keskiviikko 31. elokuuta 2016

Astioita Anttilasta, 1965

Astioitakin Anttila tietysti myi, ja monenlaisia! Harmi kyllä näissä oli vielä vähemmän värillisiä sivuja kuin huonekaluosuudessa. Huomiota kiinnitti se, että kokonaisia astiastoja oli kaupan edelleen paljon, vaikka jo Kilta-sarja aikoinaan avasi tietä sille, että astioita myytiin kappaleittain. Mukana kavalkadissa on monia nykyisin haluttuja klassikkoastioita, mutta aloitetaan kuitenkin pikku säilytyskalusteista.

Muovipintaisesta metallilangasta valmistettuja koreja, telineitä sun muuta myytiin aikanaan paljon, välillä ne unohtuivat, mutta niiden retroarvo on taas nousussa. Joku lehtiteline ja kori meiltäkin löytyy; kuvan hedelmävati on aika hauska.


Sitten varsinaiseen keittiöosastoon aterinten kautta. Puuvartiset aterimet ovat viehkoja, mutta valitettavan usein koneessa tai liottamalla pilattu. Tästä huolisin vaikka kaikki!


Kruusattua puristelasia oli tarjolla monenlaista, mutta myös yksinkertaisempaa kuten Ruutu-sarjaa. Vaikuttaa kyllä, että Anttila on olettanut asiakkaidensa pitävän krumeluurista.


Vielä vähän lisää puristelasia, Empire-sarjaa, ja myös suoralinjaisia Kesti-laseja. Alareunassa on pieni ruusukuvioinen maljakko, jollaisen taisin omistaa lapsena - tuskin sitä enää 1970-luvulla on myyty, vaan on kulkeutunut ilokseni second handina.


Tuttuja maustesettejä sekä pikkuhaarukoita ja -lusikoita. Ehkä suosittuja lahjaesineitä nämäkin?


Peltitarjottimien värejä pitää arvailla, mutta varmasti olivat hienot!


Lisää kirppisten vakiokamaa: kauniin muotoisia pikkuleipävuokia, jollaisia minullakin on iso pino (käytänkin niitä joskus, vaikka nykyaikaisissa silikonimuoteissa on hyvät puolensa). Näitä kuuden settejä on myyty sangen kohtuulliseen 1,25 markan hintaan, joten niitäkin on varmasti myyty paljon.


Nyttemmin kovin keräillyistä Arabian puhalluskoristekupeista kaupan oli ainakin Sallaa. Ja huomatkaa ihanat Emilia-astiat! Sarja tuli markkinoille jo 1957, ja tässä elettiin sen toiseksi viimeistä vuotta. Herkät esittävät kuviot eivät olleet enää 1960-luvun juttu.


Ruska-sarja oli näköjään olemassa jo vuonna 1965 - tarkemmin asiaan perehtymättä olin aina ajatellut, että sen täytyy olla 1970-luvun tuote.


Ihanat, nyt hurjan kerätyt kuvioemalit sai myös Anttilalta. Vegeta on ehkä kaunein koskaan tehty emalin koristeaihe - tosin pidän myös Neptunista, mutta nämä värit... Onneksi tämä on värisivu, on varmasti lisännyt myyntiä aikoinaan!


En kuvannut kaikkia astiasivuja, koska perusastiastot ja lasit toistavat aika paljon itseään. Anttilan valikoima on oikeasti ollut hämmentävän suuri. Löytyikö tästä sinun keräilykohteesi?

perjantai 26. elokuuta 2016

Anttilan sisustusta, 1965

Löysin viimein aikaa jatkaa Anttilan vuoden 1965 kevät-kesäkuvaston perkaamista. Naisten muodin esittelin pari viikkoa sitten, nyt on vuorossa sisustus- ja huonekaluosasto. Harmi kyllä näillä alueilla ei ollut läheskään niin paljon värisivuja kuin muotipuolella, mutta joitain kuitenkin. Teknisenä huomiona se, että liimaselkäinen kuvasto ei kovin hyvin kestänyt skannerissa käyntiä, joten nyt valokuvasin sivut, hiukan vaihtelevalla menestyksellä.

Aluksi sisustustekstiilekä: pyyhkeitä, patakintaita, verhoja. Anttila myi tähän aikaan paljon kankaita metritavarana, esimerkiksi pellavaa keittiöpyyhkeisiin, sekä noita vaatetuskankaita kaavavinkkeineen, joista on kuvakin.


