Pari palaa Turkua

Tämä virkanainen ei ole vielä lähtenyt lomalle, joten blogi on ollut taka-alalla. Onneksi pieniä lomamaisia hetkiä voi ottaa työpäivienkin oheen. Esimerkiksi tällaisissa tunnelmissa poikkesimme viime viikolla, kun ravintola Roster juhli avajaisiaan ja kutsui myös Åblogit-yhteisön mukaan.

Roster sijaitsee tuomiokirkon kupeessa Maaherran makasiinissa, 1700-luvun rakennuksessa, joka on alun perin rakennettu vaunutalliksi ja jossa on ollut ainakin postitoimisto ja yliopiston tiloja - jos joku muistaa Levottomat-leffan lopusta luentokohtauksen, se on kuvattu Maaherran makasiinissa. Supertuottelias kulttuurihistoriantutkija Rauno Lahtinen on kirjoittanut talon historiasta kirjankin.

Ja mitä näissä puitteissa syötiin? Kuhaa ja kookosta yhdistävä annos katosi lautaselta niin nopeasti, ettei kuvaa ehditty ottaa, mutta tartarliha ja parsa-manchegovaahto säilyivät juuri ja juuri tarpeeksi kauan. Ei ollenkaan harmita, että laatikossa odottaa lahjakortti näiden makujen äärelle!

Samainen Rauno Lahtinen on yhtenä tekijänä myös upouudessa matkaoppaassa Turkuun. Oppaan julkkareita vietettiin niin ikään viime viikolla. Oli ilahduttavaa huomata, miten paljon oppaaseen on panostettu: sekä tekstit että kuvitus ovat runsaat, vaivaa ei ole säästetty. Kuulemma muutoksia tekstiin piti tehdä viime hetkiin saakka, koska täällä syntyy esimerkiksi uusia ravintoloita jatkuvasti. Mainio matkailukaupunki - melkein käy kateeksi niitä, jotka pääsevät Turkuun turisteina.

Ja keneltä kysyisitte vinkkejä Turun kirpputorielämään? Voi kunpa pääsisimme useamminkin harrastamaan vanhan tavaran metsästystä yhdessä!

Kevätilta kesäkahvilassa

Kun portaikko näyttää tältä, totta kai mielellään kurkistaa sisäänkin.

Meidät åblogilaiset kutsuttiin tutustumaan kahvila Villa Kuuvaan ja sen kesätarjoomuksiin. Kuten illan emännällekin sanoin, tulen aina mielelläni paikalle, kun tapahtumaan kuuluu ruokaa ja vanha talo. Villa Kuuva on peräisin vuodelta 1850, ja siellä on hallituskaudellaan vieraillut myös keisari Aleksanteri III (joka kuulemma nykyisin kummittelee siellä ja pyytää mehua).

Upeat lasi-ikkunat ovat alkuperäiset. Vaikka tälläkin huvilalla on ollut muovimattokautensa, ihanaa, että ikkunat selvisivät siitä. Lattiassakin ovat taas esillä alkuperäiset lankut.

Saimme maistaa kesän herkkuja kuten raparperipiirasta ja vaniljakastiketta. Lasikuistilta oli esteetön näkymä merelle, jossa purjehtijat, ruotsinlaivat ja vesilinnut uivat ohi sulassa sovussa.

Ihan siitä ilosta, että pääsin iltapalalle kauniiseen ympäristöön, halusin myös pukeutua vähän paremmin. Arvelin, etteivät piikkikorot ole se paras vaihtoehto vanhan huvilan puutarhaan, mutta mukavasti näillä selvisi.

helmenharmaa 50-luvun huopahattu Boutique Minne

helmenharmaat 50-luvun ryppyavokkaat puistokirppislöytö

huivi, korvikset, pinkki 80-luvun trenssi UFF

pilkullinen puku omatekoinen

Minulla on joitain kauniita pukuja, joita käytän ihan liian vähän siitä syystä, että niiden silittäminen on rasittavaa. Tämä muutama vuosi sitten itse ompelemani pilkkupuku on sellainen. 1950-luvun kaavaan sopiva petrolinvärinen kangas löytyi kaapista - oltuaan välillä pari vuotta hukassa. Sellaista on joskus keräilijä-epäminimalistin elämä.

Värejä, kevättä

Aboa Vetus & Ars Nova -museo kutsui bloggaajia tutustumaan toimintaansa ja nauttimaan M Kitchen & Cafén brunssia. Jouduin ottamaan mukaan pikku apulaisen, mikä hetken aikaa hirvitti - kaksivuotiaan kanssa ei aina ole kovin rentouttavaa. Pikku L osoittautui kuitenkin olevan kelpo seuralainen sekä brunssille että taiteen pariin, innokas ja riittävän kärsivällinen. Pitäisi käydä useammin hänen kanssaan kulttuurin parissa.

Ars Nova on lanseerannut ryhmäopastusmuodoksi minuuttitaidetreffit, ja sellaisille mekin saimme osallistua. Treffeillä opas esittelee viisi eriluonteista taideteosta, joista niin räiskyvämmät kuin rauhallisemmat taiteen kuluttajat varmasti löytävät jotain, joka koskettaa. Näin taisi meidänkin ryhmällemme käydä.

