keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden päätös


Hyvää uutta vuotta, lukijat! Satakoon juhliinne futuristisesta lentokoneesta vapaavalintaista kuohuvaa juomaa ja kasvakoon hangella kärpässieniä!

Vuoden päätöstekstiin kuuluu paitsi vuoden parhaan kierrätyslöydön valinta, myös loppukommentti Kierrätyskeijut-kampanjasta; aloitetaan siitä. Minä, TildaAnna ja Hanna polkaisimme viime vuodenvaihteessa käyntiin pienimuotoisen projektin, jonka ideana oli olla vuoden ajan ostamatta uusia vaatteita. Mukaan tuli lopulta parikymmentä blogia, mikä kertoi, että tällaiselle on tilausta - ja niinhän kävikin, että Siivouspäivä aloitti loppukesällä oman Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjansa ja jatkaa nyt tämänkin pienemmän edeltäjän työtä.

Arvasin jo etukäteen, ettei hanke tulisi olemaan itselleni erityisen vaikea. Olin jo aloitusvaiheessa kurkkuani myöten täynnä (hintaluokaltaan minulle sopivien) valmisvaatteiden huonoa laatua, epämääräisiä tuotantotapoja ja tyylejä, jotka saavat vaatteen vanhenemaan ennen kuin se ehtii kaupasta kotiin. Alkuvuosi sujui hyvinkin sutjakasti, kerran muistaakseni piti ostaa vaihtoalusvaatteet matkalla liikuntaa harrastamaan. Lopetin kaupoissa kiertelyn, joten heräteostostarpeita ei syntynyt. Aikaa tuskin säästyi, sillä kirppisostoksista en luopunut. Kesäksi myös ompelin pari pukua kangasvarastostani.

Kesä toi mukanaan tiedon raskaudesta. Heinäkuun lopulla en enää mahtunut juuri mihinkään tavallisista vaatteistani, koska sekä vatsa että rinnanympärys olivat saaneet volyymia. Ramppasin paikallisia kirppiksiä läpi, selasin nettikirppiksiä ja löysin joitain siedettäviä äitiysvaatteita, joissa olen kulkenut koko syksyn. Olin suunnitellut, että ompelisin enemmän itse, mutta käytännössä aika ei työntäyteisenä syksynä riittänyt.

Uusina jouduin ostamaan äitiyssukkahousuja ja -alusvaatteita. Samoin nyt vauvaelämään valmistautuessani totesin, etten löydä kirppiksiltä imetyspaitoja tai ehdi napata nettikirppiksiltä mieluisia omassa koossani, ja ostin kaupasta (hui) pari perusmallia kotikäyttöön. Missään ostoksista en mielestäni kuitenkaan mennyt ylettömyyksiin, vaan hankinnat tulivat tarpeeseen ja etsin aina ensin käytettyä.

Ostin myös uutta perheenjäsenille joululahjoiksi. Tosin asioita, jotka olisi muutenkin pitänyt hankkia (sukkia, kylpytakki, pyjama jne.) ja jotka nyt vain oli hauska paketoida. Hankinnoissa suosin kotimaisia firmoja eli Nanso Groupia ja Vendiä, entistä Veikka-Neuletta, joka tosin jälkeenpäin asiaa tutkiessani paljastui nykyään virolaisomisteiseksi. No, Vendin tuotanto on nettisivujen mukaan Tallinnassa, ja EU:n sisällä pelataan samoilla säännöillä.

Raskauden edettyä en juuri ole ostanut itselleni vaatteita edes käytettyinä. On vaikea tietää, mihin mittoihin kroppa asettuu synnytyksen ja imetyksen jälkeen, ja toisaalta vanhat rakkaat vaatteet tuntuvat taas uusilta, kun niitä vähitellen saa käyttöön. Totta puhuen upeita vintagehelmiä ei edes ole osunut silmiin - paitsi alan liikkeissä, ja rahaakin olen koettanut vähän säästää.

