatuiset vaatteet - jos vaikka puuttuu nappi tai sauma on auennut - joutuvat roskiin. Sielläkö on Kontin vintage-osasto?

Toisaalta automarketteihin Kontti sopeutuu maisemallisestikin, miksei siis myös sisällön puolesta.


tiistai 23. elokuuta 2011

Translate! option added

I seem to have quite a few non-Finnish readers. Following Finnish-written Hopeapeili can't have been easy, I really do appreciate it! For your comfort I just added Google Translator in my blog - you find it on the right just below my personal info. Thanks to you all, nice to see you again :)

maanantai 22. elokuuta 2011

Aina ei saa sitä mitä tilaa

Riemastuin lähetystorilla, kun löysin kaksi paria käyttämättömiä harmahtavia saumasukkia. Ostoksen lähempi tarkastelu kotona paljasti kuitenkin terveiset Amarilta viidenkymmenen vuoden takaa:


(Hyvät uutiset ovat, että paketin neljästä sukasta peräti kolme vaikutti olevan ihan ehjiä.)

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Nyt pinnalla: ruohonvihreä


Kivoja vintagekoruja myyvä Malibloom ilmoitti minulle, että ylläolevat on juuri pakattu ja postitettu Kaliforniasta kohti Turkua. Ruohonvihreä on vetänyt minua puoleensa tänä kesänä, esimerkiksi tällaisissa muodoissa:


Hennon voinkeltainen 50-luvun brodyyrimekko on kirppislöytö, joka on tänä kesänä saanut usein vihreät asusteet. Kengät tulivat viime viikolla Toijalasta reissulta, josta täälläkin kerroin. Vyö ja puuhelmet ovat olleet minulla vuosikausia - tämä ei ollut ensimmäinen kesä, jona vihreä on ollut pinnalla. Jossain vaiheessa ruohonvihreä edusti vaatekaapissani juurevaa 70-lukua, mutta se on ollut muodikas väri ajoittain myös 50-luvulla.

Syksymmällä aion asustaa vihreillä ainakin mustaa ja leopardikuosia, jossa turhan usein asusteväriksi valikoituu tehokas mutta ennalta-arvattava punainen. Vihreät käsineet vielä puuttuvat, mutta ehkä ei enää kauan...

perjantai 19. elokuuta 2011

"Uusi hattunne", 1939


Kävi kirppistuuri - poimin lähes myyjän käsistä juuri myyntiin tuodun Eeva-lehden joulunumeron vuodelta 1939. Stockmann mainosti siinä hattuosastoaan: "Tiedätte, miten piristävän vaikutuksen uusi hattu tekee omaan mieleene ja miten se tuo uuden, viehättävän täydennyksen ulkoasuunne." Talvisota oli juuri alkanut, mutta ylellisyyttä oli vielä kaupan - mainoksen kepeä hattunen ei juuri vastaa käsitystä ankarasta sota-ajan tyylistä. Lisää poimintoja tästä lehdestä tulee, kun syksy etenee ja joulu lähestyy!

torstai 18. elokuuta 2011

Kaunis kasvi puistossa ja pitkä kapea siluetti

On murrosvaihe. Valo on jo syksyinen, ilma vielä kesäisen vaikkei helteisen lämmin. Puistoon on tuotu punaoranssisävyiset syysistutukset, mutta siellä on edelleen mukava istuskella iltapäiväkahvilla. Päivän asussakin on vähän kesää, vähän syksyä.


(ja kuten syksyyn kuuluu erotuksena kesälomasta, hameessa on istuttu viisi tuntia tekemässä töitä ennen kuvan ottamista, ja sen kyllä huomaa)

Hame söpöine nappilistoineen ja vähän-yli-polven-mittoineen on syksyn suosikkejani, peräisin viime syksyltä ja täälläkin muistaakseni kertaalleen nähty. Haluaisin itse asiassa tähän asuun pilkkupaidan tilalle samanmallisen holkkihihaisen leopardikuosisen, mutta tässä kirpputorin jumalat eivät välttämättä ole suosiollisia - luin jostain, että leopardi on taas trendikästä. Että ehkä pitäydyn pilkkupaidassani, jonka nähtyään äitini, 73, totesi omistavansa samanlaisen. (Pitäisikö minun mennä itseeni?)

