perjantai 30. joulukuuta 2016

Joulua verholistoja myöten

Mitä, pakkaako joku jo joulukoristeita pois? Joulutekstiilit lähtivät meilläkin pöydiltä pesukoneeseen tänään, mutta muut jutut saavat pysyä niin kauan kuin kuusessa voimia riittää. Näyttää siltä, että tämänvuotinen kuusi on hyvä yksilö, joka edelleen juo vettä ihan kunnolla eikä juuri varistele, vaikka kissa kulkeekin sen takaa kiinnostavaa lymyilyreittiä ja hipoo samalla alaoksia.

Vähän ennen kuin kuusi tuli, mietin, mihin muualle kuin siihen voisin joulupalloja ripustaa. Lasipurkissa ja keramiikkakulhossa niitä on muutamia, mutta entäs muuta? Päätin kokeilla pallojen ripustamista verholistaan kaksipuolisella teipillä. Olohuoneeseen valikoitui hopeanvärisiä erikokoisia saumapalloja.


Olohuoneen asetelma on jo hiukan kärsinyt, sillä pallojen väleihin ripustamani sipulikoristeet eivät kaikki suostuneet pysymään paikoillaan. Suurin pallokin on tipahtanut ripustuskorkeudesta alaspäin, mutta olen antanut sen olla noin, koska asetelma on muutenkin melko orgaanisesti muodostunut.

Keittiöön taas valitsin punaiset pallot, jotka ripustin tasaisin välein ja vuorotellen suuremmat ylemmäs, pienemmät alemmas. Punainen on minusta vähän vaikea sisustusväri, mutta keittiön jokakaudenverhot ovat punavalkoista pilkkua, joten päätin sijoittaa punaiset koristeet tänne.


Olen pitänyt näistä asetelmista. Taapero ei pääse niihin käsiksi eikä kissakaan (tosin molemmat ovat antaneet kuusenkin olla rauhassa). Ne eivät vie pöytä- tai seinätilaa ja näkyvät paitsi kaikkialle huoneessa, hauskasti myös kadulle, jos joku muukin harrastaa toisten ihmisten joulukoristusten vakoilua ohi kulkiessaan. Pääsevät jatkoon ensi vuonna - vai mitä mieltä olette?

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulukuusi ja kimaltava puku

Ollaan jo olennaisen äärellä, kun joulukuusi tuodaan sisään. Meille se tuli eilen, tuoksuva kotimainen kauppatorilta, kapea mutta tuuhea, kuten kerrostalossa pitääkin. Kuorrutin sen mielestäni ihan sopivalla määrällä kaikkea kimaltavaa, ja joulutervehdyskuvaan piti tietysti valita puku, joka myös kimaltelee.


Puku on 1960-luvun lureksimekko, jonka sain vuosia sitten ja muokkasin hiukan. Jostain syystä se on ollut pitkään kaapissa, vaikka materiaali on sopivan överi talven juhliin (kuvissa se häviää joulukuuselle, valitettavasti). Tällä kuvalla pääsen varmasti mukaan, kun tulevaisuudessa tehdään tällaista kuvakoostetta, enkö pääsekin?

Kuusessa on saumapalloja, käpyjä, lamettaa ja kapeita 1970-luvun köynnöksiä. Minun ei todellakaan tarvinnut koristella kuusta yksin. Pikku apulainen ja kissa ovat molemmat suhtautuneet kuuseen hyvin rauhallisesti, toistaiseksi yhtään koristetta ei ole tuhottu tai edes pudotettu. Harkinnan jälkeen jätin lasiset kuitenkin tänäkin vuonna ripustamatta.


Nappasin vielä muutaman koristekuvan vähän aikaa sitten esittelemieni vanhanaikaisten koristeasetelmajoulukorttien hengessä. Minun silmäni lepää näissä.





Kukkuu!


Hopeapeili toivottaa lukijoille miellyttävää ja rauhallista joulua!

maanantai 19. joulukuuta 2016

Jouluisia mainoksia, 1936-1964

Hopeapeilin joulu -kirja on aiheuttanut paljon hyörinää vielä kansiin päästyään. Median huomio ei ole ollut täysi yllätys, koska toimittajatuttavia on paljon, mutta silti  - hämmästyttävän monta lehtijuttua on syntynyt, vaikka markkinointibudjetti on suurin piirtein nollassa. Blogissaan kirjasta on kirjoittanut Lady of the Messin lisäksi ainakin Tietyssä iässä -blogin Maija, joka myös rakensi hienon kuvan kirjan kannesta ja itse 70-luvulla askartelemistaan tinapaperijoulukoristeista. Mainiota!

