maanantai 30. tammikuuta 2012

Maanantain kolme valintaa: punaiset kengät

Ensin Tärkeä Asia. Tämä tammikuu teki jo Hopeapeilin uuden kuukausittaisen kävijäennätyksen, vaikka huominen on vielä  jäljellä. KIITOS kaikki lukijani, niin vakituiset kuin satunnaisetkin! Tulkaa toistekin ja kommentoikaa aina jos vähänkin siltä tuntuu, kommentit ovat bloggauksen suola ja sitruunapippuri!

Ja sitten päivän asiaan. Asetin tänään itseni kevään kestävään etsy-ostoskieltoon, koska varasin perheelleni Italian-matkan kesäkuuksi ja se pitää toki myös maksaa. Onneksi voin purkaa ooh ja aah -fiiliksiäni tällä hömppäkanavallani. Katsokaa nyt taas millaisia punaisia kenkiä maailmassa on! Mennäänkin vaihteeksi vuosikymmenittäin:

40-luvulta...

(kuva zwzzy/Etsy)

50-luvulta...


...ja 60-luvulta:

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Otsatukka

Ei, en ole käväissyt kampaajalla uudistumassa - mutta kokeilin pin up -klassikkokampausta, rullaotsista. Pirteä rulla sopi hyvin illan asuun, joka ei ehkä ollut ihan älykkötyylinen sekään. Hameen (kuten muuten paidankin!) ostin euron päivästä. Se oli kummallisen puolileveä, mutta kavensin sen parilla suoralla saumalla nyt taas niin muodikkaaksi putkihameeksi.


Rullaotsis näyttää helpolta ja olen nähnyt pari tutoriaaliakin, mutta kylläpä oli vaikea saada se paikoilleen! Ensimmäinen yritys meni ihan pieleen, toinen vinkuraksi ja kolmas sai luvan kelvata, vaikkei täydellinen ollutkaan. Pitkässä tukassa riitti rullattavaa ja rulla oli koko ajan levitä käsiin, vaikka kiharsin ja tupeerasin otsaosion ennen käärimistä. Homma alkoi toimia, kun tajusin kiinnittää rullan sisälle pinnejä jo matkan varrella. Kuten joku aika sitten kokeilemassani chignon-kampauksessa, tässäkin oli vaikeinta saada reunimmaiset hiukset pysymään aisoissa. Lakkaa kului.

Otsatukka-asia kiehtoo minua nyt sen verran, että ostin irto-otsatukan. Kyllä, sellaisia on olemassa. Laite on vielä matkalla Aasiasta uuteen kotiinsa, mutta raportti seuraa, kun se ehtii tänne saakka.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Violetti, vaikea väri

Suhteeni violettiin väriin on ristiriitainen. Pidän luumusta ja munakoisosta (lautasella myös), vaaleasta lilasta... periaatteessa myös perusvioletista, mutta ongelma on historiassa. Rakastin violettia lukiolaisena. En olisi muuta käyttänytkään. Väri yhdistyy mielessäni liehuviin intianbasaaripaitoihin ja siihen yhteen jättisuureen farkkutakkiin, jonka värjäsin itse Dylonilla. Ja ensimmäisen oman kotini, Ylioppilaskylän soluyksiön, verhoihin, jotka tein solmuvärjäämällä lakanoista. Ota sitä sitten tosissaan, edes näin kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Kannatan kuitenkin vanhojen traumojen käsittelyä ja asioiden lähestymistä uudelleen. Meneehän violetti mainiosti myös film noir -tyyliin.


Ostin violetin hameen kesällä osana kuuden euron kassitarjousta Porin Fiinitorilta, ja vasta nyt sain muokatuksi sen oikean kokoiseksi. Ruutukuosiakaan en ole juuri harrastanut, joten tässä on toinenkin totuteltava asia samassa paketissa. Kaikesta huolimatta tykästyin hameeseen aikoinaan heti.

Varma pari violetille on musta; kokeilin hametta ensin uhkarohkeasti mintunvihreän neuleen kanssa, mutta peräännyin. Muut mahdolliset parit ovat vielä haussa. Mitä te, arvon lukijat, käytätte tai käyttäisitte violetin kanssa?

Pilvinen talvipäivä ja luminen puisto taustalla innoitti kuvaajani hauskoihin vastavalotutkielmiin.