Parhaat vintagelöydöt on nyt tehty vauvalle, jolle ei toistaiseksi ole ostettu yhtään mitään uutta. Hän perii isoveljensä vaatteet, joita olen ahkerasti lajitellut ja pyykännyt. Kirppiksiltä on ollut helppo löytää kivaa vaatetta pikkuiselle, kun puutteita on ilmennyt. Pinnasängyn patja pitää ehkä ostaa, tosin tuttavapiirissä huutelemalla on löytynyt yhtä ja toista tarvittavaa - mahdollisesti se patjakin.

---

Ja sitten toisenlaiseen vuosikatsaukseen. Viime vuoden paras kierrätyslöytöhän oli kodin hengetär Lilith Hiisku, mustanpuhuva, mutta rauhallinen ja ystävällinen maatiaiskissa. Lilli voi edelleen mainiosti, lähes yhtä paksusti kuin emäntänsä. Mutta vuodelle 2014 sattuikin kissaa suurempi yllätys; vielä vuoden vaihtuessa emme tienneet, että parin kuukauden päästä meillä olisi yli kymmenen vuotta haaveiltu ja suunniteltu kesäkoti. Tämä on ihan ensimmäinen kuva sieltä.


Ostimme siis 55 neliömetriä taustalla näkyvän kivitalon oikeasta päädystä, kaksi kerrosta ja lämmin kellari. Ensi töiksemme pääsimme luonnollisesti remontoimaan eli purkamaan. Se oli jotain, mitä emme ikinä aiemmin olleet tehneet, mutta onneksi oli mainio Petri, joka lainasi asiantuntemustaan ja moottorisahaa. Tällaisia asuja ja asusteita Hopeapeilissä nähdään harvoin!


Alin kuva on otettu kesäkuussa, jolloin muistaakseni jo yövyimme ensimmäistä kertaa. Kuvassa mukana myös naapurin koira. Nuo rumat paloportaat ovat edelleen paikoillaan, mutta lautakasa sentään on poistettu! Täältä näkee, miltä kesäkodin sisällä nyt näyttää. Vessa- ja keittiöremontit ovat pahasti kesken, mutta mitäs pienistä.


Mökillä ehdittiin viettää 40-vuotisjuhliani, jotka aloittivat kesän pitkän helleputken. Suuri osa siitä kuluikin omalla kesäkodilla, ahomansikoita ja mustikoita poimien, Kiilan rannassa uiden ja vieraitakin kestiten. Ensi kesänä sama uusiksi, vauva rintarepussa! Miten minusta tuntuu jo nyt, että vuoden 2015 paras uutuus (löydöstä ei tässä tapauksessa voine puhua) onkin uustuotantoa?

tiistai 30. joulukuuta 2014

Riikinkukko ja karkkipurkki

Blogin joulutauko venähtikin melkein viikoksi, mutta ei se mitään, loma ja lepo on ollut tarpeen. Aktiviteetit ovat koostuneet lähinnä syömisestä, nukkumisesta ja seuraavien aterioiden valmistelusta. Paketeista ei paljastunut vintagea (paitsi muutama lehti ja vauvalle aterimet, niistä jonain toisena kertana!), mutta joulukuun aikana on tullut pari ei-jouluista kirppislöytöä sisustukseen.

Ensimmäinen on riikinkukko, peltinen seinäkoriste. Varsin kitsch, mutta kuitenkin viehättävä; pääsi heti makuuhuoneen seinälle. Tietääkö joku näistä mitään lisää, valmistusaikaa tai muuta? Tämä tuli kaupanpäällisenä Laitilan Kirppikseltä, jossa kävimme vähän ennen joulua ja kirjoitimme myös Kirppismatkoissa.

 Pahoittelut huonosta kuvasta, hyvää ei saanut salamalla eikä ilman!

Toinen hankinta on ruotsalaisen Cloettan karkkipurkki. Purkki löytyi raisiolaiselta hiukan erikoiselta thai-ruokakaupan ja kirpputorin yhdistelmältä. Se ei enää kelpaa elintarvikekäyttöön muutaman ruostepilkun takia ja joulun karkkisesonki menikin jo, mutta näyttää hienolta, jos pitää ruosteettoman puolen julkisivuna.


