Anttilan sisustusta, 1965

Löysin viimein aikaa jatkaa Anttilan vuoden 1965 kevät-kesäkuvaston perkaamista. Naisten muodin esittelin pari viikkoa sitten, nyt on vuorossa sisustus- ja huonekaluosasto. Harmi kyllä näillä alueilla ei ollut läheskään niin paljon värisivuja kuin muotipuolella, mutta joitain kuitenkin. Teknisenä huomiona se, että liimaselkäinen kuvasto ei kovin hyvin kestänyt skannerissa käyntiä, joten nyt valokuvasin sivut, hiukan vaihtelevalla menestyksellä.

Aluksi sisustustekstiilekä: pyyhkeitä, patakintaita, verhoja. Anttila myi tähän aikaan paljon kankaita metritavarana, esimerkiksi pellavaa keittiöpyyhkeisiin, sekä noita vaatetuskankaita kaavavinkkeineen, joista on kuvakin.

Näissä patakintaissa ja pannumyssyssä on kivat värit ja novelty print -kuosit.

Voisi luulla, että kaikilla oli 60-luvulla Metsovaaran tai Marimekon printtikangasverhot, mutta ei, paljon perinteisempää oli Anttilan tarjonta.

Tämän tyyppisiä pikkuliinoja, kuvastossa 'kahviliinoja', näkee vieläkin todella usein kirppiksillä - lienee ollut suosittu tuote!

Ja sitten huonekaluihin. Huonekalut edustavat suureksi osaksi juuri sellaista selkeää tiikkityyliä, joka nyt on retrohenkistä muotia. Mietin, onkohan minulla ollut juuri tällainen vuodesohva joskus vuosituhannen vaihteessa.

Pöydät mutruilevat kuvausteknisen virheen vuoksi... mutta ovat silti tosi hienoja!

Kirjavia täkkejä ja hohtavanvärisiä silkkitäkkejä kerätään myös nykyään. Alle kahdellakympillä olisi saanut halvimmat Anttilasta.

"Rottinkikalusteet ovat aina muodissa", mahtaako olla näin? Hyllyn ja seinäristikon yhdistelmä olisi kiva köynnöskasville.

Oliko jollakulla lapsena tuollainen Disney-matto tai kissa- tai koiratyyny?

Lapsuudenkotini puutarhakeinu, jos oikein muistan, tuo keltakukallinen. Huolisin näitä edelleen.

Tyylikäs, ankarakin olohuone Anttila-kalustein ja Anttila-hinnoin! Moniosaiset kirjahyllyhässäkätkin taitavat olla tulossa uuteen arvoon - niihin saa hyvin esiin myös keräilykokoelmia. Liinavaatekaappi on jo retrohenkisen kodin klassikko.

String-hyllyn tyyppisiä pikkuhyllyjä ja kiinnostava seinänpäällyste tai "seinätehoste" punottua tiikkiviilua.

"Täydennyshuonekalu" on minulle uusi termi, mutta sillä näemmä tarkoitetaan kaikenlaisia pikkupöytiä ja muuta vastaavaa.

Lipastoja ja kukkapöytiä. Joskus harmittaa, ettei nykykodissa ole paikkaa kukkapöydälle (paitsi parvekkeella), niin hienoja ne usein ovat.

Arkimatto on minustakin kaunis - noista plyyshisistä en niin paljon välitä, vaikka tiedän, että niilläkin on kannattajansa.

Kokolattiamatto alkaa olla kadonnutta kansanperinnettä. Lapsuudesta 70-luvulta muistan, että näillä päällystettiin lattian lisäksi portaita (meidän kesäkodilla jopa ulkoportaat oli kokolattiamatoitettu, mikä on vähintään outo valinta, matto hävitettiin viimein tänä kesänä).

Katoavaa kansanperinnettä: kampauspöydät ja puhelinpöydät. Meillä on vintillä siniseksi maalattuna tuo alimmainen puhelinpöytä, ilman ritilähyllyä tosin.

Löysitkö näistä tuttuja juttuja? Tähän Anttila-sarjaan on tulossa vielä ainakin astia- ja lastentavara-aiheiset postaukset lähiviikkoina.