Juhlakiharat

Oli juhlaviikonloppu. Mieheni vietti synttärijuhlaa, ja siinä sivussa tuli noteeratuksi myös yhteinen juhlamme, 15-vuotishääpäivä. Kuten hyvään juhlaan kuuluukin, tekemistä oli enemmän kuin aikaa ottaa kuvia, mutta tässä yksi otos, jossa ainakin kampaukseni näkyy hyvin. Olen viime aikoina alkanut suosia tällaista ei-niin-vintagea kiharat valtoimenaan -kampausta, koska voihan näistä vyötärömittaisista hiuksista näinkin iloita eikä aina solmia niitä kiinni. Mitä olette mieltä, sopiiko aidon 50-luvun cocktailpuvun kanssa tällainen tyyli?

Puku on muuten sama kuin mieheni 40-vuotispäivillä viisi vuotta sitten. Nyt se on hiukan ahtaampi, mutta ehkä jo seuraavilla synttäreillä taas sopiva!

Tukka serpentiinillä

En voi enempää korostaa sitä, miten ihanaa on, että kevään avausjuhlapäivänä, vappuaattona, on oikeasti lämmintä! Jos nyt neuletakki ja päällystakki olivatkin matkassa mukana, ulkokuvia pystyi ottamaan ilman niitä. Helma leyhähti mukavasti lempeässä tuulessa.

Kevyessä puuvillapuvussa on yläosassa kietaisuleikkaus ja erillinen vyötärökaitale sekä somisteena ripsinauharusetti. Ihailen aina tällaisia pukuja ja kaavoja, mutta valitettavan harvoin niitä löytää. Tämäkin on ilmeisesti alun perin Amerikan herkku; myyjä mainitsi ostaneensa puvun Etsystä.

Päätin jo aamulla, että teen tänään pitkästä aikaa muun kampauksen kuin nutturan. Vapputeemaa noudatellen tein korkkiruuvikiharoita. Erotin otsatukan ja keräsin muun tukan poninhännälle pään päälle. Kiharsin tukan muutamalle isolle korkkiruuville ja kiinnitin kiharat pinneillä poninhännän ympärille ja toiselle ohimolle vapaasti sommitellen. Tukkakukka istahti hyvin kiharoiden sekaan.

 (Taustalla pikkuneidin vappulook: hienoustakki, essumekko ja punaiset kiiltonahkakengät.)

Puvun kuviointi on abstrakti ja ornamenttimainen. Hyvällä tahdolla kuvion voi tulkita ufoiksi!

Hattu ja hattukampaus sekä vähän sukista

Hatut jäävät harmillisen usein käyttämättä. Ensin talven ajan päänsä verhoaa karvalakkiin, sitten vetää baskerin leukaan asti, ettei pää tai edes tukka irtoa tuulessa, ja sitten onkin jo liian kuuma käyttää muuta kuin kevyttä hellehattua. Mutta huopahatut, ne ansaitsisivat enemmän huomiota. Tein pitkästä aikaa kiharat ja hattukampauksen.

Kirkas auringonpaiste haittasi poseeraamista silmät auki. Ja jos näytän kärsivältä, siihen on muitakin syitä. Noidannuoli muun muassa. Väänsin hiukset patukoille osittain siksi, että olisi jotain tekemistä seisaaltaan - pitkään ei pysty istumaan kerrallaan. Tähän se viikonloppuinen seinän kaataminen johti.

 kengät Yesterday

neuletakki H&M kauan sitten

sukkahousut Lindex

muu kirppislöytöjä

Nyt kun tuli puheeksi, vähän lisää sukista. Otin käyttöön viime vuonna Lindexin alesta ostamani pilkulliset, kivat ja monikäyttöiset sukkahousut. Nyt näitä varastoja vielä riittää, mutta kun uutta tarvitsen, minun pitää etsiä uusi sukkakauppa. Katsoitteko maanantaina MOT:n jakson Verentahrimat muotivaatteet? Minä katsoin, ja siinä paljastui, että Lindexinkin vaatteita tehdään edelleen Bangladeshin pahamaineisissa tehtaissa; samankaltaisissa kuin vuosi sitten romahtanut ja 1100 ihmistä tappanut Rana Plaza. Juuri mikään ei ole muuttunut, paitsi työtahti entisestään kiristynyt minimipalkan korottamisen takia.