Näissä patakintaissa ja pannumyssyssä on kivat värit ja novelty print -kuosit.



Voisi luulla, että kaikilla oli 60-luvulla Metsovaaran tai Marimekon printtikangasverhot, mutta ei, paljon perinteisempää oli Anttilan tarjonta.


Tämän tyyppisiä pikkuliinoja, kuvastossa 'kahviliinoja', näkee vieläkin todella usein kirppiksillä - lienee ollut suosittu tuote!


Ja sitten huonekaluihin. Huonekalut edustavat suureksi osaksi juuri sellaista selkeää tiikkityyliä, joka nyt on retrohenkistä muotia. Mietin, onkohan minulla ollut juuri tällainen vuodesohva joskus vuosituhannen vaihteessa.


Pöydät mutruilevat kuvausteknisen virheen vuoksi... mutta ovat silti tosi hienoja!


Kirjavia täkkejä ja hohtavanvärisiä silkkitäkkejä kerätään myös nykyään. Alle kahdellakympillä olisi saanut halvimmat Anttilasta.


"Rottinkikalusteet ovat aina muodissa", mahtaako olla näin? Hyllyn ja seinäristikon yhdistelmä olisi kiva köynnöskasville.


Oliko jollakulla lapsena tuollainen Disney-matto tai kissa- tai koiratyyny?


Lapsuudenkotini puutarhakeinu, jos oikein muistan, tuo keltakukallinen. Huolisin näitä edelleen.


Tyylikäs, ankarakin olohuone Anttila-kalustein ja Anttila-hinnoin! Moniosaiset kirjahyllyhässäkätkin taitavat olla tulossa uuteen arvoon - niihin saa hyvin esiin myös keräilykokoelmia. Liinavaatekaappi on jo retrohenkisen kodin klassikko.


String-hyllyn tyyppisiä pikkuhyllyjä ja kiinnostava seinänpäällyste tai "seinätehoste" punottua tiikkiviilua.


"Täydennyshuonekalu" on minulle uusi termi, mutta sillä näemmä tarkoitetaan kaikenlaisia pikkupöytiä ja muuta vastaavaa.


Lipastoja ja kukkapöytiä. Joskus harmittaa, ettei nykykodissa ole paikkaa kukkapöydälle (paitsi parvekkeella), niin hienoja ne usein ovat.


Arkimatto on minustakin kaunis - noista plyyshisistä en niin paljon välitä, vaikka tiedän, että niilläkin on kannattajansa.


Kokolattiamatto alkaa olla kadonnutta kansanperinnettä. Lapsuudesta 70-luvulta muistan, että näillä päällystettiin lattian lisäksi portaita (meidän kesäkodilla jopa ulkoportaat oli kokolattiamatoitettu, mikä on vähintään outo valinta, matto hävitettiin viimein tänä kesänä).


Katoavaa kansanperinnettä: kampauspöydät ja puhelinpöydät. Meillä on vintillä siniseksi maalattuna tuo alimmainen puhelinpöytä, ilman ritilähyllyä tosin.


Löysitkö näistä tuttuja juttuja? Tähän Anttila-sarjaan on tulossa vielä ainakin astia- ja lastentavara-aiheiset postaukset lähiviikkoina.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Altaalla


Loppukesällä tulee näitä päiviä, joina suunnilleen jo aamulla herätessään ajattelee: tänään käytän vielä kesävaatteita. Tarkemmin sanoen niitä kesävaatteita, jotka eivät kuluneen kesän mittaan vielä ole päässeet käyttöön ollenkaan.

Puin ensin ylleni toisen ruusumekon, joka kirraili epämääräisesti vähän joka paikasta (en ymmärrä, koska mittanauhan mukaan sen pitäisi sopia - vintagevaatteiden oikkuja) ja josta oli joku saumakin rikki, ja ymmärsin, miksi en ollut käyttänyt sitä. Otin hengarilta toisen ruusumekon, violetinsävyisen nailonisen, jonka olen omistanut yli viiden vuoden ajan. Ostin sen Etsystä joskus, muistaakseni halvalla, helmaosassa on jokin kuvioon piiloutuva tahra.


Kengätkin ovat viettäneet pitkään hiljaiseloa. Ne minulla on ollut ainakin kuusi vuotta - muistan haastatelleeni Eija-Liisa Ahtilaa nämä kengät jalassa Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 julkaisuun, muistan, että olin silloin hurjan kipeä ja pyörryin Helsingissä paikallisjunaan ja että Ahtila kehui kenkiäni.


