Syksyinen pallopuku Tukholmasta

Pallopuvut ovat usein kesävaatteita ja tanssiaispukuja: punavalkoisia tai ehkä punamustia ja liehuvia. Tukholman reissulta ostin kuitenkin toisenlaisen, selvästi syksyisen pallopuvun, oliivi-mustan. Ostopaikka oli Zinkenin Beyond Retro, vaatteen ajoitus hiukan epävarma - veikkaan, että puku on 80-luvulta, mutta malliltaan se on hyvin 1950-lukulainen.

Käytin tätä jo eilen työkeikalla, jossa piti olla esillä, silloin mustien asusteiden kanssa. Varsinkin mustan jakun kanssa tuntui vähän hautajaisvaatteelta, joten valitsin nyt auringonkukankeltaisen asustevärin. (Sen väristä jakkua en sentään omista, joten mustalla mentiin. Ja vastavalolla myös.)

Puku on viskoosia, mutta villaisen jakun kanssa tuli vielä lämmin auringossa. Olen monta kertaa sanonut, että syyskuu on paras kuukausi pukeutumisen kannalta. Nyt olisi vielä ollut liioittelua pukea hattua tai hansikkaita, parin viikon päästä enää ei.

Kakolassa

Synttäripäivällisen asuna valkoruskea, itse vanhoista lakanoista muutama vuosi sitten tehty pallopuku. Kangas ei ole mennyt miksikään - kiitos Finlaysonille laadukkaista 70-luvun lakanakankaista!

Kuvien jylhä tausta on Kakola. Kakolan Ruusun yksinkertaista ruokalistaa voi suositella. Talon aperitiivissa on ruusua ja sitruksia, ja se tarjoillaan näin kauniissa juoma-astiassa.

Kevätilta kesäkahvilassa

Kun portaikko näyttää tältä, totta kai mielellään kurkistaa sisäänkin.

Meidät åblogilaiset kutsuttiin tutustumaan kahvila Villa Kuuvaan ja sen kesätarjoomuksiin. Kuten illan emännällekin sanoin, tulen aina mielelläni paikalle, kun tapahtumaan kuuluu ruokaa ja vanha talo. Villa Kuuva on peräisin vuodelta 1850, ja siellä on hallituskaudellaan vieraillut myös keisari Aleksanteri III (joka kuulemma nykyisin kummittelee siellä ja pyytää mehua).

Upeat lasi-ikkunat ovat alkuperäiset. Vaikka tälläkin huvilalla on ollut muovimattokautensa, ihanaa, että ikkunat selvisivät siitä. Lattiassakin ovat taas esillä alkuperäiset lankut.

Saimme maistaa kesän herkkuja kuten raparperipiirasta ja vaniljakastiketta. Lasikuistilta oli esteetön näkymä merelle, jossa purjehtijat, ruotsinlaivat ja vesilinnut uivat ohi sulassa sovussa.

Ihan siitä ilosta, että pääsin iltapalalle kauniiseen ympäristöön, halusin myös pukeutua vähän paremmin. Arvelin, etteivät piikkikorot ole se paras vaihtoehto vanhan huvilan puutarhaan, mutta mukavasti näillä selvisi.

helmenharmaa 50-luvun huopahattu Boutique Minne

helmenharmaat 50-luvun ryppyavokkaat puistokirppislöytö

huivi, korvikset, pinkki 80-luvun trenssi UFF

pilkullinen puku omatekoinen

Minulla on joitain kauniita pukuja, joita käytän ihan liian vähän siitä syystä, että niiden silittäminen on rasittavaa. Tämä muutama vuosi sitten itse ompelemani pilkkupuku on sellainen. 1950-luvun kaavaan sopiva petrolinvärinen kangas löytyi kaapista - oltuaan välillä pari vuotta hukassa. Sellaista on joskus keräilijä-epäminimalistin elämä.

Ranskalainen cocktail-puku

Mennäänpä vaihteeksi vähän uudemmille vuosikymmenille. Eilisillan cocktail-puku on nimittäin aitoa ysäriä, ehkä 80- ja 90-lukujen vaihteesta.