Siispä vaihtoehtoja kehiin: Nanso-konserniin kuuluvat Amar-, Vogue- ja Norlyn-sukkahousut tehdään Suomessa tai Virossa, Wolford-paketin kyljessä lukee Made in Austria. Vintagehenkisten suosiman What Katie Did -merkin fully fashioned -tyyppiset saumasukat valmistetaan vanhoilla koneilla Iso-Britanniassa. Tiedättekö muita sukka-alan hyviksiä? Kertokaa kommenteissa, toivoo tämä sukankuluttaja!

Lyhyttukkainen versio

Kiharakurssin innoittamana kokeilin uudelleen patukkakiharoita ja voi, miten napakat ja kimmoisat niistä tuli! Tässä on kiharat kesytetty hieman rönsyilevälle lainekampaukselle ja aika vapaalla kädellä kiepautetulle nutturalle vähän ns. feikkipolkan hengessä. Yllätyin itsekin, miten paljon erilainen tukka muuttaa ilmettä. Piti vaihtaa tyyliä heti kauemmas historiaan; pikkukukallinen mekko on oikeasti 70-luvulta, vaikka huutaa 40-lukua. Mitä sanotte, kannattaako kokeilla toiste?

Kiharakurssin antia

Te pitempään Hopeapeiliä seuranneet tiedätte, miten paljon pidän kiharakampauksista ja miten huono olen niitä tekemään. Vähän väliä yritän ja saan aina aikaan vähän sinne päin -tyyppisen lopputuloksen. Siispä kun sain mahdollisuuden osallistua vintage-kiharakampaus-workshopiin, en epäröinyt hetkeäkään.

Meitä oli kuusi naista, kaikilla aivan erilaiset hiukset. Kurssia edeltävänä iltana oli jo väännetty sormikiharat ja patukat päähän, tai kuka mitäkin: tällaiset kiharat tulee patukoista,

tällaiset suurista rullista,

ja tällaiset foliopatukoista.

Näiden runsaiden päiden rinnalla oma patukoilta ja sormikiharoilta avattu kuontaloni roikkui surkeana. Niskahiukset lerpahtivat saman tien.

Taustalla on kurssin vetäjä Lotta, jolta sain kullanarvoisia vinkkejä liukkaiden, ohuiden hiusten käsittelyyn. Esimerkiksi sen, etten voi oikeastaan odottaakaan, että kihara pysyisi hyvin, jos en suihkuta kampausnestettä hiukseen ennen rullaamista. Ja sen, että pinneistä jää rumat ja peruuttamattomat jäljet sormikiharoihin. Ne muutamat osiot, jotka kiharsin patukoilla, olivat paljon napakammin ja siistimmin kiharat kuin sormikiharoilla tehdyt. Patukoita pitää siis hankkia lisää!

En niin ikään ollut tajunnut, että avatun kiharan pitää antaa levähtää hetki ennen aukiharjaamista. Montakohan kiharrusta olen pilannut näyttämällä hiukselle harjaa liian aikaisin?

Kokeilimme paria klassista vintagetekniikkaa ennen toivekampauksiin siirtymistä. Lainekampaus näytti siltä, että vaatisi kymmeniä harjoituskertoja, ennen kuin se onnistuisi. Niin, ja oikeat työkalut. Lotta on opiskellut vintagekampaustekniikat lähinnä nettitutoriaaleista, joita onneksi on tarjolla runsaasti. Netistä voi myös tilata käytännössä mitä tahansa työkaluja, kuten esimerkiksi näitä laineklipsejä.

Seuraava kokeilu oli victory roll, 40-luvun kampausten perusjuttu. Niitähän voi rullata ylös- tai alaspäin, sivuille tai otsatukaksi, isoja tai pieniä. Olen joskus kokeillut itse, onnistumatta, eikä tämä ensimmäinen kurssikokeilukaan kovin hyvältä näyttänyt. Eh.

