Miten niin iso vatsa?

Vauvan laskettu aika on tänään. Vielä ei ole sairaalaan lähtö käsillä, mutta toisaalta jo parin viikon ajan tilanne on ollut koska tahansa -vaiheessa. Ajankuluksi ja vatsan (ympärys 115 cm) dokumentoinniksi otettiin vielä yksi asukuva.

harmaa 70-luvun flanellimekko Pia & Paula (Pelastusarmeija tms.)

kengät lahja kaverilta

ristipistolaukku kotikirppikseltä

trikoopaita ja sukkahousut H&M Mama

Tämän puvun ostin jo kesällä nimenomaan odotuksen viimeisiä talvisia hetkiä varten. Pia & Paula -merkkinen perusteltta on flanellimaista villasekoitetta ja tosiaan lämmin. Enemmän käyttöä ovat kuitenkin saaneet kapealinjaisemmat äitiyshameet, joissa ei näytä aivan yhtä massiiviselta! Niin ainakin uskottelen itselleni.

Kengät ja laukku ovatkin tässä lähinnä kuvausrekvisiittaa. Kengät puristavat, mutta sopivat niin söpösti uuteen ristipistolaukkuuni, että halusin ne mukaan kuvaan.

Laukun on valmistanut käsityönopettaja, jonka kuolinpesän kotikirppistä pääsimme eilen tutkailemaan. Tarjolla olisi ollut valtava määrä rouvan laatukankaista ommeltuja lähinnä 70-luvun perusvaatteita, hameita ja puseroita, pienikokoisemmalle leidille; ne menevät kuulemma loppuviikolla Pelastusarmeijalle. Muutaman vanhan, hyvin vähän jos lainkaan käytetyn hempeän alusasun ostin myös, niistä myöhemmin oma postauksensa. Niin, ja suklaarasian!

Hellaksen valmistamassa sametti-kiiltopainatuspintaisessa rasiassa on aikoinaan, ehkä 60-luvulla, ollut varmaan kilo suklaata. Mitä tähän seuraavaksi talletettaisiin, onko ehdotuksia? Vauvan ensimmäisiä pieneksi jääviä vaatteita?

Odottavan aika on pitkä

On outoa olla näin joutilas, vaikka sille onkin hyvä syy. Enää ei ole paljon puuhaa tavallisten kotitöiden lisäksi; koti alkaa olla valmis uudelle asukkaalleen. Tänään olin työn sankari ja sekä pesin ja huollatin vaunut (yksi pultti rungossa oli viallinen) että löysin pinnasängyn ruuvit (11 12:sta, mikä on aika hyvä prosentti) ja kokosin sängyn - tosin väärällä työkalulla, kertoi mies, joka kiristi ruuvit loppuun sillä oikealla työkalulla. Kävin aikaa kuluttaakseni myös kahdella kirppiksellä, vaikkei mitään tarvitsekaan enää hankkia.

Odotan paitsi vauvaa itseään, myös erinäisiä muita asioita. Ennen kaikkea haluan takaisin kauniit sirot nilkkani. Odotan hartaasti, että muutkin kengät kuin eräät pötkövartiset saappaat mahtuisivat taas jalkaan. Olisi myös mukava käyttää leveähelmaisia pukuja näyttämättä epämuodostuneelta muumilta. Ja muitakin talvitakkeja kuin sitä yhtä, jonka ostin nimenomaan odotusajan takiksi loppukesän Uffin alesta ja johon alan olla lopen kyllästynyt niin kuin tällaisiin pakkovaatteisiin aina tympiintyy.

(kuva mbchills/Etsy)

Kaipaan kovasti myös sitä, että voin taas syödä vapaammin, esimerkiksi laskiaispullia vaikka kolme kerralla, jos maistuu - verensokerin vuoksi en ole juuri saanut herkutella hiilihydraateilla, niitä mainioita kotitekoisia vaahtokarkkejakin piti varoa. Sitten vielä odotusajan normaalit ruoka- ja juomarajoitteet; viinikaapissa odottelee pullo samppanjaa, ja toivon, että se on kylmässä, kun palaan sairaalasta.

(kuva mbchills/Etsy)

Ja olisi tietysti mukava myös pystyä kävelemään kuin ihminen eikä kuin rampa ankka, nukkumaan selällään ja vatsallaan, nukkumaan ylipäänsä ilman että jotain paikkaa heti kolottaa ja nousemaan tuolista ähkimättä ja puuskuttamatta.

Mutta ei tässä kauan enää voi mennä. Ajan voi tietysti käyttää hyödyksi vaikkapa katselemalla Etsystä näitä vanhoja pehmolelun kaavoja.

(kuva DaisyandErma/Etsy)

Kotirouvan muotia, 1958

Ja vielä kerran hyvää alkanutta vuotta! Halusin skannata teille kansikuvan, mutta kumman vähän tammikuun lehtiä on muuten jo aika kattavassa arkistossani. Viuhka-lehti vuoden 1958 alusta löytyi kuitenkin. Siinä on tilanteeseeni mitä sopivin vauva-aiheinen kuva, ja sisäsivuilla lisää äitiysasiaa.

