torstai 30. tammikuuta 2014

Kuluttamisesta: uutta vai vanhaa?

Olen miettinyt kierrätyskeijukampanjan myötä entistä enemmän uuden ja vanhan tavaran dilemmaa. Enkä ole ainoa, esimerkiksi Rinna kirjoitti juuri samasta teemasta.

Ei ole yksiselitteisesti hyvä olla kokonaan ostamatta. Tästä mainitsi myös kaverini, joka saa elantonsa paljolti vaatteita ompelemalla ja myymällä. Jos ei osta yhtään mitään, ei osta sitä eettisesti tuotettua, ekologisista materiaaleista valmistettua, uniikkia ihanuuttakaan. Käsityöläisen lapsi jää vaille voita leivän päällä. Yritys voi joutua vaikeuksiin, kuten vaikka Palonin tapauksessa nähtiin.

Mutta silloin, kun itse aloin tympiintyä uusiin vaatteisiin, kulutustottumukseni eivät olleet erityisen hyvät. Ostin ketjukaupoista ja aleista, useimmiten varsin halvalla. Parhaat ja laadukkaimmat vaatteeni olen ostanut yli kahdenkymmenen vuoden ajan kirpputorilta. Usein elämässäni on ollut vaiheita, joina esimerkiksi talvitakin ostaminen uutena ja laadukkaana olisi ollut aivan mahdotonta. Ei millään olisi ollut rahaa. Ei kai kukaan enää kuvittele, että halvalla saisi laatua, paitsi ihan sattumalta? Joskus taas on ollut rahaa, mutta olen mieluummin käyttänyt sen muuhun; ostanut vaikka asunnon tai käynyt jossain, mökillä tai ravintolassa tai jopa ulkomailla. On mukavaa, että kirppiksen avulla on silti voinut aina pukeutua niin kuin haluaa. On voinut hankkia useitakin hyviä talvitakkeja, vaihtelua varten.

En tiedä, oppisinko edes koskaan hankkimaan vain välttämättömän, mutta valitsemaan silloin parasta. Tiedätte, että minulla on esimerkiksi aika paljon kenkiä. Saa olla. Olen keräilijäluonne, jota ei häiritse tavaran suuri määrä - jos vain tavarat (vaatteet, asusteet) ovat käyttökelpoisia eli mieluisia, oikean kokoisia ja riittävän ehjiä. En tunne tarvetta karsia vaatekaappia saadakseni tilaa elämääni tai siistimmän kodin. Myyn tai annan vaatteitani kyllä pois silloin, kun ne käyvät epäsopiviksi tai kyllästyn niihin. Sellaista sattuu, eivät nuo viime kevään kengätkään enää kaikki asu meillä ja viimeksi joululahjaksi sain yhdet uudet.

Halpamuodin yhteydessä puhutaan nykyisin jo siitä, että vaatteen hinta muodostuu suhteessa käyttökertoihin: jos kympin paitaa käyttää viisi kertaa, se on tosiasiassa kalliimpi kuin viidenkympin paita, jota käyttää sata kertaa. Fiksu huomio! Oma valintani on kuitenkin se jonkun kertaalleen hylkäämä vaate, jota se joku (tai useampikin ihminen) on käyttänyt x kertaa aikaisemmin ja jota minä käytän kerran, kymmenesti tai sata kertaa ja todennäköisesti vielä siirrän sen eteenpäin seuraavalle käyttäjälle. Koska en osta uutena, suhtaudun prosessiin kevyesti sekä rahan että ympäristön kannalta. Ei haittaa, vaikka jokin vaate vain käväisee minulla. Sitä paitsi vintage löytää aina uuden kodin; jos ei heti, niin myöhemmin.

Mitä tulee uniikkiin design-muotiin ja käsityöläisten tuotteisiin, valitettavasti läheskään aina en löydä niistä omaan tyyliini sopivia juttuja. Paloninkaan nettikaupasta en löytänyt mitään, mitä oikeasti haluaisin ja käyttäisin. Olen ennenkin puhunut vaatekaapin peruspuvustosta, jota naistenlehdissä usein kehotetaan hankkimaan, ja siitä, etten koe niitä valkoisia paitapuseroita ja farkkuja omikseni. Design-jutuissa on vähän samaa vikaa; ne eivät näytä vaatteilta, joita tosielämässä käyttäisin. Enkä halua tehdä hyvisostoksia vain tukeakseni myyjää/suunnittelijaa, vaan siksi, että sekä tarvitsen että haluan kyseisen vaatteen.

