Olisiko tämä eräänlainen joulukalenteri?

Hyvää joulukuuta, lukijat! Tänään avattiin ensimmäiset kalenterinluukut, ja Hopeapeilin joulukin ilmestyi nettikauppaan, jee! Vinkki: jos haluat tilata kirjan joululahjaksi, toimi ajoissa, koska toimitusaika on tarvepainatteissa pitkänlainen. Nyt kirja vielä ehtii hyvin jouluksi, ja toivottavasti moni teistä innostuu tilaamaan sen.

Jos tarkkoja ollaan, meillä avattiin ensimmäiset kalenteriluukut eilen illalla. Pikku L kiinnostui kovasti kalentereista, ja hänen oma Myyränsä piti nostaa kätösten ulottumattomiin. SPR:n kauniista metsäneläinkalenterista pikku kätöset ehtivät tarkistaa alareunan luukkujen sisällön, ja koska luukusta 11 paljastui kissan kuva, veikkaan, ettei kyseinen luukku enää kiinni pysy...

Blogin puolella on ollut syksyn mittaan hiljaista, mutta nyt, kun kirja on saateltu turvallisesti maailmalle, haluan tuoda taas tänne elämää. En järjestä teemallista joulukalenteria, mutta aion julkaista jotain joka päivä jouluun saakka - jouluista tai ei!

Joulukuun ensimmäisen kunniaksi pieni sävytetty asetelma. Olemme alkaneet hankkia kivaa vanhaa keramiikkaa silloin, kun sopivia esineitä on vastaan tullut sopuhintaan. Tämä musta norjalainen vaasi sai eilen muuttaa joulukuusen tieltä olohuoneesta makuuhuoneeseen, ja kuinka ollakaan, sehän sopii sekä väreiltään että hengeltään vanhojen kosmetiikkapullojen seuraan! Sinikorkkinen on hajuvesipullo, takana oleva Shalimar-pullo on roskalavalöytö ja etualalla oleva kasvovesipullo tuli kaupan päälle tämän asunnon mukana. Pitäisikö alle vielä asetella pitsiliina tai muu söpöstelevä alusta?

Jännät joulupukit (1969)

Psykedeliamuoti näkyi 1960-luvun lopulla myös joulukuvastossa. Näin räväköitä pukkinaamareita askarreltiin valmiista joulupukkinaamareista Kaunis Koti -lehdessä vuonna 1969. En tiedä, kuinka monessa perheessä oikeasti modernisoitiin joulua uudistamalla ruokalistaa, värimaailmaa ja koristelua, mutta Hopeapeilin joulu -kirjaa tehdessä oli hauska huomata, että välillä sitä pidettiin ihanteena.

1950-luvun kääntyessä 1960-luvuksi "uusi tapa viettää joulua" alkoi pilkahdella lehtijutuissa. Puhe kohdistettiin usein nuorille perheille, joiden arveltiin muutenkin haluavan luopua perinteisistä tavoista. Kun tultiin 1970-luvulle, uusi tapa kuitenkin unohtui taas ja muotiin tuli kansanperinne (ajatelkaa Jaakko Kolmosta Väinämöis-lakissaan tekemässä joulusahtia). Mutta kymmenen vuoden ajan joulukin oli moderni - ainakin aikakauslehdissä.

Arvonta: joulukirja on tullut!

Hopeapeilin joulun ensimmäinen painos on kotona! Se on pieni, kaunis ja täynnä sekä asiaa että ihanuutta (kyllä, mukana ovat myös taapero ja kissa). Ja koska tämä on nimenomaan Hopeapeilin kirja, haluan arpoa yhden kappaleen teille lukijoille. Kiitos kaikesta tuesta ja kannustuksesta - se on ollut ihanaa ja tärkeää! Ehkä uskallan toistekin tehdä indie-kirjan, pari ideaa on jo itämässä...

Arvontaan voit osallistua kertomalla tämän kirjoituksen kommenttiosiossa joulumuiston lapsuudestasi. Arvonta on avoinna ensi perjantaihin 2.12. puoleenpäivään saakka. Onnea matkaan!

Ps. Ne teistä, jotka haluatte lukea kirjan, mutta arvonnassa ei tärppää: kirja on tulossa myyntiin suurimpiin nettikauppoihin ensi viikon aikana. Turussa sitä myy Pieni Kirjapuoti. Kannustan myös tekemään hankintapyyntöjä lähikirjastoihinne!

Joulukirja lähti maailmalle

Tänään on se päivä, kun Hopeapeilin joulu saatiin vihdoin painokuntoon. Ponnistus oli loppukireineen niin suuri, että olo on kuin synnyttäneellä äidillä - ihan vielä ei jaksa riemuita täysillä, mutta eiköhän se vaihe tule, kun saa vauvan eli kirjan syliinsä! Toistaiseksi kun itsekin olen tuijottanut vain tätä taittotiedostoa ja vielä virheentarkistussilmälasit päässä.

Ensimmäinen pieni painos Hopeapeilin joulua on tulossa tämän viikon lopulla. Kirja tulee Turussa myyntiin ainakin Pieneen Kirjapuotiin ja Liedon Vanhalinnan joulupuotiin. Signeerauksenkin voi minulta pyydystää, jos osuu olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa: tulevana sunnuntaina 27.11. puhun kirjan aihepiiristä Vanhalinnan joulu -tapahtumassa, ja torstaina 8.12. iltakuudelta olen Pienessä Kirjapuodissa - siihen tapahtumaan ei vielä ole nettilinkkiä.