Laukku on sentään tämän kesän uutuus, viime Siivouspäivästä. Mutta ovatko sekä mekko että kengät olleet minulla jo tarpeeksi kauan? Olisiko loppukesä nyt luopumisen aikaa, ja pitäisikö päätellä, että kaappiin unohtuminen tarkoittaa sitä, että haluan mieluummin käyttää monia muita vaatteita kuin juuri näitä? Ja onko olemassa muita kesätakkeja kuin farkkutakkeja?

Myös pikku L sai ylleen mekon, jota ei ole vielä käyttänyt. Hänen kohdallaan tilanne on ehdottomampi, koska on selvää, ettei hän ensi kesänä mahdu juuri mihinkään tämän kesän vaatteisiinsa. (Pidän tämän altaan 1950-lukulaisesta reunamosaiikista niin paljon, että haluan liittää nämä kuvat tähän jo sen vuoksi.)



Kauniin turkoosissa altaassa ajelehti jo muutama keltainen lehti. Oli oikeasti lämmintä ja kaunista, istuimme puiston viereisessä VG-Wokissa ja söimme ulkona, mutta vähän syksyn tuntua ilmassa.



Mies sai kirjaidean: Suomen kahluualtaat. Lukisin!


tiistai 9. elokuuta 2016

Anttilan muotia, 1965

Anttila on ollut viime aikoina uutisissa. Vuonna 1952 perustettu suomalainen tavarataloinstituutio on viimein tullut tiensä päähän, ja vastikään katukuvaan uudelleen nousseet Anttilat kuopataan uudelleen.

Monelle Anttila henkilöityy tavaratalojen sijasta postimyyntiin. Vanhat Anttilan kuvastot ovat keräilykamaa, minkä ymmärrän hyvin - ostan itsekin niitä aina kun löydän järkevällä hinnalla, mikä käy koko ajan harvinaisemmaksi.

Kesäkuussa löysin Laitilan Kirppikseltä (kiva paikka muuten!) kevät-kesäkuvaston vuodelta 1965. Selasin sitä pitkään ostopäivän iltana ja nautin joka hetkestä, ja nyt viimein sain aikaiseksi skannata kuvastoa ihailtavaksi myös teille lukijoille. Tässä ensimmäisessä satsissa tulee aika hyvin katetuksi naisten muodin osasto. Kyllä, mukana on myös alusvaatekuva.


Kannen kuva on melko konservatiivinen, etenkin pikkutytön juhla-asu voisi olla kymmenen vuotta vanhempikin. Takakansi tarjoaa hyvän katsauksen kenkämuotiin kesällä 1965. Huomasin, että kenkien standardikokoluokitus oli tuolloin 34-41, nykyisin aikuisten naisten koot taitavat alkaa 36:sta.


 

Pellava oli naisten puvuissa todella muodikas materiaali. Pukujen tavallinen linja oli kapea ja noin polveen ulottuva.







Kotipuvut eivät kalpene nykyisten lököverkkarien rinnalla.


Totta kai Anttila vaatetti myös morsiamet ja hautajaisvieraat! Ihan sievä morsiuspuku kyllä, mutta rippipuku ei varmaan nykyteinille kelpaisi.


Ehkä teinit eivät huolisi näitä nuorten suosikeiksi mainittujakaan pukuja...


Yhdistelmäasuja oli kuvastossa paljon vähemmän kuin leninkejä. Monet puserot olivat tämän tyyppisiä. Dralon oli ajan muotimateriaali, villamainen, mutta pehmeä tekokuitu.


Hatut olivat hauskoja, jopa vitsikkäitä verrattuna 1950-luvun hattueleganssiin. Näissä on minusta paljon enemmän swinging London -henkeä kuin leningeissä, edes niissä nuorisomalleissa.


Pukukorut taas olivat ehkä noita ohuita ketjuja lukuunottamatta aika samanlaisia kuin edellisellä vuosikymmenellä. Strassit olivat vielä voimissaan, puuhelmien aikakausi ei vielä ollut alkanut.


Ja sitten se kuuma alusasukuva! Skottiruutuinen asu on hieno, käyttäisin kyllä, jos jostain löytyisi! Voin kuvitella, että tätä kuvaa on ihailtu monessa peräkammarissa aikoinaan.


Omista kokoelmista ei taida löytyä mitään näistä vaatteista ja asusteista, jollei sitten yksi tähtimäinen strassisolki ole sellainen. Tunnistitko sinä oman nykyisen tai vuosikymmenten takaisen pukusi?