sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Mitä kaipaan syksyksi

Syksyn pakollisten ostoslistaa minun ei tarvitse laatia. En seuraa muotia niin, että tietäisin vaistomaisesti syksyn tärkeät jutut, saati että lähtisin ostamaan niitä kalliilla uusina kaupasta. Enkä oikeasti tietenkään todellakaan tarvitse lisää vaatteita, mutta... samalla innolla kuin huhtikuussa kiskon kesävaatekassin vintiltä ja selaan sen tiedostaen, ettei näitä vielä voi kahteen kuukauteen käyttää, tiedän kiskovani viikon kuluessa syysvaatekassin vintiltä ja miettiväni, millä sen sisältöä täydentäisi. Osa haavevaatteista jää ostamatta, eikä se haittaa. Vintagepukeutuja on aina hiukan sen armoilla, mitä kirpputorin ja kierrätyksen jumala tarjolle heittää.

Tämän hetken kiehtovat asiat (joista osan luultavasti löydän sieltä vinttikassista):

- hansikkaat (etenkin ruohonvihreät ja kirkkaanpunaiset; oudon kirkkaat värit tässä, myönnän)
- sinapinväri (tämä on vaikea: ei kuulu rutiiniväripalettiini, mutta kiehtoo)
- roosanväri (jotkut asiat eivät muutu)
- musta pitsi (kynähame tai kotelomekko ehkä? kapea siluetti kiinnostaa aina syksyllä)
- tummat kukkakuosit
- kirkkaanpunaiset rusettiklipsit kumppareihin
- pitsikaulus (löytyi jo Pelastusarmeijalta, pitää vielä opetella käyttämään)
- nauhanilkkurit (näitähän on nähty ennenkin)

Näiden lisäksi haluan käyttää enemmän hattujani. Omistan monta hienoa hattua, jotka päätyvät päähän ihan liian harvoin. Toivon, että onnistun postaamaan hattuasun tännekin syksyn mittaan edes kerran parissa viikossa.

Mitä te muut odotatte syksyn pukeutumiselta? (Ja älkää väittäkö, ettette olisi vielä miettineet sitä!)

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Kesäemäntä

Huomenna on tiedossa pikainen mökkireissu perinteisiin vesijohdottomiin oloihin. Tällaiset kokemukset alkavat jäädä historiaan, kun ihmiset alkavat haluta loma-asunnoiltaan samaa helppoutta ja mukavuutta kuin kaupungissa. Vielä kun itse olin lapsi, oli itsestäänselvää, ettei perheemme mökillä ollut jääkaappia - maakellari piti limsakorin kylmänä. Mökillä syötiin vähän eri ruokia kuin kotona, koska säilyvyyteen ei aina ollut luottamista.

Siitä maailmasta muistumana mainos Seurasta 27/1963. Muistan, että rakastin pienenä säilykelihaa, nautasikaa nimenomaan, suoraan purkista nautittuna.



Iloista mökkikesää!

torstai 28. heinäkuuta 2011

Kaksi pientä juttua ja menovinkki

Tämä ei sitten todellakaan ole mikään päivän asu, vaan kaksi pientä asustetta, jotka saapuivat ilokseni tänään.


Poimukoristeiset hansikkaat tulivat Etsyn kautta Australiasta saakka - mintunvihreät sortsit Uffin kahden euron päivästä. Itse asiassa ne olivat 70-luvun leveälahkeiset housut, joiden väriin ja taskuihin ihastuin siinä määrin, että annoin matalan vyötärölinjan anteeksi ja päätin ryhtyä askartelemaan. (Kokokin oli väärä, mutta lahkeissa oli levennysvarakangasta kiitettävissä määrin. Voisi tehdä vielä ostoskassin, repun, säärystimet ja housunkannattimet siitä, mitä jäi jäljelle.)

Ja hei! Kaikille Turun seudun vintaasi-intoilijoille tiedoksi, että Aura Street Marketin ja Turku Vintaasin yhteinen teemailta on Kårenilla perjantaina 9.9.! Ohjelmassa on ainakin levymusiikkia ja vintagehenkinen muotinäytös. Nähdään siellä!

