Eräs päivän uutisista kertoo, että moni bloggaaja tienaa mainoksilla, jotkut ilmeisesti hyvinkin. Täällä ei mainoksia toistaiseksi ole nähty, mutta eiväthän lukijamäärätkään ole Nelliinan tasolla.
Olisi tietysti kiva saada muutama lisäropo mainostuloista, ja tuskin teitä lukijoitakaan harmittaisi, jos silloin tällöin pitäisin sponsoroidun blogiarvonnan, jonka palkinto sopisi Hopeapeilin henkeen. Totta kai kierrätys- ja vintagehenkiset yrittäjät saavatkin ottaa yhteyttä, jos haluavat täällä mainostaa! Vähemmän kohdennetussa mainonnassa voi kuitenkin olla sudenkuoppia, joihin en halua joutua.
En ole erikseen korostanut sitä, että ostan melkein kaikki täällä nähtävistä uusista jutuista käytettyinä eli ne ovat new-for-me, kuten sanovat jotkut englanninkieliset bloggaajat. Oletan, että kirpputori-innostukseni tulee alleviivaamattakin esiin. Blogimainosuutinen ja erään ystävän siihen liittyvä Facebook-pohdiskelu tavarakeskeisyydestä ja blogivillityksistä tuottivat kuitenkin halun alleviivata vähän.
Tämän vuoden kolmannen kvartaalin aikana ostin uutena
- ruskeat korkonilkkurit
- muutamat sukkahousut alesta
- yhden alusvaatesetin
- yhden vuorikankaan, ompelulankaa ja muuta pientä ompelutarviketta
- lapselle pari paitaa, farkut, alusvaatteita ja sukkia
Viimeinen neljännes on vasta alkanut; sen aikana olen ostanut toistaiseksi kaksi viskoosikangasta Eurokankaasta (heräteostos) ja 50 metrin rullan kaavapaperia, todennäköisesti koko loppuelämän tarpeiksi. Suunnittelen vakavasti pehmeäpintaisen, mutta lämpimän, riittävän vintagehenkisen mustan neuletakin ostamista uutena, koska sellaista ei tunnu löytyvän käytettynä. Mies osti juuri kotiimme tuliterän mutteripannun, koska entinen paloi pilalle eikä käytettyä korvaavaa osunut kohdalle parin kuukauden etsinnän aikana.
Olen myös käyttänyt vaatehuoltopalveluita: vuoden puolivälistä laskien pari kertaa pesulaa ja kolmesti suutaria, korjausompelimoa kerran lapsen takin vetoketjun vuoksi. Pienemmät korjaukset osaan hoitaa itse, ja niiden määrää - kaikkia vetoketjuja, nappeja, ommeltuja ja purettuja muotolaskoksia, päärmättyjä helmoja - on mahdoton arvioida.
Kirpputorikäyntejäkään en osaa laskea, sillä lähikulmien kirpputoreilla pistäytyy sujuvasti kuin lähikaupassa. Kirppiksellä käyntihän kannattaa ottaa tavaksi, sillä joka kerta ei tee löytöjä ja löytösilmä kehittyy käytössä. Olen myös lahjoittanut pois tai myynyt monta kassillista vaatteita ja asusteita, joita syystä tai toisesta en ole enää halunnut pitää.
Ymmärrän hyvin sen, että pukeutumiseen tai kotiin kaipaa vaihtelua. Shopping high on tuttu tunne, ja omistan sen satakunta paria kenkiä. Kohta parinkymmenen vuoden ajan olen kuitenkin hankkinut kiksini enimmäkseen käytetyn tavaran parissa.
Tähän kohtaan joku pistää, että jos kaikki shoppailisivat kirpputoreilla, ei niihin enää tulisi sitä uutta hyvää tavaraa. Tavara ei kuitenkaan ole maailmasta tai edes kirpputorien varastoista (oletteko koskaan kurkistaneet takahuoneisiin?) heti loppumassa, ja kirpputorien ja muun kierrätyksen avulla samasta vaatteesta voi saada uutuuden kokemuksen ties kuinka moni käyttäjä vuosien mittaan. Mehän emme tarvitse roskaa, joka on kolmen pesun jälkeen lattiarättikunnossa, emmehän?
En tiedä, kestävätkö blogimatot vuosikymmenten kulutusta mekaanisesti tai esteettisesti, mutta en halua olla mukana luomassa niiden tyyppisiä hypetyksiä tavaroista, jotka on pakko saada. Teen omia ostovinkkinostojani tänne lähinnä Etsystä, mutta toivon niiden kannustavan luovuuteen omassa toimintaympäristössä: ompelu, tuunaus, asun osien uudelleenyhdistely ja niin edelleen auttavat, jos koko ei osu kohdalleen. Ompelijan ammattitaitoa voi hyödyntää, jos taitoja ei ole omasta takaa. Eikä kaikkea näkemäänsä ihanaa ole pakko saada omaksi; minusta kauniiden vintagevaatteiden katselu on nautinto itsessään.