Muu perhe aloittaa huomenna työt ja koulun joululoman jälkeen, mutta minä ja kissa jaamme tästä lähin kodin hengettären tehtävät (syöminen, nukkuminen, hajamielinen ikkunasta tuijottelu, välillä lievä rapsutuksen ja silityksen kerjäys). On vieläkin vaikea uskoa, että olen pitkään poissa työelämästä - en varmaan kokonaan malta, mutta enimmäkseen. Tosin sitten, kun vauva on sylissä, ajatukset ovat luultavasti vielä enemmän jossain ihan muualla.

Viuhkan tamminumerossa 1958 oli tähän tilanteeseen sopiva muotijuttu: miten kotirouva tai kotiäiti pukeutuu kivasti, mutta töihinsä sopivasti ja edullisesti. Muotitoimittaja on valinnut kotirouvan asut valmisvaatemallistoista olettaen, ettei pikkurouva voi käyttää suuria summia vaatteisiin eikä elämään kuulu "ns. vaativaa edustusta" kuten vaikka johtajien rouvilla.

Avauskuvassa on ulkoiluasu. Viime leikkipuistokaudella istuin hiekkiksen reunalla lähes kaikissa mahdollisissa muissa asuissa paitsi niin sanotuissa kätevissä ulkoiluvaatteissa; tässä olisikin takki minun makuuni. Takki on kuvatekstin mukaan Wieniläisen Pukimon hamsterivuorinen, velourkankainen malli. Kauluksen voi nostaa pystyyn, jos äitiparka palelee. Täydentäisin tuota silti hatulla ja huivilla!

Keittiötyöt veivät ja vievät kai edelleen kotiäidin ajasta suuren viipaleen. Punavalkoraitainen keittiötakki ja siihen sopiva, hiuksia ruoankäryltä suojaava hilkka ovat Marimekkoa. Tämäkin asu on minusta kiva, pidän pystyraidasta paljon enemmän kuin vaakaraidasta. Hiusten suojaaminen käryltä ei ehkä nykyisissä peseytymisolosuhteissa ole yhtä tärkeää kuin 1950-luvulla.

Mukava kuva, jossa äiti leikkii lasten kanssa pehmoleluilla. Tämä asu vastaa nykyisiä plyysiverkkareita: se on tarkoitettu huolettomaan kotona oleskeluun. Pepitaruudulliset housut ja valkoinen villajumpperi ovat Stockmannilta.

Viimeisen kuvan asut ovat vähän vapaampiin hetkiin. Harmaansininen jakun ja kotelopuvun yhdistelmä sopii "juhlavampiin tilaisuuksiin", se on Leninki- ja kappa-aitan Anne-mallistoa. Puhelimessa äiti (tekstissä "pikkurouva") juttelee ystävättärelleen ja sopii kyläilystä; yllä on Marimekon kitinvärinen jerseysukka. En ole aivan varma siitä, miten hyvin joustava sukkapuku sopii vastasynnyttäneelle naiselle, mutta isompien äidille se varmasti onkin toimiva ja helppo ratkaisu.

Olisi kiva kuulla muilta äitiyden kokeneilta vintageharrastajilta ideoita imetyskauden asuiksi. Edestä napitettava paitapuku on ainoa keksimäni vaihtoehto. Järkikin sanoo, että vaikeasti pestäviä vaatteita ei kannata käyttää pikkuvauvavaiheessa, eikä ehkä muutenkaan niitä kaikkein upeimpia ja harvinaisimpia aarteita...

Ompelupaikasta hoitopöydäksi

Tähän asuntoon muuttaessamme tein makuuhuoneeseen ompelupaikan valkoisesta klaffilipastosta, jonka ostimme asunnon mukana. Nyt lipaston käyttötarkoitus muuttuu tilapäisesti, kun vauvalle tarvitaan hoitotasoa. Hoitopöydät ovat useimmiten aika rumia hökötyksiä ja niiden käyttöaika on lyhyt, joten mieluummin näin - ja ompelukoneen voi edelleen nostaa tähän helposti, kun ompeleminen taas nousee prioriteettilistalla ylöspäin.

Paikka on vielä vähän sekava, mutta käytössä se vähitellen muuttuu toimivaksi. Lipaston päälle tulee todennäköisesti lisää kestovaippoja ja muutama vaihtovaate. Useimmat vauvan käyttökokoiset vaatteet ovat alalaatikossa, lakanat ja pyyhkeet ylemmässä. Lakanoista ei muuten varsinaisesti tule pula - olen vuosien mittaan ostanut ihania vanhoja lastenkangaskuoseja talteen miettimättä tarkemmin, tarvitaanko niitä vai ei. Niinpä meillä nyt onkin Myyrää, sydämiä, erilaisia eläimiä, kulkuneuvoja ja vaikka mitä herttaista odottelemassa uutta nukkujaa.