Yritykseni olikin tuhoon tuomittu, sillä pinnin jälkiä, joita otsatukassani oli, ei saa pois oikein mitenkään. Mutta niksi löytyi: otsatukka rullattiinkin alaspäin, jolloin rumat jäljet jäivät alle. Paljon parempi!

Minulla on niin vähän tukkaa, että rullani jäivät aika mitättömiksi. Tässä muutama runsaampi tyylinäyte.

Rullailun jälkeen oli aika siirtyä toteuttamaan sitä unelmien vintage-kiharakampausta. Siitä nähtiinkin monta versiota; yksi kurssilainen toivoi nuorekasta 60-luvun tukkaa ja saikin söpön beehiven, toinen taas toispuoleista victory rollseihin pohjaavaa mallia. Itse en ole ollut niinkään laineiden tai victory rollsien perään, vaikka ne komeita kampauksia ovat.  Minä olen haaveillut lainehtivasta kihararyöpystä tyyliin Veronica Lake.

Ja tiedättekö mitä, sain sellaisen!

Tämä tosiaan on ihan oikea tukkani, ei peruukki, ei edes lisäkkeillä höystetty. Lässähtäneet niskakiharatkin saatiin jotenkuten mukaan. Ohuttukkaisen kannattaa tehdä tällaisesta kampauksesta suosiolla toispuoleinen, että ryöpyssä on kunnolla volyymia.

Vähän jäi harmittamaan, ettei minulla ollut esimerkiksi tiikerililjoja pisteltäväksi kiharoiden sekaan! Helpoin tapa kätkeä kampauksen rumat kohdat on nimittäin peittää ne jollain niin ihanalla, ettei kukaan edes aavista, että alta kuultaa päänahkaa tai tukka on söherössä pinninjäljistä.

Tukan kihartaminen vintagetyyliin on pitkä ja monimutkainen prosessi, joten vinkit toisen ja kolmannen päivän kampauksista tulivat myös tarpeeseen. Puhtaana tukka on hyvä auki, mutta kun kiharat veltostuvat, niitä kannattaa kiinnitellä erilaisiksi pieniksi tai suuremmiksi rulliksi ja hyödyntää tässäkin huiveja ja hiuskoristeita. Minun toisen päivän kampaukseni, itse kotona kehitelty ja hyvin yksinkertainen, koostui otsatukkarullasta, nutturasta ja rusetille solmitusta sifonkihuivista.

Eila-mummun mekko

Tiedätte, kun sisustusjutuissa usein näkee mainittavan, että jokin ihana, tyylikäs asia on löydetty roskalavalta tai kesämökin ulkovarastosta ja pelastettu käyttöön. Tämä mekko on vähän samanlainen tapaus, enkä siis tietoisesti pyri herättämään kateutta, kun kerron, että tämä on mieheni mummun vanha puku.

Kuva ei ole kummoinen, oli jo kiire ystävän karonkkaan (jonka fiksu, monin tavoin lahjakas ja kaunis päähenkilö oli itse pukeutunut vielä sata kertaa tätä tyylikkäämpään vintageluomukseen!). Mutta kyseessä on taitavan ompelijan tekemä hennon vaaleanpunainen pitsipuku, jossa on hassuna yksityiskohtana taskut. Taskut olivat muodissa joskus 1950-luvun alussa-puolimaissa myös juhla-asuissa.

Kun yläosaa katsoo tarkemmin, näkee, että puku on pilkutettu pienillä helmillä ja jo hohdettaan menettäneillä strasseilla. (Jos muuten joku tietää kotikonstin strassien kiillottamiseksi: kerro ihmeessä!) Kaula-aukon vieressä on myös ruusukemainen yksityiskohta, jota ei kuvassa oikein erota.

Oli hyvin kiehtovaa löytää vaatimatonta, tavallista elämää eläneen työläisperheen kotirouvan jäämistöstä kaunis cocktail-puku, hyväkuntoinen ja vähän käytetty. Ehkä Eila-mummu oli säästänyt pukua aarteenaan jostain tietystä tilaisuudesta? Sitä ei valitettavasti enää kukaan ole kertomassa.