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Merellinen päivän asu ja toive ajoitusavusta

Tällaista punavalkoista tänään. Olen vierastanut kaikkea merihenkisyyttä oikeastaan aina, mutta raidat ovat tänä kesänä olleet esillä enemmän kuin aiempina 36 kesänä yhteensä. (Parista ensimmäisestä pitäisi tosin ehkä kysyä äidiltäni - silloin olivat raidalliset potkupuvut muotia.)


...vaikka tukka on hyvin, tässä ei näykään yksi olennainen yksityiskohta...


Noin, sieltä tuli myös se nappi! Yksinkertainen kulmikaskaula-aukkoinen 50-luvun toppi löytyi nykyisen asuntomme jäämistöstä. Kaula-aukossa oli koristeena haljennut valkoinen nappi, jonka vaihdoin punaiseen nyt ainakin tätä asua varten - helposti vaihdeltava pikku koristeidea.

Kengät perjantaina Uffin alesta, neljä euroa. Uudet suosikit, hyvin samantyyppiset kuin punaiset sandaalit, joita olen pitänyt joka toinen päivä tänä kesänä.

(kuvassa myös kirkkov... eiku trilobiitti ja dinosaurus perheemme eilisiltaisesta katutaideprojektista)

Viikon vinkkinä Uffille meno. Ale jatkuu lauantaihin, huomenna on vielä kolmen euron päivä. Tänään löysin - niin ikään kolmella eurolla - ruskean 50-luvun jakun ja allaolevan mekon. Miltä ihmeen ajalta tämä on, kertokaa?


Tartuin mekkoon värin takia, sitten laitoin sen pois, kun ajattelin, että se on vanhojenpäivänpuku. Sitten katsoin kuitenkin tarkemmin. Ilman muuta vaate on vanha. Sivulla on metallivetoketju, etumuksen silmunappilista on feikki ja kiinnitetään (vanhannäköisillä) neppareilla. Ommel on tiukkaa pientä tikkiä, saumavarat huoliteltu siksakilla. Kangas on kevyttä, tekokuitumaista, ei viskoosia tai puuvillaa ainakaan - mieleen tulee asetaatti, mutta tässä tulevat materiaalintuntemukseni rajat vastaan.

Tyyli voisi olla 70-lukua, mutta materiaalit ja väri eivät täsmää. Lopulta ostin tämän jo ihan silkasta uteliaisuudesta: auttakaa te viisaammat!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Baariin

Se hetki, kun vintagepukeutuminen tuntuu minusta vaikealta toteuttaa, on baariin meno. Siis ihan parille lähipubiin tai laajemmallekin ravintolakierrokselle lähtö. Tähänhän ei ole kunnon historiallisia esikuvia, sillä tavalliset naiset eivät ylipäänsä käyneet kapakoissa ennen muinoin.

Varsinaisiin juhliin tai vaikka ulos syömään on helppo lähteä cocktail-mekossa, mutta kaupungin yöhön valitsee mieluummin jotain vähemmän formaalia. Omat valintani ovat usein - kuten eilisillan menoissa - tämän tyyppisiä nykypinupin sovelluksia.

(valaistusolosuhteet eivät olleet ehkä just parhaimmillaan ja kiirekin oli)

Korkeavyötäröinen hame on Zarasta parin vuoden takaa, pilkkupaita uustuotantoa ja Uffin kautta minulle tullut. Laukku on asun ainoa vintage-elementti. Niin ja korvikset ja tukkarusetti (vaivoin nähtävillä nutturan yläpuolella).

Miten te muut vintageharrastajat pukeudutte vastaavassa tilanteessa? Tunnistatteko ongelman?

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Hietaa hiuksissa

Pori on hieno matkailukaupunki. Käymme siellä joka kesä - mieheni on sieltä kotoisin eli siellä on lasten mummula - ja joka kerta jää outo tunne, että olisi viihtynyt pitempäänkin. Elegantteja vanhoja kulttuurikaupunkeja tai kaukomaita harrastavalle matkailijalle ajatus on ehkä outo, mutta joskus olen miettinyt, että mikä tahansa suomalainen kaupunki on kesällä hieno matkakohde. Pori ei ole ollenkaan pahimmasta päästä. Päinvastoin.

