torstai 1. syyskuuta 2011

Kesä jatkuu vielä

Ainakin kasvihuoneessa. Oli aikaa vastaan taisteleva päivä; välillä kesäistä, lähes kuumaa; välillä vihmoi sadetta. Ja me menimme viimeisen kesäpäivän tai ensimmäisen syyspäivän, miten sen ottaakin, kunniaksi kasvitieteelliseen puutarhaan.

Ulkona häikäisi, joten vetäydyin varjoon.

(Hame on taas kerran hyvä esimerkki siitä, miten 70-luvun tätivaatteet voivat istua 50-luvun tyyliin!)

Sisällä oli tropiikki.



Jättiläislumpeet kukkivat, mutta kameran akku hyytyi ennen kuin ehdin niitä kuvaamaan. Tai miettimään asukuvia tarkemmin. En tosin ehtinyt tukkaakaan laittaa, koska se olisi johtanut neljän ihmisen myöhästymiseen bussista ja yleiseen turhautumiseen. Perheellisen tyylibloggaajan ongelmia.

Mutta palataanpa vielä hetkeksi takkiin, parhaaseen uffinalelöytööni vähään aikaan (3 e):


Joku taitava, yksityiskohtiin mieltynyt ompelija on aikoinaan 50-luvulla paitsi päällystänyt napit jakun kankaalla, myös piilottanut kauluksen alle veikeän polka dot -yksityiskohdan. Onkohan tähän joskus kuulunut hame, jossa oli samaa nauhaa somisteena, rusettina vyötäröllä tai takahalkion päällä ehkä? Harmi, että nauhojen päät ovat päärmäämättömät. Osaisiko joku suositella, miten rispaantumisen saisi loppumaan? Kynsilakalla?

2 kommenttia:

  1. Jos nauha on polyesteriä/polyamidia rispaantumisen estoon käy liekkikäsittely. Eli nauhan reuna viedään nopeasti lähelle liekkiä niin että se hieman sulaa. Jos nauha on puuvillaa tai viskoosia, kuten usein vanhoissa vaatteissa, tämä ei silloin toimi vaan nauhan pää palaa tuhkaksi eikä kestävää sulanutta reunaa synny. Luonnonkuituiseen nauhaan kannattaa reunan siistimisen jälkeen ehkä varovasti kokeilla sitä kirkasta kynsilakkaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Rhia, melkein kysyinkin tätä suoraan sinulta ;) Tämä nauhayksilö on minusta luonnonkuitua. (En muuten ole vieläkään uskaltanut - tai no muistanut - tehdä polttokoetta sille yhdelle mekolle jonka ikää ihmettelin täällä kesällä.)

    VastaaPoista