torstai 31. maaliskuuta 2011

Paras mekko ja paras legoalus


Piti ottaa kuva itsestäni ja lapsestani yhtä työprojektia varten. Se olikin ensimmäinen hyvä syy kammata tukka tällä siivouksentäyteisellä uurastusviikolla. Valitsin kuvaan lempimekkoni ja lapsi itse suunnittelemansa Star Wars -tyyppisen legoaluksen.


Muutamme ylihuomenna, ja sohvan nurkka on asunnon ainoa siistihkö paikka. Kiharat onnistuivat vain toispuoleisesti, joten patenttiratkaisuna kiinnitin ne toispuoleisesti. Mutta mekko on ihana. Kotitekoinen vuoritettu puuvillamekko luultavasti 50-60-lukujen vaihteesta, juuri oikean kokoinen. Kuosin kirjavuudesta huolimatta mekko on helppokäyttöinen; ehkä siksi, että siinä on monia suosikkivärejäni: violetti, fuksianpunainen, smaragdinvihreä, appelsiininoranssi. Poimin vuosi sitten sen talteen viidellä eurolla Länsikeskuksen Kirppis-Centeristä - tämä huomautuksena niille, joiden mielestä hyllykirppiksillä myydään vain toissavuoden veromodaa: poikkeuksiakin sattuu! Violetit rusettikengät ovat 60-lukulaiset matalat mod-avokkaat.

Seuraavan postauksen kirjoitan todennäköisesti jo uudesta kodista ja vieläpä uudella tietokoneella. Kyllä onkin elämä nyt jännittäväistä!

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Alusvaatemuotia 1950-luvulta

Pakatessani kamoja löysin tällaisen eroottisen herkkupalan, jonka mieheni on joskus kauan kauan sitten ottanut talteen ja aikoinaan pitänyt seinälläänkin. Kyseessä on Triumph-alusvaatemerkin mainoskuvasto suurin piirtein samalta ajalta kuin se Turun katukuvaa somistava "Triumph kruunaa kauneutenne" -neonvalokyltti. Skannasin ihan kaiken, koska tästä saa kiehtovan näkymän kauppojen koko alusasutarjontaan tuona aikana: mukana on niin musta, pitsinen Toccata PKSL ("ensimmäinen asu" suureen iltapukuun, sanoo teksti), pastelliväriset kevyet tötterörintsikat kuin järeämmät muotoilevat rouvien alaliivit.







Minun kokoelmissani on Czardas 1750 P! Ja voi hyvin olla, että kuvastokin pääsee uudelleen seinälle.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Pariisin kevätmuotia Hopeapeilistä, 1957



Muuttosiivouksessa on meneillään lattiavahan poisto. Ei siitä sen enempää, mutta asukuvaa ei tänäänkään jostain syystä tullut otetuksi... Sen sijaan skannasin Hopeapeilin numerosta 4/1957 pienen katsauksen pariisilaisten muotitalojen kevätmallistoihin. Diorin tynnyritakki ja periaatteessa yksinkertainen, mutta näyttävästi lierihatulla ja pitkillä hansikkailla asustettu puku ovat muotitaiteen aatelia; pidän tosin myös teineille suositellusta leveähelmaisesta puvusta! No, olin minäkin 20 vuotta sitten teini.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Joskus ei meinaa jaksaa


On ollut harvinaisen vilkas viikonloppu. Sovimme kaupat vanhasta asunnostamme - ihanaa, ettei tarvinnut enää siivota asuntonäyttöä varten! - ja vedämme hiki hatussa vihoviimeisiä maalipintoja uuteen asuntoon: muutto on ensi viikonloppuna, ja sitä ennen pitää vielä pestä satakunta neliömetriä hyvin likaista vanhaa lattiapintaa. Hopeapeilin lomahenkinen kansikuva heinäkuulta 1956 kertoo, mitä mielessä liikkuu: ei juuri mitään juuri nyt; enemmän tekstiä joskus toiste. (Mutta onneksi kuvan pilkkupuku on ihana, harmi etteivät kengät näy paremmin!)

torstai 24. maaliskuuta 2011

Hehän ovat kuin kaksi marjaa

Kaupungilla bongasin tämmöisen mainoskuvan.

(kuva hm.com


Tämän alemman taas nappasin pari viikkoa sitten Pelastusarmeijan tangosta. Tämä haalari on kotimainen, merkkiä Petuliina ja maksoi jopa vähän vähemmän kuin halpaketjun siskonsa. Ajattelin käyttää sitä kesällä nimenomaan lahkeet caprimittaan käärittyinä, mahdollisesti patellavyön kanssa (tosin aitoon ysärityyliin siinä on selkäpuolella rusetille solmittavat kiristysnarut).