Ompelujutuille ei vielä ole löytynyt kunnollista korvaavaa paikkaa, joten jätin nappi- ja lankarasioita toistaiseksi hyllyn perälle. Pitää löytää niille varapaikka siihen mennessä, kun vauva oppii tarttumaan tavaroihin! Eniten käytetyt ompelutarpeet mahtuvat luultavasti sivukaappeihin.

Ompelutyöt ovat nyt jonkin aikaa tauolla - minivaatteita on niin valtavasti ja trikoosta niin hankala ommella, etten tee vielä mitään vauvallekaan - mutta lipaston päällä kaavalaatikossa on tietysti selattavaa inspiraatiomateriaalia.

Olen pessyt myös vilttejä, makuupusseja ja muita talvivauvan lämmikkeitä (lampaantaljan sentään vain imuroin). Tällaisia 70-luvun äitiyspakkausten klassikkokuoseja vauva saa ympärilleen vaunuihin. Vaunut ovat ruskeat, joten keltaiset sävyt sopivat niihin paremmin kuin kotiimme.

Laskettuun aikaan on nyt kaksi viikkoa ja kolme päivää. Aika tuntuu samaan aikaan pitkältä ja lyhyeltä, varsinkin kun liikkuminen käy koko ajan raskaammaksi ja tekemisen mahdollisuudet sen takia vähenevät. Tässä vaiheessa odotusaika on todellakin nimensä ansainnut.

Hoitolaukku

Järkihankintoja pitää tehdä, kun taloon tulee vauva. Niin kuin nyt hoitolaukku, vedenpitävästä kankaasta valmistettu hirvitys, jollaisia esimerkiksi vaippafirmat jakavat tuoreille äideille kera tuotenäytteiden. Meillä taisi viimeksi olla violetti vaippamainoslaukku... Tai sitten voi etsiä vähän toisenlaisen hoitolaukun.

Laukku on muovia yltä ja päältä, alun perin 60-70-luvulta peräisin oleva kosmetiikkapussi. Siihen mahtuu laskelmieni mukaan yksi vaippa ja pieni paketti puhdistuspyyhkeitä. Toivon, ettei tarvitsisi kuljettaa tuttipulloja mukana, vaan matkaruokailu hoituisi imetyksellä kuten viimeksikin. Sivutaskuihin sitten jotain muuta, vaihtobody ehkä? Vai mitä hoitolaukussa pidettiinkään - kymmenessä vuodessa ehtii unohtaa yllättävän paljon.

Laukku löytyi Linkki-Kirppikseltä, jossa ei yleensä kauheasti vintagelöytöjä tee; poikkeus vahvistaa säännön. Vauvakamaa sieltä kyllä olisi löytänyt vaikka millä mitalla, mutta sitä ei juuri enää tarvitse hankkia. Kun vain saisimme vaatelaatikon ja pinnasängyn alas vintiltä...

Perjantain asu: Vielä kerran viininpunainen

Alkaa olla aika selvää, että kuvassa on mukana joku toinenkin. Koetin miettiä, mihin viininpunaisen äitiysvirkapukuni tällä kertaa yhdistäisin - pääsin nimittäin vaihteeksi median toiselle puolelle eli haastateltavaksi kirjastani ja myös valokuvaan - ja vielä löytyi yksi vaihtoehto, jota täälläkään ei ole nähty.

Vaaleansininen villa-angoraneulejakku on tavallisesti ollut kiinni jollain soljella, mutta saa nyt olla vapaasti auki ainakin, jos sää ei tästä kylmene. Lunta odotellessa valkoiset asusteet saavat luvan tuoda edes ripauksen talven tunnelmaa! 50-luvun talvinilkkurit ovat vanha Tradera-ostos.

Tässä vaiheessa ja tätä kuvaa katsoessa voi miettiä, että tuota vauvaa pitäisi vielä yli kuukausi kasvattaa vatsassa. Mihin se siellä mahtuu?

Pikkujouluasu, raskausviikko 32

Tip tap! Kollegapiirin pikkujouluja vietettiin eilen illalla (olemme päättäneet korjata sen pienyrittäjäelämän ilmeisen puutteen, ettei ole firman pikkujouluja; ja nyt juhlittiin yhdessä jo viidettä kertaa). Ravintola Soinnun ruoka maistui, ja ulkona satoi fiilikseen sopivasti lunta. Illan hankala osuus oli keksiä juhlava asu, joka mahtuu päälle.

a-linjainen satiinitoppi Gina Tricot / UFF

vintagebolero ehkä 50-luvulta kirppislöytö

äitiyshame H&M / UFF

glitterkorvanapit itse askarrellut

kampauksen höyhen-strassisomiste kirppislöytö

Tällainen siitä tuli. Ostin syksyllä Uffin alesta punaisen vahvasti a-linjaisen topin nimenomaan pikkujoulu- ja joulukautta ajatellen, mutta voi olla, että varsinaisena jouluna se ei enää mahdu kunnolla. Muutenkin on tullut jo se aika, että osa äitiysvaatteistakin jää pieniksi. Meneillään on raskausviikko 32, eli kaksi kuukautta vielä on tarkoitus kasvaa.

