Hopeapeilin joulun ensimmäinen painos on kotona! Se on pieni, kaunis ja täynnä sekä asiaa että ihanuutta (kyllä, mukana ovat myös taapero ja kissa). Ja koska tämä on nimenomaan Hopeapeilin kirja, haluan arpoa yhden kappaleen teille lukijoille. Kiitos kaikesta tuesta ja kannustuksesta - se on ollut ihanaa ja tärkeää! Ehkä uskallan toistekin tehdä indie-kirjan, pari ideaa on jo itämässä...
Arvontaan voit osallistua kertomalla tämän kirjoituksen kommenttiosiossa joulumuiston lapsuudestasi. Arvonta on avoinna ensi perjantaihin 2.12. puoleenpäivään saakka. Onnea matkaan!
Ps. Ne teistä, jotka haluatte lukea kirjan, mutta arvonnassa ei tärppää: kirja on tulossa myyntiin suurimpiin nettikauppoihin ensi viikon aikana. Turussa sitä myy Pieni Kirjapuoti. Kannustan myös tekemään hankintapyyntöjä lähikirjastoihinne!
Voi miten ihanaa että kirja ehti juuri jouluksi. Tästä on varmasti iloa myös eri sukupolville.
VastaaPoistaOma joulumuistoni on Jari Sillanpään joululevy jonka sain kasettina synttärilahjaksi tosi pienenä ja sitä on kuunneltu niin paljon että pelkään sen menevän rikki. Mutta tallessa on edelleen, yli 20 vuotta myöhemmin :)
Aika erilaista oli joulun vietto omassa lapsuudessa, aattona vielä siivottiin ja koristeltiin koti sekä valmistettiin jouluruuat. Ihmekö sitten, että kaikki välipäivät tuli vain oltua ja laiskoteltua, pelattua ja luettua. Mukana arvonnassa, mielenkiintoista!
VastaaPoistavuosikerta (at) live (piste) fi
Lapsuuden kodissani kävimme koko perhe yhdessä aina jouluaattoaamuna hakemassa joulukuusen omasta metsästä.
VastaaPoistaMuistan lapsuudestani erään jouluaaton, kun pikkusiskoni oli 4-vuotias. Aattoiltana isäni luki jouluevankeliumia ja siskoni odotti jännittyneenä ja kärsimättömänä lahjojen avaamista. Hän kuiskasi äidille, että lukeeko isä tuon koko kirjan läpi...
VastaaPoistaVarmaan kiinnostava kirja, arvonnassa mukana.
Osallistun arvontaan. Lapsena odotin kovasti joulupukkia, mutta samalla pelkäsin häntä kauheasti enkä uskaltanut mennä lähelle.
VastaaPoistaKaunis kirja! Lapsuuden jouluista muistan paniikissa juostun matkan ulkosaunasta sisälle, pelotti jos joulupukki tulee juuri silloin, ei muuten tullut koskaan;)! Marikki
VastaaPoistaIhanaa että kirja on nyt konkreettisesti olemassa! <3
VastaaPoistaLapsuudessani jouluaatto- ja päivä vietettiin isovanhempien luona maalla. Yhtenä jouluaattoiltana sinne ajellessamme bongasimme joulupukin kävelemässä hiljakseen tien laitaa. Olimme illan hämärässä keskellä lumista maalaismaisemaa, joten näky oli vähintäänkin postikorttimainen! Muistan tämän tilanteen aina kun ajan kyseistä tietä, jouluihminen nääs. ; )
Meillä ei ole juurikaan harrastettu valokuvausta, joten kovinkaan paljon lapsuudestani ei löydy kuvia. Joululta 1972 on kuitenkin kuva, jossa puolitoistavuotias pulleaposkinen tyttö kirkkaankeltaisessa hädin tuskin pepun peittävässä mekossa tunkee Marimintia suuhunsa samalla soittaen uudella ksylofonilla. Hiki on liimannut kiharat poskille. Siinä on nautittu joulusta kaikilla aisteilla. Yhtä kokonaisvaltaiseen tunnelmaan ei taida enää päästä.