Kuitenkaan ikuisesti ei voi olla ostamatta uutta vaatetta, ei silloinkaan, kun varastot ovat niin hyvät kuin monella länsimaisella naisella on. Aionkin tämän vuoden aikana etsiä niitä eettisiä ja kestäviä juttuja, jotka myös tyylin puolesta toimisivat ja tuottaisivat iloa, ja joiden puoleen voin sitten kääntyä, kun tarvitsen jotain uutta. Viime aikojen hankintojen perusteella kengät, sukkatuotteet ja alusvaatteet tulevat ensimmäisinä tarvelistalle. Onko vinkkejä tällaisista eettisesti tuotetuista vintagehenkisistä mallistoista, mieluusti vielä sellaisista, jotka kestävät sata käyttökertaa? Miettimisaikaa onneksi on...

10 kommenttia:

  1. Erittäin hyvin sanottu! Ajatus vaatteen hinnasta suhteutettuna sen käyttökertoihin on oivallinen määritelmä kun miettii onko tietyn vaatteen hankkiminen kannattavaa.
    Kuluttaminen ei ole niin yksioikoinen asia kun sitä oikein alkaa miettiä. Tämä maa menisi nurin jos kaikki yhtäkkiä lakkaisivat kuluttamasta.

    En tiedä onko American Duchess'n mallistossa kenkiä sinun mieleen, mutta heillä ainakin näyttää olevan eettisesti ja ekologisesti tuotettuja juttuja, ja ilmeisesti vielä erittäin hyvälaatuisia. Omakohtaista kokemusta ei vielä ole, koska kengät ovat varsin hintavia, mutta American Duchessit ovat ehdottomasti toivelistalla.
    http://www.american-duchess.com/environmental-policy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kenkävinkistä! Mitä kuluttamiseen tulee, kannattaa toki muistaa, että myös silloin kuluttaa, kun ei osta tavaraa. Nimittäin palveluita: suutareita, (korjaus)ompelijoita, pesuloita tarvitaan, kun halutaan jatkaa vaatteen tai asusteen käyttöikää. Siitäpä muuten tulikin mieleeni, että lempikäsilaukun hihna on katkeamaisillaan ja se pitäisi käyttää suutarilla...

      Poista
    2. Totta, ja vaikka tekisi itsekin niin silti pitää ostaa kangasta, lankaa, nappeja jne. Ja kuluttaminenhan alkaa jo ihan niistä perustarpeista kuten syömisestä ja siitä että on joku paikka missä asuu.

      Poista
    3. Ihmisen valinnoista se, jolla on eniten merkitystä hiilijalanjälkeen, on asuminen. Se vaikuttaa paitsi energiankäyttöön (iso vai pieni asunto, sen energiatehokkuus), myös liikennekäyttäytymiseen (tarvitaanko yksi vai kaksi autoa vai pärjääkö ilman). Tähän nähden vaateasiat ovat pientä näpertelyä. Mutta kumman kiinnostavaa näpertelyä ainakin minusta :)

      Poista
  2. Sama täällä, useimmat kotimaiset eettiset vaatteet eivät vain ole minun tyyliäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielletäänköhän "klassiset vaatteet" niin epäkiinnostaviksi ja tanttamaisiksi, ettei niitä kannata tehdä? Onneksi on vintage. Vintagetyylin taitavia ompelijoita ja designereitähän on jo muutama, blogin sivupalkistakin löytyy pari.

      Poista
  3. Uskon, että jos joku suomalainen suunnittelija loisi ajattoman, pelkistetyn malliston, se voisi olla suosittu. Ivana, Miun, Parikka tms ovat kaikki aika erikoisia meille hiirulaisille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parikan mallistoissa, etenkin vähän vanhemmissa, on hyvinkin minun makuuni sopivia juttuja. Sitten, kun alkoi koron muodolla ja pupun korvilla kikkailu, en enää kuolaa niiden perään kuten ennen. Löydätkö, Laura, Nansolta itsellesi sopivia vaatteita? Heillä on myös edelleen tuotanto ja suunnittelu Suomessa.

      Poista
    2. Kun menee ompelijan juttusille saa juuri sellaisen vaatteen kuin itse haluaa. Taitava ompelija kun suunnittelee juuri asiakkaan haluaman mallin yhdessä asiakkaan kanssa. Ei siihen mitään erillistä designeria tarvita.

      Poista
  4. Euroopassa matkustellessa olen huomannut, että esim Saksassa on tarjolla klassisia vaatteita ja kohtuuhintaan. Suomen halpakauppojen vaatemallisto on pintamuotia ja kankaat usein huonosti käyttöä kestäviä. Kangaskaupoista löytää kyllä hyviä kankaita, mutta ei ne kovin halpoja ole. Onneksi perushameet ja paidat ovat helppoja valmistaa.

    VastaaPoista