Taustalla oleva maalaus on brittiläisen poptaiteilijan Allen Jonesin työ. Kalpenen sen rinnalla, mutta hei, tuo keltaisen hehku! Kotonakin vielä teki mieli keltaista, joten päivälliseksi nautittiin sitruunarisottoa kelta-vihreältä kattaukselta. Keltaiset kevätverhot ripustin jo eilen, ennen tätä kokemusta.

Oliivinvihreää villaa

Viikonloppu oli vielä talvinen ja siksi hyvä tilaisuus käyttää talvivaatteita, jotka vielä olivat tältä talvelta pitämättä. Nappasin siis oliivinvihreän villamekon ja ruskeat saapikkaat. Kuva on otettu Televisio Lifestyle Storen 10-vuotisjuhlien yhteydessä pihalla, koska sattuneesta syystä liikkeessä oli aika paljon ihmisiä. Televisio julkaisi tilaisuudessa oman printtinsä ja siitä tehdyn mekkomalliston. Mitat olivat melko lyhyitä kevyesti 60-luvun hengessä, ja vaihteeksi oli omakin helma aika lyhyt.

Ostin puvun muutama vuosi sitten Kemijärveltä hyväntekeväisyyskirpputorilta. Siihen kuuluu hapsupäinen vyö, joka kuitenkin tuntui ylimääräiseltä, kun kylmyyden vuoksi oli pakko kerrostaa villatakilla. Puku on lyhythihainen ja sen ainoa somiste on pieni käännetty kaulus. Täydellinen puku käyttää rintakoruja, itse asiassa!

Tätä asua kootessani tein myös mukavan havainnon, ettei varpaaseen enää sattunut mantelikärkisten kenkien käyttö. Luulin jo, että viime raskauden jäljiltä jalkani muuttuivat liikaa ja lopullisesti. Ehkä minun ei tarvitsekaan vaihtaa koko kengästöä? Mokkaiset 1970-luvun talvisaapikkaat ovatkin liian hyvät hylättäviksi.

Ekotorilla

Kerrankin bloggaajatilaisuus ihan minun makuuni! Turun Ekotori kutsui Åblogit tutustumaan toimitiloihinsa Rautakadulla, ja mielelläni lähdin mukaan ihan jo sanoman levittämisen ilosta. Kävi näet ilmi, että Rautakadun toimipaikka (Itäharjun teollisuusalueella, käännytään keskustasta tullessa Kalevantieltä oikealle juuri ennen bensa-asemaa) ei ole vielä kovinkaan hyvin tunnettu.

Ekotorihan on tavarataivas. Etenkin Rautakadun myymälässä on niin hurjasti tilaa ja tarjontaa, että varmasti joka tyylisuunnan kannattajalle löytyisi sieltä aina jotain. Itse pysähdyin esimerkiksi näiden sängynpäätyjen äärelle - miten suuri sääli, että talouteemme tehtiin sänkyinvestointi juuri alkuvuodesta!

Jos joku siellä miettii, että mites ne luteet: tämäkin tuli käynnillä puheeksi. Ekotorilla ollaan tarkkoja, että vastaanotetuissa huonekaluissa ei ole ludevaurioita tai esimerkiksi homeen tuoksua. Kertaakaan ei Rautakadulle ole edes tarjottu ludevaurioista huonekalua, eli kaikesta päätellen ongelma tiedostetaan entistä paremmin ja ludepatjat saavat arvoisensa kohtalon jätteenpoltossa. Vastaan ei oteta edes selvästi eläintalouksissa olleita kangaspäällysteisiä huonekaluja, jotta allergeenit eivät leviäisi seuraavaan kotiin.

Valaisinosastolla katselin ihastuneena tätä pöydän ja jalkalampun yhdistelmää, joka voisi korvata meillä nyt olevan ei-niin-kätevänmuotoisen. (Eikä nykyinen yhtä kauniskaan ole, mutta koetan löytää järkiperusteita.)

Kotiin kanssani pääsi muutama keittiön pienesine, tiikkiä ja lasia, koska millekään suuresineelle ei ole tarvetta - paitsi voi olla, että vielä pinnasängyssä tutivalle pumpulalle haetaan Ekotorilta pian isojen tyttöjen sänky. Hankinta kannattaisi itse asiassa tehdä nyt, sillä Ekotoreilla vietetään kierrätysviikkoa. Esimerkiksi huomenna lauantaina on luvassa tarjouksia, kahvia ja grillimakkaraa!

Dinerissä

Uudet ravintolat melkein genrestä riippumatta ovat oikein tervetulleita kaupunkiin. Perjantai-iltana sain ilon olla tutustumassa Hello! American Dinerin uuteen ravintolaan, joka avattiin Forumiin entisen Hesen kohdalle. Hampurilaistarjonta oli maukasta ja mitä ilmeisimmin monipuolista - valitettavasti en kuitenkaan jaksanut maistaa kaikkia avajaisissa tarjottuja ruokalistan herkkuja, joita kannettiin pöytiin hurjaa tahtia. Erityiskiitos bataattiranskalaisista! 

Dinerissä soi vanha rock'n'roll ja kalustus oli sävytetty asuuni sopivaksi.

Jäin muuten miettimään aihetta sivuten, eikö diner olisi suomeksi ruokabaari. Niitä, aikansa pikaruokapaikkoja, oli joskus paljon, nyt Turussa sinnittelee kai enää vain Tähti-Baari Puutarhakadulla.