Toppi on hihaton, ja peitin sen bolerolla. Bolerot ovat kätevä äitiysvaate arjessa ja juhlassa, koska niiden ei yleensä ole tarkoituskaan mennä kiinni ainakaan koko mitaltaan. Hame on trikoinen enkä ehkä tällaista normaalioloissa pitäisi, mutta nyt on pitänyt tinkiä periaatteista. Sitä paitsi kun yläosa on valtava pallo, on hyvä, että alaosa näyttää kevyeltä! Kengiksi piti vaihtaa talvisaappaat, koska, kuten kuvastakin vähän kajastaa oikeassa reunassa, kadut olivat lumiset.

Hauskaa pikkujoulukautta!

Telttapukukausi, lumisadekausi

Ja miksi tällainen ilme?

Sataa lunta silmiin! Tämä päivä lasketaan varmaan Turussa jo ensilumen päiväksi, sen verran sakeanaan ilma on valkoista ja maahankin sitä jää.

70-luvun äitiyspuku UFF

neulebolero lahja naapurilta

pitkähihainen äitiyspaita Facebookin äitiysvaatekirppis

sukkahousut H&M, kengät Anttila, korut kirppislöytöjä

Tänään päällä on ensimmäistä kertaa Pikku Myy -mallinen 70-luvun telttamekko. Pia & Paulan valmistama punainen villasekoiteliivihame on hihaton, siksi se sai kerroksen alle ja päälle. Tällainen vaate on oikeasti todella mukava, ja vatsan kohdalla tilaa pitäisi riittää raskauden loppuun saakka. Toinen ongelmahan raskaudessa on rinnanympärys; tästäkin puvusta piti avata hiukan sivusaumoja kainalon alta, että yläosakin istuisi hyvin. Vaaterekillä odottaa toinenkin melkein samanmallinen saman merkin puku, harmaata paksumpaa villaa pakkaskeleihin.

Puisto näyttää tällä hetkellä tältä, ja näytti se huomenna miltä hyvänsä, käytän tätä tekosyynä kaivaa jouluvalot kaapista!

Tuhannes teksti: päivän asu ja kirja-asiaa

Tämä on Hopeapeilin tuhannes kirjoitus. Mietin, että pitäisi keksiä jotain pankin räjäyttävää tai ainakin sellaista, joka kiinnostaa edes suurinta osaa teistä lukijoista - mutta ei, esimerkiksi uusien kauniiden asujen esittely siirtyy nyt joka tapauksessa kevääseen. Nyt mennään sillä, mitä on, eli kolmella mekolla, muutamalla hameella, muutamalla yläosalla ja niiden asusteilla: Project 333 on tullut luokseni aivan pyytämättä.

Koska asukuvat ovat tämän blogin luetuinta ja tykätyintä materiaalia, tässä juhlan kunniaksi päivän (ja eilisen päivän) työasu.

Viininpunainen jerseymekko ei näytä hyvältä enää monen viikon ajan, mutta vielä se on yhtä ihana päällä kuin puolitoista kuukautta sitten tässä ja riittävän asiallinen työtapaamisiin. Vatsan kokoa voi halutessaan verrata edellisen kuvauskerran kuviin! Mekko on lyhythihainen, mutta kerrostin alle mustan trikoopaidan (näkyy hiukan kauluksesta ja hihansuista) ja päälle persikanvärisen vintage-neuletakin, jonka viime joulun aikaan ostin Eijalta; perjantain kunniaksi mukana myös persikanvärinen tuplahelminauha. Kengissä on tänään korkoa ja kävin jopa kaupungilla nämä jalassa, mutta kylläpä väsytti kotiin rahjustaessa.

Tänään oli merkittävä päivä myös sikäli, että lähetin kustantajalle ensimmäisen vintageteemaa sivuavan kirjani käsikirjoituksen. Tunteista päällimmäisenä on väsymys; edessä on joka tapauksessa pitkä editointiprosessi ennen kirjan painoon pääsemistä. Mutta yksi etappi on nyt sivuutettu, ja ensi viikolla teen jotain aivan muuta. Itse asiassa jo ennen ensi viikkoa teen jotain ihan muuta, kuten esimerkiksi puolukka-kinuskijuustokakun sunnuntaiselle brunssille. Vapaa-aikaa, ihanaa!