Vielä vähemmän haluan tarjota ja esitellä täällä rahan takia tuotteita (tai palveluitakaan), joita en itse koe kiinnostaviksi tai tarpeellisiksi. Hopeapeilin harvinaisia uutuusesittelyjä ovat kirja-arviot, ja läpinäkyvyyden vuoksi kerrottakoon, että osan arvioimistani kirjoista (kotimaisten kustantamojen uutuudet) olen saanut mediakappaleena tätä blogia varten, osan (ulkomailta tilatut kirjat) olen ostanut omilla rahoillani ja osan lainannut kirjastosta.
Lukijat rakkaat (tervetuloa myös uudet!), mitä ajatuksia blogimainonta, blogien tavaramaailma ja kierrätystavaran käyttö teissä herättävät? Juttelen asiasta mielelläni kanssanne enemmänkin.
Kannattaa kyllä muistaa, että mielihyvähormonia erittyy tutkimusten mukaan nimenomaan ennen ostotapahtumaa. Ostotapahtuman jälkeen mieliala laskee melkein välittömästi. Siksi kannattaa miettiä, saisiko jostain muusta saman hormonihyökkäyksen siten, ettei tule heti "laskuhumalaa". Vaikken itsekään paheksu shoppailua – vain jos se menee liiallisuuksiin. Itsessäni vaan ärsyttää se kierre, että lähtee shoppailemaan (vaikka sitten kirppikselle) piristyäkseen, ostotapahtuman jälkeen tulee laskuhumala ja sitten taas pitää ostaa...
VastaaPoistaMainoksetonta blogia arvostan kovasti. Mainoksia tuppaa muutenkin joka tuutista. Informaatio on asia erikseen, eikä minua haittaisi, jos saisit alennusta jostain Riitan kankaasta*, kun suosittelet heidän valikoimaansa, jos se on oikeasti hyvä.
(*fiktiivinen esimerkki huom)
PS: Niin pihalla olen, että luulin blogimattoa julkaisualustaksi...
VastaaPoistaHyvä kirjoitus. Muoti- ja sisustusblogeissa ei juurikaan kyseenalaisteta niiden edustamaa maailmankuvaa. Mua myös harmittaa, kun monet "ekologisiksi" itseään mainostavat blogit keskittyvät nykyään lähinnä mainostamaan ja kauppaamaan "ekologisia" tuotteita - joiden hinnat ovat yleensä pilvissä ja joiden tarpeellisuudenkin kanssa on niin ja näin.
VastaaPoistaMonet muotiblogit keskittyivät alkuaikoinaan kirpparimuotiin mikä oli mun mielestä tosi kiva juttu. Sitten bloggaajat ammattimaistuivat, alkoivat saada kutsuja ja ilmaiskappaleita ja tietysti menivät töihin (eivätkä olleet enää köyhiä opiskelijoita) ja kirppari- ja tuunauslöydöt katosivat. Aito omaperäisyys alkaa olla hukassa (sisustusblogeissa varsinkin) ja mikä pahinta, myös lukijoille kaupataan samoja rytkyjä ja vempeleitä.
Laura, minäkin kuulin blogimatosta vasta tänään ja ilmiö hämmästytti kovasti. Shopping highin pystyy muuten saavuttamaan ainakin kirjastossa, jos vaikka palautettujen hyllyssä on jotain itseä kiinnostavaa ja samalla suosittua, jota ei vielä ole lukenut!
VastaaPoistaReetta, kiitos kommentista! Minullakin on hieman otsaarypistävä suhde ekotuotteisiin. Paitsi että niiden hintataso on meidän perheen päivittäiskulutusvarallisuuden yläpuolella, epäilen, että joissain tapauksissa niillä korvataan kotoa jo löytyviä, vielä ihan käyttökelpoisia ja hyviä tavistuotteita. Suosin koska tahansa käytettyä suhteessa ekokaupasta ostettavaan/ekologisesti tuotettuun, jos valinnanvaraa on.
VastaaPoistaSamaa mieltä ekotuotteista! Ostetaan hyvä omatunto shoppaamalla ekologista. Kierrätyskin on (vaikka sinällään hyvä) ristiriitainen asia. Esim hyväntekeväisyyskirppiksille annetuista vaatteista kai noin 5–10 % kelpaa myyntiin. Parasta olisi kun ostaisi mahdollisimman vähän, mutta en ole itsekään siinä asiassa pulmunen, vaikka olen koettanut vähentää. Luonnonmukaiseen kosmetiikkaan keskittyvät blogitkin ovat vähän hassuja, mielestäni valtaosa kosmetiikasta on turhaa. Mummolla oli varmaan yksi rasvapurkki ja oli maailman kaunein.
