maanantai 31. lokakuuta 2011

Mainio nettiarkistolöytö

Millaisia kampauksia suosittiin täsmälleen vuoden 1956 syksyllä? Entä millaisia korvakoruja flapper-mekkojen kanssa käytettiin? Miten 1930-luvun hatut koristeltiin?

Nämä ja monet muut muotiasiat voi selvittää esimerkiksi ranskalaisen L'Officiel de la Mode -lehden nettiarkistossa, johon törmäsin ruotsalaisella Retroforum-sivustolla. Saitilla on selattavissa ilmeisesti jokainen lehden numero vuodesta 1921 näihin päiviin. Mainokset, muotikuvat, jutut, aivan kaikki: saitin mukaan yli 200 000 sivua materiaalia. Itse en ainakaan pikaselauksella törmännyt osiin, joihin pääsyä olisi rajoitettu, mutta selattavaa on niin paljon, etten tosiaan kaikkea ole käynyt läpi.

Kokeilkaa itse: tässä linkki. En saanut poimituksi kuvamateriaalia tänne - mutta vakuutan, että kannattaa vilkaista!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Punainen satiinipuku etsii uutta kotia

Joku vähän minua kapoisempi voisi tarttua tilaisuuteen ja huutaa pois tämän Etsystä ostamani satiinisen kaunokaisen, joka ei sittenkään mahdu ylleni. Vintagepukujen tavalliseen tapaan mekko on paremman näköinen päällä kuin henkarilla, mutta en halua singuttaa sen saumoja yhtään ylimääräistä.


Linkki löytyy tästä. Toivottavasti puku löytää hyvän kodin ja pääsee ulkoilemaan moniin pikkujouluihin!

Edit: puvulle löytyikin jo uusi koti, ja uusi omistaja lupasi käyttää pukua pikkujouluissa. Kaikki hyvin siis!

lauantai 29. lokakuuta 2011

Vanhan ajan ostoksilla

Kun aikakauslehdissä on juttuja vintageharrastamisesta, vintagen sanotaan usein olevan elämäntapa. Tavallisesti se tarkoittaa aikakauden musiikin, ajoneuvojen ja sisustuksen harrastamista - harvemmin vintagen sanotaan liittyvän arkipäivän askareisiin kuten ruoan hankintaan. Ymmärrän hyvin, miksi vaatteita pestessä mieluummin luotetaan pesukoneeseen kuin pyykkilautaan, mutta kun tekee ruokaostoksensa marketin sijaan torilla, lisänä on vain hyviä puolia.

Torimyynnissä, varsinkin niin sanotuissa maalaisten penkeissä, on suora yhteys tuottajan ja kuluttajan välillä. Ostan mielelläni perunani ja tomaattini lähiseudun viljelijöiltä; kesäaikaan ainakin Turun torilla on myös luomuviljelijöitä. Tuotteet ovat tuoreita, ja muotopuolta mutta yhtä maukasta kakkoslaatua saa pilkkahinnalla. Kaupan päälle saa iloisen mielen ja pieniä yllätyksiä: torivalikoima vaihtuu viikottain sesongin mukaan. Juuri tänään tarjolla oli upea valikoima juureksia, korkeita kekoja suppilovahveroita (kaksi euroa litra!), kotimaisia syys- ja talvilajikeomenoita, karpaloita. Ilahdun joka kesä, kun ensimmäiset vihreät pavut tulevat.

Kaikilla paikkakunnilla ei valitettavasti ole mahdollisuutta toriostoksiin, mutta me, joilla se mahdollisuus on: käytetään sitä myös!

Ja jottein unohtuisi, että Hopeapeili on tyyliblogi, tässä torityyliä. (OK, takki oli päällä, mutta vähän niin kuin lupasin jo, että se  musta 40-luvun jakku ei esiinny täällä enää tänä syksynä.)

munakoisonvärinen kukallinen vekkihame, Porin Fiinitori
pikkuneule ja baskeri, kirppislöytöjä
käyttämättömät villaneulossukat, Pelastusarmeija
viininpunaiset mokkakengät, lahja mieheltä
viininpunaiset nailonkäsineet, Vintage Wäkkärä

(ja torin huonoja puolia: molemmista kengistä lähti korkolappu ilmeisesti kiveyksen rakoihin)

perjantai 28. lokakuuta 2011

Vaaleanpunainen Diorin takki, 1962

Minulla oli onni osua kirpputorilla pinolle ruotsalaisia Femina-lehtiä vuodelta 1962. Ostin pari - ei tätä paperiefemeraakaan määrättömästi kotiin mahdu, vaikka joskus käyttäydymme kuin mahtuisi - ja kun huomasin, että lehdissä oli värikuvitetut muotisivut, harmitti, etten ostanut enempää. Jos joku käy Manhattanin kirppiksellä, tiedoksi, että niitä saattaa olla siellä vielä!