Kirjallisia kuulumisia

Pakko myöntää, että väsyttää enemmän kuin ennen. Kun tästä töiden äärestä välillä nousen, jään tuijottamaan sängyn petaamattomassa peittomytyssä sievällä kerällä nukkuvaa kissaa ja mietin, ehtisinkö hetkeksi sen viereen. Tai katselen puistoon, johon paistaa aurinko kylmästi, mutta kauniisti, ja totean, että ei tästä millekään pyörälenkille tuonne pakkaseen haluaisikaan mennä...

Näkyyhän tämä bloginkin päivitystahdissa. Odotus ei ole ainoa syy tahdin tasaantumiseen, vaan työt ovat myös vaatineet tänä syksynä paljon. Yksi tavallista työläämpi työn hedelmä putkahtikin juuri tänään maailmalle:

Minä ideoin, kirjoitin, työstin reseptit ja rakensin annokset, Kristiina kuvasi ja stailasi yhteistyössä kanssani. Tarkempaa infoa kirjasta löytyy kustantajan sivuilta, ja tällä hetkellä nopein tapa saada kirja käsiinsä on poiketa Alligaattorin ständillä Helsingin kirjamessuilla, osasto on 7c53. Kertokaa terveisiä, jos käytte, itse en tänä vuonna vieraile Helsingin messuilla. Vinkkinä, että tämä on ideaali lahjakirja teini-ikäiselle ruoasta ja ekologisesta ajattelusta kiinnostuneelle!

Eräs toinen kirja on valmistumassa vielä tämän kuun loppuun mennessä - tai siis sen ensimmäinen versio on; kirjantekoa koskaan kokeilleet tietävät, että tässä vaiheessa on jäljellä vielä miljoona detaljia, joista pitää sopia, jotka pitää sovittaa yhteen ja joita pitää hioa. Sen kirjan aihepiiri ja visuaalinen ilme taas on aivan toisenlainen, ja siihen liittyvät muun muassa absintti, steampunk ja lavatanssit... mutta kaikesta tästä enemmän, kun julkistamisen aika on käsillä, ensi vuoden puolella.

Jotain muutakin on silti välillä tehty.

Olen ehtinyt kaivaa esiin ensimmäisen laatikon esikoiselta jemmattuja vauvanvaatteita. Sieltä löytyi muun muassa tällainen söpöys, noin kolmen kuukauden ikäisen vauvan edustustakki. Ei tullut monta kertaa käytetyksi, ja voi olla, että vuodenajat eivät tällä kertaa osu kohdalleen... Mutta eihän sitä koskaan tiedä, huhtikuussa voi hyvin olla vielä karvakauluskelit. Ainakin vauvan näkökulmasta.

Kurvi

Mittasuhteet ovat jo hyvin kaukana normaalista.

(huomaa terveellinen odotusajan ruokavalio - kuvassakin mukana kilokaupalla juureksia)

Pukeutuminen alkaa siirtyä raskauden ensimmäisen puoliskon oi miten söpö masu pilkottaa mekon alla -vaiheesta loppua kohti kärjistyvään varokaa villapaitaan pukeutunutta sinivalasta -vaiheeseen. Kuvan neulepusero on normaalimallistoa ja alla oleva tweedkuosista paksua trikoota oleva hame äitiysmallistoa. Neuletta käytin jo ennen raskautta, mutta toisaalta en sääli sitä; venyy, jos on venyäkseen, ja jos laatu on kohdallaan, sen pitäisi toki palautua pesussa. Pää puuttuu kuvasta, koska on huonon tukan päivä.

Huomasin viimeistään eilen niitä harvoja mahtuvia vaatteita sovitellessani, että minulle ei sovi musta väri. Se käy juhlissa, kun meikki ja kampaus ovat hienot, mutta ei arkikäytössä ainakaan ilman jotain pehmentävää kuten toisen väristä huivia. Olen hankkinut pari mustaa äitiyspuseroa, koska paljon muunvärisiä varsinkaan talvipukeutumiseen sopivia ei löydy, mutta niitä ei tee mieli käyttää.

Turhautuneena kapusin vintille, kaivauduin talvivaatelaatikkoihini ja katsoin, mitä sieltä voisi saada käyttöön. Ja tadaa - taas kerran varastossa olleet sesonkivaatteet pelastivat naisen hädässä! Minulla on ihania talvimekkoja ja -hameita, jotka tietenkään eivät tänä vuonna pääse käyttöön (en ole niitä onnekkaita, joilla on taas vyötärö heti synnytyssairaalasta palatessa), ja sanoin niille haikeat heipat seuraavaan syksyyn. Mutta neuleita, huiveja ja baskereita löytyi ja minun väreissäni: roosaa, vaaleansinistä, harmaita, kirsikanpunaista. Lisäksi löytyi pari väljää pitkähihaista rusettikauluspaitapuseroa, joita voin käyttää alanapit napittamatta liivihameen alla.