Lehtijuttuja on ollut ainakin Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-liitteessä, Turkulaisessa, Helsingin Uutisissa ja varmasti monessa muussakin kaupunkilehdessä, Turun Sanomissa ja Turun Tienoo -lehdessä; tulollaan ovat vielä ainakin Salon Seudun Sanomien sekä porilaisen Satakunnan Viikko -lehden jutut. Olisi kiva tietää, jos Hopeapeilin joulu on ollut esillä paikkakuntanne lehdessä, jota en tässä maininnut - en oikein pysty itse jäljittämään, missä kaikkialla kaupunkilehtien jutut julkaistaan.

Nyt on jouluviikon maanantai, lauantaina aaton juhlallisuudet ja välissä vielä monta asiaa, jotka haluan hoitaa. Korostan, että haluan: tylsimpään juhlatyöhön eli siivoukseen palkkasin ammattiapua, ja vaikeimman eli tulikuumien perunoiden kuorimisen imellettyä perunalaatikkoa varten lupasi mies hoitaa. Mukaviin hoidettaviin kuuluvat esimerkiksi ruokaostokset, viimeisten lahjojen hankkiminen, kun tietää suunnilleen mitä on hakemassa, ja tietysti kuusen osto ja koristelu.

Niitä odotellessa tässä jouluiloksenne kirjasta ylijäänyttä materiaalia. Jos tilaa olisi ollut käytössä rajattomasti, Hopeapeilin joulussa olisi ollut paljon enemmän vanhoja mainoksia kuin siinä nyt on. Onneksi on tämä vanha kunnon Hopeapeili, jossa voin niitä jakaa!

Joulutorttumainos on 1930-luvulta muistaakseni Eeva-lehdestä. Tuolloin lehdissä oli melko paljon ruokamainoksia; monilla kaupunkilaisilla suomalaisilla oli selvästi mahdollisuus hankkia valmiita ruokatuotteita juhlatöidensä helpottamiseksi.


Sota-aikaan tilanne oli taas ihan toinen, ja tortut ja pullat tehtiin korvikeaineksista, jos tehtiin lainkaan. Vaasan leipä mainosti Kotiliedessä kautta sotavuosien. Joulupöytään oli tarjolla ainakin näkkileipää, jollei muuta.


Lahjanantokulttuurista kertovat mainokset ovat Kotiliedestä vuosilta 1951 ja 1953. Jouluinen liimapaperinauha somisti yksinkertaisenkin joulupaketin, ja K-kauppa kannusti tekemään jouluostokset jo ajoissa. (Minulla muuten on joululaatikko, ihan tuossa työhuoneen lattialla. Ainakaan vielä lapset eivät ole sitä hoksanneet muiden sekalaisten pahvilaatikoiden keskeltä.)


Moni joulun perinneruoka on työläs, ja siksi on ymmärrettävää, että niitä on myyty eineksinä jo pitkään. Atria kehotti vuonna 1964 "joulustamaan" valmisruokia siirtämällä ne kauniisiin astioihin ja maustamalla voilla ja kermalla. Astioina mainoksessa on Ruska-sarjan ja Finelin kulhoja.


Hauskaa joulunalusviikkoa ja iloa joulupuuhiin!

tiistai 13. joulukuuta 2016

Kuusenkoristeita korteissa

Meillä oli tänään joulukorttipäivä - niin kuin varmaan monella muullakin, kun huomenna on viimeinen edullisempi postituspäivä. Olen ottanut talteen vanhoja kortteja aina niitä nähdessäni, ja nytkin muutamalle sukulaiselle lähti Siviili- ja asevelvollisuusinvalidien liiton (myöhemmän Invalidiliiton) hyväntekeväisyyskortti.

Näissä 1960-70-luvun luomuksissa on hyvin usein joulukoristeita erilaisissa asetelmissa, kuusessa tai ilman kuusta. Olenko väärässä, vai onko tämä joulukorttityyppi kadonnut täysin nykymarkkinoilta?




Kaksi ylintä asetelmakorttia lienevät 70-luvulta, alin mustavalkoinen vanhempi.

torstai 8. joulukuuta 2016

Joulukoru

Pidin tänään pienimuotoisen kirjanjulkistustilaisuuden Hopeapeilin joulusta Pienessä Kirjapuodissa ja sain Eijalta lahjaksi tällaisen joulurannekorun.


Jo toinen ihan oikea joulukoruni! Kokoelman alku!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Sinivalkoista

Itsenäisyyspäivän illan ratoksi pari kaunista sinivalkoista pukua, Etsystä. En katsonut linnan juhlia, mahtoiko siellä näkyä lainkaan vintagepukuja?

1950 vintage dress. 50's navy blue dress. s. taffeta. ruffled collar. white. 1950's full dress.




Vintage 50s Girls Blue Dress with White Embroidered Collar and Lace Trim by C.I. Castro - Size 12 months- New, never worn




lauantai 3. joulukuuta 2016

Uusi poro

Kävin tänään pikku L:n kanssa kirppiskierroksella Manhattanin liikekeskuksessa tavoitteena löytää tyllihame L:n joulujuhla-asuun ja mahdollisuuksien mukaan muuta hauskaa. En ollut aiemmin käynyt Kirppis-Centerin livemyyjäpuolella, enkä nytkään voinut siihen kovin tarkkaan tutustua, koska seuralaiseni oli kärsimätön. Myyjiä oli ainakin sillä hetkellä enemmän kuin asiakkaita, ja tavara kohtalaisen retroa, osalla myyjistä jopa valikoitua eikä pelkkää vintintyhjennystä.