Tällainen tukka muuten tehdään niin, että kerätään kaikki yöksi päälaelle sykkyrälle, aamulla harjataan ja vahvistetaan hiuspuuterilla sekä piipataan kihartimella latvat. Suosikkiteoksestani Viiden minuutin kampauksia nakkisormisille (julkaisematon).

perjantai 27. tammikuuta 2012

Vahingossa kaunista


Eräänä iltana kultajaloissa poltettiin vanhoja, paksuja steariinikynttilöitä, jotka oli päältä värjätty suomenlipunsinisiksi. Kynttilä valui palaessaan, värit marmoroituivat, muodostui kiehtovia kaaria, putouksia ja lammikoita. Tästä on jo pari viikkoa, mutta vieläkään en ole raskinut siivota jälkiä!

torstai 26. tammikuuta 2012

Kotona kylmällä

Kun uudet talvikengät kerran pitää sisäänajaa, miksei sitä voisi tehdä kotona työpäivän aikana, kun sopivasti palelee?


Tämä kuva vastaa myös siihen melko usein kuulemaani kysymykseen, miten pukeudun kotona, kun ei ole tarvetta hienosteluun. Talvella mennään tietysti eniten käytännöllisyyden ehdoilla, sillä palelen herkästi. Suunnilleen tältä se näyttää. Myönnetään, huulipunaa laitoin vain siksi, että otettiin kuva!

villapaita Gap / UFF
puuvillapoolo sen alla H&M
leveä villainen hame UFF
punaiset puuvillasukkahousut Bleuforêt / muistaakseni Sokos
vyö, korvikset kirppislöytöjä
kengät Lightinthebox (mutta näköjään loppuunmyydyt jo)


tiistai 24. tammikuuta 2012

Keittiöhommia

Siitä on jo kauan, kun joku toivoi postausta keittiöstämme. Valitettavasti se ei kokonaisuudessaan ole vieläkään ollut kertaakaan niin siisti, että sen voisi kuvata. (Tällaista elämä on.) Tässä kuitenkin muutama pieni keittiöaiheinen asia, koska tänäänkin vietin käytännössä koko päivän keittiössä.

Tein ruokakuvauksia. Ammattilaisen ottamia kuvia myöhemmin Turun Sanomissa, mutta haluan jo nyt esitellä uuden suosikkilautaseni.


Keksin vihdoin verhot tummanruskeiden jouluverhojen tilalle. En tiedä, miten talviset ne ovat, mutta ainakin maisema niiden takana on myös valkoinen.


Mietin, mitä keksisin tästä upeasta kankaasta, joka on ilmeisesti ollut verho, mutta nykyisin pariton. Pöytäliina kesäjuhliin vai sittenkin jokin vaate?


Ja niin, sain postissa kahdet kengät. (Melkein hävettää.)


maanantai 23. tammikuuta 2012

Maanantain kolme valintaa: tuunausideoita

Paatuneinkaan nettikauppojen selaaja ei voi ostaa ihan kaikkea miellyttävää näkemäänsä, mutta silmänruoasta voi poimia inspiraatiota sekä pukujen asustamiseen että käsityöprojekteihin. Esimerkiksi tämän kesämekon juju on pitsireunus, jollaisen aloittelevakin ompelija saa kiinni sopivan mallisen mekon kaulukseen - tai kuten tässä, myös nappilistan viereen.


Astetta haastavampi on tämä idea. Mekko on muuten koruton, mutta paljettikankaasta applikoitu koristenauha tekee siitä erityisen. Jos rusettia vähän yksinkertaistaa, tämäkin juttu on yhdessä illassa toteutettava.


Ja tässä sitten vähän haastetta. Puku on myyty Etsystä jo ajat sitten, mutta olen roikuttanut sitä suosikkilistallani tuon kauniin kauluksen ja idean sovellettavuuden vuoksi. Tällaiseen kaulukseen ei tarvita kovin paljon kangasta, ja erilaisia vaihdettavia leukalappuja voi samaan pikkumustaan tehdä montakin (alkuperäisessä puvussa kaulus on tosin kiinteä). Helmikirjailut voi tehdä taitotason mukaan vaikka miten haastaviksi tai jättää kokonaan pois.


Pitsi- ja nauhalaatikkoa tutkimaan, siis!

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Vihreät saumat


Lauantai-illan asua inspiroi jossain määrin iltapäivällä katsottu My week with Marilyn -leffa (kolmen tähden peruskamaa: ajankuvaltaan rento ja toimiva mutta sisällöllisesti yllätyksetön). Neutraalin sävyisessä asussa oli pari ripausta vihreää: saumat ja kaulakoru. Vihreiden saumojen salaisuus on itse asiassa kahdet sukkikset päällekkäin - alla vihreät, päällä mustat, joiden sauma muodostuu rivistä reikiä. Olen tällä menetelmällä tehnyt myös pinkkejä ja viininpunaisia saumoja. Kätevää!

