perjantai 30. syyskuuta 2011

torstai 29. syyskuuta 2011

Turun Kirjamessut ovat täällä taas

Kirjamessuviikonloppu on aina vähän erityinen. Miehellä on niin monta rautaa tulessa, että esiintymisiä, tapaamisia ja muuta verkostoitumista riittää aamusta iltaan, ja illalla yleensä minäkin liityn seuraan. Nyt, kun minäkin olen pitkästä aikaa julkaissut, olen itsekin messuilla myös esiintymässä enkä vain hengailemassa, ruokamessujen puolella. Jos haluatte tavata, löydyn lavalta perjantaina 14.45!

Vintageihmistä ilahduttavat kirjamessuilla etenkin antikvariaattipuoli - siis niitä meistä, joille vanhat kirjatkin kuuluvat kaihon kohteisiin - sekä samaan aikaan samassa hallikompleksissa järjestettävät antiikki-, taide- ja keräilymessut. Viime vuonna myyjillä oli ainakin hyvä valikoima koruja, vaikka vaatepuoli puuttui. Sisustus- ja keräilylöytöjä tekee toki, jos on valmis pulittamaan ostoksistaan messuhinnan.

Minun ostoslistallani on tietysti uusia Hopeapeilejä.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kirjallisuus avartaa eli Pilkkuja ja vihreää


Kuvaaja (ihan oikea ammattisellainen) oli tulossa käymään ja maleksin työhuoneessa odottamassa. Kuvaaja (virallinen kotisellainen) nappasi kameran ja minä kirjan hyllystä.

Tässä sama kombinaatio vähän tylsemmin esitettynä.


Hyvä lukija, tässä ystävän neuvo: hanki pilkkumekko. Se toimii aina.

maanantai 26. syyskuuta 2011

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Turun vintage-kaupat, osa 1: Butik Lilian

Syksyn uutuutena Hopeapeili aloittaa Turun vintage-ostospaikkoja esittelevän sarjan. Luvassa on todennäköisesti hieman epäsäännöllisin välein 7-8 postausta aiheesta; lajittelen ne oman Turun vintage -taginsa alle, jotta vanhat osat löytyvät myöhemminkin helposti.

Kunnia avata sarja menee juuri eilen avajaisiaan viettäneelle Butik Lilianille. Yliopistonkatu 9-11:n kortteliin on muodostunut pienimuotoinen design district, johon Lilian istuu erinomaisesti. Riikka Mellinin luotsaama myymälä-työhuone keskittyy juhlapukeutumiseen ja myy sekä vintagea, uudempaa second handia että omia redesign-kappaleita ja uniikkiluomuksia. Pieni vanha liikehuoneisto on sisustettu varsin aistikkaasti valkoisen ja kullan sävyin. Itse ihastuin etenkin vanhojen taulunkehysten käyttämiseen ripustuksessa.




Silkkitilkkuhame on Riikan omaa mallistoa. Vintagepuolella hän painottaa juhlavuutta vuosikymmenestä riippumatta. Second hand -vaatteissa ja -kengissä on tällä hetkellä tarjolla esimerkiksi Marnia, Ferragamoa ja Calvin Kleinia; seuraavassa kuvassa sivussa näkyvä punainen on Mulberryn silkkimekko, mallikappale.


Hipelsin moniakin kauniita cocktail-pukuja, mutta valitettavasti minulla on jo enemmän cocktail-pukuja kuin tilaisuuksia käyttää niitä... Mutta kenkiähän tarvitsee joka päivä, eikö vain. Barbie-henkiset kaunokaiset maksoivat vain kaksikymppiä!



Esimerkiksi tämä kaunis kaula-aukko jäi mieleen... Butik Lilian on auki ainakin arkisin klo 12-18; mahdollisesti muulloinkin, koska työhuone on myymälän takana. Käykäähän ihastumassa!

Ja näin varustautuneena minä avajaisia juhlin, 40- ja 50-lukua sekoitellen. (Kengät on nähty viime syksynä tässä.)

lauantai 24. syyskuuta 2011

Ja arvonnan voitti...