Joka kesä on käytävä ainakin Yyterissä. Suomen pisimmän hiekkarannan ja ainutlaatuisen dyynialueen kupeessa sijaitseva Kaanaan näkötorni, hassu mutterimainen rakennus, on valmistunut 1963. Se on vastikään remontoitu ajan henkeä kunnioittaen ja siistin oloinen. Ja sieltä näkee kauas. 

(kuva lainattu Tornit-nettisivulta)

Perhealbumissamme on söpö kuva, jossa vuonna 1938 syntynyt äitini poseeraa taaperona Yyterin hiekoilla. Yyteri nousi muodikkaaksi matkakohteeksi viimeistään 1920-luvulla, kun rantaelämästä, uimisesta ja rusketuksesta tuli ylempien yhteiskuntaluokkien muoti-ilmiö. Yyteri on moneen kertaan kaupallistettu, mutta se on yhä hämmästyttävän hieno paikka (ja Rolling Stones esiintyi siellä juhannuksena 1965!). Itse rantamateriaali ei ole hiekkaa, vaan hienojakoisempaa hietaa. Se tuntuu taivaalliselta jalan alla, mutta lentää pienenkin tuulen mukana joka paikkaan - joten tälle retkelle ei huolittu järjestelmäkameraa mukaan. Kuvituksena siis vain yksi pikainen kännykkäräpsäys, jossa kulmat turhan kurtussa. Pahoittelut.

(mutta eiks vain olekin hieno uimapuku?)

Yyterin lisäksi Porissa on muitakin hienoja luontokohteita. Kokemäenjoen suiston lukuisista luodoista tutuin lienee Pori Jazzista tuttu Kirjurinluoto, mutta sen takana on lähes luonnontilaisia alueita ja pittoreskia vanhaa huvila-asutusta. Polsaluodon luontopolulta paljastui kuohuvan mesiangervomeren ja kypsää satoa kantavien vadelmapuskien lisäksi hauska vaijerilossi. Suiston juopien ja rehevän pensaston tunnelma sai ajattelemaan trooppisille joille sijoittuvia elokuvia.



Toki kävimme myös kaupungilla. Kylttisatoa keräsin, taas.



Kauppahalleissa on käytävä aina. Porissakin on sellainen, vaikka moni muu suomalainen kaupunki on menettänyt omansa. Huomatkaa ruutulattia - ja alkanut satokausi.




Kirpputorejakin kierrettiin. Parhaat löydöt tulivat tällä kertaa Porin Syöpäyhdistyksen Fiinitorilta, jossa tämän viikon ajan oli tarjouksena kassillinen vaatteita kuudella eurolla. Ihan vieressä sijaitsevassa Hyllymeressä taas myydään vanhan nappi- ja tilpehöörikaupan varastoa - kanttinauhoja, lettinauhoja, brodyyreja, hiuskampoja, muovivöitä ja loputtomasti nappeja.


Satakunnan Museo taas on aina hauska, museoksi eläväinen paikka (ja 30 asteen ulkolämpötila huomioon ottaen mukavan viileä). Kesän näyttelynä 14.8. saakka on Pori, kesä ja kamera, joka esittelee kaupunkikuvia 50-70-lukujen Porista. Kuvia löytyy myös näyttelyn blogista!

Jos lisää Pori-vinkkejä halajaa, kannattaa tsekata Nopsa Travelsin Porin parhaat -reitti. Ymmärrättekö tämän kaiken jälkeen, miksi jäi sellainen olo että kauemminkin olisi viihtynyt?

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Naisten viikko, 1956

Tämä on eräs viehättävimmistä muotipostauksista, joita olen 1950-luvun Hopeapeileistä löytänyt. Ja juuri nyt se on taas ajankohtainen: naisten viikko, seitsemän päivää naisten nimipäiviä putkeen, alkoi tänään. Hopeapeili nimesi vuoden 1956 muotijuttunsa asut viikon nimipäiväsankareiden mukaan, mutta kuvien lähteitä tai pukujen suunnittelijoita ei ole mainittu. Olen haistavinani, etteivät ole suomalaisia.