Ja vielä taiteellinen tukkakuva.


Sitten kansalaisoikeuksia käyttämään ja piirtämään kakkosta äänestyslappuun!

perjantai 20. tammikuuta 2012

Uusi vai vanha Gustavsberg?

Kävin tänään hedelmällisellä kirppisreissulla, josta enemmän myöhemmin - mutta mukaan tarttui myös yksi arvoitus. Ostin ruotsalaisen Gustavsbergin valmistaman kahvikuppimaisen kastikekulhon ja munanmuotoisen tarjoiluvadin. Mutta ovatko ne uudet vai vanhat?


Minun näppituntumani sanoi, että nämä olisivat 50-luvulta. Aloimme kuitenkin pohtia, että ne voivat olla myös uustuotantoa vanhaan tyyliin 2000-luvulta. En löydä mistään nettilähteestä juuri tällaista Gustavsbergin lehtikuviota... Osaako joku auttaa? Kertoa jopa sarjan nimen ja suunnittelijan? Ruotsalaiset lukijani? Leima on pieni ja siinä lukee GUSTAVSBERG, nimenomaan suurilla kirjaimilla, ei muuta.

Mina kära svenska läsare: är de här saker av Gustavsberg nya eller gamla?

torstai 19. tammikuuta 2012

Uutta lukemista Ruotsista

Olenko joskus ennenkin sanonut, että ruotsalaiset osaavat? Vasta pääsin ihastelemasta väenpaljouden määrää ruotsalaisten vintage-tyylibloggarien tapaamisessa (siitä kirjoitti esimerkiksi Kristina), ja sitten bongasin yhden osallistujan blogista tämän lehden:


Min Boudoir -lehti on tyyli- ja elämäntapalehti pin up -tyyliin, vintageen ja burleskiin hurahtaneille. Pakkohan minun oli tilata oma kappaleeni ja katsoa, mistä on kyse.

Jos oikein ymmärrän, Min Boudoirin taustavoimissa ei ole suurta lehtitaloa, vaan komea kiiltäväpaperinen lehti on lanseerattu intohimoisten harrastajien voimin ja varoin. Kunnioitettava teko! Päätoimittaja Tifa Högberg on burleskitaiteilija ja bloggaa osoitteessa, jossa huomasin lehden mainoksen. Ostamani kappale on lehden marraskuussa ilmestynyt ensimmäinen numero, mutta lehden Facebook-ryhmä kertoi, että kakkonen on jo pian maailmalla.

Min Boudoir ei näytä eikä lukiessa (ainakaan vieraskieliselle lukijalle) tunnu harrastelijapaketilta, vaan mukana on selvästi kohtalaisen ammattitaitoista väkeä - etenkin visuaalisella puolella. Lehti on kauniisti tehty, vai mitä sanotte näistä muotisivuista:



Muotijuttujen lisäksi Min Boudoirissa on haastatteluja (burleskitaiteilijoita, pin up -valokuvaaja, pin up -henkisten vaatteiden nettikaupan pitäjä), tyyli- ja kampausvinkkejä, shoppailuopas Malmön kirppiksille ja vintagekauppoihin, jopa ihmissuhde- ja seksipalsta - jonka kysymykset oli ensimmäiseen numeroon hauskasti poimittu 1950-luvun viikkolehdestä! Niin, ja tietysti tavaroita esitteleviä säläpalstoja.



Mies luki lehteä olkani yli ja kommentoi, ettei vaikuta ainakaan kovin kulutuskriittiseltä. Ja totta, muotijuttujen vaatteista suurin osa oli uusia, toki vintageakin oli joukossa. Tee itse -vinkkejä, vaatteiden tuunausideoita ja muuta kierrätyspohjaista tavaroiden pyörittelyä ei näkynyt lainkaan. Itse olisin toivonut, että siihen aitoon vanhaan olisi keskitytty enemmän - vaikka ymmärrän tietysti taloudelliset lainalaisuudet lehtien sisällön ja mainostajien kiinnostumisen välillä.

