perjantai 27. tammikuuta 2017

Mekkoperjantai: Blogia vanhempi puku

Mekkoperjantai jatkuu, vaikka aamulla oli flunssainen olo. Yleensä tukan kampaaminen ei huononnakaan oloa, ja liikkeellelähtöä motivoi myös tieto siitä, että Turun taidemuseon Helene Schjerfbeck -näyttely oli tänään auki kolmanneksi viimeistä päivää. Ja liikkeelle kannatti lähteä, sillä näyttely oli upea ja keskelle tammikuuta oli yllättäen asetettu kaunis kevätpäivä. Aurinko häikäisi ja lämmittikin, kun kuvaa otettiin taidemuseon portailla.


Asussa on historian havinaa. Pohjana oleva puku on ollut minulla kauemmin kuin Hopeapeili. Olen ostanut sen muistaakseni vuonna 2009 tai 2010 Rauman SPR:n kirppikseltä. Se oli suoralinjainen, varsin muodoton täti-ihmisen parempi puku brokadimaisesti kuosiinkudottua kangasta. Dekolteeta peitti valkoisesta tekokuidusta muotoiltu nepparikiinnitteinen röyhelö.

Ensi töikseni hankkiuduin eroon röyhelöstä ja sitten ompelin pukuun muotolaskokset. Silloin vuosia sitten olin nykyistä kapeampi, joten nyt oli aika purkaa toinen muotolaskospari. Onneksi kangas on helposti käsiteltävää! Puku ei tällaisenaan ole oikein minkään ajan mukainen - pääntie on liian iso ja mallikin vähän hybridi 50- ja 60-lukuja. En kuitenkaan edelleenkään ole aikakausipuristi, joten miksikäs ei: tämän tyyppistä kaulusta ei taida olla garderobissani toista, ja grafiitinharmaa, vaikka tylsä väri onkin, pukee ihmistä, jonka omatkin värit ovat aika tylsät.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Kaksivuotias

Tasan kaksi vuotta sitten meillä oli muutaman tunnin ikäinen tytär. Nyt hän on niin paljon enemmän kuin silloinen pieni nuppu: juoksee ja hyppii, piirtää ja katselee kirjoja, puhuu lauseita ja suloisia omia fraasejaan, vaalea tukka yltää jo hentoihin lapaluihin asti. Iloinen ja niin hellät kuin kipakat tunteensa avoimesti näyttävä, päiväkodissa kavereiden kanssa hippaa leikkivä melkein-leikki-ikäinen. Pikku aurinko, joka saa usein unohtamaan, että kohta meillä on perheessä uhmaikäinen ja teini-ikäinen samaan aikaan.

Tämä kuva, jossa taiteilija on työssään, on pari kuukautta vanha, ja ainakin me läheiset osaisimme sanoa, että tästäkin hän on oppinut ja kasvanut paljon. Nämä ovat olleet hienot kaksi vuotta.


perjantai 20. tammikuuta 2017

Mekkoperjantai: Ruudullista töihin

Jo perinteeksi muodostunut Hopeapeilin mekkoperjantai (tänään toisen kerran!) esittelee arkisen ruudullisen puolileveän puvun. Ostin tämän pari vuotta sitten Turun antiikkimessuilta, mutta vasta viime viikolla sain tehdyksi siihen tarvittavan pikkukorjauksen.

1960-luvun alun sekoitekankainen puku Alles Gute Vintage
Vintro-merkkiset saapikkaat Paulan Kenkä
sukkahousut Lindex
korvakorut, vyö kirppislöytöjä

Puku on aika tyttömäinen; voin helposti kuvitella, että se olisi aikoinaan ollut vaikka lukioikäisen tytön vaate. Pidin asun yksinkertaisena ja maltillisena, koska olin menossa haastattelemaan ihmistä, josta en entuudestaan tiennyt juuri mitään ja sellaisessa tilanteessa on aina hyvä vetää varman päälle. Viehätyin tästä harmaa-valkoisesta puvusta aikoinaan siksi, että tajusin sen tuomat mahdollisuudet värillisten asusteiden käyttöön. Valitsin tänään ruohonvihreän, mutta yhtä hyvin asusteväri olisi voinut olla pinkki, punainen, sinapinkeltainen tai vaaleansininen.

