Kun ihmiset ihailivat lakkiani, kerroin, että se on ollut minulla viisitoista vuotta. Kauemmin kuin puolisoni, joka hänkin on aika pitkään pysynyt kuvioissa! Toista näin täydellistä harmaata karvakypärää en koskaan löydä, joten pidän tästä yhdestä kiinni niin kauan kuin sitä suinkin kestää katsella. (Sama pätee puolisoon, muutettavat muuttaen.)
Kotiin kävellessäni aloin miettiä, mitä muita yhtä vanhoja tai vielä vanhempia vaatteita ja asusteita omistan. Iältään vanhin vaatteeni lienee 1920-luvulta peräisin oleva helmikoristeinen puku, mutta mietin nyt niitä, jotka kauimmin ovat olleet juuri minun omistuksessani. Karvalakki on vanha, mutta kuitenkin ostettu tämän vuosituhannen puolella, sen ensimmäisenä talvena. Monetkaan sen ajan vaatteeni eivät enää mahtuisi minulle; sekä vaatekoko että kengännumero ovat muuttuneet. Pää on sentään pysynyt samankokoisena.
Muutin ensimmäiseen omaan kotiini vuonna 1993. Onko minulla vielä aktiivikäytössä jotain, johon pukeuduin jo silloin? Vinttilaatikosta löytyvät esimerkiksi vanhojentanssi- ja lakkiaispukuni, mutta ne on säilötty muistoiksi. Yhden valkoisen, mustapilkullisen huivini muistan ostaneeni Kemin Seppälästä, kun Seppälällä oli hieno mustavalkoinen pilkkumallisto 1980-luvun lopulla. Tosin en muista, koska olen tosiasiassa käyttänyt sitä viimeksi, mutta huivilaatikossa se yhä on muiden joukossa.
Koruissa on joitain samanikäisiä, esimerkiksi teininä ostettuja rannekoruja. Puoliksi muistoina, puoliksi käyttöesineinä säilyttelen joitain hassuja rintakoruja ja pinnejä, joita käytin jo alle kouluikäisenä - pinkki perhosrintakoru, noin sentin korkuinen ja muovinen, on minulle jopa rakas. Joskus vielä puen sen pikku L:lle johonkin hienostelutilaisuuteen.
Ehkä juuri tämä pikku perhonen on kaikkein vanhin asusteeni. Mitä vanhaa sinun kaapistasi löytyy?
Olipa mukava postaus. Pitääpä oikein ajatuksen kanssa miettiä, löytyykö minulta minulla käytössä olleita vaatteita yli kymmenen tai viidentoista vuoden takaa. Ylioppilas- ja rippimekot nyt ainakin 90-luvun lopulta ja koruja lapsuudestani löytyy aika paljonkin.
VastaaPoistaKiva kuulla, että lapsuuden aarteita on tallella!
PoistaTuli aamulla mieleen, että yksi äitini minulle ala-asteaikana kutoma villatakki on vielä käytössäkin.
PoistaVau, ei äiti turhaan sitä kutonut aikoinaan :)
PoistaÄkkiseltään tulee mieleen v. 1977 olevat hollannikkaat - ja täysin kunnossa vielä. Ostin ne aikoinaan ylioppilaskirjoitusten jälkeen ollessani kesätöissä Oululaisen tehtailla;) Muutakin vanhaa on tallella - esim. ruudullinen, maksipituinen intianpuuvillainen hippimekko, josta irrotin hihat ja tein kesäkotimekon;)
VastaaPoistaVau, hienoa! :)
PoistaTämä oli kiva postaus, kiitos! Siis minullehan tuota vanhaa kertyy ja kertyy - tyylini on ilmeisesti niin muuttumaton, ja kun paljon tekee itse, ei niitä vaivalla valmistettuja vaatteita oikein raaski hävittää. Puikoilla neulomani lakkiaismekko on ihan kelpo päiväjuhlan asu yhä, ja moni muukin fiini lukioaikainen vaate parinkymmenen vuoden takaa kestää mielestäni yhä katseita. (Senaikaiset käyttövaatteet ovat tietysti jo vähitellen hajonneet.) Minulla ei juuri ole sensitiivisyyttä muodin vaihteluille, vaan pukeudun sellaiseen, mikä tuntuu omalta ja näyttää mukavalta, mistä johtuen en paljonkaan laita vaatteita kiertoon. Toki joitakin liian tyttömäisiä vaatteita on täytynyt iän myötä poistaa kaapista. :)
VastaaPoistaOlet kyllä onnekas, jos sekä tyyli että vaatekoko ovat pysyneet pitkään samoina!
PoistaVanhin käyttämäni vaate on vuodelta 1909. Itse käytin sitä kerran vuonna 1957, mutta en enää mahdu siihen :) Kyse on tietysti kastemekosta! Se on ollut monilla suvun vauvoilla päällään kastettaessa ja kaapissani odottelee seuraavia sukupolvia.