Tämä on vain pitkää johdantoa sille tärkeälle tiedolle, että ostin yhdeltä livemyyjältä jouluikkunaan uuden poron.


Se ei ole ihan yhtä kimaltava ja räpsyripsinen kuin tuo laumanjohtaja tuossa taustalla, mutta samanlaista samettimaista materiaalia ja jotenkin liikuttava. Lunastin hänet omakseni 20 sentillä.

Jouluikkuna on vähän vaatimaton tänä vuonna, koska sen pikkutavarat eivät ole oikein saaneet olla paikoillaan, mutta siinä on ensimmäistä kertaa sähkökynttelikkö. Talon tietoliikenneyhteyksien muututtua modeemi kävi tarpeettomaksi ja keksin tietysti heti hyvää käyttöä siltä vapautuneelle pistorasialle! Kynttelikkö on teipattu paikoilleen, arvaatte ehkä, miksi. Samoin ruma johto sen edessä - valitettavasti sen ainoa mahdollinen paikka on juuri tuossa.


Eiköhän tämä tästä vielä parane, kun lisätään bling blingiä!

perjantai 2. joulukuuta 2016

Arvonnan tulos ja pinkki joulukuusi

Kiitos kaikille Hopeapeilin joulu -arvontaan osallistuneille - teitä oli peräti 40! Voittaja arvottiin menetelmällä "poika, sano kokonaisluku, joka on arvoltaan alle 41", ja vastaus oli pienen saivartelun jälkeen 23. 23:ntena arvontaan vastasi Kirppisrakkautta Eeva. Onneksi olkoon, Eeva, otan yhteyttä, jotta kirja pääsee luoksesi!

Annanpa muille 39:lle yhden hyvän vinkin (sen lisäksi, että kirjan voi ostaa Bookysta). Bloggaajakollegani Lady of the Mess arpoo yhden kappaleen Hopeapeilin joulua; hänen arvontansa alkaa sunnuntaina, mutta käykää ihmeessä tutustumassa Ladyn leppoisaan, ei-kaupalliseen aikuisen naisen blogiin jo sitä ennen.

Päivän kuvana saatte pinkin joulukuusen Etsystä. Niitä valmistetaan nykyisinkin, mutta vanhoissa pulloharjakuusissa on vissiä viehätystä; tämä on ilmeisesti sitä kokoluokkaa, jonka voisi helposti sijoittaa asetelmaan. Kiitämme myös peurafiguurin söpöyden maksimoinnista.

Vintage Pink Bottle Brush Tree, St. Nick Christmas Tree, Christmas Kitsch Silver Flocked Bottle Brush Tree, Table Top 9 inch Christmas Tree

Jos Etsy ei ole teille tuttu, käykää joskus ihmettelemässä. Posti- ja tullimaksuthan ovat korkeita - useimmat etsymyyjät ovat Yhdysvalloista - mutta ihan kokemuksen vuoksi, sillä sivustolta löytää mitä vain. Testasin juuri hakusanoilla "pink fish christmas": 214 osumaa.





torstai 1. joulukuuta 2016

Olisiko tämä eräänlainen joulukalenteri?

Hyvää joulukuuta, lukijat! Tänään avattiin ensimmäiset kalenterinluukut, ja Hopeapeilin joulukin ilmestyi nettikauppaan, jee! Vinkki: jos haluat tilata kirjan joululahjaksi, toimi ajoissa, koska toimitusaika on tarvepainatteissa pitkänlainen. Nyt kirja vielä ehtii hyvin jouluksi, ja toivottavasti moni teistä innostuu tilaamaan sen.

Jos tarkkoja ollaan, meillä avattiin ensimmäiset kalenteriluukut eilen illalla. Pikku L kiinnostui kovasti kalentereista, ja hänen oma Myyränsä piti nostaa kätösten ulottumattomiin. SPR:n kauniista metsäneläinkalenterista pikku kätöset ehtivät tarkistaa alareunan luukkujen sisällön, ja koska luukusta 11 paljastui kissan kuva, veikkaan, ettei kyseinen luukku enää kiinni pysy...


Blogin puolella on ollut syksyn mittaan hiljaista, mutta nyt, kun kirja on saateltu turvallisesti maailmalle, haluan tuoda taas tänne elämää. En järjestä teemallista joulukalenteria, mutta aion julkaista jotain joka päivä jouluun saakka - jouluista tai ei!

Joulukuun ensimmäisen kunniaksi pieni sävytetty asetelma. Olemme alkaneet hankkia kivaa vanhaa keramiikkaa silloin, kun sopivia esineitä on vastaan tullut sopuhintaan. Tämä musta norjalainen vaasi sai eilen muuttaa joulukuusen tieltä olohuoneesta makuuhuoneeseen, ja kuinka ollakaan, sehän sopii sekä väreiltään että hengeltään vanhojen kosmetiikkapullojen seuraan! Sinikorkkinen on hajuvesipullo, takana oleva Shalimar-pullo on roskalavalöytö ja etualalla oleva kasvovesipullo tuli kaupan päälle tämän asunnon mukana. Pitäisikö alle vielä asetella pitsiliina tai muu söpöstelevä alusta?


maanantai 28. marraskuuta 2016

Jännät joulupukit (1969)


Psykedeliamuoti näkyi 1960-luvun lopulla myös joulukuvastossa. Näin räväköitä pukkinaamareita askarreltiin valmiista joulupukkinaamareista Kaunis Koti -lehdessä vuonna 1969. En tiedä, kuinka monessa perheessä oikeasti modernisoitiin joulua uudistamalla ruokalistaa, värimaailmaa ja koristelua, mutta Hopeapeilin joulu -kirjaa tehdessä oli hauska huomata, että välillä sitä pidettiin ihanteena.

1950-luvun kääntyessä 1960-luvuksi "uusi tapa viettää joulua" alkoi pilkahdella lehtijutuissa. Puhe kohdistettiin usein nuorille perheille, joiden arveltiin muutenkin haluavan luopua perinteisistä tavoista. Kun tultiin 1970-luvulle, uusi tapa kuitenkin unohtui taas ja muotiin tuli kansanperinne (ajatelkaa Jaakko Kolmosta Väinämöis-lakissaan tekemässä joulusahtia). Mutta kymmenen vuoden ajan joulukin oli moderni - ainakin aikakauslehdissä.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Arvonta: joulukirja on tullut!


Hopeapeilin joulun ensimmäinen painos on kotona! Se on pieni, kaunis ja täynnä sekä asiaa että ihanuutta (kyllä, mukana ovat myös taapero ja kissa). Ja koska tämä on nimenomaan Hopeapeilin kirja, haluan arpoa yhden kappaleen teille lukijoille. Kiitos kaikesta tuesta ja kannustuksesta - se on ollut ihanaa ja tärkeää! Ehkä uskallan toistekin tehdä indie-kirjan, pari ideaa on jo itämässä...

Arvontaan voit osallistua kertomalla tämän kirjoituksen kommenttiosiossa joulumuiston lapsuudestasi. Arvonta on avoinna ensi perjantaihin 2.12. puoleenpäivään saakka. Onnea matkaan!

Ps. Ne teistä, jotka haluatte lukea kirjan, mutta arvonnassa ei tärppää: kirja on tulossa myyntiin suurimpiin nettikauppoihin ensi viikon aikana. Turussa sitä myy Pieni Kirjapuoti. Kannustan myös tekemään hankintapyyntöjä lähikirjastoihinne!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Joulukirja lähti maailmalle

Tänään on se päivä, kun Hopeapeilin joulu saatiin vihdoin painokuntoon. Ponnistus oli loppukireineen niin suuri, että olo on kuin synnyttäneellä äidillä - ihan vielä ei jaksa riemuita täysillä, mutta eiköhän se vaihe tule, kun saa vauvan eli kirjan syliinsä! Toistaiseksi kun itsekin olen tuijottanut vain tätä taittotiedostoa ja vielä virheentarkistussilmälasit päässä.


Ensimmäinen pieni painos Hopeapeilin joulua on tulossa tämän viikon lopulla. Kirja tulee Turussa myyntiin ainakin Pieneen Kirjapuotiin ja Liedon Vanhalinnan joulupuotiin. Signeerauksenkin voi minulta pyydystää, jos osuu olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa: tulevana sunnuntaina 27.11. puhun kirjan aihepiiristä Vanhalinnan joulu -tapahtumassa, ja torstaina 8.12. iltakuudelta olen Pienessä Kirjapuodissa - siihen tapahtumaan ei vielä ole nettilinkkiä.

Te lukijat, jotka haluatte kirjan, mutta asutte muualla: heti, kun kirja on ostettavissa nettikaupasta, julkaisen linkin sinne täällä blogissa!

Ps. Lähiajat ovat esiintymisiä täynnä, sillä ihan heti huomenna tiistaina iltakuudelta olen Martin Kulttuuriolohuoneella puhumassa lempiaiheestani kirpputoreista. Illan setti tulee olemaan varsin vapaamuotoinen ja keskustelullinen, tervetuloa sinnekin!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Morsian


Tutkin perheen vanhoja valokuva-albumeita ja törmäsin pitkästä aikaa vanhempieni hääkuviin keväältä 1960. Kun olin pieni, tämä kuva äidistä morsiamena oli meillä esillä suurennoksena - se oli aikanaan ollut esillä kuvaamon ikkunassa.

