Kårenin kirppis oli ja meni, ja jälkimaku on ihan mukava. Myyjiä oli sali täynnä ja paljon riitti myös asiakkaita - jonotuskaan ei juuri karkottanut väkeä, ilmeisesti siksi, että siitä oli varoitettu etukäteen. Kårenin sali ei ole mikään valtava halli, joten kai jo paloturvallisuussyistä yleisömäärää piti rajoittaa.
Toisaalta ehkä yleisön sisääntulon säännöstely sai aikaan sen, että asiakkaita riitti tasaisena virtana tapahtuman loppuun saakka. Ensimmäisen kaupan tein heti ovien avauduttua ja viimeisen juuri ennen kuin ne sulkeutuivat. Myyjät myös pysyivät paikalla loppuun asti - minua itseäni on häirinnyt asiakkaana esimerkiksi Länsikeskuksen ulkokirppiksellä se, että osa väestä pakkailee jo kimpsujaan pois, vaikka myyntiaikaa olisi vielä pitkästi jäljellä.
Itse en tehnyt juuri ostoksia; myyjäkaverilta sain kaksi vanhaa mehulasia vaihtokauppana korvakoruihin, ja niistäkin toisen hajotin kotiin tullessani. Ainoa rahalla tehty hankinta oli vanha punainen nuken pinnasänky, pikku L:n nukelle ja pehmoleluille. Käytin sitä tapahtumassa hattujen myyntitelineenä, ja arvatkaa vain, olisiko se ollut suosituin myyntituotteeni! Varmasti lähemmäs kymmenen ihmistä kysyi sen hintaa.
Ja mitä sitten myin: muutaman puseron, muutaman hatun (oli karvalakeille suotuisa sää), muutaman laukun, joitain koruja ja muita pieniä asusteita. Yksi komea talvitakkikin lähti uuteen kotiin. Kun tähän vielä lisätään, että myynnin lomassa tapasi monia tuttuja, voi sanoa, että päivä oli onnistunut. Yksi miinus vain: Kårenin sali on niin hämärä ja meidän pöytämme vielä oli peräseinällä hämärimmässä nurkassa, että ottamani kuvat eivät oikein kestä esittelyä.
Onhan tässä ollut kiireitä, tavaroiden roudaamisen lisäksi myös epäonnistunutta vauvan unikoulua ja muuta riesaa, mutta joka päivä toistaiseksi olen saanut vaatteetkin ylleni. Tällä viikolla aion ottaa pakkasasukuvan; lupaan sen tässä julkisesti, että saan ideani myös toteutetuksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti