keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Hiukan luonnonkosmetiikkakokemuksia eikä kovin hyviä


Joku saattaa muistaa, että syksyllä sain allergisen reaktion jostain käyttämästäni kosmetiikkatuotteesta. Epäilin tuolloin jotain silmien alueella käytettävää tuotetta, sillä sieltä reaktio lähti leviämään. Päätin siis vaihtaa ripsiväriä ja rajausväriä, mikä suretti kovasti. Käyttämäni kakkumainen rajausväri oli nimittäin loistava tuote.

Minulle suositeltiin monen muun ohella Benecosin tuotteita, ja ostin niitä, koska niitä oli Ruohonjuuressa tarjolla ja varsin edulliseen hintaan. Olen nyt käyttänyt Benecosin ripsi- ja rajausväriä kolmisen kuukautta ja melko satunnaisesti, sillä käytännön syistä en läheskään joka päivä ehdi meikata edes tämän verran. Valitettavasti en ole ollut ihan tyytyväinen ostoksiini.

Olin kai liian tottunut käyttämääni taivuttava-tuuhentava-pidentävään markettiripsiväriin, koska ensivaikutelma tästä tuotteesta oli ihmetys, mihin juuri levittämäni väri oikein katosi. Lisäsin toisen kerroksen ja kolmannenkin ja käytin ripsentaivuttajaa, mutta en silti saanut kunnollista volyymia ripsiin - en tiedä, onko se harjan vai itse värin ongelma. Minusta ei kuitenkaan ole oikein järkeä käyttää ripsiväriä, jos mistään ei huomaa, että on käyttänyt ripsiväriä, ja varmasti olette samaa mieltä.

Rajausvärin ongelma taas on tussimainen kärki, jolla en osaa tehdä kapeaa ja siistiä rajausta. Käytin ennen sivellintä, ja aion piakkoin kokeilla, saisinko sillä kaivetuksi väriä tuolta putkilosta ja seuraisiko siitä kaipaamani nätti ja kapea arkirajaus. Tietääkö joku, onko olemassa kakkumaista luomurajausväriä?

Benecosin tuotteet ovat täyttäneet loistavasti tehtävänsä siinä, että ne eivät ole aiheuttaneet vähäisintäkään allergista reaktiota kasvoihini. Viime kosmetiikkapohdinnan jälkeen olen pari kertaa saanut jonkinlaisen lievemmän reaktion, ja molempien aiheuttajaksi epäilen meikkivoidetta tai huonosti puhdistettua meikkisientä. Meikkivoiteina on ollut Lumenen ja Maybellinen tuotteita, jotka luonnollisesti ovat lentäneet roskiin reaktion tuotettuaan, mutta käytän meikkivoidetta niin harvakseltaan, että luonnonkosmetiikka on vielä testaamatta. Suosituksia tästäkin otetaan vastaan!

Ps. Ei olisi pitänyt puhua arvonnasta mitään, koska lukijamäärä on viime kirjoitukseni jälkeen elänyt, tällä kertaa alaspäin. Odottelemme taas trendin kääntymistä nousuun.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Swarowskit





Hei, olen Elina, 41, ja minulla on (huono tukka ja) uudet lukulasit! Niissä on oikein strasseja, koska kehykset ovat Swarowskin. Ehkä joskus vielä metsästän itselleni ihan aidot vintagepokat - nyt mentiin helpon kautta eli sanoin optikolle, että tyylini viittaa 50-luvulle, ja hän osasi valita hyllystä naamaani oikean kokoiset ja muotoiset kehykset.

Ps. Rekisteröityneitä lukijoita on vihdoin 200, ja se on mahtavaa! Lupasin jo kauan sitten arvonnan, kun tuo pyöreä luku täyttyy. Nyt täytyy kuitenkin pähkäillä hetki, mikä olisi sopiva hopeapeilimäinen palkinto.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Luistimilla töissä




Tänään tein ensimmäistä kertaa töitä luistimet jalassa. Kokeilkaapa joskus, oli hauskaa! Lumiset kuvat otti Niina.

torstai 14. tammikuuta 2016

Uusi kuppi


Talvipäivän iloja on Arabian Sointu-sarjan mintunvihreä teekuppi alusineen. Ei kovin halpa, mutta hyvä niin: näin tämän Kontissa jo ennen joulua ja jäin katumaan, etten ostanut sitä - mutta siellä se yhä odotti hyllyssä, kun eilen kävin katsomassa. Kuvan tarkoitus on tietysti myös kertoa, että parvekkeellamme on lunta!

maanantai 11. tammikuuta 2016

Kirppisterveisiä

Kårenin kirppis oli ja meni, ja jälkimaku on ihan mukava. Myyjiä oli sali täynnä ja paljon riitti myös asiakkaita - jonotuskaan ei juuri karkottanut väkeä, ilmeisesti siksi, että siitä oli varoitettu etukäteen. Kårenin sali ei ole mikään valtava halli, joten kai jo paloturvallisuussyistä yleisömäärää piti rajoittaa.

Toisaalta ehkä yleisön sisääntulon säännöstely sai aikaan sen, että asiakkaita riitti tasaisena virtana tapahtuman loppuun saakka. Ensimmäisen kaupan tein heti ovien avauduttua ja viimeisen juuri ennen kuin ne sulkeutuivat. Myyjät myös pysyivät paikalla loppuun asti - minua itseäni on häirinnyt asiakkaana esimerkiksi Länsikeskuksen ulkokirppiksellä se, että osa väestä pakkailee jo kimpsujaan pois, vaikka myyntiaikaa olisi vielä pitkästi jäljellä.