Kuvasta se ei näy, mutta puku oli ballerinamittainen ja siis muodikas valinta. Se oli ostettu Kaunottaren tai Kirjokankaan myymälästä Helsingistä, pitääkin tarkistaa asia. Morsiuskruunuun kiinnitetty huntu taitaa olla puolipitkä, ei vielä 60-luvun henkinen minihuntu. - Oikeastaan vielä hauskempaa kuin näitä virallisia kuvia oli selata perhekuvia, joita on otettu arkisissa tilanteissa ja lomilla ennen syntymääni. Ne ovat kuitenkin mielestäni liian yksityisiä täällä julkaistaviksi.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Ekotorilla

Kerrankin bloggaajatilaisuus ihan minun makuuni! Turun Ekotori kutsui Åblogit tutustumaan toimitiloihinsa Rautakadulla, ja mielelläni lähdin mukaan ihan jo sanoman levittämisen ilosta. Kävi näet ilmi, että Rautakadun toimipaikka (Itäharjun teollisuusalueella, käännytään keskustasta tullessa Kalevantieltä oikealle juuri ennen bensa-asemaa) ei ole vielä kovinkaan hyvin tunnettu.

Ekotorihan on tavarataivas. Etenkin Rautakadun myymälässä on niin hurjasti tilaa ja tarjontaa, että varmasti joka tyylisuunnan kannattajalle löytyisi sieltä aina jotain. Itse pysähdyin esimerkiksi näiden sängynpäätyjen äärelle - miten suuri sääli, että talouteemme tehtiin sänkyinvestointi juuri alkuvuodesta!


Jos joku siellä miettii, että mites ne luteet: tämäkin tuli käynnillä puheeksi. Ekotorilla ollaan tarkkoja, että vastaanotetuissa huonekaluissa ei ole ludevaurioita tai esimerkiksi homeen tuoksua. Kertaakaan ei Rautakadulle ole edes tarjottu ludevaurioista huonekalua, eli kaikesta päätellen ongelma tiedostetaan entistä paremmin ja ludepatjat saavat arvoisensa kohtalon jätteenpoltossa. Vastaan ei oteta edes selvästi eläintalouksissa olleita kangaspäällysteisiä huonekaluja, jotta allergeenit eivät leviäisi seuraavaan kotiin.

Valaisinosastolla katselin ihastuneena tätä pöydän ja jalkalampun yhdistelmää, joka voisi korvata meillä nyt olevan ei-niin-kätevänmuotoisen. (Eikä nykyinen yhtä kauniskaan ole, mutta koetan löytää järkiperusteita.)


Kotiin kanssani pääsi muutama keittiön pienesine, tiikkiä ja lasia, koska millekään suuresineelle ei ole tarvetta - paitsi voi olla, että vielä pinnasängyssä tutivalle pumpulalle haetaan Ekotorilta pian isojen tyttöjen sänky. Hankinta kannattaisi itse asiassa tehdä nyt, sillä Ekotoreilla vietetään kierrätysviikkoa. Esimerkiksi huomenna lauantaina on luvassa tarjouksia, kahvia ja grillimakkaraa!

torstai 3. marraskuuta 2016

Joulukirjani kansi maistiaisena


Nyt ollaan jo tässä vaiheessa! Hopeapeilin joulu -kirja ei ihan vielä ole fyysisesti olemassa, mutta kansikuvaa voi jo vilauttaa - vaikkei sekään ehkä ole vielä aivan lopullisin versio. Takakansi kertoo sisällöstä suurin piirtein näin:

"Hopeapeilin joulu on vintagebloggaajan iloinen katsaus joulun värikkääseen lähihistoriaan. Se sisältää tyyliä, tietoa, tiikkiä ja tinapaperia, makaronia ja masariinia, lasilintuja ja lumikidekuvioita. Kuvat vanhoista koristeista ja mainoksista, nostalgiset jouluherkut sekä helpot askarteluohjeet tuovat kaupunkilaismummolan joulun tähän päivään."

Mutta tämänhän te blogini lukijat varmasti jo suurin piirtein arvasittekin! Hopeapeilin joulu on tilattavissa nettikaupasta marraskuun loppupuolella, ja tietysti silloin saatte suoran linkin sinne.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Dinerissä

Uudet ravintolat melkein genrestä riippumatta ovat oikein tervetulleita kaupunkiin. Perjantai-iltana sain ilon olla tutustumassa Hello! American Dinerin uuteen ravintolaan, joka avattiin Forumiin entisen Hesen kohdalle. Hampurilaistarjonta oli maukasta ja mitä ilmeisimmin monipuolista - valitettavasti en kuitenkaan jaksanut maistaa kaikkia avajaisissa tarjottuja ruokalistan herkkuja, joita kannettiin pöytiin hurjaa tahtia. Erityiskiitos bataattiranskalaisista! 