VastaaPoistaAiempien sukupolvien vaatteita minulla on muitakin, esim. nyplätty hartiahuivi 1800-luvun lopulta, lottatakki 1940-luvulta, kuoropuku 1950-luvulta.
1950-, 1960- ja 1970-luvun alusta minulla on ainakin viisi omaa vaatettani tallella, joita ovat käyttäneet jälkeeni muutkin lapset, mutta jotka on palautettu minulle (odottelemaan seuraavia sukupolvia :)
Vuodelta 1976 olevaa yo-mekkoani olen viimeksi käyttänyt pari vuotta sitten ja ehkä laitan sen 40-vuotisluokkakokoukseen. Se on väljä Vuokon mekko, joten mahtuu. Toinen yhä käyttökelpoinen Vuokko on vuodelta 1981. Kansallispukuni olen tehnyt vuonna 1984 ja sitä käytän joskus sopivissa tilanteissa. Minulla on myös 1980-luvun hillittömän hupaisat talvihaalarit, joilla olen huvittanut väkeä joissakin kasarijutuissa. 1980-luvulta on vintissä säilössä paljon muutakin, joiden kuntoa en ole muutamaan vuoteen tarkistanut. 1990-luvun käytössä olevia vaatteita en viitsi edes luetella, koska niitä on niin monia.
Vanhimmat käytössä olevat kengät ovat myös 1980-luvun alusta: mustat nauhakengät ja viininpunaiset avokkaat. Myös nilkkaremmikorkokengät vuodelta 1987 ovat tallella, mutta niillä en enää lähde koikkelehtimaan. Ja siitä eteenpäin on kenkiä kaikilta vuosikymmeniltä :) Viime vuonna töissä joku kehui uusia kenkiäni - joo, on nää kivat, mutta vuodelta 1990, joten ei ihan uudet kylläkään. Työkaveri taisi olla jokseenkin samanikäinen kuin kengät.
Ai niin, kyllähän meilläkin pikku L pukeutui juuri minun vanhaan villatakkiini (ehkä vuodelta 1975)! Nuo vanhat Vuokot ovat tosi aarteita, hienoa, että ovat pysyneet tallella.
PoistaJäin ihan miettimään mitä vanhaa minulla on edelleen käytössä. Sain kummitädiltä hopeisen riipuksen noin 30v sitten ja pidän sitä yhä. Vanhin käytössäni oleva vaatteeni taitaa olla n 20v sitten ostettu baisleykuvioinen huivi. Noita baisleykuviohuiveja löytyy kaapistani eri värisinä ja eri paksuisina sekä eri kokoja. Olen huiveihin hullaantunut. Vanhin käytössäni oleva asu taitaa olla ajaton silkkimäinen klassikkopaita ja siihen sopiva baisleykuvioinenhame. Nämä on ylläni valokuvassa jo vuonna 1997.
VastaaPoistaVaatemakuni on pysynyt aika samana. Pidän pooloista, kuvioneuleista, palmikkoneuleista, a-linjaisista hameista, jakuista, kynähameista edelleen. Uutena pukeutumiseeni on tullut Nanson mekot. Takeissa pidän pitkistä takeista edelleen eniten. Tuo hattu on upea ja villajakku kivan värinen.
Huivit ovat siitä hyviä sekä pitkään säilytettäviksi että kierrätettäviksi, että niitä eivät koske mitkään koko-ongelmat!
PoistaTosi kiva postaus! Aloin miettimään omien vaatekaappien sisältöä läpi ja itse asiassa oikein yllätyin siitä, miten paljon siltä löytyykään vanhoja vaatteita. Esimerkiksi kaikkien aikojen suosikki ”ei-vintage”-villatakkini sain joululahjaksi 13-vuotiaana ja se on aktiivikäytössä edelleen!
VastaaPoistaSuurin osa pisimpään vaatekaapissani paikkansa säilyttäneistä vaatteista ovat kuitenkin vintagea, käytän silloin tällöin edelleen teininä ostamiani vintagemekkoja ja -takkeja.
Kuvan asu on muuten aivan ihana!
Kiitos. Kaipaan tuota vihreää takkia, se ei nyt mahdu ylleni imetyksen vuoksi, mutta varmaan taas ensi talvena :)
PoistaTämä postaus jäi nyt kaivelemaan mieltä hyvällä tavalla niin paljon, että päätin alkaa valmistelemaan postausta oman blogin puolelle samalla teemalla. Samalla tuli myös käytyä läpi iso laatikko vanhoja valokuvia vanhoja asukuvia etsiessä. Kuvista löytyikin paljon vaatteita, joita omistan edelleen, ihminen niiden sisällä vaan näytti kovin nuorelta jo lommoposkiselta. : )
PoistaJoten kiitos vielä kivasta postausideasta!
Kiva! Pitää tulla lukemaan!
PoistaKiva postaus! Minulla on edelleen käytössä maximittainen villakangashame, joka ostettiin minulle Kapphalista ollessani 13-vuotias! Meni ylle ainakin ennen raskautta. Aika monen oppilaan leuka on loksahtanut auki, kun olen kertonut käyttäneeni työkäytössäkin ollutta hametta itse yläkoululaisena :D
VastaaPoistaHurjaa! Minulta mahtuisi omiin tuon ajan hameisiini korkeintaan toinen jalka...
