Puistokirppislöytö olikin design-vaate

Olen usein puhunut siitä, ettei Suomessa tee luksuskirppislöytöjä. Täällä on sodanjälkeisinä vuosikymmeninä käytetty niin vähän Chanelia, Dioria ja muita eurooppalaisia luksusmerkkejä, että maahantuodut harvat kappaleet varmasti periytyvät tiukasti suvun sisällä. Suomessa myös teetettiin vaatteita pitkään, vielä 1960-70-luvullakin. Mutta poikkeuksensa on täälläkin.

Löysin puistokirppikseltä kivan kesämekon, vähän kauhtuneen ja itselleni pienen, mutta pieni oli hintakin ja arvelin, että kauniista kankaasta ja hyvästä rungosta pystyisin muokkaamaan jotain sopivaa - vaikka jatkamalla olkaimia jollain sopivan värisellä kankaalla. Värejä oli valittavaksi:

oranssia, pinkkiä, turkoosia, valkoista, hiekanruskeaa, lehmuksenvihreää. Tyyliltään puku edustaa mielestäni siirtymävaihetta 1950-luvun new lookista kevyempään ja värikkäämpään 1960-luvun modiin, mutta se voi myös olla vielä selvästi 1950-luvun puolelta.

Tuotelappu näytti tältä, ja ihan sattumalta tajusin, mihin Cinderella-tuotemerkki liittyy.

Mekkoni on Riitta Immosen suunnittelema! Cinderella oli Immosen luotsaama tuotemerkki, joka teki prêt à porter -periaatteella kepeitä kesäasuja, suloisia alusvaatteita, äitiysvaatteita ja käytännöllisiä työtakkeja - arkisia tuotteita, jotka haute couture kiersi kaukaa. Cinderella perustettiin vuonna 1955 ja sillä oli Helsingissä oma putiikki, joka avattiin 1957. Vaatteiden päämateriaalina oli puuvilla, ensin kotimainen PMK:n valikoimista, sittemmin yhä useammin ranskalaisen Boussacin valmistama. Veikkaan, että löytämäni puvun kangas on ranskalaisperäistä, siksi rohkeasti kuvioitu se on. Myös Eva Taimi teki Cinderellalle käsinmaalattuja uniikkikankaita - löytäisipä joskus jotain sellaista!

Ilmeisesti muuten tämä Hopeapeilin kansikuva-asukin on Cinderellaa, ainakin kansi on mukana Immosesta kertovan kirjan Cinderella-luvussa. Olen julkaissut tämän täällä ennenkin, koska asu on epätavallinen ja hauska, housuasuna ajalleen (1961) rohkea ja rento valinta. Nämä sanat ilmeisesti kuvailevat Cinderellan linjaa yleisemminkin. Brändi oli suunnattu nuorille, moderneille naisille.

Cinderella lopetti toimintansa vuonna 1968. Sen pieniin sarjoihin perustuva tuotantotapa kävi kannattamattomaksi, kun muu valmisvaateteollisuus alkoi tuottaa suuria eriä samantyyppisiä vaatteita.

Jos haluat lukea lisää Riitta Immosen työstä ja Cinderellasta, suosittelen Ritva Koskennurmi-Sivosen hyvin tehtyä, perusteellista kirjaa Muotitaiteilija Riitta Immonen - vaatteita naisille työhön, juhlaan, vapaa-aikaan (Multikustannus 2008). Kirjakaupoissa tuskin enää on, mutta itse hain sen tätä kirjoitusta varten lainaan kaupunginkirjastosta. Vanhasta suomalaisesta muodista on harmillisen vähän kirjoja, tämä menee ehdottomasti hankintalistalle.

Mutta tätä taustaa vasten en nyt lähdekään tuunailemaan parin euron puistolöytöäni. Myydäkö pois vai odottaako, että tytär kasvaa? Ehkä seinähengariin voisi välillä vaihtaa uuden puvun.

Ps. Lisäsin uuden aihetunnisteen: Suomi-vintagen alle kerään vähitellen vanhojakin aihetta käsitteleviä kirjoituksia.