Dinerissä soi vanha rock'n'roll ja kalustus oli sävytetty asuuni sopivaksi.


Jäin muuten miettimään aihetta sivuten, eikö diner olisi suomeksi ruokabaari. Niitä, aikansa pikaruokapaikkoja, oli joskus paljon, nyt Turussa sinnittelee kai enää vain Tähti-Baari Puutarhakadulla.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Kenkiä, 1938 ja 2016

Kauneimmat kengät valmistettiin 1930-luvulla, ja tässä on taas yksi Kave-kenkätehtaan mainos, joka todistaa väitteeni. Taidokkaat leikkaukset ja yksityiskohdat tekivät kengistä häpeämättömän ylellisen näköisiä. Materiaali oli todennäköisesti musta mokka - melkein kaikki näkemäni tämän ajan sandaletit ovat mustaa mokkaa.


Tänä syksynä jouduin tylsän kenkäfaktan äärelle. Monetkaan saapikkaistani eivät enää istu minulle kipeytyneen varpaan vuoksi. En tiedä, onko jalkani muoto muuttunut lopullisesti vai tilapäisesti, mutta juuri nyt tarvitsen leveää lestiä ja pyöreää kärkeä. Menin kenkäkauppaan ja pyysin nämä tarpeet huomioiden jotain mahdollisimman naisellista ja siroa. Tuloksena löytyivät nämä Vintron saapikkaat, joiden pitsikoristelussa itse asiassa on häivähdys 1930-lukua.


Mutta juuri nyt parasta niissä on se, ettei jalkaani satu, kun kävelen.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Naisten asioiden vireä tulkki

Taas haluan jakaa teille pari mainosta, jotka ovat ylijäämää joulukirjaprojektista. Ensinnäkin vuodelta 1959 Hopeapeili-lehden mainos, jonka napakka slogan ilahdutti kovasti...


...ja toiseksi Karhula-Iittala-lasitehtaan mainos Tapio Wirkkalan palkituista lasimaljakoista, vuodelta 1951. Hurjaa ajatella, että joskus nämä ovat olleet ihan tavallista aikakauslehdissä mainostettua tavaraa. Hintaa ei sentään ole mainittu, halpahan se ei varmasti tuolloinkaan ole ollut. Kuinkahan moni nuori pari sai hää- tai joululahjaksi tällaisen?


tiistai 11. lokakuuta 2016

Lämpöisin liekein

Tervehdys työputkesta. Joulukirja valmistuu, jos se minusta on kiinni! Takana ja ehkä vielä edessäkin on aikoja, kun en kuule puhuttelua enkä keskity keskusteluun, vaan mietin esimerkiksi, mihin ja miten sijoittaisin kirjaan kaiken löytämäni kivan aineiston. Kaikkien kuvien tiedostokoko ei riitä painoon, ja siksi osa päätyy lähiaikoina ihasteltavaksi tänne.

Kuten nyt vaikka nämä kynttiläkuvat 1960-luvun lopun postimyyntikuvastoista. Eikö olekin upean intensiivisiä violetin sävyjä? Alan pikku hiljaa kallistua sen suuntaan, että muotivärit olivat parhaimmillaan 1960-luvun lopulla.



perjantai 30. syyskuuta 2016

Ruoste, tummansininen

Menkää, turkulaiset, kirjamessuille! Ne ovat nimittäin juuri tänä viikonloppuna Messukeskuksessa, ja siellä voi esimerkiksi otattaa itsestään asukuvan valkoista sermiä vasten.

Pirkkos Puku -merkkinen villakangasleninki Alles Gute Vintage
laukku vanha rakas klassikko, kirppislöytö vuosien takaa
kiiltonahkakengät modernit halpikset Uffilta
sukkahousut Wolford/Vivienne Westwood, Uffilta
nappikorvikset kirppislöytö

Ruosteen väri on kaunis, mutta olen kokenut sen vaikeaksi käyttää. Minulla ei ole yhtään punapigmenttiä, ja miellän ruosteen punatukkaisille sopivaksi sävyksi. Mutta sattumalta löysin viime Helsingin Antiikkimessuilta Alles Gute Vintagen osastolta tällaisen ruosteenvärisen villapuvun, joka näytti aika lähelle siltä, mitä olen kylmäksi kaudeksi etsinyt. Melko pitkät hihat, kapea linja, jokin kiva yksityiskohta eli tuo rusetti-peplumjuttu, yksivärinen jotta voin käyttää kuviollisia sukkia. Riittävän helppo vaate, että voi suunnittelematta kiskaista päälle töihin.

Olkoon sitten ruosteenvärinen, kun kokokin täsmäsi! Ilman meikkiä en kyllä rohkenisi käyttää. Rakkaat lukijat, onko teilläkin niin sanottuja vaikeita värejä, joita haluaisitte käyttää, mutta...?