...virallisena arvonta-astiana toimi Hiiskun neitien hattu, se niistä, jota en vieläkään ole kunnostuttanut vaikka tuo syvä viininpunainen näyttääkin aivan ihanalta juuri nyt...


Onnettarena toimi mieheni ja kuvaajani, ja hatusta nousi...


Laura L! Onnea Lauralle, koetetaan saada paketti matkaan mahdollisimman pian!

perjantai 23. syyskuuta 2011

Hopeapeili täyttää vuoden!

Synttäripäivä! Tasan vuosi sitten, asiaa muutaman viikon haudottuani, rohkaistuin perustamaan julkisen areenan vintage-pohdinnoilleni ja -kuvilleni, joita olin julkaissut naamakirjassa kavereilleni jo jonkin aikaa. Perustin blogin, koska halusin harrastuksen, jossa rakkauteni kaikkeen vanhaan yhdistyisi mahdollisuuteen kirjoittaa vapaasti tämän alan kiinnostukseni kohteista - kirjoitan työkseni, mutta työaiheet liikkuvat usein elämän vakavammilla alueilla.

Visuaalinen puoli taas arvelutti. En ole kovin hyvä kuvaaja, malli enkä varsinkaan kuvankäsittelijä. Alussa kamerakin oli huono; viime tammikuussa se hajosi kokonaan ja tilalle tuli vähän parempi, mutta sekään ei valitettavasti käsittele kuvia puolestani. Eikä valitse kuvauspaikkoja; tässä ollaan kirkkaassa syysvalossa samassa puistossa, joka on tullut vuodessa jo aika tutuksi.


Synttärin kunniaksi somistin vyön kangasruusulla ja valitsimme ihan uuden kuvauspaikan, kauniin ovisyvennyksen lähimaastosta. On muuten aika tuulinen päivä!

 

Asun kaikki osat ovat löytöjä ihan tavallisilta kirpputoreilta; hame on ollut minulla ainakin viisi vuotta ja käytän sitä ehkä eniten yksittäisistä vaatekappaleistani.

Seuraavan kuvan tarkoitus on näyttää (paitsi kauniisti laskeutuva hameen linja, myös) kampaus sivusta. Tänään nimittäin ylitin oman ennätykseni pikakampausten sarjassa, kilpailulajina laatu.


Tällainen 60-luvun alun perusmakkara on niskassani.


Makkara syntyi suurin piirtein näin: 1. tupeeraa hiukset kevyesti sivuilta yläviistoon taakse; 2. kokoa kaikki poninhännälle niskakuopan kohdalle, suurin piirtein sileästi; 3. ala vääntää poninhäntää suunnaten kohti päälakea; 4. kun ollaan päälaella, käännä jäljellä olevat hiukset makkaran alle piiloon; 5. kiinnitä monenmonella pinnillä ja runsaalla lakalla.

Olen aika tyytyväinen suoritukseeni. Tätäkään en olisi vuosi sitten blogia aloittaessani osannut! Hauskaa viikonloppua, ja muistakaahan että puoleenyöhön saakka voi vielä osallistua arvontaan!

torstai 22. syyskuuta 2011

Ulkoasu-uudistus


Ei, ei mitään radikaalia. Mutta tästä lähin useimmat Hopeapeilin kuvat ovat tämän kokoisia. Muutan ainakin osan vanhoistakin teksteistä suurempikuvaisiksi pikku hiljaa ehtiessäni ja jaksaessani.

Vielä muuten ehtii osallistua blogiarvontaankin, huomisiltaan asti!

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Vaihda tukkaa

En tiedä, miten yleistä on peruukkien käyttö nykymaailmassa, kun hiusväreillä voi tehdä ihan mitä tahansa. Mutta vuonna 1962 ne olivat, Eeva-lehdessä julkaistun käännösartikkelin mukaan, suurta muotia newyorkilaisten valokuvamallien keskuudessa: tyttö saattoi peruukin avulla pitää omat pitkät hiuksensa, vaikka kuva vaatisi mallilta lyhyttä kampausta. Tässä valikoima peruukkeja Sara Dolley -nimisen mallin työvälineistöstä. Oma tukka on alinna oikealla.