Onnellista nimipäivää, kaikki Tiinat, Riikat ja muut viikon sankarit!

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Kesämustaa kultadivaanilla

Kuulun niihin ihmisiin, jotka kesällä vaihtavat väriä. Tukka vaalenee ja rusketusta tulee, jos sitä ei varsinaisesti estä (ja tässä pääsee pintaan huoleton piirre luonteessani - en kykene järjestelmällisesti suojautumaan säteiltä joka kerta kun lähdetään ulos). Ja sitten ihon sävyyn sopivat taas ihan erilaiset vaatteet kuin alkukesällä. Mustaa ei toukokuussa tee mieli laittaa päälle, mutta heinäkuussa se jo menee. Ja viininpunainenkin kiinnostaa taas.


Tämä mannermaisen ylellinen ilmapiiri löytyy Bossaliinasta. Kullanvärinen ammesohva on Kiertokulun mallistoa. Mekko on tältä vuosituhannelta, trikoinen ja kirppislöytö, mutta onnistuu tavoittamaan aika hyvin 40-uvun henkeä - kai sen tekee sweetheart neckline. Kultainen perhonen on Pelastusarmeijalta ja viininpunaiset 70-luvun sandaalit pari kesää sitten Porin torilta, hinta oli tasan yksi euro.


Valo on kakkoskuvassa karmea, mutta mustan mekon rakennetta on vaikea saada esiin ilman salamaa. Malli on siis peruskietaisu, jonka jujut löytyvät perhoshihoista ja kaula-aukon muodosta. Nämä seuraavat eivät erotu kokokuvissa, mutta olivat mukana riennoissa:


Ja nyt kun kuvaamisista on päästy, huomaan tehneeni kiharoiden jäänteistä (voi surkeus miten vähän aikaa ne taas kestivät!) elämäni ensimmäisen feikkipolkkatukan. Tätä voisi ehkä jopa kehitellä edelleen. Palataanpa asiaan...

Hansikaslaatikko

Ihmisluonto on ihmeellinen. Keskellä parasta kesää alkaa jo syysvaatteiden pohdiskelu. Hansikaslaatikon sisältö näyttää yhtäkkiä hyvin houkuttelevalta ja ihan uudelta.

(Tiedän kyllä, että hienot ihmiset pitävät hansikkaitaan järjestyksessä.)

Syy, miksi aloin kaivella hansikkaita ja muitakin vaatteitani, on Kioskin kirppis. Tämä ilmainen ja iloinen tapahtuma pidetään sunnuntaina puolestapäivästä alkaen Turun Rautatienpuistossa. Tapahtumalla on tietysti säävaraus, ja juuri nyt ei näytä kovin lupaavalta. Mutta jos huomenna on pouta, nähdään siellä, turkulaiset ja Turussa liikkuvat! Hansikkaita ei tosin lähtenyt myyntiin, mutta mekkoja, puseroita, hameita, kenkiä ja asusteita löytyy...

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Kotimaista muotia, 1946

Mies toi minulle Vammalan vanhan kirjallisuuden päiviltä pari 1940-luvun Hopeapeiliä. Suomen historiassa se on ollut vaikea vuosikymmen, eikä naistenlehdissä todellakaan ole hehkutettu tavarapaljoudella - hyvä kun ne onnistuivat edes ilmestymään; paperikin oli säännöstelyn piirissä. Kuitenkin touko-kesäkuun 1946 Hopeapeilistä löytyi pieni muotijuttu, jonka ideana nimenomaan oli valaa uskoa siihen, että Suomessakin vielä päästään eteenpäin, otetaan kiinni muuta maailmaa: nytkin ollaan jo näin pitkällä!


