Matkapuvusto

Tämä tässä on Aarne-papan vanha laukku. Aarne oli mieheni pappa, kova forssalainen urheilumies, jonka Moskovan olympialaisreissun nimilappu yhä roikkuu kassin kahvassa (ei kai sellaista nyt voi poistaa?). Nyt vihreä kassi lähtee kanssani kolmen päivän työmatkalle.

Matkapuvustojen suositellaan olevan helppoa väriskaalaa, esim. musta-beige-valkoinen. Minun musta-beige-valkoiseni on tämän näköinen (valitettavasti tässä vielä silittämättä):

- kaksi pikkupuseroa, vihreäpilkullinen 2000-lukua ja ruusuinen 80-lukua
- keltainen kapea hame
- turkoosi leveämpi hame
- vakiovarusteeni ruohonvihreä villatakki

Hepeneitä ulkona syömiseen ja muuten vain huvitteluun. Näillä on tarkoitus pärjätä koulussa, lastentarhassa, ravintolassa ja muuten vain hengailemassa. Mitään kovin vakavaa virallista osuutta ei ole, joten esimerkiksi jakkua ei tarvita.

Ja tällä lailla istun seitsemän tunnin junamatkan.

(No vaihdan ehkä välillä asentoa, koska junaakin vaihdan.) Lähes loppuunkäytetty farkkutakki on ehkä minun vaatekaapissani se särmä ja särö, jota moni pukeutumiseen kaipaa. Ballerinoilla jaksaa kävellä, kukallinen ohut puuvillamekko on 80-luvulta eli konepestävä ja kaikin puolin helppo, patellavyö nipistää sen liian kasariuden mekon yläosasta.

Matka vie kolmeen suomalaiseen kaupunkiin, joihin en oikeastaan koskaan ole kunnolla tutustunut. Kirpputorien osoitteita on pakattu mukaan, jossain välissä aion ehtiä niihinkin piipahtaa ja tuottaa Kirppismatkoihinkin vähän uutta sisältöä. Nähdään!