OK, vuosi 1962 ei enää ole minulle mieluisinta muotikautta. Korot ovat madaltuneet ja jakut menneet laatikkomaisiksi, mutta pannoin koristellut beehivekampaukset ovat kyllä täyttä rautaa! Ja tämä takki, nimenomaan tuo vaaleanpunainen. Olikin Diorin tuote, joten turha lienee etsiä Uffilta.


Kaulukset ovat kummassakin kivan malliset. Yksi takki minullakin on tuolla periaatteella, mutta kovin yleinen ei tuo kaulustyyppi tunnu olleen.

Kaunista viikonloppua Hopeapeilin lukijoille!

torstai 27. lokakuuta 2011

Päivän rusetit

Kokeilin kahta rusettijuttua tänään. Ensimmäinen on hyvä esimerkki siitä, ettei pieniäkään nauhanretaleita kannata heittää roskiin; rusetti on nimittäin solmittu villatakkini ripustusnauhasta, sellaisesta jokseenkin turhasta härpäkkeestä joka lähinnä palvelee vain pilkottamalla kaula-aukosta kun pitäisi pysyä piilossa.


Helminauhoja on siis kaksi pitkää, joista toinen kaksinkerroin.

Päivän toinen rusetti on päällysvaateaiheinen ja saanut inspiraatiota siitä maailman kauneimmasta takista, jota muutama viikko sitten täällä ihailin. Kamera ei ollut yhteistyötuulella, joten tässä työpäivänjälkeisessä itselaukaisutunnelmapalassa ei paljon asua näy, rusetti sentään. Se on tehty pitkästä kapeasta huivista; huivi olisi käytännössä saanut olla vielä vähän kapeampi, vähän sivusi Minni Hiiri -tyyliä tämän huivin kanssa. Kuitenkin näppärä konsti saada vaihtelua hyvään perusmustaan takkiin.

(Takki on tämä, vaikkei se juuri kuvassa näykään.)

Ja sitten kuulkaas! Haluaisiko joku itselleen ihania vintagejuttuja ihan ilmaiseksi? Kannattaa osallistua Evil Dressmakerin synttäriarvontaan, jossa voi voittaa vaikkas mitä! Mukaan pääsee 3.11. saakka.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Kahden seuraan on liittynyt kolmas

Oikeasti en pidä suurena aforistiikkana tuota otsikon Nalle Puh -sitaattia, mutta se viittaa sopivasti eilen esiteltyyn kokoelmanalkuun. Kävin vintillä, löysin laatikollisen kynttilöitä, kynttilänjalkoja ja joululiinoja, ja laatikosta sen pienen kullanvärisen Aarikan kynttilänjalan. Näin, taustalla puisto by night.


Kaunista sinistä hetkeä!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Kokoelman alku

Olohuoneen huonekasveille kävi kalpaten, kun en muistanut vaihtaa niihin multia. Nyt autioituneelle ikkunalaudalle pitää keksiä jotain muuta. Jouluvalokautta odotellessa (tosin naapuritalossa on jo kahdessa ikkunassa jouluvalot!) päätin perustaa kokoelman. Kokoelma alkoi sunnuntaina, kun löysin jo omistamalleni kullanväriseksi maalatulle puukynttilänjalalle kaverin.


Meillä on jossain myös yksi pieni kullanvärinen Aarikan-sellainen-jossa-on-puuhelmiä, mutta mielenkiintoista on, löytyykö se tämän kynttiläkauden aikana. Muutimme huhtikuun alussa, ja viime viikolla vasta löysin kynttilälaatikon. Kynttilänjalkoja on vintillä. Ainakin. Kai.