Pienissä mustavalkokuvissa nyt jo kellastuneella sivulla esittelevät kevään ja kesän uutuuksiaan Elannon Pukimo, Irja Palosen muotiliike, Muotisalonki Ika, Salon Ståhlberg ja Muotisalonki Ina (joka tosin saattaa olla väärin kirjoitettu Ika - Ina-salongista ei ainakaan Google tiedä mitään). Ja pienenä lisänä: "Muoti suosittelee naisten tukkaan kesäksi perhosia nauharuusukkeiden sijasta." Tästä otetaan oppia!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Ruotsalaiset osaavat

Ninnu kirjoitti Ruotsissa ilmestyvästä Retro-lehdestä, joka on Hus & Hem -lehtiperheen uusi tulokas. Koska Glorian Antiikki mahtaa Suomessa saada rinnalleen tällaisen vähän arkitasoisemman keräilytavaran lehden? Kotivinkki Retro tai Olivia Vintage, anyone?


Lukisin erityisen mielelläni 465 kesäkirppistä -tyyppisen extran, mutta hyvin todennäköisesti koko muunkin lehden kannesta kanteen. Tietääkö joku, mahtaako Retro olla myynnissä missään Suomessa? Ja muistaako joku, mikä oli nimeltään se toinen vintage living -lehti, taisi olla enemmän pukeutumiseen painottuva, jonka tiedän Ruotsissa ilmestyvän niin ikään jonkun isomman kotiaiheisen lehden erikoisnumerona tai sisarjulkaisuna? Pitääpä marssia Akateemiseen Kirjakauppaan kyselemään...

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Synttärikumpparit

Syntymäpäivälahjani itselleni tuli vähän myöhässä ja ehdin hukata pakettikortinkin, mutta tarinalla oli onnellinen loppu:


Eikös vain peilaudukin maisema hienosti Melissa Ashantien pinnasta! Otin varoituksista vaarin ja ostin yhtä kokoa suuremmat kuin tavallisesti käytän, ja ainakin ensikokeilulla se oli oikea valinta. Nyt saavat syyssateet tulla - sitten joskus parin kuukauden päästä, tietysti.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Kesätunnelmia ja kesämainoksia, 1937

Anttolan antikvariaatissa oli hyvä valikoima vanhoja Kotiliesiä. En yleensä innostu niistä, koska sisältö on niin kotitalouskeskeinen ja arkinen - mutta halusin jakaa kanssanne tämän kauniin järvimaisemateemaisen kannen vuodelta 1937.


Ja toki pari mainosta myös. Rusketus on ollut todella muodikas 1930-luvulla; aurinkoöljymainoksia oli tässä Kotiliedessä useita. Niistä saa ideoita rantatyyliin, mutta sattuipa lehdessä olemaan yksi oikea uimapukumainoskin.




Aurinkoista heinäkuuta - muistakaa kuitenkin paremmat suojakertoimet kuin 30-luvulla...

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Etelä-Savossa

Terveisiä Saimaan rannoilta! Vietimme täyteläisen kolmen päivän miniloman uiden järvissä, ajellen niiden välissä ja tutkien paikallisia kaupunkeja. Matkan pisin etappi oli junakyyti kotoa Savonlinnaan - aamuvarhain kun lähdettiin, ehdittiin perille iltapäivällä juuri sopivasti niin, että kirpputorit olivat vielä auki. Erityiset suositukset Pelastakaa lapset ry:n kirppikselle, jossa oli järkevä hinnoittelu - pussillinen vaatteita viisi euroa. Pussi tarkoitti ruokakaupan muovipussia, johon mahtuu aika monta vaatetta. Pari 50-luvun löytöä, 60-luvun korkeavyötäröiset bikinit vyöllä, paljon 70-80-lukujen retroa 40-50-lukutyyliä ja jokunen sekalainen tyylikokeilu - hieno saalis, josta tarkemmin tulevien asukuvien yhteydessä...

Illaksi ajoimme Rantasalmelle leirintäalueelle. Camping-kulttuuri ei tullut minulle lapsena tutuksi eikä perheessäni ole aikuisiällä ollut autoa, joten tämä kaikki oli ihan uutta. Rantasalmen Lomakylä oli paitsi äärettömän edullinen, myös aivan yhtä idyllisen rauhallinen kuin mainoskuvissaan.


Olimme kuvan mökkirivistön toiseksi ainoat asukkaat. Ilta-aurinko paistoi rantalaiturille, putket ja mesiangervot kukkivat. Viehätyin myös vanhasta mökkikyläarkkitehtuurista; näiden lisäksi tarjolla oli myös isompia pulpettikattoisia mökkejä. Yhteiskeittiön astioissa tietysti Sarvista. Hippi tykkää.