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kevään ja kesän kenkiä, 1958

Papereiden seasta löytyi jotain, minkä keväällä unohdin skannata ja postata Hopeapeiliin: Rengas-kenkä -firman kuvasto vuodelta 1958. Firmasta oli laiskan hakijan jokseenkin vaikea löytää nettitietoa; liekö kyseessä ollut vain vähän aikaa toiminut valmistaja. Mutta etenkin kansi on viehättävä. Upean linjakas jakkupuku, ja asustus on viimeisen päälle kuten vain 50-luvulla osattiin. Puhumattakaan kengistä R 460.


Sisäsivuilta huomaa, miten tarkkaa menneinä vuosikymmeninä oli värisävyjen jako kesäisiin vaaleisiin ja talvisiin tummiin. Mustat sandaalit taisivat kuulua vain juhlaan, ja juhlakenkiä ei Rengas-Kenkä näemmä valmistanut.



(Ihanat vihreät pilkkupaidat ja käsineet noilla lomallelähtijöillä!)

tiistai 16. elokuuta 2011

Ihania kenkiä jotka eivät mahdu minulle, osa mikähän-se-nyt-olikaan

Lapseni aloitti tänään koulun ja äitiä jännittää niin, että kauan kaivatusta työnteosta ei tänään tule oikein mitään. Aika on siis otollinen katselmukselle Etsystä löytyneitä ihania kenkiä, jotka eivät mahdu minulle. Kyllä, kerään suosikkilistaani henkeäsalpaavan upeiden kenkien myynti-ilmoituksia, vaikka kyseiset kengät eivät mahtuisi minulle edes Tuhkimon sisarpuolten tempuilla.

Ensin art deco -henkiset, myyjän mukaan 20-30-lukujen vaihteesta peräisin olevat nauhakengät (ilmoitus löytyy täältä).


Sitten laivastonsiniset kaunokaiset 30-luvulta (ilmoitus tässä).


Ja siirrytään 40-luvulle: unelmien kesäsandaalit, jos jalan koko on 34. Löytyvät tästä osoitteesta.


Ja viimeisenä... taustatiedoksi tähän se, että olen etsinyt pitkään juuri tämän mallisia ja värisiä kenkiä, tosin muutamaa kokoa suurempina. Huokaus. (Täältä.)


Sinisten kenkien somisteena on muuten käytetty peilejä. Jos keräisin kenkiä myös ihan ajanvietteeksi ja somisteeksi enkä vain oikean kokoisina ja teoriassa käytettäviksi, nämä ilmestyisivät pikaisesti makuuhuonettamme koristamaan...

maanantai 15. elokuuta 2011

Iltavalaistus


Illat ovat jo pimeitä, keittiön molemmat kattolamput simahtivat lähes samaan aikaan. Ainoa löytynyt kynttilä oli vanha viinamainos, joka pelastettiin ohimennen kirpputorin ilmaislaatikosta, naureskellen. Yllättäen siitä tulikin käyttöesine.

lauantai 13. elokuuta 2011

Mitäs minä sanoin


...ihan pari viikkoa sitten? Syksy-laatikot (kaksi kappaletta) saapuivat vintiltä eilen illalla. Oikeastaan lähinnä siksi, että huomenna on taas Kioskin kirppis, tervetuloa kaikki Turussa liikkuvat, ja sitä varten pitää tietysti tarkistaa myös villapaita- ja tweedhametilanne.

Silmäyksen loin näillekin söpöläisille, mutta ne saavat kaikki vielä jatkaa minun kenkinäni.