Kannessa on rimmaava mainoslause. Ruotsalaiset varmaan osaisivat ajoittaa tämän ihan tuosta vain, itse voin vain arvailla, että 50-luvulla liikutaan - vaikka Karameller-teksti vaikuttaakin fontiltaan vanhemmalta. Keittiön ikkunalauta on purkin sijoituspaikka.


keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Iloista joulua!


Nyt ilmeisesti saatiin jouluksi lunta koko maahan, joten kelkat ja pulkat esiin ja mäkeen - kuten hienot ladyt Hopeapeilin joulukannessa vuonna 1957! Ihanaa, rauhallista, iloista, tunnelmallista, riehakasta, harrasta, (joku muu, mikä?) ja niin edelleen joulua itsekullekin säädylle, toivottaa Hopeapeilin toimitus ja vetäytyy vatsansa viereen sohvalle. Tästä vähän mäenlaskumusiikkia teille reippaammille:

tiistai 23. joulukuuta 2014

Kuusi 2014


Joulukuusi on pystytetty perinteisin menoin, joihin kuuluu esimerkiksi hermoromahduksen partaalle päätyminen kaatumisvaaran vuoksi. Kuusi on puettu lähes kokonaan vanhoihin Weisteen koristeisiin: pehmeät saumapallot ja -kävyt, kovamuoviset kävyt sekä tupsukoristeet ovat tehtaan tuotantoa. Punoskoristeet jäivät lähes kaikki tänä vuonna laatikkoon, samoin köynnökset, mutta uutuutena mukaan pääsivät vanhat joulukuusenkarkit. En tiedä, ovatko nämä kotitekoisia vai tehdasvalmisteisia; söpöjä yhtä kaikki.


^ Foliotötterökoriste ja muutama muukin ovat lapsen valintoja. Vaikka joulukuusi onkin ensisijaisesti minun suunnittelemani, saa toki lapsikin vähän osallistua!





Kissaa ei hirveästi kiinnosta kuusi tänäkään vuonna, mieluummin se nukkuu tuossa viereisessä tuolissa tai katselee puiston tapahtumia.


Kuitenkin jätin ihanat, kallisarvoiset lasikoristeet laatikkoonsa - ihan varmuuden vuoksi - paitsi nämä kolme lintusta, jotka piilotin aivan ylimmille oksille. Linnut ovat tämän vuoden uutuus, ja olen jo kauan etsiskellyt tällaisia. Vanhemmillani on lintupari, joka on hankittu ensimmäiseen yhteiseen joulukuuseen vuonna 1960, siitä voi päätellä näiden ikää.


Nyt tuoksuu kuusen lisäksi jo perunalaatikkokin, ja illalla lapsi saa leipoa viime hetken piparkakkuja. Aatonaattona tapahtuu monenlaista: kävimme lumisella kävelylenkillä vielä kirppikselläkin viime hetken lahjoja etsimässä. Huomenna on jo rauhallisempaa.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Jouluaskareita


Pirpanoiden joulutouhut vuonna 1954 olivat suorastaan kliseisen sukupuolittuneita: tyttö leipoo, tyttö neuloo, poika syö. Itsekin toki olen puuhannut kodin hengettärenä, innoissani äitiysloman siihen suomasta mahdollisuudesta, mutta herkut syntyvät täysin vapaaehtoispohjalta (kaikenhan saisi kaupastakin).