VastaaPoistaLaura, on totta että vaatteen lykkääminen kirppikselle ei sinänsä pelasta maailmaa. Olisi hyvä, jos kirppiksellä olisi henkilökuntaa, joka voisi korjata pikkuvikaista vaatetta myyntikuntoon, mutta syystä tai toisesta näin ei toimita. Kuitenkin, jos ja kun joskus on tarve tai halu hankkia jotain, kannustaisin kaikkia aina ensin kartoittamaan mahdollisuudet hankkia käytettynä. Enkä tosiaan itse pidä pahana edes hurjia shoppailukierroksia käytetyn tavaran parissa.
VastaaPoistaKiitos Elina todella hyvästä kirjoituksesta. Olen kanssasi samoilla linjoilla, vaikka entisessä kodissani olikin blogimatto (en tosin tajunnut silloin sen olevan blogimatto). Itse mietin myös paljon, mitä blogissani esittelen, enkä halua omalla bloggaamisellani lietsoa kulutushysteriaa, enkä varsinkaan kertakäyttökulttuuria. En myöskään pidä brändihypetyksestä ja minusta tuntuu jotenkin naurettavalta ajatukselta se, että kaikkien käsivarrella roikkuu saman merkkinen laukku. Ostan kyllä mielelläni laadukasta, silloin kun siihen on varaa, mutta yleensä merkitöntä tai sitten käsityötä. Olen oikeastaan aika ylpeä siitä, että nykyisen vaatekaapin sisällöstä n. 80 % on käytettynä ostettua tai itse tehtyä.
VastaaPoistaHaluan vielä kiittää ihanasta ja inspiroivasta blogista. Käyn täällä säännöllisesti, vaikka en kovin usein kommentoikaan. Jatka samaan malliin. Pidän persoonallisesta tyylistäsi.
Kiitos Miia kauniista sanoistasi! Muuten ensimmäinen kommentti, jonka sain linkittäessäni tämän Facebookiin, oli ystävältä, joka kertoi omistavansa blogimaton...
VastaaPoistaBlogimainonta on ihan ok jos blogin pitäjällä on taitoa liittaa mainonta jokseensa saumattomasti muun blogin teemaan.
VastaaPoistaEsim. terveysblogissa on ihan mielenkiintoista lukea sponsoroitujen superfoodien esittelyitä, ainakin tasan niin kauan kuin bloggaaja kertoo tuotteesta aidon mielipiteensä.
Eli tuotteeen sopiminen blogin yleisteemaan sekä blogin kirjoittajan aito mielipide ilmaistavarasta tai mainoksesta ovat ne edellytykset jolloin mainos on ihan kiva juttu josta hyötyvät bloggaaja, tuotevalmistaja ja blogin lukijakin.
Pakkomyynti, tuotteen päälleliimaaminen silloin kun kyseessä on selvästi blogin teemaan liittymätön tuote tai huonon tuotteen kehuminen saatika sitten googlen random-mainokset ovat aika kamalia.
Ihminen on kuluttava olento joten en näe kaikessa mainonnassa mitään pahaa. Ruoka nyt esimerkiksi on sellainen asia joka ei jää nurkkiin pölyyntymään. Ja kaikkea ei saa vanhana, esim. itse en ole milloinkaan löytänyt kirpulta sopivia kenkiä. Ne on pakko ostaa ja osa aika kalliitakin.
Taika, totta tuokin, että perustellut ja huolelliset, tarpeellisin osin kriittisetkin blogin aihepiiriin sopivat tuotetestaukset voivat tuottaa myös hyödyllistä tietoa. Tavaran ostamisesta taas: on tietysti eri asia ostaa uutena, kun ei vanhana löydy, vrt. yllä tekstissä mutteripannu (joku tietysti voi sanoa, että hyvin keittelisi sumpit mummon vanhalla pannullakin, mutta tämä hankinta oli meillä vakaan harkinnan tulos ;)
VastaaPoistaHyvä kirjoitus. Minusta muutenkin on hyvä, että näistä asioista kirjoitetaan. Ihmisillä, jopa meillä aikuisilla, kun on tapana olla vähän laumasieluisia ja ihastella asioita/tavaroita/vaatteita joita näemme ihailemillamme ihmisillä. Se monesti myös johtaa jonkun tuotteen himoitsemiseen... Tiedän kokemuksesta! Varsin tehokas mainostemppu siis. On hyvä olla tietoinen, että blogeissa näkyvät asiat voivat olla juuri näitä tuotesijoitteluja.