Te lukijat, jotka haluatte kirjan, mutta asutte muualla: heti, kun kirja on ostettavissa nettikaupasta, julkaisen linkin sinne täällä blogissa!

Ps. Lähiajat ovat esiintymisiä täynnä, sillä ihan heti huomenna tiistaina iltakuudelta olen Martin Kulttuuriolohuoneella puhumassa lempiaiheestani kirpputoreista. Illan setti tulee olemaan varsin vapaamuotoinen ja keskustelullinen, tervetuloa sinnekin!

Morsian

Tutkin perheen vanhoja valokuva-albumeita ja törmäsin pitkästä aikaa vanhempieni hääkuviin keväältä 1960. Kun olin pieni, tämä kuva äidistä morsiamena oli meillä esillä suurennoksena - se oli aikanaan ollut esillä kuvaamon ikkunassa.

Kuvasta se ei näy, mutta puku oli ballerinamittainen ja siis muodikas valinta. Se oli ostettu Kaunottaren tai Kirjokankaan myymälästä Helsingistä, pitääkin tarkistaa asia. Morsiuskruunuun kiinnitetty huntu taitaa olla puolipitkä, ei vielä 60-luvun henkinen minihuntu. - Oikeastaan vielä hauskempaa kuin näitä virallisia kuvia oli selata perhekuvia, joita on otettu arkisissa tilanteissa ja lomilla ennen syntymääni. Ne ovat kuitenkin mielestäni liian yksityisiä täällä julkaistaviksi.

Ekotorilla

Kerrankin bloggaajatilaisuus ihan minun makuuni! Turun Ekotori kutsui Åblogit tutustumaan toimitiloihinsa Rautakadulla, ja mielelläni lähdin mukaan ihan jo sanoman levittämisen ilosta. Kävi näet ilmi, että Rautakadun toimipaikka (Itäharjun teollisuusalueella, käännytään keskustasta tullessa Kalevantieltä oikealle juuri ennen bensa-asemaa) ei ole vielä kovinkaan hyvin tunnettu.

Ekotorihan on tavarataivas. Etenkin Rautakadun myymälässä on niin hurjasti tilaa ja tarjontaa, että varmasti joka tyylisuunnan kannattajalle löytyisi sieltä aina jotain. Itse pysähdyin esimerkiksi näiden sängynpäätyjen äärelle - miten suuri sääli, että talouteemme tehtiin sänkyinvestointi juuri alkuvuodesta!

Jos joku siellä miettii, että mites ne luteet: tämäkin tuli käynnillä puheeksi. Ekotorilla ollaan tarkkoja, että vastaanotetuissa huonekaluissa ei ole ludevaurioita tai esimerkiksi homeen tuoksua. Kertaakaan ei Rautakadulle ole edes tarjottu ludevaurioista huonekalua, eli kaikesta päätellen ongelma tiedostetaan entistä paremmin ja ludepatjat saavat arvoisensa kohtalon jätteenpoltossa. Vastaan ei oteta edes selvästi eläintalouksissa olleita kangaspäällysteisiä huonekaluja, jotta allergeenit eivät leviäisi seuraavaan kotiin.

Valaisinosastolla katselin ihastuneena tätä pöydän ja jalkalampun yhdistelmää, joka voisi korvata meillä nyt olevan ei-niin-kätevänmuotoisen. (Eikä nykyinen yhtä kauniskaan ole, mutta koetan löytää järkiperusteita.)

Kotiin kanssani pääsi muutama keittiön pienesine, tiikkiä ja lasia, koska millekään suuresineelle ei ole tarvetta - paitsi voi olla, että vielä pinnasängyssä tutivalle pumpulalle haetaan Ekotorilta pian isojen tyttöjen sänky. Hankinta kannattaisi itse asiassa tehdä nyt, sillä Ekotoreilla vietetään kierrätysviikkoa. Esimerkiksi huomenna lauantaina on luvassa tarjouksia, kahvia ja grillimakkaraa!

Joulukirjani kansi maistiaisena

Nyt ollaan jo tässä vaiheessa! Hopeapeilin joulu -kirja ei ihan vielä ole fyysisesti olemassa, mutta kansikuvaa voi jo vilauttaa - vaikkei sekään ehkä ole vielä aivan lopullisin versio. Takakansi kertoo sisällöstä suurin piirtein näin:

"Hopeapeilin joulu on vintagebloggaajan iloinen katsaus joulun värikkääseen lähihistoriaan. Se sisältää tyyliä, tietoa, tiikkiä ja tinapaperia, makaronia ja masariinia, lasilintuja ja lumikidekuvioita. Kuvat vanhoista koristeista ja mainoksista, nostalgiset jouluherkut sekä helpot askarteluohjeet tuovat kaupunkilaismummolan joulun tähän päivään."

Mutta tämänhän te blogini lukijat varmasti jo suurin piirtein arvasittekin! Hopeapeilin joulu on tilattavissa nettikaupasta marraskuun loppupuolella, ja tietysti silloin saatte suoran linkin sinne.