Tämän joulun uutuutena kutsuin ystävän kylään tekemään joulukarkkeja. Syntyi kahdenlaista fudgea sekä vaahtokarkkeja, jotka maustoimme appelsiinilla ja osa dipattiin suklaaseen. Suosittelen! Pöllyävää tomusokeri-maissitärkkelysseosta ei kannata pelästyä, ja muutenkin vaahtokarkin valmistaminen on helpompaa kuin luulisi. Työpari on tosin hyvä olla, sillä ainakin yhdessä työvaiheessa käsiä tarvittiin vähintään kolme yhtä aikaa.


perjantai 19. joulukuuta 2014

Hoitolaukku

Järkihankintoja pitää tehdä, kun taloon tulee vauva. Niin kuin nyt hoitolaukku, vedenpitävästä kankaasta valmistettu hirvitys, jollaisia esimerkiksi vaippafirmat jakavat tuoreille äideille kera tuotenäytteiden. Meillä taisi viimeksi olla violetti vaippamainoslaukku... Tai sitten voi etsiä vähän toisenlaisen hoitolaukun.


Laukku on muovia yltä ja päältä, alun perin 60-70-luvulta peräisin oleva kosmetiikkapussi. Siihen mahtuu laskelmieni mukaan yksi vaippa ja pieni paketti puhdistuspyyhkeitä. Toivon, ettei tarvitsisi kuljettaa tuttipulloja mukana, vaan matkaruokailu hoituisi imetyksellä kuten viimeksikin. Sivutaskuihin sitten jotain muuta, vaihtobody ehkä? Vai mitä hoitolaukussa pidettiinkään - kymmenessä vuodessa ehtii unohtaa yllättävän paljon.


Laukku löytyi Linkki-Kirppikseltä, jossa ei yleensä kauheasti vintagelöytöjä tee; poikkeus vahvistaa säännön. Vauvakamaa sieltä kyllä olisi löytänyt vaikka millä mitalla, mutta sitä ei juuri enää tarvitse hankkia. Kun vain saisimme vaatelaatikon ja pinnasängyn alas vintiltä...

tiistai 16. joulukuuta 2014

Hopeapeilin jouluaakkoset

Tilda haastoi minut miettimään joulun aakkosia, ja mielelläni otin tämän haasteen vastaan. Osa kirjaimista olikin yllättävän vaikeita, mutta jokaiselle löytyi lopulta jotain. Haasteeseen saa tarttua jokainen, jota se inspiroi!


Adventtikyntteliköt kaivan esiin viimeistään marraskuun alussa. Suosikkini ovat 1950-60-luvuilta, messinkijalkaisia; olette nähneet ne täälläkin kuvissa monta kertaa.

Blue - sininen on suosikkijouluvärejäni. Se oli muodikas 1950-luvulla ja vielä 60-luvun puolella, mutta on sittemmin jäänyt täysin joulunpunaisen ja lumenvalkoisen varjoon.

Yksityiskohta Kajsa Nordströmin liinasta Julköping.

Cantuccini, italialaiset mantelikeksit. Helppoja leipoa, ihania dipattuna teehen tai glögiin (tai, taas ensi vuonna, makeaan jälkiruokaviiniin). Suosittelen maustamaan perusmassan appelsiinilla.

Disney ei muuten minuun kauheasti iske, mutta lapsuudesta on jäänyt nostalgia Samu Sirkan joulutervehdys -koostetta kohtaan. Harvoin tosin enää katson sitä, koska muut meillä eivät ole siitä ollenkaan yhtä innoissaan.

Englantilainen jouluvanukas on ruoka, jota kerran koetimme tehdä, mutta epäonnistuimme surkeasti. Vanukas homehtui yhdeltä kyljeltä säilytyksessä, liekitys ei onnistunut, olin juuri tullut raskaaksi ja koko laardikakku inhotti. Uskaltaisikohan joskus kokeilla uudelleen? Vanukas symboloi myös sitä, että joulun juhlapöytä on aina hyvä syy kokeilla uusia, monimutkaisiakin reseptejä.

Fiinimpää kuin oikeasti. Olemme aika laiskoja siivoamaan ja sisustamaan, mutta jouluna on minusta mukavaa, että on siistiä, koristettua, huolellisesti katettu pöytä monine ruokalajeineen ja huikean kaunis kuusi kaiken kruununa.

Glitter. Joulukuusen ja muiden koristeiden kuuluu kimaltaa, olki- ja villalankajutut eivät koskaan oikein ole olleet mieleeni.