Vinttikäyntikään ei pelastanut kenkäongelmalta. Korkeakorkoisten kenkien käyttö käy valitettavasti tuskalliseksi. Joku lukija varmaan muistaa, että selkäni temppuili keväällä pahasti, ja nyt jos päivän kävelee hyvälestisillä mutta korkeilla kengillä, sama vaiva tuntuu alaselässä. Nyt pärjää vielä ballerinoilla paksujen sukkahousujen kanssa, mutta yksiäkään matalakorkoisia syyskenkiä en taida omistaa - karvavuoriset talvisaappaat kyllä, onneksi, joskus vielä on niidenkin aika. On aika löytää jostain herrainkenkätyyliset kävelykengät, joilla kävelen näiltä keleiltä karvavuorikauteen. Niin, käytettyinä. Hyvä syy lähteä kirpputorikierrokselle.

Syysjuhlan asu

Nyt jo neljättä kertaa pidimme kirjallisen vastaanoton Turun kirjamessujen aikaan. Kyse on siis isoista juhlista, joissa on kirjallista ja musiikkiohjelmaa, paljon vieraita ja loppuyöstä disko keittiössä tai olohuoneessa. Haluan aina pukeutua juhlavasti kotibileisiimme, ja tällä kertaa asun valinta oli helppoa, koska käytännössä vain yksi juhlava yläosa mahtuu päälleni.

 kaikki asun osat kirppislöytöjä paitsi sukkahousut H&M

Tykästyin Uffilla tähän ketjukauppaperäiseen sifonkitrikootoppiin, koska se toi mieleen 50-luvun babydoll-henkiset äitiystopit. Korallinpunainen toppi on normaalimalliston vaate, minkä huomaa helman pituudesta - äitiyspaidat ovat aina pitempiä - mutta voimakkaan poimutuksen vuoksi sopii myös vatsankasvattajalle. Hame on Benettonin äitiysmallistoa, kengät ketjukauppaa kirppiksen kautta ja korut luultavasti 60-luvulta. Chignon-nuttura herätti juhlissa huomiota; se on tosiaan syntynyt ilman lisäkkeitä voimakkaasti tupeeraamalla omia harvoja hiuskarvoja.

Kerrankin ehdin jopa lakata kynnet!

Kaavoja ihan pienelle

Otin iltapäivävapaan raatamisesta, jota viime aikoina turhan usein on jatkunut heräämisestä nukkumaanmenoon, ja matkustin eräälle kirpputorille, jossa en hetkeen ole käynyt. En odottanut ihmeitä - lähinnä työn äärestä irtautumista ja aikaa muille ajatuksille - mutta kas, mitä siellä odottikaan!

Vanhoja ompelukaavoja ihan vauvaikäisestä metrin kokoluokkaan! Nämä ovat luullakseni 60-70-luvun vaihteesta; vasemman reunan isommat kaavat ovat uudempia, kuten voi kaavafirman logostakin päätellä. Jossain pussissa oli mukana käsinpiirretty kaavaversio, jossa luki "Ollin paita 1973". En ole ehtinyt tarkistaa, onko kaikissa kaikki osat tallella, mutta aarre joka tapauksessa! Etenkin hintaansa nähden: nämä, kaksi naisten 60-luvun kaavaa ja yksi Kaksplus-lehden liitteenä vuonna 1976 ollut lapsen haalarin kaava maksoivat yhteensä 70 senttiä.

Vaaleansinistä äitiysmuotia 70-luvulta

Päivän asussa on mukana kotimaista vintage-äitiystyyliä. Brodyyripusero on Pia & Paula -merkin valmistama; merkki teki nuorekkaita, usein puuvilla- tai vakosamettikankaisia äitiysvaatteita rennosti 70-luvun tyyliin.

pusero Vintage-vaatteiden kirpputori Facebookissa

hame äitiysvaatekirppis samaisessa paikassa

muut kirppislöytöjä jostain muualta

Pusero on kauniin värinen ja pidän brodyyrikankaasta, mutta pari häiritsevää juttua siinä on. Toinen on se, etten ole tottunut tämän pituiseen puseron helmaan. Tunikamuotiin en juuri osallistunut, ja vyötärömitta vain näyttää paremmalta - siis normaalioloissa, kun puseron voi pukea hameen sisään ja vyötärö on olemassa! Jakkukaan ei näyttänyt hyvältä, kun puseron helma näkyi alta; kohta toki on jo trenssikausi ja tämä ongelma poistuu.

Toinen häiriö ovat nyöritys-poimutukset olkapäillä. Hihat tuntuvat kömpelöiltä etenkin jakun alla, ja voikin olla, että poistan poimutusnauhat ja muotoilen hihat uudelleen. Joku tietysti on nyt sitä mieltä, että juuri ne ovat tämän puseron juju ja ehkä ovatkin, joten en suin päin vielä tartu saksiin.

Tähän asuun olisi ollut kiva pukea vaaleansiniset tai -punaiset remmikengät, mutta niin hyvä kirppistelijä en ole, että kaapissani olisi sellaisia. Pilkku vaaleanpunaista löytyy sitten koruista. Perhoset ovat lasten muovikoruja arvatenkin 70-luvulta.