Ajattelin helpottaa keräilyä ostamalla sekalaisia samantyyppisiä ja pullon kullanväristä spraymaalia. Koska en ole aiemmin tutustunut spraymaaliin ja olen enemmän suurten linjojen kuin tarkkojen yksityiskohtien käsityöharrastaja, teen maalaustyön ihan varmuuden vuoksi pihalla...

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Fuksia-musta cocktailasu

Eiliseen Dressing Mimiaan lähdin pukeutuneena joskus Uffin kolmen euron päivästä löytämääni fuksianpunaiseen kuviosatiiniseen cocktailpukuun. Olettaisin, että se on 1950-luvulta; kotitekoisesta puvusta ei voi olla ihan varma, mutta ainakin vetoketju on metallia ja malli täsmää. En ole aiemmin käyttänyt pukua, koska muistelin sen olevan himpun verran liian lyhyt ja koska suhtauduin kriittisesti kaula-aukon paljettinauhaan. Muistelin ja suhtauduin väärin, sillä pukuhan on just hyvä. (Tämä on valitettavasti taas niitä kertoja, kun on valittava muutamasta huonosta kuvasta vähiten huonot. Pahoittelen. Katsokaa mekkoa.)


Tukka oli pikaratkaisuna rullanutturalla (ks. alempi kuva), jonka sotkuista kohtaa peitti valtava paljettirusetti. Hiuskorut on ehkä jopa keksitty kampausten huonojen kohtien peittämiseksi!


 Näillä kengillä on vaikea seisoa pitkiä aikoja, mutta kauniit ne ovat...


Itse tapahtumassa sykäytti eniten, viime vuoden tapaan, Hippapuku vintaasitietoisella otteellaan; yksi puvuista oli kruunua myöten kuin toisinto äitini hääpuvusta vuodelta 1960.  Lisäksi nähtiin steppaava Kekkonen, mikä ei voi olla huono asia. (Kekkosshown taustalla oli nukke- ja muu teatteriryhmä Kuuma Ankanpoikanen.)

Kaiken kaikkiaan teollisuushistoriahenkinen tapahtumapaikka Logomo toimi paremmin rosoisen katumuodin kuin juhlavamman ja klassisemman tyylin taustana; viime vuoden VPK:n talo oli ympäristönä ehkä haastava, mutta miellytti kaltaiseni nostalgikon silmää. Mutta en valita: hienoa, että Turussa järjestetään kunnianhimoisesti omaa paikallisten suunnittelijoiden muotitapahtumaa; yleisöäkin oli Logomon iso sali täynnä.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Turun vintage-kaupat, osa 2: Bob's Vintage

Turun uutta vintage-tarjontaa edustaa myös kesällä aloittanut Bob's Vintage. Bob's sijaitsee vanhan antikvariaatin pienessä vanhassa liikehuoneistossa Rauhankadulla, näppärästi samalla kadunpätkällä kuin Lähetyskirpputori. Kodikas putiikki tavoittelee lontoolaista tunnelmaa. Ja jos ei olisi myöhä syksy, tuossa edustalla olisi epäilemättä mukava kahvitella.


Bob's on Suomen oloissa hyvin harvinainen vintage-kauppa: se suuntaa tarjontansa miehille. Naisille on tarjolla joitain pikkujuttuja, lähinnä huiveja ja laukkuja, mutta Bob'sin vetäjä Sampo Leiniitty haluaa painottaa nimenomaan miesten vaatetukseen. Pääpaino on 1940-60-lukujen farkkutyylissä, mutta tarjolla on myös uudempaa ja vanhempaakin mahdollisuuksien mukaan. Farkkujen lisäksi hyllyistä löytyy paitoja, t-paitoja, neuleita, urheiluvaatetusta, nahkarotseja, asusteita...




Sampo kertoo, että farkuista ja kengistä on eniten kysyntää - ja vöistä, joita on kauppiaan mukaan vaikea löytää uusinakin. Mutta täältä niitä löytyy!