Kesä tuli kuitenkin takaisin ja päivän asu on vielä varsin kesäinen. Ja päätön, koska on päiviä, jolloin päätään ei jaksa vaivata pään laittamisella kuvauskuntoon. (Olin jo unohtanut, millaista on valvoa huonosti nukkuvan, levottoman, epämääräisesti kipeilevän lapsen kanssa yökolmesta aamukuuteen.)

70-luvun laskoshame, UFF moooooonta vuotta sitten
punaiset ballerinat H&M
toppi jäämistölöytö nykyisestä asunnostamme
vyö, kaulakoru kirppislöytöjä

Nyt lähden kahville nauttimaan kesästä, nauttikaa te muutkin!

perjantai 12. elokuuta 2011

Tunnelmakuvia Toijalasta

Viimeinen kesäreissu on ohi. Loma loppuu, työsähköpostia pukkaa ja ensimmäiset deadlinet häämöttävät viikon päässä. Mutta vielä tiistaina nautiskelimme suomalaisen pikkukaupungin elämänmenosta Toijalassa, jonne poikkesimme vanhempieni luota Hämeenlinnasta. Houkuttimena olivat veturimuseo ja eräs hyväksi tiedetty kirpputori.

Ensin museo-osasto. Pidän rautateistä (vaikka VR menikin poistamaan lehdistöalennuksen lippujen hinnoista!), etenkin rautatienostalgiasta. Vanhat höyryveturit ovat totta kai komeita, mutta ykkössuosikkini on 50-lukuinen söpö kiskobussi, lättähattu - ja sattumoisin yhteen sellaiseen päästiin kipuamaankin suhteita hyödyntäen.

Kaikki vanha graafinen materiaali vetoaa myös. Veturimuseon seinällä oli tällainenkin kilpi.


Lounastimme keskustassa ravintola Leskirouvassa - seurueen eläkeläisosasto ehdotti pikatienvarren ABC:ta, mutta saimme heidät tukemaan paikallista yrittäjyyttä - ja siirryimme siitä samalla kadulla sijaitsevalle Teriskoti-yhdistyksen ylläpitämälle kirppikselle. Se sijaitsee tunnelmallisesti vanhan hautausmaan aidan kupeessa.


Mutta voi kauhistus! Loppuunmyynti! Jälleen kerran yksi ihana vanhan ajan kirppis vuosien varrella kerrostuneine varastoineen sulkee ovensa. Jos vielä haluatte täällä poiketa, aikaa on elokuun loppuun. Minä korjasin talteen muun muassa kauan etsimäni ruohonvihreät avokkaat (1,5 e) ja syksyn haussa-listallakin tavatun mustan pitsisen kotelomekon (2 e).

Radan toiselta puolelta taas löytyi tällainen tunnelmapala.


Toijalan pieni kierrätyskeskus sijaitsee vanhan maatalouskaupan talossa, jossa kuulemma on ollut myös Toijalan ensimmäinen Alko. Täällä oli hintataso varsin kohdallaan, mutta varsinaisia aarteita ei jäänyt haaviin - paitsi ainoa meiltä vielä puuttunut Rasmus Nalle -kirja!

Syksy tuo Hopeapeilissä tullessaan ainakin enemmän asukuvia; mökeillä ja mummoloissa kun ei asuun jaksanut läheskään aina panostaa. Tahtikin tiivistyy taas, vaikka syksyn työlistalla kummitteleekin jotain suurta... 300-sivuinen kirja. Siitä kuulette enemmän ensi vuoden puolella; sitä ennen on luvassa vielä monta monituista kepeää tyylihistoriakatsausta asun tai skannauksen muodossa!

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Marssilta

Turun Lutkamarssilla oli tämänkin näköinen osallistuja. Väen kirjo oli melkoinen - me marssimme koiran, lastenrattaiden ja alusvaatteissaan esiintyneen tyttöporukan välissä. Aamun lehti kertoi, että osallistujia oli Turussa noin 1500.