Onnea joka tapauksessa matkaan projektin väelle! Koskahan meillä Suomessa...

edit. Ps. Lehden voi siis tilata Suomeen sen nettisivuilta; maksu hoituu Paypalilla.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Seepra ja chignon


Jos on vaihtelunhaluinen olo, muttei satumaisen kiehtovaa työprojektia tai kiinnostavaa matkaa tuloillaan, vaihtelua voi hakea pienemmin keinoin. Vaikka kokeilemalla kauan ihailemaansa kampausta, jollei muuta keksi. Cherise teki jokin aika sitten hauskan pallokampauksen, 60-lukulaisen french chignonin, ja siihen vieläpä nakkisormivarman tutoriaalin. Kyllä; chignonista tuli jotain jo ensimmäisellä yrityksellä!

Edestä ja siltä sivulta, josta etutukka on kammattu pois, chignon näyttää yksinkertaiselta ja vaatimattomalta.


Sivusta se on ison nutturan näköinen.


Tosiasiassa härveli on poninhäntä, joka on ensin kiinnitetty hengettömillä eteen, sitten käännetty taaksepäin ja kiinnitetty pinneillä. Seuraavassa kampauksen rakenne näkyy selvimmin. Eikö ole aika söpö? Eikä tarvinnut edes rullausta pohjaksi!


Cherisen suosittelemaa suolasuihketta minulla ei ole, mutta tupeerasin vähän volyymia häntään. Toinen puoli, kuvassa näkyvä, onnistui mukavasti, toisella puolella hännän lyhyimpien sivukarvojen kiinnittäminen ei ihan yhtä hyvin.

60-luvun henkiseen kampaukseen valitsin asuksi (kerran näinkin päin) klassisen venekaulustrikoopaidan ja seeprakuosisen lyhyen hameen, tuoreen kahden euron hankinnan. Jo piristyi mieli!

maanantai 16. tammikuuta 2012

Tiedossa talvinen viikko


Etelä-Suomeenkin on luvassa lumen ja pakkasen viikko. Nyt kaikki ilo irti siitä ja talvisimmat asusteet ylle!

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Euron asu peilissä eli Ylistys taloustyövaatteille




Ne hetket, kun kuvaa itseään peilistä yrittäen samaan aikaan näyttää järkevältä, pysyä pystyssä, pitää kameraa paikoillaan (niin, Hopeapeilin varustukseen ei vieläkään kuulu kameran jalustaa) ja olla niin että asu näkyy kunnolla, eivät ole minun elämäni tähtihetkiä. Kun jälki on näinkin huonoa, se menee onneksi huumorin puolelle.

Mutta jutun pointti on siis, että punainen pusero, musta korkeavyötäröinen hame ja söpönen vanha ruusuapplikoitu essu tulivat kaikki eilisestä Uffin euron päivästä - punaiset korkokengät sentään vuosi sitten Etsystä. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan ihan oikeasti sekä pidän että hyödyn kyseisestä alekampanjasta!

Sitten kuvaaja tuli kotiin ja saatiin yksi tarkkakin kuva.


Nuo muut ovat tavallisia arkivaatteita, mutta essuun oikein tykästyin. Minulle saattaa olla muodostumassa esiliinakokoelma - toki minulla onkin jo historiaa, olen esiintynyt suorassa tv-lähetyksessä ylläni paras esiliinani, vaaleanpunainen valkoisin palloin. Vintage-nettikaupoistahan näitäkin saa ja helppo olisi myös ommella itse, mutta nämä ovat ilmeisesti sen verran vähän käytettyjä vaatteita nykymaailmassa, että kokoelmaa voi laajentaa ihan kirppisteitsekin.

Ja kuin essujutun jatkeeksi löysin vihdoin itselleni tällaiset kumihanskat.


Kauhean sääli, että nuo eivät kuitenkaan varsinaisesti tiskaa omistajansa puolesta, mutta ehkä ne tekevät operaation vähän mukavammaksi.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Helppo DIY: pienen rintakorun alusta


Minulla on muutama niin pieni rintaneula, että niille on vaikea löytää paikkaa minkäänlaisessa asussa. (Ruma avain on kuvassa mittakaavan antajana.) Päätin eilen illalla spontaanisti askarrella pari rintakorupohjaa ikään kuin kehyksiksi näille pikkukoruille. Materiaalit löytyivät kotoa.