Kaupan tarjouksia, aukiolotietoja ja muuta tarpeellista voi seurata Bob'sin blogista. Nettikauppaa ei vielä ole pystyssä, mutta Bob's on hyvin helposti tavoitettavissa etenkin junalla Turkuun saapuville. Hopeapeilin lukijoista useimmat ovat naisia, mutta monen miehelläkin lienee silmää vanhalle ja tyylikkäälle: huomatkaa rouvat että nyt on kalenterissa hyvin lähellä sekä isänpäivä että joulu!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Rauman kirppistuliaisia

Ei ole monta postausta siitä, kun pääsin kehumaan, etten niinku tarvitsisi tai kaipaisi mitään puvustooni. Niin sitä kuitenkin tilaisuuden tullen mielellään täydentää. Tilaisuus tarkoitti koulun syyslomaa ja vapaata perjantaita, joka vietettiin koko perheen voimin Rauman kirpputoreja tutkien. Välillä käytiin toki välipalalla, syömässä, leikkipuistossa ja Lönnströmin taidemuseossa, jossa olikin kiehtova näyttely (sekä talossa itsessään useita kauniita kakluuneja ja soikeita ikkunoita).

Kotiin tuli kaikenlaista kivaa pientä - valkoiset, punapilkulliset verhot esimerkiksi, joko ensi kesänä keittiöön tai sitten ompelen mekoksi - sekä pari astiahyllyn uutta aarretta. Juustokupu on muovia, myös se 70-luvun saunanlampulta näyttävä kupuosa. Diolene - Better Maid, sanoo tuotelappu.



Ja totta kai päällepantavaakin. Takkiosasto Rauman SPR:n Puoti ja Wanhat Tavarat -myymälässä ylitti odotukset; syksyn kylmetessä kehoa ja mieltä lämmittää peräti kaksi uuttavanhaa villakangasjakkua. Niistä enemmän myöhemmin asun osina, tässä värejä ja kuoseja makupalaksi.


Mietin etukäteen, että erityisessä haussa ovat vaaleansininen väri ja pitsit (ja tietysti kaikki sattumalta vastaan tuleva riittävän vanha, tyylikäs ja minulle sopiva vaatetavara), tarvelistalla taas viininpunainen huivi ja musta kauluri. Tarpeelliset löytyivät, mikä on yllättävää, ja jotain ihanaa myös hempeily- ja ylellisyysosastolta...


Hennon vaaleanpunainen kirjailtu pikkuneule tyydyttämään äkillisesti virinnyttä klassisen twinsetin kaipuuta, vaaleansininen käyttämätön Diana-alaliivi ja jännä pitsi- tai oikeastaan helmi- ja nyörikaulus. Lisäksi muuta pikkukivaa, kesäksi (joo) holkkihihainen valko-turkoosi pilkkupaita, maltillisesti leventävä alushame, pitsisukkahousut, ilmaislaatikosta pari kelpo arkihametta, sen sellaista. Työttömien yhdistyksen kirppikseltä sain kaupan päälle viisi hieman rähjäistä kappaletta Virkkaus- ja neuletyöt -lehtiä vuosilta 1946-52. Vielä kun löytäisin jonkun, joka virkkaisi tai neuloisi minulle. Anyone?

Lapsi pyysi erityisesti, että lisään tänne myös hänen suosikkiostoksensa kuvan. Se on autorata, jossa ajetaan dinosauruksen läpi.


Mies osti Pentti Saarikosken elämäkerran kakkososan, 70-luvun discoa ja muita ajattomia klassikoita. Ja ikään kuin ei olisi päivän aikana törsätty tarpeeksi (tosin omista ostoksistani kallein, jollei bussilippua lasketa, oli punasävyinen jakku - viisi euroa), ostinpa vielä lipun huomisillan Dressing Mimiaan. Siellä nähdään!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Sininen mekko, mustat asusteet

Olen pukeutunut pari päivää pelkkään mustaan, enemmän laiskuuttani kuin mielialasyistä. Tänään päätin varta vasten, että täytyy valita väri. Eikä väreiksi laskettaisi ruskeaa tai harmaatakaan. Mielellään asu voisi myös olla mekko eikä villatakki + hame -turvaunivormu. Poimin savunsinisen neulemekkoni ja annoin lokakuulle periksi sen verran, että asusteet ovat mustat.


Pidin kovasti tästä juuri tällaisten kenkien kanssa (t-remmiset olisivat ehkä olleet vielä paremmat) mutten kuitenkaan rohjennut lähteä ulos ne jalassa kuurosadevaaran vuoksi. Mutta sisällähän voi klopsutella millä haluaa. Tukka on ihan hutaistu, mutta siinä on yksi pieni sievä juttu. Kukkia. Tästä passikuvaversiosta näkee paremmin, millaiset; aitoa muovia 60-luvulta.