Ranskalaisvalmisteinen cocktailpuku on pilkullista viskoosia. Ihastuin heti sen leikkaukseen: puvussa on erittäin istuva helmaosa ja lanteilla pussimaiset irralliset liehukkeet - niiden ainoa tehtävä on tuoda asuun muotoa, vaikka ensin hahmotin ne jonkinlaisiksi taskuiksi. (Mitä oikein ajattelin?) Pääntie jäljittelee sweetheart-pääntietä kulmikkaasti, kaulus leviää hiukan olkapäidenkin päälle. Pukuun kuuluneet olkatoppaukset nyppäsin pois.

Puku tuli minulle niinkin eksoottisesta paikasta kuin Telaketju-hankkeen ja TST-Texvexin poistotekstiilipenkojaisista. Siellä on tällä hetkellä tekstiilikilon hinta 50 senttiä, joten veikkaan, että cocktailpukuni hinta jäi noin kymmeneen senttiin.

Penkojaiset ovat jännittävä tapahtuma, josta voi löytää mitä tahansa: tällaisista ehjistä, ei edes pesua kaipaavista erikoisista ja tyylikkäistä vaatteista puhkinukuttuihin tahraisiin tyynyliinoihin. Ehjät ja hyvät ovat vähemmistössä ja hyvä niin, jos se kertoo siitä, että ehjien vaatteiden ensisijainen kierrätyspaikka on kirpputori. Poistotekstiilikeräyshän ottaa vastaan ihan kaiken, osa päätyy käsityöharrastajien materiaaliksi, osa öljynimeytysmatoiksi ja niin edelleen. Onneksi osuin tämän kohdalle, ettei ranskalainen kaunotar päätynyt öljynimeytystehtäviin!

Dinerissä

Uudet ravintolat melkein genrestä riippumatta ovat oikein tervetulleita kaupunkiin. Perjantai-iltana sain ilon olla tutustumassa Hello! American Dinerin uuteen ravintolaan, joka avattiin Forumiin entisen Hesen kohdalle. Hampurilaistarjonta oli maukasta ja mitä ilmeisimmin monipuolista - valitettavasti en kuitenkaan jaksanut maistaa kaikkia avajaisissa tarjottuja ruokalistan herkkuja, joita kannettiin pöytiin hurjaa tahtia. Erityiskiitos bataattiranskalaisista! 

Dinerissä soi vanha rock'n'roll ja kalustus oli sävytetty asuuni sopivaksi.

Jäin muuten miettimään aihetta sivuten, eikö diner olisi suomeksi ruokabaari. Niitä, aikansa pikaruokapaikkoja, oli joskus paljon, nyt Turussa sinnittelee kai enää vain Tähti-Baari Puutarhakadulla.

Pilkkuja, punaista

Kesä tuli hetkeksi takaisin ja mikäs sen mukavampaa; neuletakkeja ehtii käyttää ihan riittävästi syksyn, talven ja kevään mittaan. Päivän asussa ei nyt ole muuta vintagea kuin 70-luvun platform-remmikengät; tyylikin on enemmän perussöpöilevä kuin mitään vanhaa tavoitteleva.

Sifonkimekko on parin vuoden takaa Lindexiltä ja punaiset sukkahousut virolaisesta nettikaupasta. Sukkahousut - todella, siinäpä odottajan pukeutumispulma! Olen tottunut siihen, että syksyn tullen käytössä on valtava skaala erilaisia sukkiksia: saumallisia, värikkäitä, kuviollisia, mattapintaisia, kiiltäviä... Nyt vain harvat tavallisista sukkiksista venyvät pallon päälle, ja äitiyssukkahousujen valikoima on luvalla sanoen masentava: ihonväristä (niitä minulla onkin), mustaa (check), harmahtavaa. Siinäpä se. Lisäksi sukkahousut tavataan käyttää loppuun, ja etenkin äitiysmallisia löytää kirppiksiltä vain hyvällä onnella.