Hössöttäminen. En ota itsekään itseäni kovin vakavasti tässä joulukoristeiden keräilyssä ja sommittelussa eri puolille kotia, mutta kun se on niin Kivaa! Kai aikuinenkin saa välillä tehdä älyvapaita juttuja?

Itse tekeminen tuntuu jouluisin mukavalta. En ole kova enkä taitava leipomaan, mutta joulun tienoilla leivon ainakin jotain. Lahjat paketoin mieluummin itse kuin annan kaupan myyjän, huomattavasti näppärämmän paketoijan, tehdä sen.

Joululaulut. En etsi valtaa loistoa ja amerikkalaiset vanhat jouluhitit sopivat lahjojenpaketointimusiikiksi, eikä minua haittaa sekään, että kaupassa soi joulumusiikki! Harrastin lapsena ja nuorena laulamista yksin, kavereiden kanssa ja kuorossa, joten osaan ulkoa suurin piirtein kaikki Suomessa tunnetut joululaulut uusimpia lukuunottamatta. Monista jopa useita eri stemmoja ja pianosäestyksen...

Lapsuuden joululaulukirja - ei sama yksilö, mutta sama painos (1971).

Kinkku. Monen vuoden keskustelun aihe: tarvitaanko se, halutaanko se, minkä kokoinen riittää? Mentäisiinkö sittenkin kasvisversiolla ja lapsille lihapullia? Toistaiseksi kinkku on aina ostettu, siksi hyvin se istuu muihin perinteisen pitopöydän makuihin. Tämän vuoden valinta on pakasteena ostettu luomupikkukinkku, lisäksi joulupöytään pääsee jonain päivänä - luultavasti ei samana kuitenkaan - ankka.

Legot. Joulun tunnelma kulminoituu perheen pienimmällä siihen suurimpaan rapisevaan pakettiin, jonka sisältöä hän kokoaa koko aattoillan. Lego-joulukalenterinkin hän saa niin kauan kuin sellaista toivoo; tuskin enää monta vuotta.

Munatoti on ehkä herkuin joulun juomista; ensi vuonna taas. Ja silloinkin vain yksi annos, sillä siinä yhdessäkin on jo arviolta tuhatviisisataa kaloria.


Näyttävä joulukuusi haetaan kauppatorilta 21. tai viimeistään 22. päivänä. Suosin tuoksun ja muun tunnelman vuoksi luonnonkuusta, ja olen valmis sen vuoksi imuroimaan neulasia seuraavaan juhannukseen saakka. Kaikissa kissaperheissä kuusta ei voi pystyttää, mutta meillä ainakin viime jouluna kissan ja puun yhteiselo sujui mallikkaasti.

Omenaiset maut. Kuivat siiderit ovat mainioita joulupöydän juomia. Täksi vuodeksi löysin jopa alkoholittoman ranskalaisen!

Pöttö on meillä nautittava outo versio perunalaatikosta, alun perin karjalainen lastenruoka, jonka äitini nappasi 80-luvulla talteen joltain ruokakurssilta. Pöttöön tulee löysää perunasosetta, riisi- tai ohrasuurimoita, punaista maitoa ja voita. Ei voi tulla kuin hyvää! Pöttöön liittyy myös jouluperinne, jossa sen ohjetta etsitään hiki hatussa äidin lukuisista reseptikansioista. Eräänä jouluna äiti lopulta sai minulta lahjaksi pötön ohjeen kehystettynä.

Queer-puolta edustaa urosporopariskunta, joka on parina viime vuonna seikkaillut työhuoneen jouluikkuna-asetelmassa räpsyripsisten tonttu- ja pukkihahmojen seurassa.



Rauha on suhteellinen käsite. Kuuluu jouluihanteisiin, mutta on joskus vaikea saavuttaa. Enimmäkseen pyrimme siihen, ettei jouluaaton tullen tarvitsisi enää häsätä tai kiirehtiä eikä tulisi porua ja valitusta, ja useimmiten onnistutaankin aika hyvin.