Tukkakukat ovat kesä- ja Havaiji-juttuja, mutta tällaisina pieninä ja hentoina ne tuntuivat luontevilta neuleenkin kanssa. Ja kukkii tuolla luonnossakin vielä, puna-apila ja syysmaitiainen ja siankärsämö ainakin. Hätätapauksessa ehkä suppilovahveronkin voisi laskea kukaksi?

Vaatteita suomalaisesta perunkirjoituksesta, 1795

Tänään peilataan tavallista kauemmas historiaan. Luen työtarkoitusta varten Maarian pitäjän historiaa (toinen osa, 1949). Tiesin toki vanhastaan, että perunkirjoitusluettelot ovat parhaita tapoja tutkia menneiden vuosisatojen ihmisten arkea, mutta silti minua ilahdutti tämä luettelo pitäjänsuutarin lesken, Raunistulassa asuneen ja vuonna 1795 kuolleen Vappu Sandelinin vaatetuksesta.

1 naisen puku
1 musta satiinihame
1 vaaleansininen kamlottihame ja pusero
3 punaraitaista sarssihametta
1 sarssihame ja pusero
1 viheriäinen kamelottipusero
1 juovikas sarssipusero
1 sarssiliivi
1 sininen kamelottiturkki, lammasnahkavuori
2 silkkimyssyä
1 vanha valkoinen myssy
2 juovikasta silkkiliinaa
4 pellavaista nenäliinaa
2 juovikasta nenäliinaa
3 paria kenkiä, yhdet uudet, toiset vanhempia; kolmet villasukat
1 villalapaset
1 ruskeat säämiskähansikkaat
3 parempaa liinakangasta
2 huonompaa liinakangasta.

Suutarin leski kun oli, Vappu todennäköisesti omisti useammat kengät kuin moni aikalaisnainen. Kamlottia en aiemmin tuntenut. Se on yksiväristä, kaksiniitistä tiivistä villakangasta, jota kudottiin ohuesta, lujaan kierretystä villalangasta, alkuaan kamelinlangasta. Kamlotti oli arvokasta ostokangasta, jota 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella tuotettiin Suomeen Ranskasta ja Englannista (kiitos tiedosta!).

Vappu Sandelinin perunkirjoituksessa lueteltiin myös hänen miesvainajansa vaatteet:

1 miehen puku
1 sininen pitkätakki (sourtut)
2 sinistä takkia
1 musta puku
1 sininen pusero, liivi ja housut
1 housut ja liivi
1 ruskea verkajakku
1 karttuunipusero
3 puseroa, 1 verkaa, 1 sarkaa ja 1 sarssia
yhdet säämiskähousut ja hansikkaat
1 sininen verkainen päällystakki
1 vaaleansininen turkki, lammasnahkavuori
kaksi karvalakkia, toinen koiran-, toinen ketunnahkainen
kaksi hattua
1 punainen huopahattu
kahdet vanhat säämiskähousut
yhdet mustat sukat
5 paria villasukkia
3 paria kuluneita villasukkia
yhdet mustat villakäsineet
yhdet valkoiset villakäsineet
merenvahapiippu
vanhat saappaat
uudet kengät
vanhat kengät.

Teoksen kirjoittanut Väinö Perälä huomauttaa, että luettelo osoittaa "huomattavaa varallisuutta" käsityöläisperheeksi. Taitava käsityöläinen saattoi vaurastua, vaikkei maaomaisuutta ollutkaan. Samaan aikaan kuolleelta Maarian kappalaiselta Johan Hagmanilta sitten taas jäikin jo selvää ylellisyysesineistöä kuten sudennahkaturkki, tasku- ja seinäkello sekä kolme tekotukkaa.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Syysmuotia ja hattuja, 1953

Syksyn muotisatoon 1953 kuuluivat Hopeapeili-lehden mukaan pienet hatut lyhyen kampauksen kanssa ja näin jälkikäteen ajatellen erittäin tyypilliset siluetit koko 1950-lukua ajatellen. Asut ovat melko arkisia lukuunottamatta oikean alakulman cocktail-pukua - joka sekään ei ole ylenpalttisen koristeltu. Hatuissa on toki hauskaa pientä jekkua, asusteilla uutta potkua vanhaan pukuun -henkisesti.