Mustan pitsikankaan palan olen joskus löytänyt jostain (roskiksesta?). Sen sisällä on pakettipaperia nelinkerroin taiteltuna ja soikeaan muotoon leikattuna - siinä on itse asiassa aika hyvä maitokahvin sävy. Pitsi on kiinnitetty yleisliimalla. Valkoisessa on rusetille ommeltuna päärmättyä pehmeää tylliä (jonkinlaisen ristipistotyön ympäriltä leikattua) ja vanhaa kermanväristä pitsiä, jonka taittelin nelisakaraiselle rusetille. Sopivan muodon löydettyäni ompelin rusetit paikoilleen ja kiinni toisiinsa. Kiinnitykseksi tulee joko hakaneula tai sitten liimaan taustalle vanhan rintanapin, niitä kuitenkin pyörii jossain nurkissa tai sitten voi hakea vaalikojuilta uusia...


Tässä korut kehyksissään. Isompi tausta antaa mahdollisuuden kiinnittää tällainen pikku ihanuus vaikka takkiin ilman että se näyttää vain kärpäsenkakalta kauluksella.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Miten toimia Uffin alessa

Ne ovat täällä taas. Keltaisia, pullollaan olevia kasseja kulkee ihmisten käsissä kaupungilla.

Ei, ei Hullut päivät, vaan Uffin aleviikot. Kirppisketju pitää muutaman kerran vuodessa - tähän asti neljästi, mutta koska talvialea on aikaistettu, epäilen että kertoja on lisätty - hintahulluttelut, joissa kaikki vaatteet ja asusteet myydään parin päivän välein alenevin hinnoin pois. Tänään on menossa kahden euron päivä, huomenna ale päättyy yhden euron päivään.

Ilmiö on kiehtonut minua pitkään. Muutama vuosi sitten tein siitä reportaasinkin, Trendiin, menetelmänäni osallistuva havainnointi (jututin asiakkaita ja myyjiä, nostelin henkareita ja vaatteita lattioilta). Myymälöissä on nyt jo vipinää - eihän kirpputoriltakaan tavallisesti saa vaikka talvitakkeja parilla eurolla - mutta varsinainen hulina kohdistuu euron päivään.

Mutta miten ihmeessä vaatesotkusta ja hullunmyllystä voi löytää jotain itselleen sopivaa? Konstit löytyvät: itse olen ostanut 2-3 eurolla, joskus yhdelläkin, upeita mekkoja ja perusvaatteita kuten kynähameita. Tässä Hopeapeilin viralliset ohjeet Uffin alen kävijöille:

1. Suunnista värin ja kuvion mukaan. Uffilla tavataan pitää vaatteet värijärjestyksessä, mutta alen loppuaikoina kukaan ei ehdi pitää niitä minkäänlaisessa järjestyksessä. Tiedät ne värit, jotka sinuun erityisesti vetoavat.
Tee näin: Tartu hihaan tai helmaan, kun näet jotain oikean väristä. Minun tähtäimessäni ovat aina pilkut, pallot, ruusut, kirsikkaan taipuva kirkkaanpunainen ja ruohonvihreä. Jos vaate on viisi kokoa liian iso tai pieni, voi miettiä, saisiko kauniista kankaasta jotain muuta - lötkökesämekon helmasta vaikka huivin?

2. Tunne kokosi. Sovitusjono on mielipuolinen, sillä ihmiset sovittavat 10-20 vaatetta kerrallaan, kun kerran ovat koppiin päässeet. (Virallinen sääntö on, ettei viittä vaatetta enempää, mutta eihän tätäkään kukaan ehdi nyt valvoa.) Mittanauha on kätevä apulainen, mutta kannattaa opetella silmämääräisesti arvioimaan omat ja vaatteen mitat. Vyötärö ja kainalo-kainalomitta ovat tärkeimmät, housujen ja kapeiden hameiden kohdalla myös lantio.
Tee näin: Ota kotona jokin itsellesi täsmälleen oikean kokoinen vaate. Mallaa sitä eteesi litteänä tiiviisti niin, että näet, mihin kohtaan osuvat kainaloiden, vyötärön ja lantion reunat. Paina mieleesi tai jos haluat käyttää mittanauhaa, mittaa vaate ja kirjaa lukemat muistiin. Mitat eivät ole aivan täsmälliset, mutta riittävät. Vertaa niitä kaupassa ostoharkinnassa olevaan vaatteeseen.