VastaaPoista-Tiina-
Ihana Joulukirja, ihanin joulumuistoni lähes yli 30 vuoden takaa on kun aattoiltana soi ovikello illalla-tuohon aikaan ei aattona kyläilyä todellakaan oikein edes ajateltu, joten mietimme hetken äitini kanssa avaammeko ovea lainkaan, ovelle mennessäni huusin äidilleni että täällä on joulupukki, jota äitini ei todellakaan uskonut, totta ovella oli joulupukki ihana iso suklaarasia kädessään ja hän halusi toivottaa meille hyvää joulua-tänäkään päivänä en tiedä kuka hän oli vai liekö ollut käymässä ihan Korvatunturilta asti. Ihanin joulutervehdys minkä olen saanut ja edelleen muistan sen tuoman hyvän mielen- kunpa joka joulu tulisi tälllainen välittämisen osoitus joltain joka haluaa muistaa jouluna lähimmäisiään. Ihanaa joulun odotusta!HeidiS
VastaaPoistaOnpa houkuttelevannäköinen.
VastaaPoistaJoulumuistoja lapsuudesta... Joulukuusen haku ja koristelu jäi yleensä aattoon eikä muutenkaan joulua aloitettu silloin niin aikaisin. Joulupukki tuli naapurista :)
Varmasti ihana kirja :) Oma muisto, kun vanhallaa datsunilla käytiin sukulaisissa äitin kanssa, ja oltiin molemmat ihan jäässä. Kun tultiin kotiin, äiti teki molemmille kuumat jalkakylvyt että sadaan varpaat sulatettua. Istuttiin äitin sängyllä jalat likoomassa, syötiin karkkia ja katottiin telkkaria :)
VastaaPoista-Jenni
Kolmevuotiaan joulumuistot tunnelmineen ja lahjoineen edelleen muistaa. Joulupukki oli ollut niin kiireinen että lahjalaatikot oli jätetty eteiseen. Voi sitä jännitystä! hippu@outlook.com
VastaaPoistaJoulut mummolassa serkkujen kanssa ovat jääneet erityisesti mieleen lapsuudesta. Nykyään yritämme järjestää myös omalle pojallemme serkkujouluja aina kun se vaan on mahdollista. :) Kirja vaikuttaa oikein kiinnostavalta!
VastaaPoistaParas joulumuistoni lapsuudesta on mummolassa vietetyt joulut. Oltiin siellä aina serkukset kaikki koolla ja leikittiin yhdessä!
VastaaPoistaminuhno@gmail.com
Olin täyttänyt 4 vuotta ennen joulua 1955. Äiti laittoi minut nukkumaan ja sanoi rupeavansa ompelemaan myyjäisiin. Otti oikein yöpukukankaat esille. Mutta oikeasti hän ompeli Martta-nuken kaavoilla minulle joululahjaksi nuken. Vatalo oli siis kankainen, mutta irtopää oli tehdasvalmisteinen. Oli oikein letit, sulkeutuvat silmät, ripset ja kaikki. Monta vuosikymmentä olen odottanut, mutta sen parempaa joululahjaa ei ole vielä tullut. Piri
VastaaPoistaJouluaattona -66 Turussa satoi paljon lunta, joten lahjojen jaon jälkeen menin isäni mukaan ulos lumenluontiin. Ja voi sitä hämmästystä, kun näin useamman joulupukin työntävän kinoksiin kiinnijäänyttä autoaan. No, ekaluokkalaisen olikin aika lakata uskomasta joulupukkiin.
VastaaPoistaOi että tämä kirja näyttää niin kauniilta! Toivottavasti saan tämän käsiini vielä ennen tätä joulua. Joulumuistona lapsuudesta tulee ensimmäisenä mieleen se, että vaikka joulu olikin ihanaa aikaa ja joulupukkia innolla odotin, niin ovikellon soidessa on kuitenkin täytynyt päästä sohvan taakse piiloon.
VastaaPoistaLapsuuden perheelläni oli tapana käydä hautausmailla lähikunnissa viemässä kynttilät haudoille aattoillan hämärtyessä. Me lapset automatkalla bongasimme ja laskimme, kuinka monta joulupukkia näimme. Osa liikkui pyörällä, osa autolla. Meitä nauratti kovasti, kun jotkut perheet joutuivat ostamaan joulupukin palvelut. Luulimme nimittäin, että vain meillä käy se aito, oikea joulupukki! :D
VastaaPoistasayabayan@gmail.com
Kivan oloinen kirja, antaisin äidilleni joululahjaksi! Parhaita joulumuistoja on joulut, kun mammani ja pappani olivat vielä elossa ja vietettiin yhdessä joulua <3
VastaaPoistaella.lk.00@gmail.com
Parhaat muistot liittyvät lapsuuden jouluihin, jolloin kaikki isovanhemmat vielä elivät ja koko suku kokoontui viettämään yhteistä joulua. Ai sitä ihanaa tunnelmaa =). Mukaan kivaan arvontaan!