Aloin järkeillä, että ehkä enemmän hameväelle suunnattuja raskausajan asusteita löytyisi Virosta, ja näin olikin. Relaxmomista löytyi niin pitsisiä, verkkoisia kuin värikkäitäkin äitiyssukkahousuja, saumallisia ei sentään, harmi kyllä. Jätin pitsit ja verkot puotiin, mutta tilasin pitkään harkittuani punaiset ja violetinpinkit. Punaiset sääret tuovat elämänlaatua! Vinkki: hakusanalla rasedate riided löytyy äitiysvaatteita virolaisista puodeista.

Raskaus on puolivälissä, ja matkassa kulkee rantapallo. Vauhdissa tuntuu välillä pientä hidastumista, vauvan vauhdissa ei. Sain muuten - harvinaista ja kivaa! - lukijalta postaustoiveen, jonka ennemmin tai myöhemmin toteutankin. Tuula haluaisi kuulla, millaisia vauvatarvikkeita aiomme käyttää; käytettyjä vai uusia. Se on ihan olennainen kysymys Kierrätyskeijujenkin kannalta, joten näistä kuulette vielä lähiaikoina.

Päivän asu ja kierrätyskuulumisia

Tänään sovellamme äitiysvaatekäyttöön niin sanottuja tavallisia vaatteita. Ajallisesti liikutaan lähempänä nykypäivää kuin Hopeapeilissä yleensä; pusero on 80-lukulainen ja hame ehkä 90-luvun alkupuolelta.

kaikki asun osat kirppislöytöjä. kuvan otti vauvan isosisko

80-90-luvun vaatteiden väljyys ja kuminauhavyötäröt toimivat hyvin raskausaikana. Tavallisesti en käytä tällaisia laskoshameita, koska ne saavat helposti vatsan pömpön näköiseksi, ja sillähän ei nyt ole merkitystä. Suunnittelin pitäväni syksyn mittaan paljonkin tavishame vatsan yli vedettynä -asuja, mutta käytännössä esimerkiksi trikoohameet eivät näytä näin puettuina järkeviltä enää monta viikkoa. Harmi, mutta pitää keksiä muuta. Puseroa muokkasin lyhentämällä vähän hihoja; muuten se sai pitää suorat linjansa ja väljyytensä. Vielä kun keksisi, miten tuon liukkaan kankaan saisi pysymään paikoillaan hameen alla - sillä on taipumus nousta ylemmäs ja pussittaa.

Hame ja pusero ovat molemmat uusia, odotusta varten hankittuja. Seuraa kierrätyskeijutiedote: olen heinä-elokuun aikana ostanut paljon tavallista enemmän vaatteita, koska jo olemassaolevista vaatteistani vain harva enää nytkään näyttää järkevältä. En ehkä kaikkea muistakaan, mutta ainakin olen ostanut

- kolme äitiysmekkoa (ja tehnyt sen yhden täälläkin esitellyn)

- äitiyshousut, joista pätkäisin sortsit

- yhden äitiysneuleen ja yhden -villatakin

- kolme tai neljä äitiysmallista hametta eri vuodenaikoihin

- muutaman äitiystopin ja -paidan

- tukivyön

- äitiysmallisia sukkahousuja syksyksi ja talveksi (näitä uusina, sillä kirppisten anti on vähäinen)

- alusvaatteita (uusina)

Rahaa ja kesäloma-aikaa on mennyt, mutta ilahduttaa, että olen lähes kokonaan selvinnyt ostamalla käytettyä. Kaikki hankkimani vaatteet eivät ole ihan ominta tyyliäni, mutta kompromisseja on tehtävä etenkin, kun odotuksen loppuvaihe osuu vuoden kylmimpään aikaan, jolloin pukeutuminen on muutenkin vaikeaa. Kirppisten tarjonnasta päätellen suomalaiset odottajat pukeutuvat farkkuihin ja mustiin paitoihin, mutta sinnikkäästi etsimällä olen löytänyt muutakin ja niillä muutamalla vanhalla äitiysvaatekaavallani saan täydennetyksi puvustoa sitten, kun edes 80-luvun puserot eivät enää mahdu päälle.

