Kesäisissä iltajuhlissa

Viime viikonloppu oli hyvin ylellinen, sillä meidät oli kutsuttu peräti kaksiin juhliin. Sellaista ei tapahdu usein! Niinpä juhlien alla kesäreissulla Alles Gute Vintageen toivoin, että löytäisin itselleni uuden, kesäisen cocktailpuvun, ja oi ihanuutta, niin kävikin. 

Manillan piha näyttää tässä ihan välimerelliseltä, ja sama fiilis tuli lämpimästä, ihanasta kesäillasta, jossa takkia ei tarvittu. Alles Guten Rita kertoi, että pitsiä ja satiininauhaa yhdistävä puku on tullut Suomeen Amerikan-paketissa 1950-luvulla; lapussa lukee "Styled by Ruxton". Olen edelleen häkeltynyt siitä, että puku oli minulle oikean kokoinen ja että tiemme näin kohtasivat. Tässä voisi olla sysäys luopua parista kaapissa kutistuneesta cocktail-puvusta...

Tässä vielä lähikuvassa puvun rakennetta: pitsi on savunsinistä, satiininauhat ja vuorin satiini hennon vaaleanpunaisia. VintagEijalta kauan sitten ostetut ear climber -korvikset ovat lempparini. Laukkukin on oikeasti lohenpunainen, en tiedä, miksi se näyttää isossa kuvassa valkoiselta. Se on muovia ja saattaa olla jonkinlainen meikkipussi, mutta sopi väriltään ja hengeltään asuun hyvin.

Ps. Joku kysyy kuitenkin: miehen kengät ovat Versace for H&M -mallistoa muutaman vuoden takaa.

3 x 2 €

Taas on Uffin tasarahapäivien aika. Kävin katsastamassa tarjonnan, ja lastenvaatteiden lisäksi mukaan lähti muutama pikkujuttu omaan kokoelmaan.

60-luvun laukku on vinyyliä ja kiinnitti huomion hauskan kuusikulmaisen muotonsa takia - ja siksi, että se oli täysin ehjä, ehkä jopa käyttämätön. 50-luvun pikku cocktailhatuke on somistettu molemmilta sivuilta kahdella lehtimäisellä huopasuikaleella.

Koruja en ole ostanut aikoihin, koska ne enimmäkseen vain riippuvat naulakossaan. Tämän punavalkoisen helminauhan kaunis lukko oli kuitenkin mielestäni hintansa arvoinen. En osaa sanoa, onko koru rakennettu uudelleen vai alkuperäisessä asussaan. Helmiä on monenlaisia, mutta samansävyisiä kaikki.

Kaikki löytöni maksoivat kaksi euroa kappaleelta. Kohtuuhinta hyväkuntoisista vintageasusteista!

Riipuskoruja ja illanistujaisruokia (1961)

Me Naiset -lehti esitteli tammikuussa 1961 aivan uudenlaista korumuotia: pukukoruissa valtasivat alaa nyt riipukset. Ne olivat syrjäyttämässä pitkään muodissa olleet helminauhat. "Pariisissa kuuluu nyt ketjuriipus, ketjukaulanauha taikka ketjukello ajankohtaisiin asusteisiin", lehti kirjoittaa ja mainitsee, että "sodan aikana syntynyt ja myöhemmin sammunut" Kalevala-korujen buumi oli tulossa takaisin. Tekstisivun ylemmän kuvan Kalevala-koru on Karkun riipus. Alemmassa kuvassa on nuoren tytön egyptiläisaiheinen fantasiariipus - juttu mainitsee, että fantasiakorut, mikä tarkoittaa kai eksoottisia aiheita, sopivat vain nuorille tytöille. "Arvokasta eleganssia tavoitteleva" nainen valitsee mieluummin vaikkapa moninkertaiset, riipuksettomat ketjut.

Lehden varsinainen helmi löytyi kuitenkin takasivujen ruokaosiosta. Me Naiset tarjosi puolentoista sivun värikuvalla varustetun illanistujaisruokaohjeen, joka oli nimetty nakkirivistöksi ranskanleivässä. Kaunista, eikö?