En seikkaile muotinäytösten sivuilla, trendinettikaupoissa enkä muotiblogeissa. En siis voi selittää tätä muulla kuin trendien salakavalalla, alitajuisella vaikutuksella. Viime kesänä olisin antanut persikanvärisen viskoosihaalarin jäädä kirpputorin tankoon roikkumaan. Nyt se tuntuu raikkaalta ja käyttökelpoiselta kesävaatteelta. Näin meitä manipuloidaan!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Persikkaista pinkkiä

Istuin kirjoittamassa ylläni talvisävyiset villahame, villatakki ja paksut sukkahousut, kun katsoin ikkunasta ulos ja ajattelin, että nyt asialle pitää tehdä jotain. Kannan villapalttoot vintille (uuden kodin vintille!) ja lisään kepeyttä elämään. Hetkeen en ajattele asunnon myymistä, muuttoa, remonttia. En maalaa kattoa, en seinää. En raahaa banaanilaatikoita kaupasta rikkinäiset muuton-jälkeen-roskiin-joutavat kengät loskassa litisten.

Mekkokaipuu, vaaleiden värien kaipuu, keveyden kaipuu. (Ja huonon tukan päivä.)


Mekko on nähty aiemmin tässä. Talvi oli niin kylmä, ettei sitä tullut käytetyksi talviasusteiden kanssa, mutta nyt sen aika on koittanut! Namia persikanväriä on esitellyt viime päivinä myös The Vintage Baroness, jonka 30-luvun neulestailaukset ovat kerta kaikkiaan herkullisia.

Ja sitten käskettiin pelleillä vähän.


mekko Etsy/jobella
lasihelminauha, patellavyö kirppislöytöjä
kengät eBay
sukkahousut Wolford (mallia Hot Dots, jos joku sattui ihastumaan pilkku-saumakuosiin yhtä paljon kuin minä ja haluaa löytää samanlaiset :)
piippuleima-Arabia-teekuppi uuden kodin kätköistä (särö, ei keräilyarvoa)


Kaiken kukkuraksi löysin omasta kaapistani pienen palan ihanaa 50-luvun kangasta, jota en tiennyt omistavani. Ne samat, ihanat värit, jotka nyt muutenkin kummittelevat mielessä.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Kevätpuseroita, 1954


Kun on kevään lämpimin päivä, alkaa jo kaivata katukahvilaan pikkuhattu päässä ja pilkkuhanskat kädessä. Lehti on ruotsalainen Stilmönster Journal vuodelta 1954; olen ennenkin skannannut tästä ainakin jakkupukuja. Nyt ovat vuorossa puserot: pienet, sievät, kevyin kirjailuin koristellut puserot, jollaisia niin sanottu jokanainen teki 50-luvulla todennäköisesti joka kaudeksi muutaman omin pikku kätösin.



Ainakin nuo kontrastiväri-ideat ovat suhteellisen helppo poimia ja hyödyntää myös kirppisvaatteen tuunaamisessa. Kauluksen vaihtaminen paidasta ei käsittääkseni ole ihan rakettitiedettä (ainakaan, jos ei - Hopeapeilin tavoin - ole niin tarkka lopputuloksen siisteydestä).



Mukana myös kampausideoita!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Sukkalaatikoita, suklaarasioita

Vanhoissa pakkauksissa on sitä jotain. Luen ja tutkin tarkasti vanhojen lehtien mainoksetkin, koska viehätyn vanhoista mainosgrafiikoista, tekstien naiivista lumosta ja sirosta piirrosjäljestä. Mutta parasta on, kun jostain löytää ihan aitoja vanhoja kenkälaatikoita, suklaarasioita tai alusvaatepaketteja. Peltipurkit ovat tunnustettua keräilykamaa, mutta pidän oikeastaan vielä enemmän vanhoista pahvipakkauksista.


Tämä kenkälaatikko on nykyisen kotimme varastoista. Siinä säilytettiin kynttilöitä, ja samassa tarkoituksessa mekin olemme sitä käyttäneet. Alun perin laatikossa on ehkä ollut kalossit - kumisaappaat eivät tähän mahtuisi.


Diana-korsettilaatikossa säilytin välillä käsineitä, nyt se on tyhjänä somistekäytössä. Sen vieressä päivystää seuraavan kuvan kaunotar.


