Valoa kansalle

En ollenkaan paheksuisi, jos Paavo Tynellin hotelli Vaakunalle vuonna 1952 suunnittelemat valaisimet otettaisiin uustuotantoon ja niitä vieläpä myytäisiin kansan syville riveille kuten köyhähköille freelancer-perheille sopivaan hintaan. Toiveeni taitaa olla turha, mutta onneksi Tynellejä, kuten monia muitakin suomalaisen valaisinsuunnittelun huippuja, voi ihailla Anna-Kaisa Huuskon uudesta kirjasta Suomalaisia valaisimia (WSOY 2012).

Tämä on toki vain minun mielipiteeni, mutta en ymmärrä, mihin tarvitaan rouheaa ja rosoista tyyliä, kun on olemassa myös jotain näin kaunista.

Tynell on nyt kova hitti alalla, muttei suinkaan syyttä. Esimerkiksi Alvar Aallon valaisimista en itse ole koskaan välittänyt niin paljon, ne ovat turhankin eleettömiä. Sain jokin aika sitten työn puitteissa nähdä jumalaisen Tynell-kattokruunun, jossa kattoa vasten levittäytyi laaja turkoosi oksa-lehtiköynnöskimppu. Turkoosi! Hintaakin kysyin: 8000 euroa. Auts.

Onneksi on olemassa paljon hauskaa, laadukasta ja vielä edullistakin valaisinmuotoilua. Esimerkiksi näitä oikean laidan Livalin metallisia retrolamppuja olen nähnyt monessa kivassa kodissa eivätkä ne ole vielä kadonneet tyystin antiikkiliikkeiden kätköihin, vaan niitä voi yhä löytää kirpputoreiltakin.

Huuskon kirjassa on mukana hinta-arviot; hyväkuntoisen Livalin voi saada 40-60 eurolla.

Yksi oli kuitenkin joukosta poissa, mikä on ihan ymmärrettävää eikä moite - kokonaista designin alaa kaikkine mahdollisine tuotteineen ei todella saa mahdutetuksi yhteen kirjaan! Mutta olin kovasti toivonut, että saisin vihdoin jotain tietoa omista tähtilampuistamme, jotka ostimme edellisen asunnon mukana kymmenen euron yhteishintaan. Edellisen kodin edellinen omistaja lienee hankkinut ne samoihin aikoihin kuin asunnon, vuonna 1957. Jos joku osaa kertoa näistä viininpuna-valko-messinkisistä söpöliineistä jotain, olisi kiva kuulla!