sunnuntai 16. lokakuuta 2011

grr

Pari päivää sitten aloitettu kissaeläinteema sai jatkoa iltamenoasun merkeissä. Leopardin täpliä oli niin sisä- kuin ulkovaatteissa. Tämä on sitten rehellisen yli vedetty asukokonaisuus, jos joku pohtii, onko tuo ihan tosissaan. Ei ole, varsinkaan tuon tötterökampauksen ja suunnattoman suuren 80-luvun tukkarusetin kohdalla.


Lyhyt helma ja saapikkaat tuntuivat oikealta valinnalta, koska leoparditurkki on niin selvästi 60-lukulainen. 60-lukuhan on nyt hyvin trendikäs vuosikymmen; saa nähdä, osaanko tämän enempää palata tuohon nuoruuteni suosikkiaikakauteen. Takkeja silloin kyllä osattiin suunnitella.


leopardineule, Hämeenlinnan Sininauha-kirppiksen ilmaisrekki
leoparditakki, Salon kierrätyskeskus (hinta oli 5 euroa! ja minä kun olin etsiskellyt eBaysta ja Etsystä samanlaisia kattohintana sata dollaria!)
saapikkaat, Turun iltatorin kirppismyyjä
hame, korut, vyö, mikä mistäkin kirppiksiltä

lauantai 15. lokakuuta 2011

Vaahteroita ja aurinkoa

...löytyi Puolalanpuistosta tänään. Ja pieniä söpöjä koiria, lapsia, turisteja. Hieno syyspäivä, juuri sopiva hattuasulle - ja haiseville ranskalaisille juustoille, jotka piileskelevät laukussa.


hattu löydetty asunnon kellarikopista (lähikuva täällä)
takki, hame, laukku UFF
kengät VintagEija's
 huivi, käsineet, korut kirpputorilöytöjä, alkuperä unohtunut

torstai 13. lokakuuta 2011

miau

Oli sitten aika kylmä päivä; voi olla, että näette nyt syksyn viimeisen version tästä jakusta, jota olen sitkeästi asustanut aina uudelleen ja uudelleen. Tällä kertaa nahkoineen karvoineen.


Hymy oli kyllä hyytyä tuulessa! Hatturatkaisukin meni sen takia uusiksi, leveälierinen huopahattu ei olisi pysynyt päässä. Karva ei ole tietenkään oikeata karvaa, vaan tekoturkista. Tässä se on irtokauluksena ja au brutal hakaneulakiinnityksellä, mutta se on ilmeisesti joskus kuulunut neuletakkiin tai jakkuun, koska siinä on silmut nappeja varten.

Kengät tulivat vuosia sitten Zarasta ja laukku pari viikkoa sitten kirjamessuilta (tai no, keräily-).



En tiedä, ostaisinko enää kenkiä tällaisella korolla, mutta muuten muoto ja tyyli ovat oikein hyvät edelleen. Kaikesta enimmäkseen puolikurjasta ketjukauppakamasta Zaran kengät ovat ehdottomasti parasta antia. Toiset suunnittelevat itselleen gradulahjaksi minnaparikoita - itse voisin joustaa periaatteistani ja käväistä Zaran kenkähyllyllä, kun tämän syksyn kirja on valmis. Siihen on tosin vielä matkaa...

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Mitä toivon talveksi

Tällä tavalla kun otsikoi, pitäisi seurata komea kuvakollaasi eri muotitalojen (tai vintagen ollessa kyseessä pikemminkin vintagenettikauppojen ja vanhojen lehtien) tarjonnasta. Mutta ei. Ihme kyllä meneillään on vaihe, jossa vaatekaapista ei tunnu puuttuvan varsinaisesti mitään. Luulin tarvitsevani mustan villatakin, kunnes löysin kaksi sellaista syksy/talvi -merkatuista laatikoista vintiltä. Onneksi katsoin ennen kuin ostin.