DIY: Kaulusmekko pilkkukankaasta

Pitkästä, pitkästä aikaa ompelin! Joku aika sitten esittelin tämän kaavan ja ruusukankaan, josta aioin sen toteuttaa. Eilen, kun ompeluinto ja vapaa aika osuivat yhtä aikaa kohdalleen, kangas kuitenkin oli vaihtunut toisenlaiseen.

Vaaleansininen pallopuuvilla on Laura Ashley -mallistoa ja ostettu kirppikseltä ehkä kolmisen vuotta sitten. Kaulusmalleista päätin toteuttaa leveämmän, pitkään harkittuani. Napitus edessä on somiste, malli olisi sallinut myös avattavan napituksen, mutta en jaksanut askarrella napinläpiä. Tein kaavaan myös sellaisen muutoksen, että ompeluohjeen poimutuksen sijasta laskostin helman. Kangas on niin jäykkää, että poimutus olisi näyttänyt vain tönköltä.

Kaava ei ollut ihan helppo. Vaikka siinä oli vain viisi osaa, oli etukappaleen osien leikkaamisessa, leikkuupäätteen vahvistamisessa, poimutuksessa ja kappaleen ylä-ja alaosan uudelleen kohdistamisessa todellakin pohdittavaa. Lisäksi huomasin kaavan osia mitatessani, että yläosa oli selvästi liian lyhyt, ja sitä piti pidentää - sillä seurauksella, että ensimmäinen kaulusversioni oli kymmenen senttiä liian lyhyt. (Juuri tämän takia olen aina pelännyt kaulusten ompelemista. Tarvitseeko joku vaaleansinistä pilkullista irtokaulusta...?) 

Toinen kaulus täsmäsi, ja yrityksen ja erehdyksen kautta yläosan mittakin tuli kuntoon. Tarvitsin viisi senttiä lisää pituutta etukappaleen yläosaan, mutta kuten vasta helman jo kiinnitettyäni tajusin, en lainkaan etukappaleen alaosaan. Ratkomistyövaiheita tuli muutenkin useita; ehkä tämä on niitä kaavoja, joissa vasta toinen tai kolmas yritys onnistuu sujuvasti. Tosin täytyy sanoa, että tämä valmistui nopeammin kuin olisin arvannut, yksi ilta ja pari tuntia päivää siinä meni.

Tässä uusi vaaleansininen pilkkupukuni on puettuna päälle, sivusta ja edestä.

(Ihanat talot kuvien taustalla ovat Erik Bryggmanin Pansioon 1940-luvun lopulla suunnittelemia muistaakseni Laivateollisuus Oy:n työntekijöiden asuintaloja.)

Minusta tuntuu, että tälle tulee vielä paljon käyttöä! Ja seuraava ompelutyökin on jo mielessä; siinä saattaa olla raitoja...

Parhaat kesäpilkut

Eikö niin, että pilkku on paras kesäkuosi? Tässä Etsyn parhaat pilkut ja pallot ihailtavaksi - ja ties vaikka jollakulla jonkun kokokin osuisi kohdalleen. Ostaisin saman tien nuo ensimmäisen kuvan kengät, jos osuisi.

kuva 2sistersFunVintage/Etsy 

Herttainen hellehaalari ja raikas turkoosi väri. Parasta 80-lukua, ehdottomasti!

kuva jumblelaya/Etsy

Pallokuosihame on klassikko, tässä vähän uudella tavalla versioituna.

kuva johnnysixvintage/Etsy

Saitko kutsun övereihin kesäjuhliin? Tässä sinne sopiva asuste, leveärannekkeiset käsineet.

kuva VintageSqualor/Etsy 

Harmaata ei ehkä miellä kesäväriksi, mutta katsokaapa tätä harmaata pallopukua! Asusteväriksi käy melkein mikä vain neonväreistä pastelleihin.

 kuva RueDeVeniseVintage/Etsy

Pallohuivia ei edes tarvitse tilata kaukaa - ainakin melkein yhtä herkullisia kuin tämä sorbettivärinen söpöys löytää lähes joka kirpputorilta.