Kolmannen päivän kiharat

Kirjoitan ihan siitä ilosta, että olen tainnut löytää tukalleni sopivan muotoilutuotteen. Ihmeen nimi on hiuspuuteri. Minulla on liukas, rasvoittuva ja ohut hiuslaatu, jossa mikään kampaus ei tahdo pysyä, ja jos pysyisikin, juuri on voiveitsellä nuollun näköinen viimeistään pesupäivää seuraavan päivän iltana. No. Tässä ovat vappukiharat kolmatta päivää käytössä:

Ihan lähikuvaa hiuspohjasta ei viitsi laittaa, mutta väitän, ettei tukka ole vielä ollenkaan ympäristöhaitta-asteella. Te lukijat, jotka kärsitte samanlaisesta hiuslaadusta, ymmärrätte, miksi tämä on niin suuri juhlan aihe!

Puuteria suihkutetaan kuivan tukan juureen ennen muotoilua ja se siitä. Kiharatkin pysyivät hyvin - vappukuvassa ne olivat kampaamatta auki, tähän malliin harjasin ne ihan reilusti ja kiinnitin latvat uudelleen lakalla.

Ei muuten ole kukkamekkoilma tai -olo. Ei sitten yhtään. Siksi pitkästä aikaa tumma vaatetus, enemmän 40-luvun kuin 50-luvun henkeen.

40-luvun satiinipusero Vintage Wäkkärä
pohjepituinen kynähame, helmassa pliseeraukset, UFF (vinkkivinkki: siellä on taas aleviikot)
mokkaiset 50-luvun avokkaat Huuto.net
vyö, panta, nappikorvikset, narupunottu laukku kirppislöytöjä

Niin alkoi toukokuu

Kylmästi alkoi. Mies oli pyydetty vappupuhujaksi, joten liikkeelle oli lähdettävä, vaikka mittari näytti aamulla kuutta astetta. Mietimme, miten Vartiovuorenmäen kylmyys torjuttaisiin: keväällä haluaa näyttää keväiseltä, mutta olla silti mukavasti hytisemättä. Ratkaisu: kahdet ohuet sukkahousut, ruusumekon alle kaksi alushametta (myös pörheän vaikutelman vuoksi - haikailen kunnon tutu-tyyppistä tylliä, tähän tapaan, mutten vielä ole saanut hankituksi), lähtökohtainen suunnitelma, jonka mukaan paikalta voi poistua heti, kun käy epämukavaksi.

Sisäiseksi lämmikkeeksi banaanikarkkeja.

Puistoon ei parhaita kenkiä. Mieluiten kivannäköiset, mutta jo vähän kärsineet. Harmaat peep toe -avokkaat löytyivät pari vuotta sitten Porin torilta kolmella eurolla.

Käsineissä, joita piti pitää jo olosuhteiden pakosta, taas saattoi vähän hienostella. Tykkään näistä pimujen tilpehöörikaupasta ostetuista rannekoruista kovasti.

Reilun tunnin jaksoimme. Ihan kivaa kuitenkin oli - kunnes tuo ilmapallo kotimatkalla karkasi. Hauskaa vappua ja toukokuuta kaikille!

Ruusuja arkeen, ruusuja juhlaan

Rhia teki kivan ja havainnollisen esityksen siitä, miten sama asu muuttaa tyyliään asusteilla ihan toisen henkiseksi. Tämä tuli mieleen, kun koetin pukea jotain violetin ruusumekkoni (niin, todellinen ruusufani ei tyydy vain siniseen ruusumekkoon - hänen täytyy saada myös violetti; asian järkevyyden voi nopeasti jopa kyseenalaistaa) kaveriksi lähteäkseni kaupungille. Hansikaslaatikosta löytyivät virkatut pitsihanskat, joiden ympärille kehkeytyi jotain pikemminkin puutarhajuhlaan kuin kaupungilla käymiseen sopivaa:

violetti ruusumekko Etsy

vyö, verkkokäsineet kirppislöytöjä

hattu Art + design

kengät Zara

sukat Lindex tai H&M, en muista

Mutta pääseehän tällaisessa puvussa myös kaupungille, kun pukee vaikka näin, kiharat poninhännälle (puupampulalla, joka ei kyllä tässä näy) ja villatakin varakerrokseksi. Poseeraus menikin sitten huumorimielellä, asuun nähden turhan studiomaisissa tunnelmissa....