Muutama toive talven varalle kyllä on, mutta ne ovat immateriaalisia. Toivon, että

- muistaisin ja viitsisin korjata ja korjauttaa vaatteeni ja asusteeni heti, kun korjaustarve ilmenee, eikä vasta seuraavan sesongin tullen. (Ompelin juuri yhden keväällä pudonneen napin trenssiin ja otin yhteyttä modistiin korjatakseni maaliskuussa saamani hatun, jota tietysti haluaisin käyttää juuri nyt.)
- talvella olisi lunta, jotta voisin käyttää valkoisia 50-luvun nilkkureitani ja saman ajan mokkasaapikkaitani.
- olisi tarpeeksi kylmä, jotta voisi uskottavasti käyttää karvalakkeja, mutta ei ihan niin kylmä kuin viime talvena, jolloin käytin samaa lämpimintä takkiani ja villatakkiani ja vuorottelin noin kahta lämpimintä hamettani kolmen kuukauden ajan.

Siinäpä ne. Toki toivon myös, että meneillään olevasta Uffin alesta löytyy joku ihana aarre, jollaista en ole edes varsinaisesti etsinyt. Kirppismania on (varmaan tilapäisesti) hellittänyt, muttei kokonaan loppunut.

Mitä te lukijat rakkaat toivotte talvipukeutumiselta tai talven iloksi muuten vain?

tiistai 11. lokakuuta 2011

Syksyn värisiä kenkiä

Vaahteran ja lehmuksen lehdet...


viimeiset vihreät...


luumut...


...ja tähtitaivas.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Schiaparellin iltapuku, 1952



Tämä Eevan kansi lienee edustanut ääretöntä luksusta ja ylellisyyttä Suomessa vuonna 1952. Schiaparellin pukuja on tuskin ollut edes rikkaan eliitin rouvilla - mutta varmasti pinkkejä satiinipukuja mustien hansikkaiden kanssa nähtiin seuraavalla juhlakaudella; ehkä ilman mustia tyllisiipiä kuitenkin. (Siivet, siinäpä asuste, jota ei ole vielä käytetty aivan loppuun!)

perjantai 7. lokakuuta 2011

Rusettitakki ja tyllihamepohdintaa

Olen löytänyt aivan hurmaavan takin. Valitettavasti se ei ole omani, vaikka monta hyvää omistankin. Se on kaupan Etsyssä, ja mallina vieläpä viime postauksessani kovasti ihailemani Solanah. Tällainen:


Eikö ole unelma? Joku pikkuisen pienikokoisempi - ja varakkaampi - voi halutessaan hankkia tämän FabGabsin Etsy-kaupasta, naps tästä. Huivirusettitemppuahan tietysti voi kokeilla olemassaoleviin takkeihinsa olemassaolevilla huiveilla, jos vain kaulus on sopivan mallinen.

Saatan istuutua lähiaikoina pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen. Pikkutylli, tuttu mm. tästä postauksesta, on kadonnut. Se hämmästyttää minua. Olen tottunut siihen, että kaikenlaisia esineitä katoilee, mutta tyllihametta ei saa rutistetuksi kovin pieneen tilaan... Joka tapauksessa tilanne vaatii uuden Pikkutyllin hankkimista, eikä medium fullness -tyllihametta tunnu olevan yhtä helppo löytää kuin Isotyllin tyyppistä kuohupilveä.

Muun muassa Casey, joka on vetänyt blogissaan kellohame-sew-alongia, pohdiskeli juuri tyllihameasioita ja linkkasi myös muutaman tutoriaalin, esimerkiksi tämän hyvin perusteellisen ja kuvitetun sekä tämän, jossa on myös video-osuus. Burdasta voi näemmä myös tilata pdf-kaavan ilmaiseksi, jos oikein tulkitsin. Periaatteessa alushameen ompelussa ei kuitenkaan tarvita kaavaa, sillä kaikki palaset ovat suoria pötköjä. Sitten vain poimuttelemaan! Tyllikasan kokoaminen kestää muutaman tunnin ja hermot voivat välillä mennä, mutta sinänsä työ ei ole vaikeaa. Kokeile vaikka jo tänään, hameen saa valmiiksi saman illan rientoihin tai viimeistään huomiseksi!

torstai 6. lokakuuta 2011

Luumun ja sinapin liitto

Ei olla keittiössä nyt, ei, mutta olen tällä hetkellä tykästynyt ylihuolelliseen asustamiseen. Tosin olen siinä täysi aloittelija verrattuna esimerkiksi Solanahiin, katsokaa vaikka tämän postauksen uskomattoman upea asustus ja värisoinnuttelu - tuli lähes pakottava tarve hankkia kukkahattu! Poimin siis itsekin pari väriä, tässä tapauksessa elintarvikehenkisesti luumun ja sinapin, ja asustin niillä muuten aika mustan asun. Näin.