Itse en tehnyt juuri ostoksia; myyjäkaverilta sain kaksi vanhaa mehulasia vaihtokauppana korvakoruihin, ja niistäkin toisen hajotin kotiin tullessani. Ainoa rahalla tehty hankinta oli vanha punainen nuken pinnasänky, pikku L:n nukelle ja pehmoleluille. Käytin sitä tapahtumassa hattujen myyntitelineenä, ja arvatkaa vain, olisiko se ollut suosituin myyntituotteeni! Varmasti lähemmäs kymmenen ihmistä kysyi sen hintaa.

Ja mitä sitten myin: muutaman puseron, muutaman hatun (oli karvalakeille suotuisa sää), muutaman laukun, joitain koruja ja muita pieniä asusteita. Yksi komea talvitakkikin lähti uuteen kotiin. Kun tähän vielä lisätään, että myynnin lomassa tapasi monia tuttuja, voi sanoa, että päivä oli onnistunut. Yksi miinus vain: Kårenin sali on niin hämärä ja meidän pöytämme vielä oli peräseinällä hämärimmässä nurkassa, että ottamani kuvat eivät oikein kestä esittelyä.

Onhan tässä ollut kiireitä, tavaroiden roudaamisen lisäksi myös epäonnistunutta vauvan unikoulua ja muuta riesaa, mutta joka päivä toistaiseksi olen saanut vaatteetkin ylleni. Tällä viikolla aion ottaa pakkasasukuvan; lupaan sen tässä julkisesti, että saan ideani myös toteutetuksi!

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Lauantaina Kårenin kirppikselle


Patologiselta keräilijältä löytyy aina jotain myytäväksikin sopivaa, joten tartuin tilaisuuteen, kun kaveri kyseli pöydän jakajaa Kårenin kirppikselle. Kyseessä on uusi, lauantaina starttaava kirppistapahtuma Turussa, ja toivon kovasti, että se ottaa tuulta siipiensä alle, koska mielestäni tämän kokoisessa kaupungissa pitäisi olla edes yksi vilkas ja hyvin toimiva livekirppistapahtuma. Siivouspäivä on tietysti hauska, mutta se on sää- ja vuodenaikasidonnainen.

Vasemmanpuoleinen kassi on täynnä laukkuja, oikeanpuoleisessa on esimerkiksi talvisia asusteita ja yksi goottihenkinen musta pitsimäinen kukkahattu, joka on hieno, mutta ei yhtään sovi omaan tyyliini. Lisääkin kaikenlaista vintagemyytävää on tulossa, kunhan ehdin käydä jemmapaikkani läpi. Tervetuloa tutkimaan lauantaina klo 12-16 Kårenille! Lupaan antaa fiilispohjalta alennusta blogin lukijoille!

maanantai 4. tammikuuta 2016

Mikä on vanhin vaatteesi?

Lounaisrannikollakin on nyt tiukka pakkassää, ja kävin eräässä tilaisuudessa rakas karvalakkini päässä. Kuva on vanha, vuodelta 2012, mutta kaikki tämän asun osat ovat minulla yhä tallessa. (Olisipa nytkin edes noin paljon lunta!)


Kun ihmiset ihailivat lakkiani, kerroin, että se on ollut minulla viisitoista vuotta. Kauemmin kuin puolisoni, joka hänkin on aika pitkään pysynyt kuvioissa! Toista näin täydellistä harmaata karvakypärää en koskaan löydä, joten pidän tästä yhdestä kiinni niin kauan kuin sitä suinkin kestää katsella. (Sama pätee puolisoon, muutettavat muuttaen.)

Kotiin kävellessäni aloin miettiä, mitä muita yhtä vanhoja tai vielä vanhempia vaatteita ja asusteita omistan. Iältään vanhin vaatteeni lienee 1920-luvulta peräisin oleva helmikoristeinen puku, mutta mietin nyt niitä, jotka kauimmin ovat olleet juuri minun omistuksessani. Karvalakki on vanha, mutta kuitenkin ostettu tämän vuosituhannen puolella, sen ensimmäisenä talvena. Monetkaan sen ajan vaatteeni eivät enää mahtuisi minulle; sekä vaatekoko että kengännumero ovat muuttuneet. Pää on sentään pysynyt samankokoisena.

Muutin ensimmäiseen omaan kotiini vuonna 1993. Onko minulla vielä aktiivikäytössä jotain, johon pukeuduin jo silloin? Vinttilaatikosta löytyvät esimerkiksi vanhojentanssi- ja lakkiaispukuni, mutta ne on säilötty muistoiksi. Yhden valkoisen, mustapilkullisen huivini muistan ostaneeni Kemin Seppälästä, kun Seppälällä oli hieno mustavalkoinen pilkkumallisto 1980-luvun lopulla. Tosin en muista, koska olen tosiasiassa käyttänyt sitä viimeksi, mutta huivilaatikossa se yhä on muiden joukossa.

Koruissa on joitain samanikäisiä, esimerkiksi teininä ostettuja rannekoruja. Puoliksi muistoina, puoliksi käyttöesineinä säilyttelen joitain hassuja rintakoruja ja pinnejä, joita käytin jo alle kouluikäisenä - pinkki perhosrintakoru, noin sentin korkuinen ja muovinen, on minulle jopa rakas. Joskus vielä puen sen pikku L:lle johonkin hienostelutilaisuuteen.


Ehkä juuri tämä pikku perhonen on kaikkein vanhin asusteeni. Mitä vanhaa sinun kaapistasi löytyy?