Peruukkeja käytettiin yleisesti Suomessakin vielä 70-luvulla. Meilläkin oli yksi, tummanruskea ja lyhyt; minulle ei koskaan selvinnyt, kuka sitä oli käyttänyt ja missä. Muistan lukeneeni, että peruukkeja käytettiin likaisen tukan päivinä, jos pesumahdollisuutta ei ollut. Käyttötarkoitus tuntuu nykyisin hassulta ja kokoperuukki muutenkin ajastaan jääneeltä, teatterimaiselta jutulta, mutta irto-otsatukasta olen silloin tällöin haaveillut.

Vaikka mikä ettei sitä joskus voisi olla platinablondikin, jos se järjestyisi tilapäisesti vips vain ilman peroksidia. Hmm...

maanantai 19. syyskuuta 2011

Sunnuntaina kirkkomaalla

Eilen paistoi vielä aurinko, kun kävimme sunnuntairetkellä Katariinan kirkolla. (Tänään oli jäätävä viima ja vihmoi vettä ja päivän asunani oli oranssi kulttuuripääkaupunkisäätiön lahjoittama sadeviitta erinäisistä kuninkaallisiin vieraisiin liittyvistä syistä. Ei kuvia minusta; prinsessasta löydätte varmasti netistä, sillä oli hieno käärmekuosinen clutch-laukku.) Lupasin joskus hattupostauksia, ja tässä asussa on hienomman sunnuntaityylin osoituksena hattu. Syksyn ensimmäinen hattupäivä.

Hattu takaa...


...ja hattu edestä. Tukka oli taas kerran kiharampi ennen pyöräilyä (hattu oli kassissa sen ajan). Jos se olisi ollut kiinni kuten 40-luvun naisilla oli, asu olisi vielä vintaasimpi, mutta kyllä tästäkin jo huomaa, minkä säväyksen se asuun antaa.


70-luvun neulemekko, mustat mokkakengät, luultavasti saumasukatkin UFF
vanha rakas laukku (joka pitäisi pyyhkiä)
pitsihanskat, huivi kirppislöytöjä
musta 40-luvun jakku Tampere Vintage
samettihattu Huuto.net, jollen väärin muista niin myyjä oli Fiona Timantti

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Blogiarvonta alkakoon!

Hopeapeili täyttää yhden vuoden täsmälleen 23.9. eli viiden päivän kuluttua. Iloisen perhetapahtuman kunniaksi panen pystyyn arvonnan, jonka palkintona on upea vintaasi juhlateemainen teos:


Kyseessä on iki-ihanan Kodin neuvokki -sarjan 14. osa, Juhlat kodissa, jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1958. Tämä yksilö on vuoden 1962 painos ja sisällöltään täysin sama. 126-sivuinen Juhlat kodissa antaa neuvoja juhliin lasten syntymäpäivistä hääjuhliin, ja siinä on mukavasti kuvitusta - juhlien tunnelmakuvia, tarjoilu- ja kattauskuvia, pukuideoita; jopa pari värikuvasivua, mikä ei tämän ajan kirjoissa ole vielä mitenkään itsestäänselvää.

Jos haluat Juhlat kodissa -kirjan omaksesi, jätä kommentti tähän kirjoitukseen ja kommenttiin myös jokin keino tavoittaa sinut, jos onnetar suosii - sähköpostiosoite tai linkki omaan blogiisi, esimerkiksi. Aikaa on blogisynttäripäivään 23.9. asti, ihan puolilleöin, me olemme niin reiluja täällä Hopeapeilissä.


Lopuksi vielä asukuva eilisillan hämäristä, kännykkäkameralla aika karuissa valaistusolosuhteissa napattu. Tällaisissa kuvissakin on omaa viehätystään.