neuletakki Zara monta vuotta sitten

kengät Esprit / Pelastusarmeija

vyö, korvikset kirppislöytöjä

Nyt lähden pääsiäisherkkujen hankintaan, mutta sitä ennen pieni vilaus tupaantuliaismekkoon, joka saa ensi-iltansa toukokuun puolimaissa ja jonka hain eilen Eijan puodista kunnostuksesta:

Aurinkoista pääsiäistä!

Trendien harjalla

Erästä työtä tehdessäni vastaan tuli kaksi trenditietoa: että tukka saa nyt olla iso, ja että punaiset kengät ovat kesällä suosittuja. Päätin koettaa kerrankin olla trendikäs.

(...vaikka totta puhuen minulla on uudet punaiset kengät, koska jouduin viime viikolla hengailemaan kaupungilla viisitoista minuuttia kahden tapaamisen välissä ja erehdyin menemään kenkäkauppaan - kengät ovat se vaikea kohta kun haluan hankkia vaatteeni vain käytettyinä; ja kiharoita nyt vain en ole pitkään aikaan jaksanut vääntää ja halusin ne taas.)

(Lisäksi sää oli mitä suotuisin erilaisiin vastavalokokeiluihin.)

50-luvun holkkihihainen banlonpaita joko leopardi- tai lehtikuosia, Pelastusarmeija
kynähame Pola / UFF
punaiset korokepohjakengät Milano / joku Hansa-korttelin kenkäkauppa jonka nimeen en kiinnittänyt huomiota

Kukonaskelliivi

Koko tämän päivän asun asun idea lähti liivistä. Löysin sen eilen illalla kaapista ja tajusin, etten ole käyttänyt sitä koko talvena. En ole mikään suuri liivifani, mutta tässä Er-Ma -merkkisessä, lapun mukaan Turussa valmistetussa kukonaskelkuosisessa villaliivissä on sitä jotain.

Päätin, että torstai saa olla liivipäivä. Muut asun vaatteet löytyivät helposti; Er-Ma on kummitellut vaatekaapissani jo pari vuotta ja asettunut taloksi.

Kuusikaistainen Tuomi-Tuotteen villasekoitehame kauan sitten kirpputorilta

musta trikoopusero rusettiyksityiskohdalla Seppälä / Pelastusarmeija

Er-Ma-merkkinen liivi Emmaus

sukkahousut luultavasti H&M

1950-luvun alkupuolen kengät VintagEija's

Kuvauspaikka on minibuduaarini. Kampauspöytä on aivan ihana huonekalu eikä edes vie paljon tilaa, vink vink. Uuteen kotiin aion hankkia myös tähän sopivan jakkaran, nyt istun nojatuolissa. Tukka on random-kiharoilla: yllättävän hyvät (joskaan ei kovin kestävät) kiehkurat syntyvät, kun pesun jälkeen sitoo kaiken tukan hipsterinutturalle päälaelle ja antaa kuivua yön yli. Sääli, ettei sudenkorentoaiheinen strassipinni näy...

Kengät ansaitsevat oman kuvansa. Pidän tavattomasti tällaisesta leikkauksesta kengän sivussa ja tietysti koristenauhasta rusetteineen.

Kirjastonhoitajatyyliähän siitä taas syntyi.

Pin up

Mieheni vietti 10-vuotistaiteilijajuhlaa, mikä tarkoittaa, että hänen ensimmäisen kirjansa julkaisusta on kulunut kymmenen vuotta. Juhlista pitävänä ihmisenä hän varasi tarkoitukseen Dynamon yläkerran ja kutsui mukaan kaikki kynnelle kykenevät, mikä ei ollut ihan vähän. Koska juhla oli hänen, kysyin, miten hän toivoisi minun pukeutuvan. "Jotain hauskaa ja seksikästä", oli vastaus.

