Hopeapeilin 2-vuotissynttärit menivät huomaamatta ohi pari viikkoa sitten. Muistan ostaneeni tämän viininpunaisen villapuvun Eijalta samoihin aikoihin kuin aloitin blogin, mutta se ei ole vielä koskaan ollut täällä esillä. Puvun juju ovat drapeeratut koristeet lanteilla; ne eivät ole taskut, vaan ihan somisteena. Oli mukava huomata, että pystyn taas käyttämään pehmeää villaa; iho-ongelmien takia tämäkin puku oli koko viime talven varastossa.
Puin puvun pariksi viime kirjamessuilta ostamani käsilaukun (ok, keräilymessujen puolelta!) ja kesällä Myllykoskelta löytyneet 40-luvun käärmekengät. Näin varustautuneena kelpasi puhua vielä kerran Turun kaupunginosista ja ottaa vastaan kaupunginosakirjan juuri ilmestynyt englanninkielinen käännös.
Nyt täällä tiskataan, siivotaan ja laitetaan ruokaa, sillä illalla meillä on messuviikonlopun kunniaksi ohjelmallinen kulttuuri-ilta. Hauskaa lauantaita!
Heh, joo, minä olen kävellyt repsottavassa hameessa päiviä niin ettei kukaan ole sanonut mitään ;D Hameen helma kun ulottui nilkkoihin, eikä meillä ole kotona vartalopeiliä niin en koskaan itse nähnyt helman repsotusta päällä. Nykyään kuljetan käsilaukussa aina nippua pieniä hakaneuloja joilla voi kädenkäänteessä fiksata minkä tahansa repsotuksen. Mekko on kaunis, sinulle sopivat tuollaiset punaisen sävyt kivasti.
VastaaPoistaUpea tuo mekon sävy!
VastaaPoistaAsukokonaisuus on jälleen mitä kaunein, pienestä helmarepsahduksesta huolimatta :)
Jälleen kerran, upeaa!!! Sukkahousut antavat sopivaa potkua kokonaisuuteen.
VastaaPoista