VastaaPoistaTykkään lukea blogeja, joissa hankinnat kotiin ja vaatekaappiin tehdään jotenkin pidemmällä tähtäimellä, eli ei pintamuotia, ja mahdollisesti juuri tuolla 2nd hand periaatteella. Oma tyylini poikkeaa esim. sinun tyylistäsi todella paljon, mutta meitä yhdistää se, että minäkin hankin vaatteeni ja laukkuni käytettyinä. Tai ainakin 90% niistä on ollut jonkun muun yksityishenkilön omaisuutta ennen minua. Tämä on muuten asia, johon haluan panostaa vielä enemmän tulevaisuudessa, eli hankin vähemmän, käytettyä ja laatua. Niin, ja etsy on ehkä minulle ollut maailman ihanin (ja kamalin, jos visakortilta kysytään) paikka ikinä! Jatka kivaa blogiasi mukavalla tyylilläsi, minulle siitä on ollut paljon inspiraatiota!
Kiitos Susanna, mukava kuulla että tämä vaatimaton pikku bloginen on inspiroinut! Hyvä että nostat esiin tuon, että kirpputoreilta tosiaan löytää ihan minkä tahansa tyylisiä asusteita ja vaatteita - ei vain näitä, jotka minuun vetoavat. Värianalyysin perusteella suunnistavien vasta kannattaakin satsata käytettyyn laatuun.
VastaaPoistaPitää muuten rehellisyyden nimissä nostaa esiin se kerta, kun haksahdin itse mainostemppuun ja listasin juttuja myyntiin Trendsalesiin, josta sai lahjoina Lola Ramonan tuotteita. Kritiikkiosuus tulee tässä: Trendsales ei sittemmin lunastanut ainakaan minun odotuksiani toimivasta kauppapaikasta. En saanut juuri lainkaan yhteydenottoja, en tehnyt yhtään kauppaa siellä ja olen tähän mennessä jo melkein unohtanut sen olemassaolon. Valitettavasti kävi näin.
VastaaPoistaItse en pidä blogimainontaa pahana asiana. Mutta se pitää tehdä taitavasti. Blogin kiinnostavuus laskee kuin lehmän häntä jos joka toinen postaus on mainospostaus. Nelliina osaa hoitaa mainokset niin että ne eivät ärsytä, sulautuvat blogin tyyliin, eivät vaikuta tuputtavilta eikä niitä ole jatkuvasti. Muutamissa muissa tunnetuissa blogeissa taas mainospostaukset ovat räikeästi muusta erottuvia eikä niistä oikein edes aina saa selvyyttä että ostiko kyseinen bloggaaja tuotteen itse vai saiko sen palkkioksi. Itse tykkään lukea blogeja joissa eletään tavallista arkea, normaalia elämää. Ei mua kiinnosta kovinkaan paljoa se että mitä se bloggaaja tänään osti ja mitä kaikkea krääsää hän sai yhteistyöpalkkiona. En myöskään arvosta sitä että blogataan mistä hyvänsä saadusta tuotteesta asettamatta mitään kriteeriä tai rajausta sille millaisia tuotteita edes mainostaa. Liika on liikaa ja jonkin tasoinen itsekritiikki on paikallaan.
VastaaPoistaVirhearvioita voi tietysti sattua jokaiselle, kokeneemmallekin, niistä kuitenkin yleensä oppii jotakin jos yhtään ajattelee omilla aivoillaan :D
Jonkun verran mua sen sijaan ärsyttävät joissakin blogeissa vilkkuvat mainosbannerit tai blogitekstin päälle lävähtävät pop-up mainokset. Niihin tosin bloggari ei aina itse voi vaikuttaa jos bloggaa jonkun yhteisön sivulla.
Olipas asiallinen ja hyvä postaus! Hieman kaksipiippuinen juttu tuo blogimainonta. Minua kieltämättä hieman ärsyttää blogeissa jatkuva mainonta ja jotkut bloggarit yrittävät ihan selvästi vain saada ilmaista tavaraa. Ilmiö näkyy vielä räikeämmin ulkomaisissa blogeissa kuin Suomessa. Myös minulta on yritetty saada ilmaiseksi vaatteita blogeihin, joiden aiheet eivät oikeastaan mitenkään liity omaan yritykseeni.
VastaaPoistaToisaalta on myös kiva lukea ihmisten rehellisiä(!) mielipiteitä tuotteista, joita ehkä itsekin olisin kiinnostunut ostamaan, mutta liikaa on aina liikaa.
En myöskään jaksa seurata blogeja, jotka keskittyvät vain ja ainoastaan ostosten esittelyyn. Myönnän, että shoppailu on kivaa, mutta kyllä se yksi ainutkertainen vintagelöytö tuottaa sata kertaa enemmän mielihyvää kuin kymmenen ketjuliikkeestä ostettua rättiä. Voinkin hyvällä omalla tunnolla kertoa, että suurin osa vaatekaappini sisällöstä on second-handiä tai itsetehtyä. :)