Mukavaa sunnuntaita!

lauantai 17. syyskuuta 2011

Urheilupuistossa, eli: Itselaukaisun ilot

Lapsen urheiluharrastus tapahtuu mukavassa paikassa: Paavo Nurmen stadionilla tai sen välittömässä läheisyydessä Turun Urheilupuistossa. Puisto rakennettiin kallioisille mäille ja vihittiin käyttöön vuonna 1893. Puisto on siis jo vanha, ja siellä on paikoitellen viehättävää vanhan villiintyneen puutarhan tunnelmaa lampineen, polkuineen ja luonnonmukaisine maastonmuotoineen.

Otin kameran mukaan harjoitellakseni itselaukaisuominaisuuden käyttöä samalla, kun lapsi urheilee. Tulokset olivat vähintään mielenkiintoisia, vaikka puistosta löytyi useita suurin piirtein oikealla tasolla olevia jalustoja (roskiksia). Katsokaa, ilman päätä!



Nätti tausta, mutta jotain puuttuu. Ja kun melkein koko setin sai kuvaan, tarkennus oli taustassa eikä kohteessa. (Jos joku osaa neuvoa, miten tämän välttää, otan oikein mielelläni neuvot vastaan!)



siniharmaa 50-luvun jakku viime vuonna Rauman SPR - viime syksyn suosikki, jonka aika on taas
roosa 70-luvun leveähelmainen mekko Huuto.net pari vuotta sitten
rusettisukkahousut Lindex
nauhakengät viimevuotinen kirppislöytö

Mutta on siellä kaunista, ihan keskellä kaupunkia. Veden pinta tyyni, kevyesti syksyn sävyjä luonnossa.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Kaunis kansikuva, 1942


Tunnelmaa perjantai-illaksi. Mies toi torilta muutaman 1940-luvun Eeva-lehden; parissa niistä on joulukannet, joten niistä myöhemmin syksyllä. Tämä on helmikuulta, mutta sopii kyllä syksynkin tunnelmiin. - Olen ollut koko päivän liikkeellä ja niin puutunut, etten jaksa edes kuvata reissulla kirppikseltä löytämiäni kahta 50-luvun kenkäparia... ehkä huomenna!

torstai 15. syyskuuta 2011

Lyhyitä cocktail-pukuja, 1962, sekä vinkki tulevasta blogiarvonnasta

Pikkujoulukauden vääjäämättä lähestyessä (kyllä!) pieni katsaus syksyn cocktail-pukumuotiin. Syksyn 1962, tarkoitan. Juttu on Eevan numerosta 11/1962.



Näissä puvuissa on vielä paljon 50-lukua, mutta etenkin kampauksista huomaa jo vuosikymmenen vaihtumisen. Mielenkiintoista, että iltapuvuissakin on taskut - se oikein mainitaan "tänä vuonna muodikkaaksi". En oikein osaa ajatella taskuja juhlavaksi elementiksi, vaikka omassakin kokoelmassani on ainakin yksi taskullinen pitsimekko.

Juhlia on tiedossa myös täällä! Hopeapeili täyttää ihan pian vuoden, ja sen kunniaksi on tulossa Suuri Blogiarvonta, tämän blogin ensimmäinen. Tästä tulee lisätietoa vielä tällä viikolla...

tiistai 13. syyskuuta 2011

tämä aika vuodesta...

...on hankala tallentaa kameraan, kun myrskyää ja sataa. Mutta kumpparit pitävät vettä ankarassakin sateessa, ja ainakin värit mätsäävät luonnon kanssa.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

lauantai 10. syyskuuta 2011

Tanssiaisasu ja Turku Vintaasin tunnelmia

Huh, olihan ilta! Vaikka olen tanssimisessa kunnostautunut pitkän elämäni (heh) varrella usein, täytyy sanoa, että eilisiltana pyörivät helmat harvinaisen monta kertaa. Tästä on kiittäminen Turku Vintaasin mainioita dj'tä, joiden tyylisuunnat vaihtelivat vanhasta suomidiscosta klassisempaan iskelmään, sekä 50-luvun iskelmää ja jazzahtavia klassikoita soittava bailubändi Salvador Rio, josta tekee mieli käyttää vintaasia laatusanaa yliveto.

Päivän - tai illan - asu oli tällainen.


