Tuo takki on oikea herkku ja ihanan värinen. Voisiko olla enää tyylikkäämpi tausta kuvalle. Olen käynyt luistelemassa, mutta yhtään noin tyylikästä luistelijaa ei ole ollut jäällä liihottelemassa.
Minua kiinnostaa tuo takki. Onkohan se 1950-luvulta? Muistelen, että minua vanhemmilla neideillä oli tuollaisia prinssessalinjaisia takkeja. Minulla oli samanvärinen ulsteri, mutta väljä malli ihan 1960-luvun alussa.
Kiitos, hyvää uutta vuotta sinultakin! Takki on 1950-luvulta, Kestilän mallistoa ja minulle käyttämättömänä Alles Gute Vintagen kautta tullut. Olen kovin onnellinen, että olen saanut tällaisen aarteen omistukseeni.
Luistelukuvissa on aina jotain ihanan nostalgista, minäkin haaveilen sellaisista, mutta eipä taida enää edes sopivia luistimia löytyä varastosta. Taisin myydä omani kirppiksellä vuosia sitten. Rupesin miettimään että mitä siitä tulisi jos tekisin töitä luistimet jalassa. Ei taitaisi tulla mitään :D
Useimmissa työtehtävissä tuottaisi itsellenikin vaikeuksia :) Tuli kokeilluksi myös lastenvaunujen työntäminen luistimet jalassa - ihan hyvin onnistui sekin.
Voi, olen sadat kerrat ollut Mannerheiminpuistossa luistelemassa. Noin hieno en kyllä ollut! Muistan kyllä yhden tytö, jonka luistelupulua me kaikki muut kadehdimme. Se oli turkoosi ja siinä oli helmassa ja hupun reunassa valkoinen karva. Me muut luistelimme vain tavallisissa talvivaatteissa: hame, duffelitakki ja äidin kutomat villaiset damaskit eli paksut nykykielellä legginsit, joihin lumi kivasti tarttui paakuiksi, jos kaatui. Pojilla oli usein villapaidat ulkovaatteena. Vieläkin tunnen nenässäni sen märän villan ja palavan puun ja savun hajun, joka kentän laidassa olevassa, kamiinalla lämmitettävässä kopissa oli.
Ihan pienenä olin Mannerheiminpuistossa myös puistotädin hoidossa muutaman tunnin päivässä, joten siellä on tullut paljon vietettyä lapsena aikaa.
Minullapa on damaskit ihan edelleen, ja olen sentään sinua reilusti nuorempi ja asun tätä nykyä Helsingissä (pohjoisesta alun perin). Damaskit ovat päässeet viime aikoina käyttöönkin, kun olen pakkasella pyöräillyt tai tehnyt minäkin töitä ulkona.
Ei ole kotitekoiset vaan Nuutisen kutomon, joka sijaitsee Padasjoella. Yleensä olen näihin törmännyt lähinnä talviajan torimyynnissä, mutta toki varmaan muualtakin saa.
Ihania kuvia! <3
VastaaPoistaKiitos!
PoistaSiis aivan ihania luistelukuvia! Tuo sinun luistelukuvasi sopisi vaikka lehden kanneksi. Asusi on kahdehdittavan kaunis:)
VastaaPoistaKiitos kehuista. Takki on kyllä ihana, ja karvalakki on tosiaan vuodesta toiseen yhtä toimiva vaate :)
PoistaTodella ihania kuvia, olet kyllä tosi kaunis :)
VastaaPoista-Jenni
Oi kiitos, mukava kuulla, pitäisikin aina jaksaa vähän laittautua... ;)
PoistaTuo takki on oikea herkku ja ihanan värinen. Voisiko olla enää tyylikkäämpi tausta kuvalle. Olen käynyt luistelemassa, mutta yhtään noin tyylikästä luistelijaa ei ole ollut jäällä liihottelemassa.
VastaaPoistaKumma, koska leveä hame on oikeasti hyvä luisteluvaate!
PoistaTervehdys napapiiriltä ja hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaMinua kiinnostaa tuo takki. Onkohan se 1950-luvulta? Muistelen, että minua vanhemmilla neideillä oli tuollaisia prinssessalinjaisia takkeja. Minulla oli samanvärinen ulsteri, mutta väljä malli ihan 1960-luvun alussa.
Kiitos, hyvää uutta vuotta sinultakin! Takki on 1950-luvulta, Kestilän mallistoa ja minulle käyttämättömänä Alles Gute Vintagen kautta tullut. Olen kovin onnellinen, että olen saanut tällaisen aarteen omistukseeni.
PoistaLuistelukuvissa on aina jotain ihanan nostalgista, minäkin haaveilen sellaisista, mutta eipä taida enää edes sopivia luistimia löytyä varastosta. Taisin myydä omani kirppiksellä vuosia sitten.
VastaaPoistaRupesin miettimään että mitä siitä tulisi jos tekisin töitä luistimet jalassa. Ei taitaisi tulla mitään :D
Useimmissa työtehtävissä tuottaisi itsellenikin vaikeuksia :) Tuli kokeilluksi myös lastenvaunujen työntäminen luistimet jalassa - ihan hyvin onnistui sekin.
PoistaVoi, olen sadat kerrat ollut Mannerheiminpuistossa luistelemassa. Noin hieno en kyllä ollut! Muistan kyllä yhden tytö, jonka luistelupulua me kaikki muut kadehdimme. Se oli turkoosi ja siinä oli helmassa ja hupun reunassa valkoinen karva. Me muut luistelimme vain tavallisissa talvivaatteissa: hame, duffelitakki ja äidin kutomat villaiset damaskit eli paksut nykykielellä legginsit, joihin lumi kivasti tarttui paakuiksi, jos kaatui. Pojilla oli usein villapaidat ulkovaatteena. Vieläkin tunnen nenässäni sen märän villan ja palavan puun ja savun hajun, joka kentän laidassa olevassa, kamiinalla lämmitettävässä kopissa oli.
VastaaPoistaIhan pienenä olin Mannerheiminpuistossa myös puistotädin hoidossa muutaman tunnin päivässä, joten siellä on tullut paljon vietettyä lapsena aikaa.
Kuulostaa ihanalta tuo turkoosi luistelupuku. Ja kiitos, kun palautit mieleen sanan damaskit, minullakin oli sellaiset pienenä 70-luvulla :)
PoistaMinullapa on damaskit ihan edelleen, ja olen sentään sinua reilusti nuorempi ja asun tätä nykyä Helsingissä (pohjoisesta alun perin). Damaskit ovat päässeet viime aikoina käyttöönkin, kun olen pakkasella pyöräillyt tai tehnyt minäkin töitä ulkona.
PoistaIhanko kotitekoiset? Hienoa! Nykyisin varmaan noita myydään neuleleggingsien nimellä, jos vastaavia on kaupassa.
PoistaEi ole kotitekoiset vaan Nuutisen kutomon, joka sijaitsee Padasjoella. Yleensä olen näihin törmännyt lähinnä talviajan torimyynnissä, mutta toki varmaan muualtakin saa.
PoistaHieno on kyllä luistelija neiti. Olen eka kertaa sun blogissa käymässä ja liityin lukijaksi. Ois kiva jos kävisit kylässä Aurinkokujallakin.
VastaaPoistaToki käyn, ja kiitos! Oletkin näemmä 200. lukija, ja olen jo kauan sitten luvannut arvonnan sen etapin kunniaksi :)
Poista