 

Asiallinen työasu

On ollut kiire viikko. Muun muassa yksi kirja saatiin vihdoin nimeä myöten taittokuntoon, lisäksi kaikki tavanomainen, viilaamiset, tiedonhankinnat, tulevan suunnittelut (jolla tässä yhteydessä en tarkoita asuja tai vauvan hankintoja, vaan ihan tätä perustyötä, jota kuitenkin teen vielä melkein kolmen kuukauden ajan ennen äitiyslomaa).

Kävin erästä työtä varten ihan tapaamassa ihmisiä, ja otin käyttöön syksyn työasuksi hankkimani viininpunaisen, hyvin yksinkertaisen jerseypuvun. Tiesin, että tulen odotusaikanakin tarvitsemaan työvaatteita, jotka eivät liikaa pistä silmään ja joihin on helppo pukeutua ja näyttää lähes asialliselta.

Tässä vaatteessa trikoo on elementissään: se on joustavaa, mutta ryhdikästä, ja vatsalle tarkoitettu tila on tehty sileästi muotolaskoksin eikä rypytyksin. Melkein nolottaa myöntää, että tällaisen luottovaatteen on suunnitellut se kaikkein tunnetuin halpisvaateketju.

Kaikki muut asun osat ovatkin vintagea: jakku 50-lukua, laukku 60-lukua ja kengät 70-lukua. Viininpunaiseen käy hyvin monikin väri, mutta beigen kanssa se on parhaita yhdistelmiä - samoin kuin tummat sukat ja vaaleat kengät -kombo, joka niin ikään ei petä koskaan.

Kissakorun ostin oikeastaan poikani ehdotuksesta viime kesänä Salosta osto- ja myyntiliikkeestä, jonka myyjä väitti sitä kullatuksi. En usko hetkeäkään, mutta hei, siinä on kissa!

Ps. Se valmiiksi saatu kirja ei tietenkään ole vielä fyysisesti valmis tai myynnissä, ensi kuussa vasta, mutta ennakkotietoja löytyy täältä.

Pienelle tulokkaalle

Lukijani Tuula toivoi jonkin aikaa sitten, että kirjoittaisin, millaisia tarvikkeita aiomme hankkia tulevalle vauvalle. Lyhyesti ja ytimekkäästi vastaus kuuluu: käytettyjä. Kirjoitan tästä nyt, koska tein pienen hankinnan juuri tänään.

Yläkuvan kasassa on neljä flanellista tarravaippaa, kaksi kuorivaippaa, kietaisubody ja peukuttomat tumput. Ne maksoivat yhteensä 5,50 euroa Kontissa, jossa poikkesin, kun sattui olemaan työasioita sillä suunnalla. Vauvatarvikkeissa jo hinta on riittävä syy suosia käytettyä; toinen on uusien vaatteiden kemikaalikuorma, josta en osaisi ehkä omalla kohdallani olla huolissani, mutta vauva on eri asia. Vauvat eivät myöskään juuri kuluta vaatteitaan ennen kuin oppivat konttaamaan, joten pienimmille on tarjolla paljon hyväkuntoista käytettyä. Sitten ovat vielä ympäristösyyt ja halu olla tukematta riistobisneksiä, kuten muissakin käytettynä tehtävissä vaate- ja tarvikeostoksissa.

Emme ole vielä juuri tehneet hankintoja, mutta esikoiselta on jemmassa kaikenlaista: yhdistelmävaunut (tekonahkaiset 80-luvun alun Briot - skannaisin kuvan, jos olisi toimiva skanneri!), pinnasänky, leluja, parikin laatikollista vaatteita vintin perimmäisessä nurkassa. Haluan käydä laatikot läpi ennen kuin hankin suuria määriä lisää, mutta vaipat ja tavalliset perusvaatteet muistan myyneeni tai antaneeni aikoinaan pois. Mökille ostettiin jo retro pinnasänky, ettei tarvitse käyttää matkasänkyä. Matkasänky, jos mikä, on nimittäin paholaisen suunnittelema kapine.

Duplo-soittorasia on samalla keikkuva lelu, ostettu joskus joltain kirppikseltä. 