Leipä leikattiin viipaleiksi, mutta jätettiin pohjasta kiinni. Viipaleiden väliin pantiin majoneesista, kermasta, savukinkusta ja persiljasta sekoitettu täyte. Prinssinnakit pisteltiin viipaleiden lomaan kauniiksi rivistöksi ja päälle ripoteltiin runsas juustokuorrutus. Leipä gratinoitiin uunissa ja tarjottiin kuumana chili- tai tomaattiketsupin sekä hyvän salaatin kanssa - ohjeessa oli kaali-banaanisalaatti. Me Naiset ohjeisti myös ranskanperunoiden valmistamiseen, eli ne olivat mitä ilmeisimmin uutta Suomessa vuoden 1961 tienoilla.

Liikuttavaksi historialliseksi kuriositeetiksi muuttunut ohje saa muistelemaan lapsuuteni lämpimiä voileipiä: niissä oli ranskanleipäviipaleella kinkkuviipale ja juustoraastetta. Pitäisikö kokeilla, olisivatko ne vielä yhtä hyviä?

Joulukuusi ja kimaltava puku

Ollaan jo olennaisen äärellä, kun joulukuusi tuodaan sisään. Meille se tuli eilen, tuoksuva kotimainen kauppatorilta, kapea mutta tuuhea, kuten kerrostalossa pitääkin. Kuorrutin sen mielestäni ihan sopivalla määrällä kaikkea kimaltavaa, ja joulutervehdyskuvaan piti tietysti valita puku, joka myös kimaltelee.

Puku on 1960-luvun lureksimekko, jonka sain vuosia sitten ja muokkasin hiukan. Jostain syystä se on ollut pitkään kaapissa, vaikka materiaali on sopivan överi talven juhliin (kuvissa se häviää joulukuuselle, valitettavasti). Tällä kuvalla pääsen varmasti mukaan, kun tulevaisuudessa tehdään tällaista kuvakoostetta, enkö pääsekin?

Kuusessa on saumapalloja, käpyjä, lamettaa ja kapeita 1970-luvun köynnöksiä. Minun ei todellakaan tarvinnut koristella kuusta yksin. Pikku apulainen ja kissa ovat molemmat suhtautuneet kuuseen hyvin rauhallisesti, toistaiseksi yhtään koristetta ei ole tuhottu tai edes pudotettu. Harkinnan jälkeen jätin lasiset kuitenkin tänäkin vuonna ripustamatta.

Nappasin vielä muutaman koristekuvan vähän aikaa sitten esittelemieni vanhanaikaisten koristeasetelmajoulukorttien hengessä. Minun silmäni lepää näissä.

Kukkuu!

Hopeapeili toivottaa lukijoille miellyttävää ja rauhallista joulua!

Joulukoru

Pidin tänään pienimuotoisen kirjanjulkistustilaisuuden Hopeapeilin joulusta Pienessä Kirjapuodissa ja sain Eijalta lahjaksi tällaisen joulurannekorun.

Jo toinen ihan oikea joulukoruni! Kokoelman alku!

Swarowskit

Hei, olen Elina, 41, ja minulla on (huono tukka ja) uudet lukulasit! Niissä on oikein strasseja, koska kehykset ovat Swarowskin. Ehkä joskus vielä metsästän itselleni ihan aidot vintagepokat - nyt mentiin helpon kautta eli sanoin optikolle, että tyylini viittaa 50-luvulle, ja hän osasi valita hyllystä naamaani oikean kokoiset ja muotoiset kehykset.

Ps. Rekisteröityneitä lukijoita on vihdoin 200, ja se on mahtavaa! Lupasin jo kauan sitten arvonnan, kun tuo pyöreä luku täyttyy. Nyt täytyy kuitenkin pähkäillä hetki, mikä olisi sopiva hopeapeilimäinen palkinto.