Sekä sherry että suklaa sopisivat tähän, mutta ässän saa kuitenkin suunnittelu. Se on joulussa lähes yhtä tärkeää kuin itse juhliminen! Reseptien lueskelu, koristeiden hipeltäminen ja järjestely, kirppisten kiertely uusien joululöytöjen, lahjojenkin toivossa alkaa viimeistään lokakuussa.

Kaikkien perheenjäsenten toiveet pyritään toteuttamaan sekä ajankäytön, lahjojen että ruokien suhteen. Lapseni esimerkiksi toivoo joulun alkupalapöytään meetvurstia ja hän sitä saa, vaikkei se olekaan perinteinen jouluherkku.

Unten mailla viihtyy paljonkin, onhan talven pimein aika. Hienoja vapaapäiviä ovat sellaiset, kun lukee sängyssä, sitten nukahtaa ja herättyään jatkaa taas lukemista. (Lapsiperheessä tällainen on erityisen ylellistä.)

Vintagekoristeet, kuinkas muutenkaan! Pehmeät muovipallot, painokankaiset värikylläiset liinat, vanhat joulu- ja uudenvuodenkortit kaivan joka joulu (ok: viimeistään marraskuun alussa jo raotan laatikoita) esiin yhtä innokkaasti ja jälleennäkemistä odottaen.

Weiste. Monien lempikoristeideni valmistaja, suomalainen joulukoristetehdas, joka on kimalluttanut koteja ja kauppoja jo 1920-luvulta alkaen. Kuvassa pari uutta osaa Weiste-kokoelmaan: piipunrassitonttu, jolla on "sylissään" suklaapallo, on minulle ensimmäinen lajissaan ja maksoi maltilliset viisi senttiä.



X - mysteeriä ja jännitystä edustava ikuisuuskysymys: onko jouluna lunta vai ei? Valitettavasti useammin ei, se on lounaisrannikolla asumisen huonoin puoli.

Ystävät. Se puoli joulusta, jota voisi olla enemmänkin. Pyhinä olisi mukava tavata sukulaisten lisäksi myös ystäviä, syödä ja nautiskella yhdessä jonkun kotona ja viettää aikaa kiireettömästi.

Zakuska- eli alkupalapöytä. Joulu on meille ruokajuhla, ja alkupalapöytä on mieluisin osa ruokailua. Siinä usein menee överiksi, mutta kun pitää niin monesta jutusta! Aivan pakko saada graavikalaa, savukalaa, maustekaloja, kotijuustoa, haisevia juustoja, sienisalaattia, mätiä, caviartia nyt ainakin jos ei mätiä raski ostaa, saaristolaisleipää, marinoituja palsternakkoja, munakoisosilliä...

Åbo - kotikaupungissamme Turussa olemme viettäneet lähes kaikki joulut viime kymmenen vuoden ajan. Jouluna on vaikea reissata ilman autoa, ja uusperhekuvio säätelee pyhien aikataulua. Kotona on kuitenkin hyvä olla, päättää itse aikataulunsa ja ruokalistansa. Joulurauhan julistusta meillä ei turkulaisuudesta huolimatta ole tapana mennä kuuntelemaan tai edes katsoa televisiosta.

Äiti opetti minut jouluihmiseksi. Nyt koetan itse äitinä siirtää jouluintoa seuraavalle sukupolvelle. Oma äitiyteni on liittynyt erityisen läheisesti kahteen jouluun: vuoteen 2003, jolloin saimme muutamaa päivää ennen joulua tietää tulevasta vauvasta, ja tämänvuotiseen, kun pieni tulokas odottaa maailmaan pääsemistä jo melkein valmiina.

Öisin joulutunnelma on usein paras. Varsinkin, jos jaksaa vielä syödä uuden kierroksen alkupalapöydästä ja kaataa pari lisäkierrosta viiniä.