Mekosta vähän enemmän: se on kotimaisen Ateljee Manonin valmistama, arvatenkin 1950-60-lukujen vaihteesta. Tästä helsinkiläisestä ateljeesta ei löydy netistä mitään tietoa, onko joku muu törmännyt tähän valmistajaan? Löysin puvun Uffilta ja Yonon Noora muokkasi sen minulle oikean kokoiseksi (mikä oli aikamoinen suoritus, kiitos taas kerran vanhan ajan pukujen runsaille saumanvaroille!). Materiaali on pohjalta kermanväristä, petrolin- ja tummansinisellä kuvioitua paksua, jäykkää satiinia. - Harmaat 50-luvun perusavokkaat ovat luottojalkineeni, jotka ovat olleet minulla jo kymmenen vuotta. Niillä kelpasi marssia ja juhlia vielä kahdet kotibileet perään.

Edit ja ps. Oli siellä mieskin, näytti paljon härskimmältä kuin minä.

lauantai 6. elokuuta 2011

Pride-henkinen mainos

Tänään on paitsi Lutkamarssi, johon aion osallistuakin, myös Turku Pride. Hopeapeilin kannanotto seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta tulee tässä. Kaikki kukat kukkimaan!


Nykyisin tuote nimettäisiin ehkä "duo-aktiiviseksi"; supersaippua kuitenkin, epäilemättä. Mainos on Kotiliedestä 12/1960.

perjantai 5. elokuuta 2011

Ompelulaatikosta eli Inspiraatiota


Näpertelyhalu alkaa palata - lienen toipunut keväisestä muutosta ja remontista. Nämä pikkujutut löytyivät omista ompelutarvikevarastoista. Olen kerännyt tilpehöörejä kauan; en tiedä vielä, mihin nämäkään nauhat ja pitsit päätyvät tai minkä kanssa käytän brodeerattua kaulusta. Aloitin korjaamalla keskellä olevan konjakinvärisen rannekorun. Se odotti varastossa korjausta muistaakseni kahdeksan vuotta.

tiistai 2. elokuuta 2011

Iloinen mekko (ehkä liiankin?)

Raitoja taas! Aiemmat kokeiluni raitojen maailmaan ovat olleet maltillisia valkoinen + yksi väri -tyyppisiä, mutta nyt löysin tällaisen ääriherttaisen multivärispektaakkelin, josta heti tuli hyvä mieli. Valaistusolosuhteet vain olivat vaikeat. Tarjolla on versio joko naama aurinkoon silmät melkein kiinni...



...tai vastavaloon niin, että saa sädekehän ja hame kuultaa läpi! Mutta se ei poista tämän hienon puuvillamekon hauskuutta. Tällä raitojen määrällä ei voi olla löytämättä sopivaa asusteväriä.


Kun pukeuduin tähän aamulla, sain kysyvän kommentin: "Oletko varma ettei tuo ole vähän liian outo?" Kysymys oli merimieskauluksesta, jollaisia en ole koskaan harrastanut, ja joka itseänikin vähän mietitytti.


Yleisökysymys: pidänkö kauluksen näin vai muunnanko sen toisenlaiseksi?

(Ps. Kaikille prinsessoille: katsokaapa Rhian tutoriaali kimalluskenkien tekemisestä!)

maanantai 1. elokuuta 2011

Pitsiä kivellä

Alkaneen elokuun kunniaksi kävimme eväsretkellä (sushia, juustoa ja sämpylöitä Kauppahallista) Pallivahalla. Koko kaupunginosalle nimen antanut Pallivaha on tolkuttoman suuri siirtolohkare, joka parhaillaan on päällystetty vanhoilla pitsiliinoilla osana Arjen löytöretkeilijät -taideprojektia. Tältä lohkare näyttää hunnussaan.



Kiven mittakaavaa voi vähän hahmottaa miehestä alakuvassa! - Pitsihuntu on Pallivahan verhona torstaihin saakka, joten vielä ehtii retkelle. Viereisestä pikkumetsästä keräsimme piirakan verran mustikoitakin.