Eila-mummun mekko

Tiedätte, kun sisustusjutuissa usein näkee mainittavan, että jokin ihana, tyylikäs asia on löydetty roskalavalta tai kesämökin ulkovarastosta ja pelastettu käyttöön. Tämä mekko on vähän samanlainen tapaus, enkä siis tietoisesti pyri herättämään kateutta, kun kerron, että tämä on mieheni mummun vanha puku.

Kuva ei ole kummoinen, oli jo kiire ystävän karonkkaan (jonka fiksu, monin tavoin lahjakas ja kaunis päähenkilö oli itse pukeutunut vielä sata kertaa tätä tyylikkäämpään vintageluomukseen!). Mutta kyseessä on taitavan ompelijan tekemä hennon vaaleanpunainen pitsipuku, jossa on hassuna yksityiskohtana taskut. Taskut olivat muodissa joskus 1950-luvun alussa-puolimaissa myös juhla-asuissa.

Kun yläosaa katsoo tarkemmin, näkee, että puku on pilkutettu pienillä helmillä ja jo hohdettaan menettäneillä strasseilla. (Jos muuten joku tietää kotikonstin strassien kiillottamiseksi: kerro ihmeessä!) Kaula-aukon vieressä on myös ruusukemainen yksityiskohta, jota ei kuvassa oikein erota.

Oli hyvin kiehtovaa löytää vaatimatonta, tavallista elämää eläneen työläisperheen kotirouvan jäämistöstä kaunis cocktail-puku, hyväkuntoinen ja vähän käytetty. Ehkä Eila-mummu oli säästänyt pukua aarteenaan jostain tietystä tilaisuudesta? Sitä ei valitettavasti enää kukaan ole kertomassa.