En muista enää, mistä Silo-alushamelaatikko tuli, mutta minusta on hauskaa, että omistan myös kuvan alushameen (joka ei siis tullut tässä laatikossa vaan erikseen)!


Vanhinta Nansoa, luultavasti sukkalaatikko. Tämä tuli muistaakseni mieheni mummon varastoista. Mustan, valkoisen ja kullan yhdistelmä on tyylikäs.


Miehen mummon jäämistöstä ovat myös nämä laatikot. Kuvan Kudos- ja Atlas-laatikot (joissa on ollut proosallisesti jotain kerraston tyyppistä eikä mitään hulmuavia pitsejä) ovat luultavasti kokoelmani vanhimmat. Heves-laatikossa on samaa eleganssia kuin vanhoissa sukkamainoksissa. HKK:n laatikolle lisäpisteitä kekseliäästä peili/ikkunasta!


Uuden kotimme varastoista löytyi savuke- ja imukerasiat sekä Weisteen kimallenauhaa.



Nämä kangaspäällysteiset suklaarasiat dyykkasin talomme roskiksesta ajatellen taas kerran, ettei joillakuilla ole mitään käsitystä siitä, mikä kuuluu roskikseen ja mikä ei. Näistä voisi tulla vaikka joulukoristeiden säilytyslaatikoita.

Monellekaan kokoelmani laatikoista ei valitettavasti ole nyt oikeaa käyttöä. Lahjapakkauksina nämä olisivat upeita, mutten raski luopua niistä. Niissä voi pitää ainakin hansikkaita, ohuita huiveja, mikä ettei korujakin - mutta mitä muuta? Mitä te muut laatikkofanit säilytätte näissä pienissä, litteissä aarrearkuissa?

torstai 17. maaliskuuta 2011

Persikanvärinen trenssi ja keittiö, 1957

Olen tänään tehnyt mielestäni suurenkin sankariteon maalaamalla tulevan keittiömme katon. Päivän asu oli dyykatut vähän liian isot markettihame ja -paita, jotka ovat jo monen maalauskerran koristelemat, sekä mieheltäni lainattu Rymättylän Säästöpankin mainoslippis. Ette saa asukuvaa - tämä keväinen Hopeapeilin kansi ilahduttaa ainakin itseäni paljon enemmän: trenssi ja helmet! Oih! En omista persikanväristä trenssiä, mutta ehkä fuksianpunaisella voisi kokeilla samantyyppistä asua.


Samassa lehdessä oli myös keittiömainos. Harmi, että se on mustavalkoinen: voin toki arvailla, että kuvan Enso-keittiöön on ehkä valittu samantapaisia värejä, joita olemme sutineet oman, samalta vuodelta peräisin olevan keittiömme seiniin ja kaappeihin: kermaa ja turkoosinsinistä; ainakin olen usein tavannut seinämateriaalina käytettyä raidallista Enso-levyä juuri turkoosina.


Pahoittelut vinosta skannauksesta! Teksti alkaa vetoavasti näin: "Ennen olin usein apea ja allapäin. Sanoivat sen johtuvan kotiaskareiden kuormasta, vaikka viihdyinkin vanhassa keittiössäni ja työskentelin siellä mielelläni." Vanha keittiö esiintyy ilmeisesti yläkulman kuvassa, ja näyttää ihan kivalta nurkkakaappeineen. Mutta: "Nyt työt sujuvat kuin itsestään, sillä ENSO-keittiönkalusteet on pienintäkin yksityiskohtaa myöten niin käytännöllisiksi suunniteltu." Nurkkakaappi ei kyllä näytä kovin toimivalta, mutta muun keittiön huolisin muitta mutkitta kotiini.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Ruusuja ja tulppaani

Ruusuja on nyt joka ketjukauppakin täynnä, mutta se ei estä minua pitämästä niistä. Sitruunankeltainen on ihana aksenttiväri tummemman keltaisen ja vihreiden seassa, ja olen tyytyväinen, että saan sutia sitä myös uuden keittiömme seiniin. Tulppaani kätkeytyy hameen muotoon.


50-luvun ruusukuvioinen toppi ja tulppaanihame 80-luvun Seppälää (tuotemerkki Foxy Lady), UFF
kaksiväriset 50-luvun avokkaat Vire / Modellista Elio Manzini, Italia, muistaakseni myös UFF
vanha peltipurkki, osto- ja myyntiliike Eko-Matti
johdot, älkää välittäkö niistä

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Sisustuskuoseja, 1949

1970-lukua pidetään yliampuvien kuosien vuosikymmenenä, mutta kieltämättä näissäkin, vuoden 1949 House Beautiful -lehden esittelemissä kukkailoitteluissa on jotain aika häkellyttävää. Miten olisi tämä, kanteenkin valittu kukkaketomatto?