VastaaPoistasiinatar@gmail.com
Parhaat muistot on joulukuusenhakureissuilta. Haemme kuusen vieläkin omasta metsästä kävelymatkan päästä.
VastaaPoistaLapsuuden joulut alkoivat aina koulun puurojuhlista. Vanhempani olivat kyläkoulun opettajia. Vanhuksille tarjoiltiin ensin kenraaliharjoituksissa puuroa ja esitettiin osa ohjelmanumeroista. Varsinaiseen juhlaan tuli myös joulupukki, joka jakoi paperipussin jokaiselle lapselle: mandariini, pipari ja pari karkkia. Kun juhla ohi, käveltiin pihan yli kodin puolelle. Kaikki olivat vielä kierroksilla jännityksestä, enkeli taivaan soi korvissa ja vanhemmat olivat väsyneitä syyslukukaudesta. Kotona oli kaikki valmistelut kesken, mutta jouluun oli enää pari päivää. Valvoin sängyssäni myöhään kuunnellen oven takaa kuuluvaa lahjapaperien rapinaa ja vanhempien hiljaista keskustelua.
VastaaPoistaLiisa
Onnea kirjasta, aivan mahtavaa! Lapsena joulu tuntui kestävän ikuisuuden, varsinkin joulupukin odottaminen oli suunnilleen piinaavaa. Ensimmäisellä tai toisella luokalla sain lahjaksi ison pehmolelupantterin ja en olisi koskaan uskonut, että voin saada mitään yhtä iso, pehmeää ja kaunista lahjaksi - edes joulupukilta. Pehmolelu on edelleen tallessa ja esillä vanhempieni luona <3
VastaaPoistaVoi, tämän kirjan haluaisin ehdottomasti :)
VastaaPoistaEhdin jo lukea Turun Sanomista haastattelusi!
Lapsuuden jouluihin liittyy paljon mukavia muistoja. Muistoja, jotka vain paranevat aikojen saatossa. Yksi hupaisa liittyy siihen, miten odottavan aika käy liian tukalaksi:
- Suurin lahjatoiveeni oli saada uudet luistimet. Salaa olin pistänyt merkille, että korkeimmalla oleva varastokaappi alkoi täyttyä lahjoista. Alimpana oli iso laatikko, joka lupaavasti näytti siltä, että siellä voisi olla luistimet. Olin epätoivosta sekaisin; "Entä, jollei olekaan?". Epätoivo vei voiton ja laatikon päästä oli varovasti irroitettava teipit ja kurkattava, mitä sisällä on...ja LUISTIMET! Jes! Joulu pelastettu :D
Isäni pelkäsi lapsuudessani niin paljon joulupukkia, että meni aina siksi aikaa alakertaan sängyn alle piiloon. Täydestä meni monta vuotta, kunnes kerran kesällä huomasin, että alakerran sängynalunen on umpinainen! ��
VastaaPoista1950-ja 1960-luvun lapsuudenjouluihini liittyy paljon kauniita, haikeita muistoja: me lapset saimme aina paljon lahjoja, ja aina ainakin muutaman kirjan, ja juuri nuo kirjalahjat olivat minulle kaikkein mieluisimmat.
VastaaPoistaJouluaatto oli vuoden ehdoton kohokohta; muistan, miten aina joulun jälkeen ihmettelin, miten jaksan taas odottaa seuraavan vuoden jouluaattoon asti...
Onnea kirjan johdosta, ainakin kansi on tosi houkutteleva ja kaunis. Olen mielelläni mukana kirja-arvonnassa, sähköpostiosoitteeni on
soile.ritakallio@luukku.com
Kaunista Joulun odotustasinulle ja perheellesi, t. SoileSatu
Onnea kirjasta! Mukana arvonnassa :)
VastaaPoistaLapsuudesta on jäänyt erityisesti mieleen joulu, jolloin sain lahjaksi oman kirjoituspöydän. Se oli hyvin piilotettuna vintille, joten tuli täytenä yllätyksenä :) Alle kouluikäinen olin vielä tuolloin.