Käytännön syistä lisäsin myös neuletakin. Jakku olisi ollut tyylikkäämpi, mutta puvun ison kauluksen kanssa hiukan kankea. Sellaista on talvipukeutuminen - kompromisseja tarvitaan, jotta pysyy lämpimänä. Hauskaa viikonloppua!

torstai 19. tammikuuta 2017

Riipuskoruja ja illanistujaisruokia (1961)


Me Naiset -lehti esitteli tammikuussa 1961 aivan uudenlaista korumuotia: pukukoruissa valtasivat alaa nyt riipukset. Ne olivat syrjäyttämässä pitkään muodissa olleet helminauhat. "Pariisissa kuuluu nyt ketjuriipus, ketjukaulanauha taikka ketjukello ajankohtaisiin asusteisiin", lehti kirjoittaa ja mainitsee, että "sodan aikana syntynyt ja myöhemmin sammunut" Kalevala-korujen buumi oli tulossa takaisin. Tekstisivun ylemmän kuvan Kalevala-koru on Karkun riipus. Alemmassa kuvassa on nuoren tytön egyptiläisaiheinen fantasiariipus - juttu mainitsee, että fantasiakorut, mikä tarkoittaa kai eksoottisia aiheita, sopivat vain nuorille tytöille. "Arvokasta eleganssia tavoitteleva" nainen valitsee mieluummin vaikkapa moninkertaiset, riipuksettomat ketjut.


Lehden varsinainen helmi löytyi kuitenkin takasivujen ruokaosiosta. Me Naiset tarjosi puolentoista sivun värikuvalla varustetun illanistujaisruokaohjeen, joka oli nimetty nakkirivistöksi ranskanleivässä. Kaunista, eikö?


Leipä leikattiin viipaleiksi, mutta jätettiin pohjasta kiinni. Viipaleiden väliin pantiin majoneesista, kermasta, savukinkusta ja persiljasta sekoitettu täyte. Prinssinnakit pisteltiin viipaleiden lomaan kauniiksi rivistöksi ja päälle ripoteltiin runsas juustokuorrutus. Leipä gratinoitiin uunissa ja tarjottiin kuumana chili- tai tomaattiketsupin sekä hyvän salaatin kanssa - ohjeessa oli kaali-banaanisalaatti. Me Naiset ohjeisti myös ranskanperunoiden valmistamiseen, eli ne olivat mitä ilmeisimmin uutta Suomessa vuoden 1961 tienoilla.

Liikuttavaksi historialliseksi kuriositeetiksi muuttunut ohje saa muistelemaan lapsuuteni lämpimiä voileipiä: niissä oli ranskanleipäviipaleella kinkkuviipale ja juustoraastetta. Pitäisikö kokeilla, olisivatko ne vielä yhtä hyviä?

perjantai 13. tammikuuta 2017

Mekkoperjantai

Viime aikoina minulla on ollut tosi harvoin ylläni mekko, tai pitäisikö sanoa leninki. Vaikka mekko on periaatteessa helppo asu vuodenajasta riippumatta, se sujahtaa ylle helpommin kesällä kuin talvella. En tiedä, miksi - paitsi siksi, että villakankaisten pukujen silittäminen on tylsää ja aikaavievää!

Koska kuitenkin omistan kauniita talvipukuja, haluan parantaa tapani ja käyttää aarteitani. Eräällä Instassa seuraamallani australialaisella vintageharrastajalla on tapana pitää frock friday, mekkoperjantai. Päätin aloittaa saman mekkojen olemassaolosta kalenterin avulla muistuttavan käytännön, kesti sitä sitten yhden perjantain tai kymmenen vuotta. Ensimmäiseksi perjantaimekoksi valitsin, hiukan kiireessä lounaalle lähtiessä, viime keväänä roskalavalta löytämäni tweedpuvun, jossa on kiva korostettu valekietaisuleikkaus.