Kun esikoinen oli vauva, 70-luku teki vauvatarvikkeissa kovasti tuloaan. Hankin silloin pojalle paljon vanhaa Tuttaa, Nansoa ja muita iloisen värisiä froteisia ja trikoisia aarteita. Edelleen minusta vauva on söpömpi tuollaisessa raidallisessa matopuvussa kuin vaikka farkuissa.

tilkkupotkuhousut Tutta, raitapotkupuvussa ei valmistajatietoja

Parhaita ovat tietysti leveälahkeiset froteiset ja plyysiset haalarit. Kun nämä ihanuudet ovat oikean kokoisia, on lapsella tosin ikää jo pari vuotta. Mutta vintage- ja kirppisharrastaja tietää, että kun aarre osuu kohdalle, se kannattaa ostaa, vaikka se ei heti pääsisikään käyttöön. Huomaan tuntevani vetoa kissakuvioisiin vauvanvaatteisiin, mutta koetan pidätellä sitä.

froteinen kissahaalari muistaakseni Tutta, plyysinen leppishaalari Finnwear

Kaikenlaisia houkutuksia on, mutta toki järkevämpää olisi säästää rahoja elämiseen vanhempainvapaan ja mahdollisen hoitovapaan ajaksi kuin hankkia vaikka uudet vaunut vain siksi, että löytää jostain vielä hienommat kuin ne jo meillä olevat. En tiedä sitten, osaanko olla järkevä. Yritän.

Tarpeellisista jutuista puuttuu oikeastaan tosi vähän. Amme, kynsisakset. Pikkuruinen toppapuku keskitalven pakkasiin - isoveli syntyi elokuussa, eikä ymmärrettävästi silloin tarvinnut toppapukua. Syöttötuoli sitten aikanaan. Joku kantoväline, varmaan rintareppu, kantoliinaa en viimeksikään oppinut käyttämään ja vauva hikoili ja huusi siinä. Kestovaippoja; niitäkin on nykyisin paljon helpompi löytää käytettyinä kuin kymmenen vuotta sitten, olen huomannut, pari löysin jopa ilmaiskorista. Mitä vauvat vielä tarvitsevat? Olenko unohtanut jotain?

Pientä extraa: leukalappu tai ehkä jonkinlainen essu, löytö Salon IHA-kirppikseltä kesällä

Aitoa äitiysmuotia 1950-60-luvuilta

Luonnollisesti olen viime kuukausina selannut innoissani netin tarjontaa vintage-äitiysvaatteista, pitäen kuitenkin toistaiseksi (ja ehkä kokonaan - monta akuutimpaakin tarvetta on rahalle nyt) nollalinjan ostoksissa. Jotta suosikkilistaa ei olisi turhaan koottu, tässä pitkästä aikaa pieni Etsy-kooste, aiheena äitiysvaatteet ja -kaavat 50-60-luvuilta.

Tämä Butterick-kaava vuodelta 1959 on ollut suosikkilistallani pitkään. Se on kuitenkin aika pahasti väärää kokoa, joten taitaa jäädä tilaamatta. Pallomallinen cocktail-puku on mainio keksintö!

(kuva sydcam123/Etsy)

Smock-tyyppiset topit ja puserot ovat olleet suosittuja äitiysasuja, arvatenkin siksi, että niitä on helppo ommella. Tämä laskostettu versio on vähän monimutkaisempi, jopa juhlava.

(kuva historicallypatterns/Etsy)

Monen vanhan äitiysasun pääntie on todella pieni, mutta tässä on ihan elegantti, v-muotoinen vaihtoehto peruspuseroon yhdistettynä. Vasemmanpuoleisessa on käytetty raitoja hauskasti.

(kuva nancynaz/Etsy)

Tämä hennon vaaleansininen äitiyspuku on säilynyt käyttämättömänä. Pidän laskosten ja empirelinjaisen nyörityksen yhdistelmästä (mutta tosiasiassa väri voisi olla elävämpi).

(kuva TushVintage/Etsy)

Tämän violetti puku on ilmoituksen mukaan 80-luvulta, mutta henkii 60-lukua. Malli olisi käyttökelpoinen myös puserona, ja tämän tyyppistä kaavaa olen etsinytkin. (Mielelläni lainaan, jos jollakulla on!)

(kuva lynnsrags/Etsy)

Talveksi odottaja tarvitsee myös lämmintä, ja jos olisin varoissani, tilaisin varmaankin tämän Lilli Ann -merkkisen turkoosin A-linjaisen villakangastakin. (Tyydyin sen sijaan ostamaan Uffin vitosen päivästä ihan kelvollisen kamelinvärisen 80-luvun version.)

(kuva TrueValueVintage/Etsy) 

Ja viimeisenä kesäpuku, jota varmasti käyttäisin, jos olisin nuorempi ja vähän hoikempikin. Ilahduttava leikkaus ja kangas! Suomessa vastaavanlaisia telttoja on 70-luvulla tehnyt ainakin Pia & Paula -merkki, mutta näin kivaa kuosia en vielä ole löytänyt.

(kuva KMalinkaVintage/Etsy)

Viimeisenä vielä yksi suosikkiasuni, kaava kotelopuvusta, jossa on edessä napituksen peittämä laskos. Tämä valitettavasti myytiin, eikä toista samanlaista ole tullut vastaan.

(kuva backroomfinds/Etsy; kaava on jo myyty)

Teille, joita äitiysmuoti erityisesti kiinnostaa: kesäkuussa skannasin Lana Lobellin postimyyntikuvaston parhaita paloja, ja tässä osassa on mukana muutama äitiysasu.