netteri@gmail.com
Joululahjoja käytiin aina etsimässä ja tutkimassa etukäteen... Ikinä ei kurkittu paketteihin, jotta jännitys säilyi, mutta aina piti yrittää arvailla mitäköhän niistä löytyy... :D
VastaaPoistaminkamaaria@suomi24.fi
Kiva päästä mukaan arvontaan tällä muistolla 60-luvulta. Mamman ja pappan luona vietettiin aina lapsuuden Joulut. Joulupukin polvella huomasin, että naamarin alla näkyi sänkinen leuka mutten uskaltanut kysellä ja saatuani Aku Ankan Joulumantelin muu unohtui... paivival@suomi24.fi
PoistaOnnea ihan "mahlottomasti" kirjasta. Aivan ihania noi Weisten piipunrassitontut. Niitä yrittänyt metsästää itsellenikin, jokunen löytyy. Ihanaa oli lasena aattona makoilla sohvalla, kuunnella enkelikellon kilinää ja katsella kun ikkunassa pyörivät "folionauhat" ja tuoksutella jouluruokien mahtavia tuoksuja
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaMinäkin muistan miten sisareni ja veljeni kanssa kävimme ullakolla rapistelemassa äidin paketoimia lahjoja. Äiti tuskin arvasi, että tiesimme hänen jemmansa :). Harmi kun en voi enään muistella yhteisiä jouluja ym. sisareni, veljeni ja äitin kanssa :(
iina.13@hotmail.com
Vaikka joulumuistoni ovat pääasiassa ihan positiivisia, lapsuuden jouluista on ikävästi jäänyt mieleen äidin odottaminen iltavuorosta parkkipaikalla iskän kanssa, itsekkin teen vuorotöitä, mutta olen ainakin tähän asti onnistunut iltavuorot aattona välttämään.
VastaaPoistaOlen myös syntynyt joulupäivänä ja oli ihana perinne lapsena kun koko suku tuli meille juhlimaan.
Meillä oli lapsina tapana pikkusiskon kanssa kehitellä milloin mitäkin uusia tapoja esittää jouluevankeliumi - sen lukeminen kuului näet kodin perinteisiin. Välillä oli näytelmää, välillä nukketeatteria, taisipa joskus vuoron saada musikaaliversiointikin! Kyllä sitä silloin jaksoi suunnitella.. :D
VastaaPoistaJännitin pienenä joulupukkia, ja kenties sen vuoksi tuttu laulu muuttui suussani luontevasti seuraavanlaiseksi: "Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki, eikö taakka paina selkää, käyppä tänne, Emmi pelkää." Parhaat muistot joulusta ovat kuitenkin myöhemmiltä ajoilta, kun leiriydyimme siskoni kanssa jälkiruokapöydän ääreen ja kisasimme torttujen syönnissä samalla, kun aikuiset kahvittelivat ja juttelivat omiaan toisaalla. e.m.ojala@gmail.com
VastaaPoistaOnnea kirjasta ja kirjalle! Usko joulupukkiin loppui, kun naapurin emäntä kävi pukkeilemassa pitkä hame päällä.
VastaaPoistaMukana arvonnassa.
seija
mansikat@kolumbus.fi
Onnea kirjalle! Sain viettää lapsuuteni joulut maalla, maalaistalon tyttö kun olen. Vanhan pirtin tunnelmaa jouluaattona ei voita mikään. Joka joulu pappani muisteli kuinka ihan pienenä tyttönä juoksin kuusen taakse joulupukkia piiloon. Itse en tapausta muista, mutta tapahtumaa tosiaan muisteltiin aina. Mukavaa joulunaikaa sinulle ja perheellesi! -Marika-
VastaaPoistaautmar@hotmail.fi
Onnea kirjasta! Ja onnea kirjalle!
VastaaPoistaJoulu alkoi minulle pikkutyttönä siitä, kun käytiin isän kanssa kuuntelemassa joulurauhanjulistusta. Ja kotona äiti teki sillä aikaa riisipuuroa (toki varmasti muutakin). Kyllä puuro ja sekahedelmäkeitto maistuivat hienon tilaisuuden jälkeen.
tuulaslife1@gmail.com
Vanhemmillani oli aina tapana paistaa kinkku leivinuunissa aatonaaton ja aaton välisenä yönä ja mikä ihana tuoksu valtasi kodin, kun aattoaamuna heräsi.
VastaaPoistaNiin suloinen kirja.
hamalainentm@gmail.com
Kun olin lapsi,asuimme Kuusamossa. Vanhempani tekivät koko syksyn töitä aamusta iltaan, oli yrittäjän sesonki. Ymmärrän oikein hyvin, että he halusivat nauttia joulusta valmiin pöydän äärestä ja olihan se meistä lapsistakin erilaista ja mukavaa, kun aattoaamuna ajoimme pitkän matkan (ehkä 50-60 km, lapsena tuntui kauhean pitkältä :) )Iivaaran lomakeskukseen. Vietimme siellä muutamia jouluja ja oli ohjelmaa, uusia kavereita, lunta ja mukavaa yhdessä oloa keskellä korpea. =)
VastaaPoistasannamaria77 at gmail.com