Kåren, Åbo Akademin ylioppilaskunnan talo ja illan tapahtumapaikka, on hyvin kaunis monine siroine 50-lukulaisine yksityiskohtineen. Ensimmäisen kuvan haltioitunut ilme johtuu siitä, että katselen tätä plafondia heijastavine metallilevyineen.


Ja otetaanpa värien vuoksi vielä sama salamavalon kanssa ja niin, että kengätkin näkyvät.


1950-luvun leveähelmainen cocktail-puku löytyi kesällä Uffilta samalla käynnillä kuin tämä iloinen mekko; kieltämättä olin silloin tyytyväinen saaliiseen. Puku on kaksikerroksinen; alla on violetti-viininpunainen (en tiedä tälle värille nimeä! vaalea munakoiso?) brokadin tyyppisesti kuosiinkudottu kangas ja päällä kevyt ja laskeutuva musta tylli. Kengissä, mieheltä lahjaksi saaduissa 80-luvun rusettiavokkaissa, on tappokorot, mutta niin niillä vain helmoja pyöriteltiin aamuyöhön asti. Mustat saumasukat, korut ja clutch-laukku ovat olleet minulla iät ja ajat - muistaakseni jo ennen lapsen saamista, ja hän täytti juuri seitsemän. Vintagepukeutumisessa on se erinomainen puoli, että hyvät jutut eivät vanhene!

Myyntipöytiäkin oli. Ihme kyllä en ostanut mitään, mutta Turun tapahtumaksi tarjonta oli erinomaista: taisi olla peräti seitsemän (vai kahdeksan?) myyjää.



Ja tällaisen komistuksen kanssa sain viettää iltaa.


Mies suosi Suomi-vintagea, puku on Tuomen, paita Pallon. Art deco -kuosinen kravatti on Commodoren, mihin sanoi eräs miestuttava: "Niin kuin parhaat kravatit aina ovat." Kävelykepistä irtosi monta hauskaa juttua.

Ja kerrotaanpa vielä sekin ilouutinen, että ensimmäinen ihan itse kokonaan tekemäni kirja on ilmestynyt! Syöminen ja ruoan kanssa läträäminen on pitkään ollut rakas harrastukseni, ja oli kai vain ajan kysymys, koska se muokkautuu kirjaksi asti, kun kerran ansaitsen elantoni kirjoittamalla. Sata ruokaa tähteistä -kirjaa voi ihailla vaikkapa täällä. Kuriositeettina mainittakoon, että takakannen kirjailijakuva on aiemmin julkaistu Hopeapeilissä: se on tämän postauksen ensimmäinen asukuva.

Hauskaa viikonloppua myös teille kaikille lukijoille!

perjantai 9. syyskuuta 2011

Turku Vintaasi kutsuu juuri nyt!

Vintage-muotia (näytös tänään pe 9.9. klo 20.30, myynti jatkuu kymmeneen) ja -musiikkia on tarjolla illalla Turun Kårenilla. Nähdäänkö siellä?

torstai 8. syyskuuta 2011

Kiireessä teatteriin

Blogeissa näkee silloin tällöin "epäonnistuneet otokset" -teemaisia postauksia, ja ne ovat minusta itseironiassaan aina hauskoja. Tämä ei mene ihan samaan sarjaan, mutta onpahan hyvänä muistutuksena siitä, minkä tasoista jälkeä syntyy, kun kuvaaja tulee kotiin kaksi minuuttia ennen kuin malli lähtee teatteriin, kameran akku on loppumaisillaan, tarvitaan salamavaloa, kampaus ei näytäkään ihan siltä miltä piti ja lähes joka ruudussa edessä hyppii joku Star Wars -paitainen hemmo. Kiirekin vissiin on, kun laukku vipattaa jo.


musta pitsinen kotelomekko, toijalalainen nimetön kirpputori, 2 e
sinapinvärinen jakku, Kioskin kirppis - tuttavan varastoista, 1 e
kengät, laukku, korut kauan sitten eri kirppiksiltä
kenkäklipsit ihan ite tein

Ja se teatteri? Turun kaupunginteatterin ennakko Annie Proulx'n romaaniin perustuvasta musiikkinäytelmästä Vaarallinen harmonikka. Vintaasia kamaa, koska pahaa tuottava harmonikka seikkailee 1890-luvun Sisiliasta erinäisten amerikkalaisten etnisten kulttuurien, aikakausien ja paikkakuntien läpi 1990-luvulle. Ainakin käsitykseni harmonikkamusiikista laajentui parissa tunnissa paljon! (Ja muutenkin viihdyttävää, muttei kosiskelevaa teatteria. Tämän enempää en uskalla sanoa, koska en ole teatterin tuntija edes harrastajatasolla.)