Niinpä lähdin etsimään toisenlaista tyyliä kuin yleensä. Kimallusta ja näyttävyyttä piti olla. Pin uppia, niin paljon kuin sitä enää kehtaa; paljon on vettä virrannut siitä, kun mustat samettimikrot ja samettijakku olivat minulle normaali kaupunkiasu. Paljetteja oli juhlan sankarilla itselläänkin, joten ne olivat luonnollinen valinta. Uusi kameramme ei vieläkään ole saapunut, mutta juhlavieraat räpsivät kunnioitettavan määrän vaihtelevan tasoisia kännykkäkuvia. (Kyllä, näette oikein: istun baaritiskillä. Kalju herra vierelläni on mieheni.)

Alakuva on teknisesti kehno, mutta siitä näkee asun paremmin. Aioin ensin leikata pääni pois, koska värit ovat niin mitä sattuu eikä ilmekään ihan paras mahdollinen, mutta ei tämä nyt niin vakavaa ole. Ei valitettavasti tullut mieleen pyytää ketään ottamaan yksityiskohtakuvia, vaikka erityisesti hatuke (jossa on iso kullanvärinen perhonen!) sen olisi ansainnut.

Paljettisortsit H&M / Lähimmäisen kirpputori
Joustosamettipusero ja hatuke / VintagEija's
puolikiiltävät, peittävät mustat sukkahousut H&M
40-luvun käsilaukku ja 70-luvun Monofinn-merkkiset kultaplatformit, kirppislöytöjä (miten merkki nimeltä Monofinn on voinut tehdä tuollaisen näköisiä kenkiä?)
rintakoru (strassisilmäinen kissa), omasta lapsuudesta

Kampaus oli erityisen kiva. Menin Vintage Hairstyling -kirjan kanssa kampaamoon, selitin asuni, näytin hatukkeen ja sanoin, että haluan kiharoita. Ja kiharoita sain! Hyviä, pysyviä kiharoita! Kampaaja neuvoi toimivan niksin: kaikki kiharat kiinnitettiin pinneillä, ja pinnejä nypittiin vähän kerrallaan pois, jolloin aina paljastui uusi, kiharainen kerros tukkaa. Alakuva on otettu alkuillasta, ja siinä koko tukka on vielä kiinni; yläkuvassa kaikki pinnit ovat jo poissa. Otsatötterö suurin piirtein liimattiin ja hatuke naulattiin paikoilleen - kaikki oli kohdallaan vielä yöllä kotiutuessa. Tukkaan jäi litteä päällysosa, hatunmentävä paikka, ja tälle päivälle kampauksen raunioille pystyi kokoamaan hauskan poikittaisrullan niskaan ja somisteeksi pari pinnillä kiinnitettyä sormikiharaa.

Ja kannattiko? Kannatti! Juhlin tavallisesti cocktail-mekossa. Tekoripset, paljettimikrot ja muu hyvän maun rajoilla liikkuva asustus tuotti aivan erilaisen, riehakkaamman fiiliksen. Suosittelen kokeilemaan välillä showtyttönä olemista - toteuttamistapoja on monia muitakin. Flapper-tyyli ja pitkä sulka päähän voisi olla seuraavan tyylimatkani aihe...

Ysärimuotia

Sain ystävättäreltä lahjaksi kasan mekkoja, jotka hän poisti omasta vaatekaapistaan. Aarteissa oli muun muassa paljettimekko 80-luvulta, josta pienellä olkalinjan fiksauksella saa hyvinkin 20-luvun henkisen (palataan tähän myöhemmin) ja Heikkilä Oy:n omenanvihreä maksilinjainen mekko 60-70-luvun vaihteesta.

Ja tämä.

