Punaista ysäriä

Suhtaudun ristiriitaisesti ysärimuotiin. Nuorison suosima millennium-muoti on ajallisesti jo ihan liian lähellä, vanhemmasta ysäristä taas tulee mieleen maiharit ja minihame -tyyppiset yhdistelmät ja liian lyhyet trumpettilahkeet, joihin ei tosiaan tee mieli palata. Lisäksi on se ongelma, että olen jo omakohtaisesti elänyt ysärivaiheen ihan aikuisiällä.

Mutta sitten on tämä ysärin tätimuoti, jossa on huippuhetkensä! Siihen en nuorena koskenut.

Olen ennenkin hehkuttanut, että 80-90-luvun vaihteessa tehtiin Ranskassa huikeita, naisellisia asuja, joissa on juuri sopivasti sekä toimistotyyliä että pinuppia. Tämä punainen kotelopuku saattaa olla jostain muualtakin; en löydä tietoa merkistä Fink fine dresses, mutta henki on samanlainen. Minulle puku tuli Uffin kautta. Materiaali on alkavaan syksyyn hyvin sopivaa ohutta villa-polyesteria.

Ihan koko ysäriä en suostunut nielemään. Olkatoppaukset saivat lähteä, ja hihat käänsin lyhyemmiksi. Edessä on vielä hihapyöriöiden korjaus toppauksilta jääneen tyhjän tilan poistamiseksi.

Tiedän, että lukijoissa on monia muitakin 90-luvun kertaalleen eläneitä. Mitä ajattelette nyt sen ajan muodista?

Punaiset kevätkengät

Kun ilma on yhtä harmaa kuin parvekkeen seinä tuossa takana, on hyvä käyttää punaisia kenkiä. Säähän sopivia, nämä ovat Nokian Jalkineiden tuotantoa.

Kumpparit löytyivät vastikään Pelastusarmeijalta käyttämättömässä kunnossa entisten, puhki kuluttamieni tilalle. En tiedä, ovatko nämä uudet vai vanhat - tietääkö joku muu? Joka tapauksessa pidän niistä kovasti ja niin kauan kuin pihalla on nilkkoihin asti loskaa, nämä ovat kevään ehdottomat ykköskengät. Punaiset!

Joulua verholistoja myöten

Mitä, pakkaako joku jo joulukoristeita pois? Joulutekstiilit lähtivät meilläkin pöydiltä pesukoneeseen tänään, mutta muut jutut saavat pysyä niin kauan kuin kuusessa voimia riittää. Näyttää siltä, että tämänvuotinen kuusi on hyvä yksilö, joka edelleen juo vettä ihan kunnolla eikä juuri varistele, vaikka kissa kulkeekin sen takaa kiinnostavaa lymyilyreittiä ja hipoo samalla alaoksia.

Vähän ennen kuin kuusi tuli, mietin, mihin muualle kuin siihen voisin joulupalloja ripustaa. Lasipurkissa ja keramiikkakulhossa niitä on muutamia, mutta entäs muuta? Päätin kokeilla pallojen ripustamista verholistaan kaksipuolisella teipillä. Olohuoneeseen valikoitui hopeanvärisiä erikokoisia saumapalloja.

Olohuoneen asetelma on jo hiukan kärsinyt, sillä pallojen väleihin ripustamani sipulikoristeet eivät kaikki suostuneet pysymään paikoillaan. Suurin pallokin on tipahtanut ripustuskorkeudesta alaspäin, mutta olen antanut sen olla noin, koska asetelma on muutenkin melko orgaanisesti muodostunut.

Keittiöön taas valitsin punaiset pallot, jotka ripustin tasaisin välein ja vuorotellen suuremmat ylemmäs, pienemmät alemmas. Punainen on minusta vähän vaikea sisustusväri, mutta keittiön jokakaudenverhot ovat punavalkoista pilkkua, joten päätin sijoittaa punaiset koristeet tänne.

Olen pitänyt näistä asetelmista. Taapero ei pääse niihin käsiksi eikä kissakaan (tosin molemmat ovat antaneet kuusenkin olla rauhassa). Ne eivät vie pöytä- tai seinätilaa ja näkyvät paitsi kaikkialle huoneessa, hauskasti myös kadulle, jos joku muukin harrastaa toisten ihmisten joulukoristusten vakoilua ohi kulkiessaan. Pääsevät jatkoon ensi vuonna - vai mitä mieltä olette?

Dinerissä

Uudet ravintolat melkein genrestä riippumatta ovat oikein tervetulleita kaupunkiin. Perjantai-iltana sain ilon olla tutustumassa Hello! American Dinerin uuteen ravintolaan, joka avattiin Forumiin entisen Hesen kohdalle. Hampurilaistarjonta oli maukasta ja mitä ilmeisimmin monipuolista - valitettavasti en kuitenkaan jaksanut maistaa kaikkia avajaisissa tarjottuja ruokalistan herkkuja, joita kannettiin pöytiin hurjaa tahtia. Erityiskiitos bataattiranskalaisista! 

Dinerissä soi vanha rock'n'roll ja kalustus oli sävytetty asuuni sopivaksi.

Jäin muuten miettimään aihetta sivuten, eikö diner olisi suomeksi ruokabaari. Niitä, aikansa pikaruokapaikkoja, oli joskus paljon, nyt Turussa sinnittelee kai enää vain Tähti-Baari Puutarhakadulla.