Pilkkupuku 1950-luvun kaavalla

Nyt kelpaa hymyillä! Minulla on ollut tämän puvun kangas ainakin viisi vuotta ja kaavakin puolitoista, mutta eilen tartuin vihdoin saksiin ja aloin työstää. Ostin kankaan jo silloin kauan sitten ajatuksenani tehdä kapea puku, mutta mietin pitkään sopivaa mallia. Se on tämä.

Löysin Sorja-kaavan aikoinaan osana pientä nippua 1950-luvun ompelukaavoja. Takkikin vaikuttaa käyttökelpoiselta, mutta nyt oli kangas vain pukuun. Olin pelännyt, että kaava on vaikea, mutta ei ollut: kaavaosia on vain neljä ja lisäksi vyö, jonka itse toteutin ihan vain mittanauhan avulla. Ohjeet ovat aloittelijalle ehkä liian ylimalkaiset, tyyliin "huolittele pääntie kaitaleen avulla" - kaitaleeseen ei ollut edes erillistä kaavaa.

Ainoa kinkkinen kohta oli rintamuotolaskos, jonka tekniikkaa en ollut aiemmin kokeillut - niin ja takakappaleen laskostus lähinnä siinä mielessä, että kangasta tuntui olevan aina vain liikaa: laskokset ovat todella syviä ja taakse tulee hauska pyrstöhelmaefekti (unohdettiin valokuvata, ja kuvaaja poistui jo toisaalle, joten ehkä ensi kerralla...). Tätä kaavaa käytän varmasti uudelleen: kokokin täsmäsi, mitään osaa ei tarvinnut muokata.

Minusta tästä tuli matkapuku. Nykyisin ihmiset pukeutuvat lentokoneisiin ja juniin järkevästi puolirönttöihin, mukaviin, joustaviin vaatteisiin, mutta joskus matkustaminen oli jotain juhlan ja arjen väliltä. Matkalla oli oltava siisti ja tyylikäs. Siksi tässäkin asustuksena helmikorut.

(Kuten huomaatte, ikkunalauta takanani on pääsiäisasussa. Poikani askartelemien virpomisoksien juurella istuvat vanhat piipunrassikukot hienoissa vetimissä sekä pöllön näköinen tipu.)