Koetan aina optimistisesti kuvata itseäni eteisen peilistä; lopputuloksena epäselvä kuva ja sen ihmettelyä, mikä sininen möykky tuolla taustalla nojaa miehen työpöytään. Siis mies jälleen hätiin.

"Näytät Sue Elleniltä", hän kommentoi. Hyvä niin, sillä pikkujouluasun tavoitteena oli kevyt paheellisuus. Tämä Glitz-merkkinen joustosamettimekko on mitä ilmeisimmin 90-luvulta ja siis hyvinkin edellä aikaansa nykyisten pin up -reprovaatteiden keskellä. Kaula-aukko on kolmiomainen ja alaspäin levenevä kuten monissa 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun puvuissa. Se suorastaan pyysi seurakseen pukuklipsejä, jotka oikeasti ovat kenkäklipsit. (Vinkkivinkki: klipseillä saa tavalliseen pyöreäänkin kaula-aukkoon pienet kulmat.)

Ja koska on pikkujoulu, piti olla hilettä ja glitteriä sekä kiharaa. Ajattelin taas kerran Veronica Lakea ja hänen ihania kiharoitaan.

Ajattelen Lakea usein silloin, kun vintaasimman kampauksen toivossa mietin hiusteni lyhentämistä. Että osattiin sitä silloinkin antaa tukan kasvaa, miksei nykyäänkin. (Hyvä nykyesimerkki on ihana Ulrika, jonka kiharoiden kauneus kerta toisensa jälkeen ylittää käsityskykyni rajat.)

Tukan rullaus on minusta väsyttävää puuhaa ja usein tulokset jäävät kehnonlaisiksi tai peräti häviävät näkyvistä puolessa tunnissa. Pikkujoulupäivänä vietimme vapaata iltapäivää, shoppailimme Ekotorilla ja huomasin sähkölaitteiden joukossa piippausraudan. Äidilläni oli sellainen 70-80-lukujen vaihteessa; sellainen vesisäiliöllinen, josta saa höyryä kiharaan. Rauta maksoi kolme euroa ja päätin kokeilla. Kannatti! En ole koskaan saanut millään konstilla hiuksiini pysyvämpää kiharaa. Tässä ne näkyvät parhaiten:

mekko Glitz / lahjoitus ystävältä
vintaasit klipsit Etsy
vintaasit strassikorvakorut Huuto.net
vintaasi lasihelmikaulakoru kirpputorilta
lureksisukkahousut Lindex kauan sitten
Ingeborg-merkkiset 50-luvun peep toe -avokkaat Loimaan Helmi-kirppis

Kuvassa kiharat ovat turhankin tiukat; en kammannut niitä auki pelätessäni mutkien suoristuvan. Illan aikana pehko sai kokea kovia (karvalakki, pari spontaania klipsinutturaa, irtoviiksillä somistettujen cocktail-tikkujen kiinnittäminen spontaaniin klipsinutturaan), mutta vielä yöllä kotiin palatessa kampaus oli pitänyt kutinsa.

Tänä aamuna rohkenin harjata suortuvat auki. Voilà: Veronica Laken kiharat olivat saapuneet luokseni! Tämän teen toistekin - vaikka totta puhuen piippaaminen on hiuksille rasittava muotoilutapa, päivittäiseksi tavaksi sitä ei kannata ottaa.

Iloista pikkujoulua kaikille niille, joilla juhlinta on vielä edessäpäin!

Film noir en soir

Vaikka kuinka yrittäisi jokirannassa tyttöjen kanssa fiilistellen...

...tai ihan vain takapihallaan leikkiä kohtalokasta elokuvasankaritarta huolellisesti väännettyine kiharoineen...

...niin jostain roskiksen takaa aina ponkaisee esiin tyyppi, jonka mielestä sirkus on parempi tyylilaji.

(Kaksiosainen pukuni on ruusukuosiin kudottua mustaa painavaa satiinia ja kotoisin verhoomo Wäkkärän aarreaitasta viereisestä korttelista. Tukan taikana on sormikihararullaus, jota opiskelen - alkeistasolla - parhaillaan innokkaasti. Kiitos Atsalealle kuvausavusta!)