PoistaIhana postaus ja todella kaunis asukokonaisuus:)
VastaaPoistaOtin kysymyksestä kopin "Mitä vanhaa sinun kaapistasi löytyy"? ja tein postauksen blogiini :)
Kiva, käynkin lukemassa :)
PoistaOi miten hauska postaus! Innostuin tästä niin että saatan itsekin tehdä jonkun saman tyyppisen postauksen.
VastaaPoistaMutta vastaan nyt kuitenkin tähän että omassa kaapissa iältään vanhin vaate on luultavasti 20-luvulta, mekko, silkkisukat, korsetti. Koruista löytyy vieläkin vanhempi esine, 1800-luvun lopun sururintakoru. Kauimmin omistamani vaate on seiska tai kasiluokalla (1985-1986) itse ompelemani tekoturkki joka roikkuu työhuoneen rekissä. Joitakin vuosia sitten mietin sen uudelleen vuorittamista koska se kaipaisi paksumpaa vuoria, mutta on jäänyt vielä tekemättä. Ihme kyllä se mahtuu minulle edelleen. Mutta se oli se 80-luvun jättisuuri mitoitus.
1980-luvun vaatteista ei tosiaan ole helppo kasvaa ulos :)
PoistaVanhinta vintagea omassa kaapissani on varmaankin mummolta "ennakkoperitty" kultalammasturkki, joka on jostakin 50-luvun alkupuolelta ja kertaalleen hieman muodistettu vielä mummolla käytössä ollessaan. Turkki on tavallaan aktiivikäytössä edelleen, sillä käytän sitä tosi kovilla pakkasilla talvitakkina, niitä niin kovia pakkasia ei vaan turhan usein satu olemaan... Muuten käyttäisin useamminkin, mutta sehän painaa kuin synti, melkein kuntoliikunnasta käy sen kanssa kulkeminen :D
VastaaPoistaVain muutamaa vuotta nuorempia ovat toisen mummon talouskoulussa ompelema valkoinen esiliina ja äitini varhaislapsuudesta oleva punavalkoinen pikkuhuivi.
Nyt kun mietin niin huomaan, että aktiivisessa käytössä on paljonkin oikeasti vanhoja vaatteita aina 80-luvulle asti, mutta kun tullaan aikoihin jolloin en enää kasvanut pituutta ja saatoin hankkia itse vaatteeni, ei siltä ajalta ole kestänyt aktiivista käyttöä juuri mikään :( Mieleen ei tule kuin pari yöpaitaa, mutta niitä ei lasketa, koska niiden kohdalla ei ole väliä vaikka kuluisivat minkä näköisiksi, kunhan pysyvät vaan koossa :D
Toisaalta taas olen aina vaihdellut vaatteita äitini kanssa, ja minulla on paljonkin sellaista, mikä on uudehkoa, mutta äidin kaapista minulle tullutta, ja samaten paljon omasta kaapistani on päätynyt äidille. En enää ihan muistakaan mitä kaikkea olen ostanut itse, ja mitä olen saanut muualta.
Mitä muuten yöpaitoihin tulee, olen huomannut, että 70-luvun ja 80-luvunkin Nansot kestävät käytössä paremmin kuin nykyiset. Ehkä lycraa sisältävät trikoot hajoavat herkemmin.
PoistaVanhin käytössä oleva oma vaatekappaleeni on Nanson yöpaita vuodelta 1977. Kangas on ohentunut mutta ei kuitenkaan rikki. Uudehko saman valmistajan yöpaita, joka sisältää modalia, on lähes riepukunnossa. Töissä käytän 1980-luvulla hankkimaani klassista villatakkia (työkaverit eivät tiedä) ja samalta vuosikymmeneltä on käytössä myös villapusero. Kaapissa roikkuu v. 1988 Pukevasta ostamani Friitalan nahkatakki. Valitettavasti se on alaosastaan hieman pieni mutta pienellä modauksella siitäkin saisi täysin käyttökelpoisen takin. Vaatteiden laatu ei ole enää niin hyvää kuin ennen. Edes hinnakkaasta tuotteesta ei aina tiedä miten se kestää. Isoäidiltäni on jäljellä 1930-luvun korkeakoiset mokkanahkakengät mutta ne ovat minulle liian suuret. t. Maija
VastaaPoistaKuten edellisessäkin kommentissa sanoin, minulla on myös Nanson yöpaidoista vastaava kokemus. 70-luvulta peräisin oleva, kirppikseltä jo käytettynä minulle tullut maksiyöpaita kestää, vaikka saumoja pitää välillä ommella uusiksi, mutta korkeintaan viisi vuotta vanhan uuden kangas alkaa olla kulahtaneessa kunnossa. Syytän uuden trikoon sisältämää lycraa.
Poista