Ps. Tässä bonuksena vähän joulukummaa, rakkaat lukijat!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Jouluvalmisteluja II, 1966

Nyt on jouluaattoon sellainen puolitoista viikkoa, joten Perheen Joulukalenterin toisen osan - viimeisen viikon pinnistyksen - voi jo jakaa. Lasten kintaita en ehdi kutoa (pitäisi ensin opetella kutomaan noin ylipäänsä), mutta tryffelitarpeet voisikin hakea, osuuskaupasta tai muualta!


"Lapsille täytyy keksiä paljon puuhaa huomiseksi, etteivät olisi tiellä siivotessa" kuulostaa  pelottavan paljon marttyyri-neuroosihenkiseltä jouluun valmistautumiselta. Toivottavasti tässä on edes ripaus piilotettua huumoria. Tietysti kukin tyylillään; itsekin aion vielä leipoa jotain ja tehdä karkkia, vaikka nekin voisi hakea kaupasta pienemmän vaivan periaatteella.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Perjantain asu: Vielä kerran viininpunainen

Alkaa olla aika selvää, että kuvassa on mukana joku toinenkin. Koetin miettiä, mihin viininpunaisen äitiysvirkapukuni tällä kertaa yhdistäisin - pääsin nimittäin vaihteeksi median toiselle puolelle eli haastateltavaksi kirjastani ja myös valokuvaan - ja vielä löytyi yksi vaihtoehto, jota täälläkään ei ole nähty.


Vaaleansininen villa-angoraneulejakku on tavallisesti ollut kiinni jollain soljella, mutta saa nyt olla vapaasti auki ainakin, jos sää ei tästä kylmene. Lunta odotellessa valkoiset asusteet saavat luvan tuoda edes ripauksen talven tunnelmaa! 50-luvun talvinilkkurit ovat vanha Tradera-ostos.

Tässä vaiheessa ja tätä kuvaa katsoessa voi miettiä, että tuota vauvaa pitäisi vielä yli kuukausi kasvattaa vatsassa. Mihin se siellä mahtuu?

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Ihanat painetut joululiinat

Olen joskus vannonut, että sanaa "ihana" en käytä otsikoissa, mutta tällä kertaa se on enemmän kuin paikallaan. Sain luettavakseni ja kuolattavakseni ruotsalaisen, painettuja joulutekstiilejä käsittelevän kirjan Tryckt till jul (Carlsons 2014).


Tekijät Anna Lindqvist ja Marie Odenbring Widmark ovat kulttuurihistorioitsijoita, jotka ovat perehtyneet aihepiiriin paitsi oman harrastuneisuutensa, myös tekstiilimuseoiden avulla. Painettujen joulutekstiilien historia alkaa 1920-luvulla, ja niiden varsinaista kulta-aikaa elettiin 1950-60-luvuilla. Joululiinoja, seinätekstiilejä, joulukalentereita ja niin edelleen suunnitteli tuolloin koko joukko eturivin ruotsalaisia tekstiilisuunnittelijoita, joiden työ avautuu kirjan teksteistä ja runsaista kuvanäytteistä; henkilöhakemistossa on yli 90 nimeä.

Minua ilahdutti, että kirjan avulla löysin ajoituksen muutamalle oman kokoelmani liinalle: esimerkiksi Kerttu Kuikanmäen suunnittelemalle Sagojul-kuosille (1960)...



... ja Laila Rezacin Julkrans-aiheelle (1975). Mainiota! Paljon toki on vielä tunnistamatta, ja kirjankin kuvissa on muutama kaunis tuntemattoman suunnittelijan tekstiili.

Tällaisessa kirjassa kuvat ovat kuitenkin aina se paras, tärkein, etten sanoisi ihanin anti. Tekisi mieli kuvata tähän kaikki kirjan kuvasivut, mutta saatte tyytyä muutamaan makupalaan. Tällaisia värikylläisiä kollaaseja kirja on täynnä:



Alemman kuvan oikean alakulman piirileikkiaihe näyttää tutulta; se voi hyvinkin olla saman tekijän kuin valkopohjaiset metritavarana myydyt liinat, joissa on esimerkiksi ruokapöytä- tai joulukelloaiheita. Tämä kuvan liina on suunniteltu jo 1920-luvulla ja on siten vanhimpia painettuja joulutekstiilejä. Ylhäällä keskellä oleva kissa- ja joulupakettiaiheinen liina taas löytyy omasta kokoelmastani sinipohjaisena.