Kuusikoru ja joulumekko

Hyvää joulua, ihmiset. Ostitteko itsellenne joululahjoja? Minäpä ostin. Olen viime ajat suhtautunut aika askeettis-säästäväisesti pukeutumiseen, ja ajanpuutteen vuoksi en ole ommellutkaan uusia asuja, mutta nyt olivat tähdet kohdallaan. Eijan kauppaan tuli juuri sopivasti aatonaatonaattona kuorma amerikkalaisia neuletakkeja. Säntäsin saman tien sovittamaan ja ostin kaksi - olin nimittäin jo ehtinyt kyselläkin neuletakkeja! Niistä lisää myöhemmin, mutta mukaan tarttui myös pieni hassu strassikuusi, joulurintakoru.

Ja sehän pääsi tietysti heti jouluna käyttöön. Tai näyttöön pikemminkin, sillä pienin perheenjäsen on turhan kiinnostunut aikuisten ylleen pukemista koruista. Joulukorut ovat hassu asustetyyppi, tavallaan verrattavissa soiviin kravatteihin ja vieteritonttulakkeihin, mutta astetta tyylikkäämpään suuntaan niistä. Keräilisin joulukoruja aivan varmasti, jos niitä näkisi Suomessa enemmän; nettikauppapohjainen keräily on liian kallista.

strassirintaneulat kirppislöytöjä paitsi kuusi VintagEija's

punainen cocktail-puku Facebookin vintagekirppis

Lola Ramonan avokkaat joku Facebook-kirppis

sukkahousut muistaakseni H&M

Pikku L halusi tietysti osallistua kuvauksiin, vaikkei hänellä edes ollut hienoa mekkoa yllään.

vauvan pitsisomisteinen body ja ruusukuvioiset sukkahousut Lastenkirppis Pikku Siili

jouluinen seinätekstiili Tradera.com

Kevätkengät, kevätkorvikset

Juuri ennen synnytystä mietin kevään tyylihankintoja, ja ykköseksi päätyivät käytännölliset, mutta söpöilevän överit Lola Ramonan kengät. Päätin jopa, että niiden vuoksi voin asioida ihan oikeassa kenkäkaupassa - mutta minun ei tarvinnut!

Kun olin vielä vauvan kanssa sairaalassa, nämä ilmestyivät oikean kokoisina myyntiin eräälle Facebook-kirppikselle ja blogissa toiveeni havainnut fb-kaveri vinkkasi asiasta minulle. Ja kas, kerrankin olin oikeaan aikaan paikalla ja sain vain pari kertaa käytetyt Lolat omikseni. Tässä ne nyt ovat, vielä sisäkäytössä - tosin kadutkin on jo siivottu, pian on avokkaiden aika.

Tämän päivän postissa sain lisää söpöilevää överiyttä, kun ystäväni lähetti minulle "romukaupasta" löytämänsä leopardikuosiset klipsikorvikset. Kasaria arvatenkin, en tiedä, millä muulla vuosikymmenellä nämä olisivat voineet syntyä. Varmasti mainiot leopardikuosiavokkaiden kanssa!

Timantteja auringossa

Jos timantit ovat tytön parhaita ystäviä, tällaisen melko pienituloisen perheenäidin parhaita ystäviä ovat kyllä jalokiviväriset läpikuultavat akryylikorut. Tällaisen 1960-lukulaisen korvakorusatsin (ja parit räväkän väriset puolipallot) löysin tänä aamuna lähi-Pelastusarmeijalta.

Lohenpunaiset, joissa näyttää olevan kalanpyrstö, ovat jonkinlaiset liljat; hyvin havaijihenkiset korvikset. Oikean reunan oliivinvihreät ja siniset on tehty kiinnittämällä kimpuksi litteitä muoviliuskoja, tällaista työtapaa en ole aiemmin nähnytkään. En osaa valita näistä omaa suosikkiani!

Pikkumusta ja ilotulituskorut

Uudenvuodenasu on toiseksi paras pikkumustani (ette kai luulleet, että omistan vain yhden?). Hyvin yksinkertainen ja istuva on tämäkin cocktail-puku, yläosan avaraa pääntietä kiertää sifongista drapeerattu kaulus ja sen alla satiinikaitale. Haluan herättää ripauksen kateutta kertomalla, että 50-luvulta peräisin oleva hyväkuntoinen kaunokainen maksoi kolme euroa Uffin alessa.