kuva KrissyKatVINTAGE/Etsy

Kyllä, kesäpuku ja jopa pilkkupuku voi olla myös kapea. Ainakin, jos se on mintunvihreä!

kuva TrueValueVintage/Etsy

40-luvun mokkakenkien pilkut ovat samalla viilentäviä reikiä. Nerokasta.

kuva CenterStageVintage/Etsy

Peek-a-boo! Voiko uimapuku enää söpömmäksi mennä?

kuva factoryhandbook/Etsy

Tämän kahden pallokankaan idean sortseihin voisi itsekin toteuttaa.

kuva nanometer/Etsy 

Tennarit, niillä voi mennä sinnekin, missä korkokengät eivät kanna. Ja vieläpä vihreät ja pilkulliset.

kuva twigandspokevintage/Etsy

Turkoosi ja valkoinen on ehkä raikkain kesäväriyhdistelmä. Katsokaa, miten yläosan palloja on korostettu kukkabrodyyrilla!

kuva digvintageclothing/Etsy

Lisää asusteita övereihin kesäjuhliin. Koristenauhat nostavat tämän puvun tosiaan arjen yläpuolelle!

kuva TrueValueVintage/Etsy 

Lisää koristenauhoja ja yläosan poimutusta. Upea puku kesäjuhliin!

kuva Vintage4SteppingOut/Etsy

Perjantain pilkkuja

Pilkkukuume vaivaa. Harmi kyllä melkein kaikki pilkkuvaatteeni ovat liian kesäisiä tähän ajankohtaan - ne ovat kevyistä kankaista tehtyjä ja hyvin vaaleita, ja ulkona on takatalvimainen henki. Valitinkin lounasseuralleni, että kaipaan säätä, jossa valon määrä ja lämpötila olisivat samasta maailmasta; silloin pukeutuminen on helppoa. Nyt piti vielä kerrostaa neuletakilla, että tarkeni kipsutella edes lähiravintolaan.

Tämä asu ei itse asiassa Hopeapeiliin edes kuuluisi, sillä mikään ei ole vintagea. Sifonkinen pilkkumekko on parin vuoden takaista Lindexin mallistoa ja kengät Zarasta. Löytyy näitäkin vielä kaapista, vaikka olen välttänyt uuden ostamista jo pitkään. Nyt itse asiassa houkuttaisi kovasti pitää pitkästä aikaa vapaa iltapäivä ja tehdä pieni kirppiskierros, ja työmuodossani on ehkä parasta se, että voin itse päättää tehdä niin. Kivaa viikonloppua!

Pikku punahilkan myssy ja muita söpöjä asusteita

Onkohan vähän liian söpöilevää pitää punaista baskeria tällä tavalla takana? Vai meneekö vielä 50-luvun hengessä läpi? Kun pitkän sisälläistumisjakson jälkeen lähtee kaupungille, mielellään asustaa kunnolla ja huolellisesti. Punainen, musta ja mustat pilkut valkoisella pohjalla jatkuivat myös takin alla.

laukku Lola Ramona

sukkahousut Lindex

kaikki muu kirppislöytöjä

Muuten tylsässä lämpimässä talvessa on ainakin se etu, että voi käyttää tällaisia loka-marraskuun stailauksia, kun ei lämpimänä pysyäkseen ole pakko hautautua monien vaatekerrosten alle. Tänään ei edes satanut (silti jalassa on kumisaappaat, ihan vain siksi, että ne ovat niin hienot).

Pilkullinen pikkuharmaa

Ostin Tampereen Yesterdaystä toisenkin puvun. Tämäkin on kapea ja pilkullinen, mutta sentään eri värinen kuin se toinen. 

Kangas on samalla kuosiin kudottua koukerokoristeista ja pilkkukuviolla painettua puuvillaa. Pidän kovasti tämän tyyppisistä kankaista: ne taipuvat sekä arkeen että juhlaan ja ovat kiinnostavia ja levollisia samaan aikaan.