Kuvista näkee hyvin liinojen koriste- ja värimaailmaa, joka ei suinkaan ole ollut yksiselitteisen joulunpunainen. Kirjassa tulee vastaan jopa keltaisia joululiinoja; keltainen on väri, jonka itse kaikkein vähiten yhdistän jouluun.



Suomessa näkee vain vähän painettuja joulusukkia. Tässäpä olisi uusi viehko keräilykohde, jos näitä siis saisi käsiinsä jostain!



Keräilijälle tällainen kirja luonnollisesti saa aikaan paljon uusia haaveita. Toivoisin, että Pelastusarmeijalla odottaisivat minua vaikkapa tällaiset liinat:

(suunnittelija Marianne Heijkenskjöld)

(suunnittelija Brit Bredström)

Tryckt till jul -kirjan jälkeen jää kaipaamaan lisää kuvia jouludesignistä - olisipa tällainen kirja suomalaisistakin joulutekstiileistä! Pitääkin taas kaivaa esiin Joulupuu on rakennettu, kotimainen joulukuusen ja kuusenkoristeiden historia, joka esittelee erityisesti koristetehdas Weisteen tuotantoa... Jos joku kaipailee Tryckt till jul -kirjaa omaan hyllyynsä, sen voi tilata esimerkiksi täältä.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulumainoksia, 1938

Joulumainoksia on täällä joskus toivottu, ja tässä niitä tulee: tällä kertaa vuodelta 1938, kaikki samasta lehdestä, Hopeapeilin joulukuun numerosta. On hätkähdyttävää, miten paljon ylellisempää mainonta on ollut tuolloin kuin vielä 1950-luvun alussa. Lahjavaihtoehtoja on tarjolla paljon, kosmetiikkaa paljon enemmänkin kuin tähän mukaan skannaamani mainokset. Ainoa, mikä 50-luvulla on selvästi runsaammin esillä, on elintarvikepuoli; tässä on vain karkki- ja kahvimainokset, kun 50-luvulla erilaisia säilykkeitä on jo tarjolla joulupöytään.

Talous- ja sisustustavaroita

(Miksi Riihimäen Lasin joulupukki näyttää niin tuimalta?)





Herkkuja



Kosmetiikkaa ja asusteita





Mitä sinä näistä toivoisit?

maanantai 8. joulukuuta 2014

Talvisista pyhäpuvuista, 1938

Poiketaanpa vaihteeksi 1930-luvulle. Hopeapeilin joulunumerossa 1938 pohdittiin, millainen pyhäpuku - siis parempi leninki - millekin vartalotyypille sopii. Tällaiset katsaukset vievät muotipiirrosten trendikkäiden siluettien taakse: kaikilla vuosikymmenillä on ollut ihan kaikenmuotoisia naisia, ei vain niitä aikansa kaunottaria, joiden kuvat ovat jääneet elämään.


Kauniita pukuja, ihan vartalon muotoon katsomatta! Leikkasin leipätekstiosan erikseen, jotta se olisi helpompi lukea; isostakin kuvasta erottaa tekstin kuvaa suuremmaksi klikkaamalla.


Oma pukeutuminen on edelleen keskittynyt kahden mekon ja noin kolmen hameen ympärille, siksi asukuvat ovat harventuneet. Kaipaan kovasti leveähelmaisia hameita ja vaaleanpunaista väriä, jota ei jostain syystä ole lainkaan äitiysvaatteissani. Niiden aika on sitten keväällä, koetan toistella itselleni, nyt on kaikenlaista muuta. Tänään kävin parilla kirpputorilla ja ostin sienikuvioisen ja kissakuvioisen bodyn, muovitettua froteeta, huppupyyhkeen, kuolalappuja ja muuta tavaraa, joka ei liity omaan pukeutumiseen, mutta joita tarvitaan jo aika pian.