Ja koska oli uudenvuodenaatto, lisäsin puvun pääntielle kokoelmastani muutaman strassikorun, jotka merkkasivat ilotulitusta. Bling bling!

Syyskoru

Puisto on täynnä tammenterhoja, ja poimin pari takinkaulukseenkin! Oikeasti tammenterhokoru tarttui mukaan joltain pikku lähetystorilta tänä kesänä - en muista enää paikkaa, mutta hinta oli 50 senttiä. Kaikki muu asussa olikin ennen nähtyä. Jakku on sama kuin tässä, ja päivän kulta-musta mekko on nähty aiemmin täällä.

Asussa käytiin pyöräilemässä sekä Länsikeskuksen kirppiksellä, jossa oli vielä paljon ulkomyyjiä, että Koroisilla, jossa poikettiin herttaisessa Koroisten kahvilassa ja poimittiin pyöränkorillinen omenia ei-kenenkään-puusta. Illalla keitin ison kattilallisen sosetta ja mies paistoi omenakompottia lättyjen seuraksi. Eläköön, syksy!

Pastelliraitoja

Tähän aikaan vuodesta, kun kaikki paitsi talviurheiluharrastajat ovat jo kurkkuaan myöten täynnä lunta ja jäätä, on syytä leikitellä vaaleilla väreillä ja kepeällä kesäisyydellä edes neljän seinän sisällä. Ostin kevättä ja kesää kiihkeästi kaivatessani pastelliraitaisen 50-luvun puuvillamekon, joka on todellinen päivän piristys.

Olin etukäteen varma, että minulta löytyisi vaaleanpunaisena tähän koko asustesetti. Löytyikin alushame (joka pilkistää kuvassakin valitettavasti), laukku- ja koruvaihtoehtoja, huivi... muttei kenkiä! Ihmettelen itsekin, miten se on mahdollista. Mekon värit erottuvat paremmin tästä kengänkärkikuvasta.

Laukkuvaihtoehtoja tosiaan löytyi kaksi varteenotettavaa, keltainen ja vaaleanpunainen.

Lopulta keltaiset kengät sulautuivat hyvin asun osaksi, mutta tässä saattaa olla syy hankkia vaaleanvaaleanpunaiset, jos osuu hyvät kohdalle.

mekko ja vyö Facebookin Vintage-vaatteiden kirpputori 

kengät kirppislöytö/lahja mieheltä/H&M

alushame eBay

ranne- ja korvakorut, huivi kirppislöytöjä

Mukavaa kesän odotusta!

Bakeliittia

Kirpputorilta, jossa oli muuten kovin vähän ennen 2000-lukua valmistettua tavaraa, löytyi yllättäen nippu vanhoja rannekoruja. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta käsittääkseni tämän näköiset ovat bakeliittia.

Kolme vasemmanpuoleista ovat kevyesti läpikuultavia. Keltaisten ulkoreunaan on hiottu särmä, vaaleanpunaisessa on aaltomainen kuvio. Kaikissa näkyy marmorimaista kuviota.

Oikeanpuolimmainen oranssinsävyinen on erilaista muovia, mutta sekin vaikuttaa hiottuine kuvioineen vanhalta, vaikka saattaa olla myös vaikkapa matkamuisto jostain. Jos jollakulla on tarkempaa tietoa tällaisista koruista, kuulisin mielelläni.

kesämekkoja odotellessa...

Edit. Facebookista tulikin nopeasti lisätietoa. Vaaleampien materiaali on ilmeisesti lucitea (onko sille suomenkielistä sanaa?), kaiverrettu voi olla bakeliittia mutta voi olla jotain muutakin.

Kurkistus kesäkoruihin

Pukukorujakin on kertynyt sen verran, että jaan niitä kesä- ja talvikauden helyihin. (Sitten ovat punaiset nappikorvikset, jotka käyvät mihin aikaan vuodesta hyvänsä.) Talviset ovat olleet nyt esillä jo niin kauan, että oli hauska saada tekosyy vilkaista kesäisiä, heleitä pikku aarteita.