3. Varaa aikaa perusvaatteiden läpikäymiseen. Mustien puolihameiden jono rekillä voi näyttää lannistavalta, mutta juuri puolihameista olen itse tehnyt parhaat euron päivän löytöni. Minulla on suosikkimerkki, suomalainen Pola, joka 70-80-luvulla teki toimistovaatetta perusnaiselle; nykyisin vanhoissa Polan hameissa aistii yllättävästi pin up -vääntöä. Tiedän, minkä kokoiset tuon merkin hameet minulle sopivat, ja voin ostaa niitä sovittamatta. Muissa merkeissä menen vyötärömitan mukaan. Ensisilmäyksen rekkiin teen kankaan käsituntuman (talvella lähinnä: villaa, villasekoitetta, polyesteria vai samettia?) ja helman pituuden mukaan. Helmamitan erottaa jo katsomalla rekin alle. - Itse en harrasta farkkuja, mutta voin kuvitella, että niiden kanssa toimitaan samoin, muutettavat muuttaen.
Tee näin: Vedä syvään henkeä, unohda ajan kulku ja ala tutkia. Kerää kaikki kiinnostavat ostoskoriin ja vertaa niitä keskenään lopuksi, jotta voit valita crème de la crèmen.

4. Muista asusteet. Niiden hinta on koko tämän viikon ollut vain euron, joten parhaat aarteet on viety, mutta tässä on hyvä tilaisuus täydentää käyttöasustelaatikon väriskaalaa!
Tee näin: Huivit ja pikkutavarat ovat suurissa laareissa. Suunnista värin mukaan. Tähän aikaan vuodesta voi löytää esimerkiksi tyylikkään vanhan karvalakin.

5. Älä pelkää virhehankintoja. Suhtaudun itse aika kevyesti kirpputorilta ostamiseen alle viiden euron hintaluokassa ja kierrätän sattuneet virheet takaisin. Pari virhehankintaa oikeuttaa äkkiä tässä hintaluokassa sen yhden pysyvään käyttöön pääsevän vaatteen. Ostan loppurytäkästä myös vaatteita, joissa jokin - väri, kuosi, tyyli, aikakausi - kiehtoo, mutta joille pitää tehdä jotain. Käsityöinnostuksesta riippuen silloin tällöin teenkin niille sen aikomani jonkin.

Näitä ohjeita kannattaa noudattaa muulloinkin, kun kirppiksellä on tosihalpaa, esimerkiksi viiden euron kassitarjouksen osuessa kohdalle. Nauti uusista löydöistäsi! Itse olen ostanut Uffin alesta muun muassa kaksi jälkimmäistä näistä kolmesta.

torstai 12. tammikuuta 2012

Pienen helmikorun arvoitus ja uudet toimistosukat

Tässäpä helmi otsikoiden joukossa, mutta helmistä onkin tänään ensimmäiseksi puhetta.


Korulaatikossani on jo pitkään pyörinyt tällainen pieni solki. En muista, mistä se on tullut, mutta olen joskus ihmetellyt, että se on noin vaatimaton: pelkkää taivutettua rautalankaa, johon on pujotettu muutama helmi. Olen kai joskus käyttänyt sitä huivin kiinnittämiseen tai muuhun pikkuasiaan. Mutta nyt tiedän, mikä se on.


Se ei olekaan itsenäinen koru, vaan kaulakorun lyhennin! Monissa vanhoissa helmikaulakoruissa on säädettävä lukko, mutta tällaisella härvelillä korun pituutta saattoi säätää vielä enemmän. Kätevää!


Ja lisää kätevyyksiä-samalla-ihanuuksia. Työpöydän ääressä tulee kylmä. Villasukissa taas tulee nuhjuinen olo.  Ratkaisu löytyi Lindexin alesta. Voilà:



Jos joku vielä muistaa tämän villatakin, tiedoksi, että nämä ovat hyvä pari keskenään. Söpömmän toimistopukeutumisen puolesta!

tiistai 10. tammikuuta 2012

Pysyin pystyssä

Sunnuntain ihanalta pakkaspäivältä pari kännykkäkuvaa luistinradalta. Kumpikaan ei ole teknisesti järin onnistunut, mutta ainakin ne todistavat, että pysyin pystyssä. Itse asiassa uusissa luistimissa oli mainiot terät: menoksi vain! (En silti pysynyt 7-vuotiaan pikakiitäjän perässä.)



Olin kentän ainoa hamepukeinen luistelija, vaikka luistelu sentään on ihka oikea prinsessalaji, kysykää keneltä vain alle 10-vuotiaalta tytöltä. Tai Sonja Henieltä:

(kuva lainattu täältä)

Jos käyttäisi baskeria tai sopivakauluksista takkia, jääprinsessa-asun voisi täydentää tällaisella.