Turkuun tulee vaatelainaamo

Ja tauon jälkeen jotain vähän toisenlaista, nimittäin uutisia. Lastenvaateliike Punaisen Norsun Helena pysäytti minut eilen kaupungilla ja kutsui vaatelainaamon avajaisiin liikkeeseensä tänä iltana. Minulla on kädet täynnä kirjamessujuhlien ja joulukirjan kuvausten järjestämistä, joten en pääse paikalle, mutta haluan jakaa tietoa niille turkulaisille lukijoilleni, joita lainaamotoiminta saattaa kiinnostaa.

Vaatelainaamo on Järvenpään Vaatepuun pop up -projekti, joka toimii Punaisen Norsun tiloissa Forum-korttelissa ainakin huhtikuun loppuun saakka. Valikoimassa on suomalaista ykkösrivin designiä, ja minua tietysti ilahduttaa esimerkiksi mahdollisuus vuokrata Minna Parikan pupukenkiä... ehkä sittenkin annan mahdollisuuden nykydesignille ja ostan lainaamon jäsenyyden? Puolen vuoden jäsenyys maksaa 140 euroa, ja sillä saa lainata 48 vaatetta tai asustetta.

Turun Vaatepuu tulee olemaan avoinna torstai-iltaisin klo 17 - 20, mikä on täsmäsopiva aika viikonlopun juhlia ajatellen. Toivottavasti turkulaiset löytävät tämän eettisen ja ekologisen tavan saada vaatekaappiinsa vaihtelua!

perjantai 16. syyskuuta 2016

Maitosuklaa, mintunvihreä

Lämpötila on vielä melkein kesää, mutta valo ja värit ovat syksyn. Miten silloin pukeutua? No, syyskuosisiin kesämallisiin vaatteisiin tietysti.


Tämän 1950- tai 60-luvun puvun ostin kesällä Nuttu-Liinan Aulilta kokonaisen viiden euron hintaan. Se oli liian pieni, mutta saumavaroja löytyi ja kangas on helposti työstettävää puuvillaa - ja kas vain, puvusta tulikin sopiva. Olen käyttänyt sitä paljon, koska sekä malli että kuosi sopivat arkikäyttöön ja tähän vielä-lämpimään vuodenaikaan. Tätä on työmekko parhaimmillaan!

Jotain raikastusta maitokahvinruskea tosin kaipasi, ja valitsin asusteisiin suosikkivärini mintunvihreän. Crimplenejakku, nahkavyö ja muovikorvikset ovat eri-ikäisiä kirppislöytöjä, jotka toimivat saumattomasti yhteen.


Ps. Kun menin hakemaan tytärtä päiväkodista, hän juoksi riemusta kiljuen syliini ja nappasi ensi töikseen korvakorut pois. Onneksi ovat klipsit.

torstai 15. syyskuuta 2016

Syyskuu on joulukuu


Ulkona on ollut harvinaisen kaunis ja lämmin syyssää, ja lukuun ottamatta viime viikonlopun piipahdusta kesäkodilla olen istunut sisällä ja kirjoittanut, hyvin usein joulusta. Piparkakkuja en sentään ole paistanut enkä joulumusiikkia kuunnellut, mutta kohta tuodaan joulukoristelaatikot vintiltä. Tip tap vain!

En ole seonnut, mutta teen kirjaa joulusta - hopeapeilimäistä vintage- ja retroharrastajan unelmakirjaa, jossa on paljon kaunista ja kierrätettyä, jotain itse tehtyä ja tietysti myös sinistä ja varmaan sitä lainattuakin! Kirjasta ei oikein vielä voi puhua sen tarkemmin, koska moni asia sen suhteen on vielä avoinna (esimerkiksi sellainen pikkuseikka kuin aikataulu), mutta kova työtahti on yksi selitys blogin rauhalliselle päivitystahdille. Ja kun tiedän riittävästi, aivan varmasti kerron täällä ensimmäiseksi, mistä ja miten kirjan saa käsiinsä.

Niin, toki kirja on selitys myös Instagram-tilini nimelle - sieltähän minut löytää nimellä hopeapeilinjoulu. Sielläkin saa minua mieluusti seurailla, ja linkatkaapa lukijat myös omia instatilejänne vaikka tänne kommenttiboksiin - uusi katseltava on aina tervetullutta.

torstai 8. syyskuuta 2016

Hjort af Ornäs

Joskus tietää, mitä haluaa. Minä haluan 50-vuotislahjaksi Siesta-tuolin. Carl Gustav Hjort af Ornäs suunnitteli linjakkaan nojatuolinsa vuonna 1952, ja se on vastikään otettu uustuotantoon, valmistajana Fasetti-niminen yritys. Ihailin Habitaressa Siestoja eri päällysteillä ja eri värisillä jaloilla varustettuina, ja olisin vähän sitä mieltä, että puhtaanpunainen villakangas ja tumman tammen väriset jalat ovat minun Siestani juttu.