Vaalea harmaa on kaunis väri, joka kuitenkin tuntui kaipaavan muutakin kontrastia kuin ruskettuneen ihon ja huulipunan. Ensimmäinen käteen osunut sopiva vyö oli sinapinkeltainen.

Kengiksi pääsivät aivokengät (ks.). Ne ovat paitsi kauniit, myös juuri sopivan kokoiset ja hyvälestiset. Joskus onnistaa. Laukkua näihin vielä etsiskelen, ja kuulen mielelläni, jos jossain on myynnissä!

 

Minulla olisi myös asuun sopiva vaaleanharmaa hattu, mutta se on uudelleenhöyrytyksessä modistilla. Vinkiksi muille kuhmuisia huopahattuja bongaaville - niitä voi oikeasti jossain määrin kunnostaa ja puhdistaa!

Pitäisi joskus omaksi ja teidän iloksenne laskea pilkulliset vaatteeni. Vain tänä kesänäkin olen ommellut itselleni yhden pallokuosisen ja ostanut yhden pilkullisen ja yhden pallollisen puvun. Toisaalta, rakkaus pilkkukuosiin on vanhaa perua: muistan pitäneeni pilkullisista jutuista jo siinä vaiheessa alakoulussa, kun kerättiin ja vaihdeltiin kirjepapereita. Jos tässä vaiheessa saa arvata, toivon vielä arkkuni sisävuoraukseen pilkullista kangasta.

Pilkkukuumetta

Olen pitkään suunnitellut suurta pilkku- ja pallokuosiaiheista kirjoitusta, mutta nyt minun ei tarvitse sitä tehdä, koska Charlotte teki sen jo! Paitsi että jutussa on herkullinen pilkkuaiheinen kuvitus, siitä selviää esimerkiksi, miksi pilkut ovat englanniksi 'polka dots'. Tutustukaa!

Kirjallisuus avartaa eli Pilkkuja ja vihreää

Kuvaaja (ihan oikea ammattisellainen) oli tulossa käymään ja maleksin työhuoneessa odottamassa. Kuvaaja (virallinen kotisellainen) nappasi kameran ja minä kirjan hyllystä.

Tässä sama kombinaatio vähän tylsemmin esitettynä.

Hyvä lukija, tässä ystävän neuvo: hanki pilkkumekko. Se toimii aina.

Kun äiti uuden paitapuvun sai

Tällä tavalla myydään kai nykyisin vain miesten paitoja, mutta joskus on myyty naisten pukujakin.

Tehtaan paketissa oleva paitapuku on merkitön. Liekö sitä myyty jossain aikansa halpakaupassa? Laatua ainakin on tarkkailtu ja hyväksi havaittu.

Mekossa ei ole kauluksia, kuten pussin kuvassa, mutta järkeilin, että järkevä perheenemäntä on käyttänyt pyykin säästämiseksi irtokauluksia. Kangas on raitapintaista puuvillaa, jossa joka toinen raita on kudottu hieman ryppypintaiseksi. Englanniksi tämän kangaslaadun nimi on seersucker, mutten millään saa päähäni, mitä se on suomeksi. Muistaako joku ompelevista lukijoistani?

Etsyn myyjä, jolta tämän ostin, oli tietysti listannut mekon mitat ilmoitukseen, mutta helman mitta tuli vähän yllätyksenä. Hetken ihmeteltyäni päätin, että tämä saa pysyä lyhyenä - kaula-aukko on kuitenkin niin pieni, että vähän polvea voi näkyä. Ja sehän olikin sitten niin kiva kotiäidin arkipuku, että heti piti ryhtyä keittiöhommiin.

Ja mikäs se tällainen sitten on? Äiti sai uuden imurin! Mikä kodinkoneonnela!

(Totta puhuen Hoover-imuri on aika vanha, miehen mummon jäämistöä. Sain pienen sätkyn, kun kuvaustarkoituksessa työnsin töpselin seinään ja imuri yllättäen käynnistyi.)

Ja vielä ihana essukin! Miten kivaa keittiössä oikein voikaan olla?