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Minttua ja fuksiaa

Ihan vain kaunis kansikuva vaihteeksi, marraskuulta 1953. Yllättävä, hyvä väriyhdistelmä.


(Kengän kärki oli rajattu pois jo alkuperäisessä versiossa ja lisäksi kansi on vähän vaurioitunut, mutta oletan, että rouvalla on takkimekkonsa kanssa jalassa mustat mokka-avokkaat.)

tiistai 6. syyskuuta 2011

Kakskerran kirkolla

Kävin työhön liittyvällä ajelulla sateisissa Turun saarissa. Kiersimme Kakskerrassa, Satavassa ja Hirvensalossa, joissa kaikissa on asuttu jo pitkään ja historiallisia kerroksia on kiinnostavan paljon. Kakskerta oli joskus oma kuntansa, pieni maatalousyhteisö. Meren rannassa sijaitsevan kivikirkkonsa Kakskerta sai vuonna 1770. Kirkon sisustus on Erik Bryggmanin ja vuodelta 1939, mutta tyypilliseen kirkkojen tapaan ovet olivat kiinni.

Pientä vanhaa hautausmaata sai katsella, jos ei pelännyt kenkien kastumista nurmikolla.


Seppä vaimoineen on saanut pitkän elämän päätteeksi komean hautakiven. Minkähänlaisen värssyn nykymaailman uskonnoton hakkauttaisi kiveensä?



Mekko on joko 40-luvulta tai sitä jäljittelevää uustuotantoa. Se voi olla teatteripuku, koska työn jäljessä on jotain hieman hutaistua: tässä oli Suomen karmein paksu muovivetskari (jonka tietysti vaihdoin) ja helmapäärmettä pitäisi vahvistaa, ettei se olisi noin luiru. En tiedä, miten se tehdään, mutta ajattelin yrittää tukikankaan avulla. Sanokaa etukäteen, jos ei kannata.



40-50-luvun jakku Savonlinnan Pelastakaa Lapset ry:n kirppis, osa viiden euron vaatekassia
mekko Uffin ale, muistaakseni 3 e
Marja-Leena -merkkiset 70-luvun kengät Tampere Vintage, käyttämättöminä, 10 e
huivi, vyö, laukku, korvikset kirppislöytöjä

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Syyssunnuntai

...ja lisää 40-lukua. Rakas pikku lähikioskimme vietti kesäkauden päättäjäisiä, ja sinne piti päästä pikaisesti, sieniretken jälkimainingeista. Pukeuduin yhteen harvoista eBay-hankinnoistani, 40-luvun kiilupintaiseen kaiketi viskoosiseen pilkkumekkoon. Tämä on jotenkin päässyt unohtumaan käytöstä, mutta ansaitsee ehdottomasti enemmän ulkoilutusta kuin tähän asti.

mekko eBay
kengät VintagEija's
neuletakki, 50-luvun käsilaukku, panta kirppislöytöjä 

Tässä vielä mekko edestä ja neuletakki päällä. Kuva on hassunmallinen suikero, koska arvelen, että poikani arvostaa tulevina vuosina sitä, että leikkasin hänen irvistyksensä kuvasta pois.


Ja se päivän ruokalista muuten: tatteja, limanuljaskaa, keltahaarakasta; jääkaapissa odottamassa rasiallinen vaaleaa orakasta, josta tulee huominen pastakastike. Nyt kannattaa tarttua tilaisuuteen: metsässä oli lämmintä, kuivahkoa ja kaunista, vielä melkein kesä. Kuten puistossakin tietysti, varsinkin kun soi vanha soul.