Aamulla herättyämme ajelimme ensin Rantasalmen keskustaan, jossa on parikin kirpputoria - vain toinen oli auki, mutta onneksi sentään se. Iloinen yllätys oli kylänraitilta löytynyt, vanhassa hotellikiinteistössä toimiva maatilatori-kahvio, jonka kauniille portaille poikamme pehmopupu istui levähtämään.


Rantasalmelta ajelimme Varkauteen, jossa tuttavan suosituksesta uimme Kämärin uimarannalla ja lounastimme Varkauden kotiseutukeskuksessa sijaitsevassa ravintola Tyyskänhovissa. Kauppakatu oli ihastuttavasti kolmikerroksisena säilynyt, tunnelmallinen vanhan ajan kauppalan pääkatu. (Neljä kirpputoria.) Tässä se näkyy näkötornista.



Hienot värit, eikö!

Lounaspaikassa meitä kuvasi poikamme. Tämä menköön myös asukuvana, koska niitä ei reissussa otettu. Minnihiirirusetti oli spontaani, kirppikseltä löytyneen kreppihuivin inspiroima idea, joka sopikin hellepäivään hyvin.


Varkaudesta ajelimme yöksi Anttolaan, Lakeistenrannan leirintäalueelle. Siellä oli huomattavasti vilkkaampaa kuin Rantasalmella, mutta yhtä kaikki saimme rauhassa poimia aamiaismustikat mökin takaa mäntyrinteeltä. Viimeisen päivän käytimme Mikkelissä, jonne lähtiessä pysähdyimme näköalakahville jyrkkätörmäisen salmen rannalle.


Poikani kuvasi koko reissun ajan autoja (on hauskaa, miten kuusivuotias innostuu kamerasta!), minä liikkeiden mainoksia. Tässä sarjana Varkaus, Mikkeli (upotettu katukäytävään), Mikkeli.




Ja muistaako joku vielä Sor-Bits -purkan? Anttolan antikvariaatissa siitä on jäljellä muistuma.


Kotiin palattuamme olimme uupuneita, mutta äärettömän tyytyväisiä. Löytyi paljon ihmeteltävää ja tutkittavaa, eikä kaikkea edes ehtinyt tässä ajassa nähdä: olisimme voineet olla matkalla pitempäänkin. Samaa mieltä oli onneksi myös ystävämme ja kuskimme, jonka kanssa päätimme lähteä reissuun ensi vuonna uudestaan.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Loma ja syntymäpäivä


Aloitin vihdoin peräaatteessa kesälomani lähettämällä erään kirjan käsikirjoituksen kustantajalle viime yönä yhdeltä. Tässä saa nuori Brigitte Bardot edustaa lomafiilistä kauniissa pitsikengissään ja vaaleankeltaisessa brodyyrimekossaan. Kuva on Hopeapeilin 7/1956 jutusta, joka käsittelee ranskalaisten tyttöjen elämää ja seurustelutapoja. Kotibileitä kuvaillaan näin: "Vieraat tulevat noin klo 21 aikaan, ja sitten tanssitaan, poltetaan mustia Gauloise-savukkeita, syödään voileipiä ja leivoksia ja juodaan virvoitusjuomia. Sitä paitsi tarjotaan aina pieni aperitif, mutta kukaan ei kuitenkaan koskaan ole vähääkään humalassa. Ranskassa ei ollenkaan tunneta raisuja mellasteluhippoja." - Pitääkö tästä päätellä, että 50-luvun Suomessa tunnettiin?

Tänään on syntymäpäiväni. Aion juhlistaa sitä sekä tuorein mansikoin että pienellä vintage-henkisellä leirintä- ja autolomalla (meillä ei ole autoa, mutta ystäväni suostui perheemme kuskiksi ja vieläpä ihan vapaaehtoisesti - kiitos). Hopeapeilin henki ei ole enää mikään nuori mademoiselle, vaan vuosia tulee täyteen jo 37. Tervetuloa perässä te nuoremmat - elämä on nyt aika kivaa!