Mekko on suosikkini sarjasta 70-luku matkii vanhempia vuosikymmeniä. Sen vanhan kullan värinen kukkakuvio painaa minun vaa'assani aika paljon enemmän kuin se, että materiaali on polyesteria. Huivin nappasin mieheltä, ja siinäkin on myös sinapinväristä kuviota - mutta tämä meni ilmeisesti ylimätsäämisen puolelle, sillä eipä se ainakaan kuvissa erotu. Vaahteranlehdet mätsäävät myös!

Tämä on itse asiassa kaupassakäyntiasu, puolivahingossa syntynyt. Että jos joku miettii, miten vintagea käyttää ihan tavallisessa perus-Siwa-maitopurkki-arjessa, niin esimerkiksi tällä tavalla. Tosin nyt toisella yrittämällä asustin vähän lisää (ruusu, eilisen postauksen roskislaukku) ja lisäsin tukkaan pikku jipon.


Tukka syntyi näin: piippasin kaksi suortuvaa otsalta, kiinnitin ne pinneillä renkaiksi ja vedin loput niskanutturalle, joka jäi piiloon baskerin alle. Kampauksen teko kesti kolmisen minuuttia, josta suurimman osan aikaa vei piippausraudan lämpeneminen!

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Kannatti käydä roskiksella

Taloyhtiössämme alkaa kattoremontti, ja ihmiset ovat tyhjennelleet vinttejään sitä varten. Huomasin roskiksessa viikonloppuna joitain vanhoja miesten takkeja, ja vinkkasin aiheesta miehelleni. Iltahämärissä hän lähti roskikselle ja viipyi, viipyi. Kohta tuli tekstiviesti: "Kovaa kamaa tulossa."


Ei 40-luvun sandaaleita tällä kertaa niin kuin joskus, mutta tällaiset 60-luvun käsilaukut mies minulle kantoi. Pidän erityisesti mustasta. Ja siitä, että rakkauttaan voi osoittaa myös kaivamalla roskista. (Mutta olisittepa nähneet sen samalta aikakaudelta periytyvän, lyhytkarvaista tekoturkista ja pvc:tä yhdistävän mustavalkoisen eläinkuosisen takin, jonka mies löysi itselleen.)

maanantai 3. lokakuuta 2011

Illalla sillalla

Pikaisia kännykkäkuvia lauantailta, jolloin oli kaunis lämmin syysilta ja aurinko kuvanottohetkellä juuri laskemassa selän taakse. Taas kerran 40-luvun henki toimii ilta-asussa ja -tunnelmassa.




moneen kertaan tänä syksynä nähty 40-luvun bleiseri Tampere Vintage
kynähame, jossa laskossomisteet helmassa Pola /UFF
sukkahousut Lindex (hyvä kirsikanpunainen!)
röyhelönilkkurit Seppälä vuosi tai kaksi sitten
käsilaukku muistaakseni miehen mummon vanha
korut, käsineet, rusettikaulustoppi kirppislöytöjä

lauantai 1. lokakuuta 2011

Uutta materiaalia


Löytyihän kirjamessuilta näitäkin, mm. tämä syksyn lehdeksi hyvin hempeän värisellä kannella varustettu Hopeapeili. Tarjontaa 50-luvun naistenlehdistä, paitsi Kotiliesistä, ei ollut läheskään yhtä paljon kuin vielä viime vuonna; olisi pitänyt silloin ostaa pari kassillista varastoon. Mutta oikein, oikein hienojakin kansia tuli kotiin pari kappaletta...

Ps. Tarkennusta tähän nyt, kun ehdin lukemaankin. Teksti pääkirjoitussivulla kertoo näin: "Kansikuvassamme esittää muotipiirtäjä Maj Lindfors Muotisalonki Ikan valmistamaa nuoren tytön iltapukua. Puku on lavendelinsinistä sifonkia. - Värikuva Hopeapeilille Claire Aho."