Tekosyy oli kesäetkoiksi nimetyt bileet, joissa pukeuduttiin sortseihin ja aurinkolaseihin sekä nautittiin perinteisiä piknik-ruokia ja Fresitaa viltin päällä istuskellen. Uskon, että muutkin talveen kyllästyneet saavat lainata ideaa!

Minä suunnittelen nyt niin, että kun palaan hiihtolomaviikoksi sattuvalta työreissultani Lapista, täällä etelässä onkin jo alkukevät.

Sinivalkoista

Itsenäisyyspäivän kunniaksi eilisissä pikkujouluissa oli sinivalkoinen asuyhdistelmä. Tai no ei ihan vain itsenäisyyspäivän kunniaksi, vaan myös siksi, että halusin uuden käyttökerran tälle tuunaamalleni luomukselle. Tuunasin sitä eilisillaksi vähän lisää, muutin parilla pistolla kaula-aukon muotoa.

Sinivalkoinen on niin katrihelenalla ja muulla suomikuvalla latautunut väriyhdistelmä, että käytän sitä äärettömän harvoin. Sen saa kuitenkin vedetyksi ihan hyvin, kun lisää tarpeeksi glitteriä. "Hyvin" on tässä subjektiivinen kokemus, eli ei tuntunut naamiaispuvussa olemiselta vaan omalta tyyliltä.

Valkoiset asusteetkin ovat vanhat, kengät ostettu vuosia sitten Traderasta, kaulakorun valitsin viime jouluna lahjaksi VintagEijasta ja suuret helmikorvikset ovat löytyneet jonkun kirppiksen korulaarista. Helmikirjailtu laukku on muutaman vuoden takainen Huuto.net -löytö.

Kukaan ei ehtinyt napata asukuvaa, koska taas kerran tuli kiire lähtö, mutta kokonaisuuteen hain ideaa 60-luvun soultytöistä ja käärin tupeeratun tukan banaaninutturalle. Se toimii aina.

Nauttikaa pitkästä viikonlopusta!

Ruusukamee

Kameekorut ovat vintageklassikko, joka taipuu myös moderneihin versioihin - ostin teini-ikäiselle tytärpuolelleni hänen viime syntymäpäivänään lahjaksi goottipupuksi nimetyn kanikameen. Kesällä Turun torilla taas törmäsin pieneen myyntipöytään täynnä erilaisia kauniita, tummansävyisiä ja myös mukavan vinksahtaneita kameita.

Oma valintani oli ihan vain konservatiivinen ruusu, mutta kuva-aihevaihtoehtoja todella riitti kaksipäisestä luurangosta alkaen.

Korujen valmistaja Dead Mamas on livenä tavattavissa lähinnä helsinkiläisissä tapahtumissa, mutta fb-sivun kautta tilaaminen onnistuu muuallekin. Kameet ovat minusta parhaimmillaan talvikaudella - näen tämän kiinnittämässä roosaa jättimäistä villahuiviani sitten, kun taas on pakkasta.

Täti Ruskea

Kuvattuani aamulla laukkuja halusin ehdottomasti lähteä päivän töihin sen punotun kanssa. Olikin yllättävän vaikea löytää siihen sopivia vaatteita: olen koko kesän kulkenut pilkuissa, palloissa ja kukkasissa, mutta kun kassi itsessään on oikeastaan kuosillinen, ne olivat poissa laskuista.

Sitten poimin henkarilta beigen laskosmekon ja ruskean jakun, joita en muistaakseni ole tänä vuonna käyttänyt.

50-luvun laskosmekko brodeeratulla etuosalla, saman ajan ruskea jakku UFF

laukku, korvikset, kengät kirppis Heikunkeikun Myllykoskella

kaulakoru Loimaan rompepäivä

Pyörähdyskuva ei ihan onnistunut! Olisi pitänyt olla enemmän helmaa.

Näin varustautuneena lähti täti Ruskea kaupungille ja palasi työt tehtyään kotiin paistamaan kakkua lapselleen, joka viettää huomenna 8-vuotissynttäreitä. Kivaa viikonloppua muillekin!