Ja ennen kuin kukaan tätä kommentoi: huomasin vasta kuvista, että hengarilla ihan siistiltä näyttänyt tweed oli sittenkin silityksen tarpeessa... hihat varsinkin... pahoittelen!

Takana puvussa on jännä yksityiskohta. En osaa sanoa, onko lapaluiden kohdalla kulkeva poikkilaskos somiste vai edellisen omistajan keino kerätä selän ylimääräinen kangas piiloon, mutta se toimii kivasti ja antaa keeppimäisen vaikutelman. Vetoketjukin on sijoitettu erikoisesti keskelle taakse.


Nyt iltapuhteella otinkin silitysraudan esiin ja silitin paitsi tämän, myös viisi muuta talvipukua ja leveän villakangashameen. Tein myös ompelukoneella pari korjausta, jotka ovat odottaneet yli vuoden ja joissa kesti noin puoli tuntia. Nyt kylmän kauden garderobi on iskussa, minä itseeni tyytyväinen ja valmis ensi perjantaihin.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Laukut remontissa

Päätin pehmentää arjen aloittamista viemällä työlaukkuni suutariin. Minulla on melkein kaksoset: 


Suurehkot, ilmeisesti 1960-luvun vinyylilaukut ovat tulleet taloon kuitenkin eri aikaan. Ensimmäinen on ollut minulla kauemmin kuin tämä blogi eli jostain viime vuosikymmeneltä saakka. Se on paras laukkuni kautta aikojen ja varmasti myös tässä blogissa eniten nähty asuste. Mustaan perusveskaan mahtuu A4-avolehtiö taivutettuna ja järjestelmäkamera eli kaikki, mitä nainen tarvitsee. Olen käyttänyt laukkua niin paljon, että kahvat päätyivät katkeamispisteeseen jo toista kertaa. Nyt ne saivat suutarilla kunnon päällystyksen tarttumakohtaan. Vielä kun keksisi, millä vaaleat viirut saa pinnasta pois. Taikasienellä?


Laukku kakkonen on toisen kyljen vaakasaumaa ja kahvojen kiinnitystä lukuunottamatta kuin ykkösen kopio. Se on luullakseni vähän uudempi ja tuli minulle uusikaupunkilaisesta osto- ja myyntiliikkeestä kesällä 2015. Tämän laukun päätysauman ommel aukesi - lanka kai oli hankautunut pohjasta poikki - ja vuori alkoi pilkottaa laukun päädystä. Suutari oli ensin epäileväinen, saisiko sitä korjatuksi (paksu tekonahka tai vinyyli ei ilmeisesti ole helpoin käsiteltävä) mutta myös tästä veskasta tuli kuin uusi.


Näitä kun katsoo, alkaa miettiä, mihin oikein tarvitsen kaikkia muita viittäkymmentä laukkuani... Pitäisikö pitää laukkukirppis?

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Pakkanen

Minulla oli tänään ylläni

- puuvillainen pitkähihainen t-paita
- paksu neuletakki
- paksut kohoneuleiset puuvillasukkahousut
- pohjepituinen leveä hame, villakangasta, vuoritettu
- huopavuoriset talvisaappaat
- kauluri
- villakaulaliina
- tekoturkislakki (se jo vuodesta 2000 minua palvellut 60-lukulainen, johon mahtuu nuttura)
- täyspitkä leveähelmainen villakangastakki

Millä te muut pärjäsitte? Huomiseksi pitää säätiedotuksesta päätellen vielä vähän koventaa kierroksia, mikä tarkoittaa mahdollisesti säärystinten tai villahousujen sekä lisälapasten lisäämistä asuun. Kuva on aika tarkkaan kolmen vuoden takaa, mutta tärkeimmät asun osat ovat samat kuin tänään!