Päätin pehmentää arjen aloittamista viemällä työlaukkuni suutariin. Minulla on melkein kaksoset:
Suurehkot, ilmeisesti 1960-luvun vinyylilaukut ovat tulleet taloon kuitenkin eri aikaan. Ensimmäinen on ollut minulla kauemmin kuin tämä blogi eli jostain viime vuosikymmeneltä saakka. Se on paras laukkuni kautta aikojen ja varmasti myös tässä blogissa eniten nähty asuste. Mustaan perusveskaan mahtuu A4-avolehtiö taivutettuna ja järjestelmäkamera eli kaikki, mitä nainen tarvitsee. Olen käyttänyt laukkua niin paljon, että kahvat päätyivät katkeamispisteeseen jo toista kertaa. Nyt ne saivat suutarilla kunnon päällystyksen tarttumakohtaan. Vielä kun keksisi, millä vaaleat viirut saa pinnasta pois. Taikasienellä?
Näitä kun katsoo, alkaa miettiä, mihin oikein tarvitsen kaikkia muita viittäkymmentä laukkuani... Pitäisikö pitää laukkukirppis?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti