Virkanainen lähtee lomalle (1937)

On virallinen ensimmäinen kesäpäivä. Oma ensimmäinen lomajaksoni koittaa vasta parin viikon kuluttua, mutta voihan tässä vaiheessa jo suunnitella lomapuvustoa, jos se vaikka auttaisi jaksamaan tämän kohtuullisen kylmän kesäpäivän (Turussa ei sentään satanut lunta, toisin kuin monissa muissa kaupungeissa tänään).

Artikkeli Virkanainen lähtee lomalle on Hopeapeilistä 6/1937. Sen on kirjoittanut lehden vakituinen muotitoimittaja Viiva, jonka henkilöllisyyttä en vieläkään tiedä. "Nainen, jolta vaativa jokapäiväinen ansiotyö nielee sekä ajan että tarmon, ei usein enää jaksa suuresti huolehtia muodista eikä edes riittävästi omasta vaatetuksestaan. Se voi kesäloman lähetessä jäädä vallan sattuman varaan, ellei hänellä ole huolehtivaa ompelijaa", Viiva toteaa. Kuulostaa jotenkin tutulta. Täälläkin odottaa maailman hienoin kalakuosinen kesähame uutta vyötärönauhaa - puolen tunnin työ, mutta koska jaksaisi aloittaa? Olisipa jossain tarpeistani huolehtiva ompelija!

Mutta ei hätää, Viiva kertoo, mitä tarvitaan onnistuneeseen virkanaisen kesälomaan! Matkapuvun on hyvä olla rypistymätöntä kangasta, joka ei ole "missään nimessä arka" - ymmärrän tämän niin, että värinkin on hyvä kestää pieni pölyyntyminen. Pienet vaaleat "pesupuvut" eli vesipesun kestävät puvut ovat hyvin käteviä, samoin välttämätön on rantapuku uimapukuineen. "Ilman näitä ei nainen nykyisin lähde kesänviettoon", tähdentää Viiva.

Matkapuvuston kuvaehdotuksissa alla näemme vaaleansinisen puku-takkiyhdistelmän, ruskeankirjavan matkapuvun ruutupuseroineen ja ruskeine asusteineen, vaaleansinisillä ja valkoisilla ristipistoilla somistetut nahkahansikkaat, mustavalkoisen laukun sekä kelta-vihreä-musta-valkokirjavan silkkihuivin. Mokkakenkiä varten pakattiin mukaan kumiharja.

Viiva on realisti kotimaan säätilojen suhteen. Kylmän ilman varalle pitää pakata neuleita, kuten syvänsininen neulepuku ja reipas ankkurinkuvalla somistettu pusero, sekä lämmin, mutta vaalea villainen kesäpuku. Myös sadetakki varjoineen kuuluu "yleisiin kesävarusteisiin". Alla olevan sivun oikeassa alakulmassa on yksinkertainen, valkoinen puku, joka hyvin soveltuu matkapuvustoon. Vasemmalla alhaalla taas on "kirjava tyylipuku", jonka voittanutta ei ole olemassakaan maalla oleskelussa, vaikka virkanainen harvoin tulee hankkineeksi sellaista itselleen.

Rannikolle sopivat räväkätkin kuosit ja värit. Pääkuvan kiemurakuvioinen shortsi- ja takkipuku on "amerikkalaisen rantaravintolan parvekkeelta", raidallinen rantapuku Lontoosta. Karjakkotyylinen huivi oli näköjään kesämuotia tuolloin. Pienimmän kuvan ranta-asussa on leveät, laskostetut housut ja rintaliivi, eli se vastaa näistä parhaiten 30-luvulla huippumuodikasta rantapyjama-asua.

Musta puku tai muu ainakin kevyesti juhlava asu, "puutarhapuku" kuului lomapuvustoon. Pilkullinen organzamaksimekko on häkellyttävän upea! Hauska on myös housuasu, jonka laukku ja hattukin ovat samaa kuosillista kretonkia.

Matkalle tarvittiin myös kenkiä: pellava- ja kumikengät, rantasandaalit ja kesäiset iltakengät. Jos johonkin pukuun kuuluu hattu, se mukaan, samoin "pehmeä lämmin urheilulakki huiveineen". Joko nousi matkakuume? Minulle vähän, vaikka ensimmäinen kesäreissu tapahtuukin polkupyöräillen eikä ehkä ihan tällaisen puvuston kanssa...

Kenkiä, 1938 ja 2016

Kauneimmat kengät valmistettiin 1930-luvulla, ja tässä on taas yksi Kave-kenkätehtaan mainos, joka todistaa väitteeni. Taidokkaat leikkaukset ja yksityiskohdat tekivät kengistä häpeämättömän ylellisen näköisiä. Materiaali oli todennäköisesti musta mokka - melkein kaikki näkemäni tämän ajan sandaletit ovat mustaa mokkaa.

Tänä syksynä jouduin tylsän kenkäfaktan äärelle. Monetkaan saapikkaistani eivät enää istu minulle kipeytyneen varpaan vuoksi. En tiedä, onko jalkani muoto muuttunut lopullisesti vai tilapäisesti, mutta juuri nyt tarvitsen leveää lestiä ja pyöreää kärkeä. Menin kenkäkauppaan ja pyysin nämä tarpeet huomioiden jotain mahdollisimman naisellista ja siroa. Tuloksena löytyivät nämä Vintron saapikkaat, joiden pitsikoristelussa itse asiassa on häivähdys 1930-lukua.

Mutta juuri nyt parasta niissä on se, ettei jalkaani satu, kun kävelen.

Teemajuhla-asu

Lauantaina oli aihetta juhlaan, ja juhlan teema oli western. Syykin näkyy kuvassa, kaapin päällä: mieheni julkaisi Wild West Finland -nimisen teoksen, joka on ei enempää eikä vähempää kuin suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. Suosittelen ehdottomasti kaikkia länkkärien ystäviä tutustumaan perusteelliseen ja asiantuntevaan kirjaan!

Juhlan teema kuitenkin oli pukeutumisen kannalta vaikea. En koskaan ole harrastanut western-tyyliä, eikä omasta kaapista löytynyt oikein mitään - tai siltä ensin tuntui.

Päätin ottaa lähtökohdaksi Lucky Luke -sarjakuvien kapakkalaulajattaret ja tanssitytöt, joilla on iso tukkalaite, verkkosukat ja korsetti. Pelkän korsetin sijaan halusin kuitenkin pukeutua korsettityyppiseen toppiin, jollainen löytyi Uffin alesta samoin kuin vähän kummallinen nahkaröyhelöpatella, joka tässä yhdistää asun ylä- ja alaosan.

Meksiko-henkinen kellohame on ollut kaapissani vuosia ja kerran esiintynyt täälläkin, vaikka oli jo silloin toivottoman pieni... hame onkin lähdössä myyntiin tehtyään nyt vielä yhden esiintymisen. Alla on suurin ja mahtavin tyllihameeni, pinkki Isotylli, sillä onhan selvää, että tällaiseen rooliin kuuluu ylitsepursuavuus (sanan molemmissa merkityksissä).

Kengät, ne ovat ne 1930-luvun kaunokaiset, jotka löysin Eijalta helmikuussa ja joita en oikeasti raski käyttää muualla kuin kotona - onneksi siihenkin on tilaisuuksia.