Tai mansikkapaikka seinälle? Jos meillä olisi sauna, voisin valita sen saunakamariin.


House Beautiful on amerikkalainen lehti; näitä myi joku kitsch-henkiseen muovitavaraan erikoistunut kauppias Helsinki Vintagessa ja minä sisustusinnossani ostin kaksi. Lehdistä kuultaa hurmioitunut elintason nousu ja kulutus: pakastin- ja jääkaappimainokset ansaitsisivat oman postauksensa (kauhean sääli, että lehdet ovat isoja järkäleitä, joita on tosi vaikea skannata!), ja pula-aikaisessa Suomessa tuskin osattiin kuvitella, että jossain päin maailmaa lapsille valmistettiin omia levysoitin/radiokaappeja. LP-levy keksittiin vuonna 1948, joten uusia musiikkilaitteita myytiin tuohon aikaan voimakkaasti. Ajan sisustustyyli oli vielä tumma, kuten mattokuvasta voi päätellä. Kepeä, pastellivärinen 1950-luku odotti vasta nurkan takana.

torstai 10. maaliskuuta 2011

Trendien harjalla

Erästä työtä tehdessäni vastaan tuli kaksi trenditietoa: että tukka saa nyt olla iso, ja että punaiset kengät ovat kesällä suosittuja. Päätin koettaa kerrankin olla trendikäs.


(...vaikka totta puhuen minulla on uudet punaiset kengät, koska jouduin viime viikolla hengailemaan kaupungilla viisitoista minuuttia kahden tapaamisen välissä ja erehdyin menemään kenkäkauppaan - kengät ovat se vaikea kohta kun haluan hankkia vaatteeni vain käytettyinä; ja kiharoita nyt vain en ole pitkään aikaan jaksanut vääntää ja halusin ne taas.)

(Lisäksi sää oli mitä suotuisin erilaisiin vastavalokokeiluihin.)


50-luvun holkkihihainen banlonpaita joko leopardi- tai lehtikuosia, Pelastusarmeija
kynähame Pola / UFF
punaiset korokepohjakengät Milano / joku Hansa-korttelin kenkäkauppa jonka nimeen en kiinnittänyt huomiota

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Uusi keittiö - ennen

Asuntoa, johon muutamme, luonnehdittiin ilmoituksessa kauniisti peruskuntoiseksi. Se tarkoittaa, ettei mitään isoa remonttia ole tehty koskaan, eikä pientäkään ihan hetkeen. Eilen uudessa kodissa alkoi kuitenkin tapahtua: kaksi puuseppää poisti keittiöstä kaappeja ja yksi remonttimies purki kylpyhuonetta. Haluamme uuteenkin keittiöön ruokailutilan; lisäksi lattiapinnan uusiminen ruudulliseksi houkuttaa kovasti...

Tältä siellä näytti eilisaamuun saakka:




Ei kovin ylentävässä tilassa, mutta aiomme säilyttää melkein kaiken, lukuunottamatta yläkuvassa takimmaisina näkyviä, etualan kaapistosta sisempänä olevia korkeita kaappeja. Kaappien väri ei ole luonnossa ihan noin vaniljankeltainen, vaan mähnäinen vaalea sinappi: siitä halutaan eroon, ja tilalle tulee samanlainen turkoosiin viittaava vaalea sininen kuin tähänastisessakin. Meille löytyivät kerralla värit, joissa viihdymme.

Vanha keittiömme ei ollut paljon parempi, kun ostimme tämän silloin yli seitsemän vuotta sitten. Muistan, miten kiinteistövälittäjä pahoitteli, että keittiö pitää tietysti purkaa ja laittaa uusiksi. Emme purkaneet, mutta kunnostimme. Vuosien varrella olemme nähneet monet aivan ehjät puurunkoiset alkuperäiskaapit pihalla roskalavalla. Koskahan tajutaan, että 1950-luvun kodikkaat keittiöt alkavat kadota? Huomataanko ajoissa, että hyvä fiilis kodissa voi olla tärkeämpi - ainakin osalle ostajista - kuin huippuluokan kodinkoneet?

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Pääkaupungin tuliaisia

Tervehdin teitä kuvilla Helsingin-ostoksistani. Kovat paketit ensin, pehmeät sitten.


Vaaleankeltaiset lautaset ovat Sarviksen melamiinia ja voileipäkokoiset. Meillä on näitä pieniä valkoisia ja isoja valkoisia ja yksi vaaleansininen; olen vuosikaudet etsinyt tätä sarjaa ja nyt nämä putosivat eteeni pienellä kalliolaisella kirppiksellä, jossa minun ei suunnitelman mukaan edes pitänyt käydä. Tiikkiset suola- ja pippurisirottimet ovat niin ikään olleet hankintalistalla kauan, ja kotiutin ne Helsinki Vintagesta - samoin kuin kaksiriviset helmet, jotka sattuivat sopimaan päivän rintakoruun täsmälleen.


Pehmeistä paketeista löytyi 40-lukuvaikutteinen villaneule (Valtterista, 50 senttiä), röyhelöinen pilkkupaita Uffista (ihminen ei voi omistaa liikaa pilkkupaitoja) sekä kolme pikkuliinaa, väreistä päätellen 50-luvulta - ne olivat mytyssä Valtterin kuolinpesäpuolella maassa (todellakin maassa: tila on ulkona).

Kiitokset kaikille Fintagen tyypeille pikaisesta tapaamisesta! Käykääpä lukijat vilkaisemassa myös Fintage-foorumin uutta yhteisblogia, linkki löytyy vierestä blogilistastani.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Helsinki Vintage kutsuu

Viikonloput pitäisi nyt varata kaikenlaiselle muutto-, remontti- ja asunnonmyyntisäädölle, mutta siitä huolimatta päätin käyttää saamani vapaalipun Helsinki Vintageen. Niille, jotka eivät tiedä: tapahtuma alkaa huomenna eli sunnuntaina yhdeltätoista Kaapelitehtaalla. Nykäiskää hihasta, blogitutut ja muut lukijat - minulla on huono kasvomuisti, mutta se ei tarkoita, ettenkö haluaisi tunnistaa teitä!

Saa nähdä, onnistunko tällä keikalla ostamaan mitään. Viimeksi, kun kävin Helsinki Vintagessa, ostokset rajoittuivat pullakahveihin: niin suuri määrä harvinaisia ihanuuksia samaan aikaan tarjolla tekee päätöksenteon hankalaksi. Juuri tällä hetkellä sisustusasiat kiinnostavat enemmän kuin vaateasiat, mutta tapahtuman nettisivujen mukaan sisustustakin on tarjolla. Kivaa!

torstai 3. maaliskuuta 2011

Tilanne vaati pilkullista paitaa


Huomasitteko, että kalenterissa alkoi pari päivää sitten lukea "maaliskuu" sen viikon kohdalla, jota eletään? Se luo toivoa siitä, että joskus vielä ehkä pääsee pukeutumaan muuhunkin kuin paksuihin palttoisiin. Ulkona paistaa kirkas kevätaurinko, ja vaikka tietenkään en voi palelematta mennä tuonne puolimetristen hankien keskelle näissä vermeissä, haluan edes piilottaa ne palttoon alle lähtiessäni. Pitääkseni yllä tyttömäistä otetta ja merkiksi siitä, että kalenterin mukaan on kevät.


pilkkupaita, vyö Uff
hame edesmennyt kirpputori Katrilli, Loimaa
kengät Etsy
vaaleanroosat sukkahousut H&M
kahvikuppi Turun Länsikeskuksen ulkokirppis

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Kylpyhuonemietteitä

Saamme uuden kodin avaimet huomenna, ja siitä aukeaa mielenkiintoinen ja monipuolinen remonttien sarja. Tämän aamupäivän olen miettinyt pääni puhki, millaisen ja minkä värisen kylpyhuoneen teettäisimme tilaan, jonka lattiapinta-ala on kolme (3) neliömetriä. Ystävä lähetti tällaisen ideakuvan, jossa moni juttu osuukin kohdalleen.

kuva renovateforum.com

Ammetta meille ei valitettavasti mahdu, koska kolmen neliön pitää asuttaa myös pesukone. Ruutulattia on hieno; toisaalta sellaista on pohdittu myös keittiöön. Kylppärissä on nyt vaaleanbeiget kuusikulmaiset laatat, ja koska niitä saa uustuotantona, ehkä ne kannattaisi tyylin jatkuvuuden vuoksi säilyttää. Tummia sävyjä ei missään nimessä kannata tuoda näin pieneen tilaan - tai no, korkeintaan ruutujen muodossa.

Jos teillä, rakkaat lukijat, on vinkkejä tai linkkejä vintagehenkisen kylpyhuoneen uudistamiseen, niitä otetaan vastaan oikein mieluusti!