Habitare on tämän viikonlopun ajan menossa Helsingin Messukeskuksessa, ja sillähän on sidekickinä paljon kiinnostavammat messut, antiikkimessut. Siellä on kokonainen Hjort af Ornäs -näyttely - suosittelen ehdottomasti! - muutama hyvin valikoitunut vintagevaatemyyjä ja koko hallillinen potentiaalisia joululahjatoiveita.

Koska minut ja Siestan erottaa vielä muutama tuhat ylimääräistä euroa, nautiskelen sitten siitä kirjan muodossa. Habitaressa julkistettiin eilen Anna-Kaisa Huuskon kirja Hjort af Ornäsista ja hänen tuotannostaan. Tähän hyvin tehtyyn, levollisen kauniiseen kirjaan aion palata aina, kun Siesta-kuume kasvaa ylettömäksi. Se voi vuosien varrella sattua montakin kertaa.


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Koulunaloituskuva


Syyskuun ensimmäinen kansikuva on 64 vuotta ja yhden päivän ikäinen. Kouluhan alkoi pitkään syyskuun alussa, siksi kuvan ajoitus ei ihan täsmää nykyiseen koulunaloitusajankohtaan. Mutta syyskuun alussa meillä eräs pikku ihminen aloitti päiväkodin, olkoon vaikka sen kunniaksi tämä Hilkka Rojolan Seuraan piirtämä lapsiaiheinen kansi. (Jonka sanottu pikku ihminen ehti repäistä kahtia ennen kuin sain sen kuvatuksi. Elämässä joskus sattuu ja yksivuotiaat ovat nopeita.)

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Astioita Anttilasta, 1965

Astioitakin Anttila tietysti myi, ja monenlaisia! Harmi kyllä näissä oli vielä vähemmän värillisiä sivuja kuin huonekaluosuudessa. Huomiota kiinnitti se, että kokonaisia astiastoja oli kaupan edelleen paljon, vaikka jo Kilta-sarja aikoinaan avasi tietä sille, että astioita myytiin kappaleittain. Mukana kavalkadissa on monia nykyisin haluttuja klassikkoastioita, mutta aloitetaan kuitenkin pikku säilytyskalusteista.

Muovipintaisesta metallilangasta valmistettuja koreja, telineitä sun muuta myytiin aikanaan paljon, välillä ne unohtuivat, mutta niiden retroarvo on taas nousussa. Joku lehtiteline ja kori meiltäkin löytyy; kuvan hedelmävati on aika hauska.


Sitten varsinaiseen keittiöosastoon aterinten kautta. Puuvartiset aterimet ovat viehkoja, mutta valitettavan usein koneessa tai liottamalla pilattu. Tästä huolisin vaikka kaikki!


Kruusattua puristelasia oli tarjolla monenlaista, mutta myös yksinkertaisempaa kuten Ruutu-sarjaa. Vaikuttaa kyllä, että Anttila on olettanut asiakkaidensa pitävän krumeluurista.


Vielä vähän lisää puristelasia, Empire-sarjaa, ja myös suoralinjaisia Kesti-laseja. Alareunassa on pieni ruusukuvioinen maljakko, jollaisen taisin omistaa lapsena - tuskin sitä enää 1970-luvulla on myyty, vaan on kulkeutunut ilokseni second handina.


Tuttuja maustesettejä sekä pikkuhaarukoita ja -lusikoita. Ehkä suosittuja lahjaesineitä nämäkin?


Peltitarjottimien värejä pitää arvailla, mutta varmasti olivat hienot!


Lisää kirppisten vakiokamaa: kauniin muotoisia pikkuleipävuokia, jollaisia minullakin on iso pino (käytänkin niitä joskus, vaikka nykyaikaisissa silikonimuoteissa on hyvät puolensa). Näitä kuuden settejä on myyty sangen kohtuulliseen 1,25 markan hintaan, joten niitäkin on varmasti myyty paljon.


Nyttemmin kovin keräillyistä Arabian puhalluskoristekupeista kaupan oli ainakin Sallaa. Ja huomatkaa ihanat Emilia-astiat! Sarja tuli markkinoille jo 1957, ja tässä elettiin sen toiseksi viimeistä vuotta. Herkät esittävät kuviot eivät olleet enää 1960-luvun juttu.


Ruska-sarja oli näköjään olemassa jo vuonna 1965 - tarkemmin asiaan perehtymättä olin aina ajatellut, että sen täytyy olla 1970-luvun tuote.


Ihanat, nyt hurjan kerätyt kuvioemalit sai myös Anttilalta. Vegeta on ehkä kaunein koskaan tehty emalin koristeaihe - tosin pidän myös Neptunista, mutta nämä värit... Onneksi tämä on värisivu, on varmasti lisännyt myyntiä aikoinaan!


En kuvannut kaikkia astiasivuja, koska perusastiastot ja lasit toistavat aika paljon itseään. Anttilan valikoima on oikeasti ollut hämmentävän suuri. Löytyikö tästä sinun keräilykohteesi?