Verhoista tuli saronkihenkinen puku

Monetkohan verhot olen aikojen kuluessa muuttanut vaatteiksi? Ostin muutama viikko sitten Facebook-kirppikseltä vanhat verhot. Edellinenkin omistaja oli aikonut ommella niistä puvun, ja siihen tämä kangas onkin ihan omiaan: kevyt, taipuisa, sileä ihoa vasten - viskoosia, oletan - ja väreiltään ja kuvioiltaan juuri minulle mieleinen.

Ruusut ja pallot ovat pitkään vedonneet hienostumattomaan makuuni, mutta viime aikoina novelty print -kuosit ovat alkaneet puhutella. Ne ovat muodikkaita ja hinnoissaan, joten itse ompeleminen on järkevä vaihtoehto toteuttaa tätä tyyliä. Tässä kuosissa on pehmeitä suorakulmioita, joista oliivinvihreiden sisällä kulkee lehtiköynnöksiä. Jollain tapaa kuosi viittaa kevyesti Havaiji-henkeen, joten valitsin saronginsukuisen mallin.

Käytin pukuun kaavaa, jonka esittelin tässä tekstissä - siinä näytettyä turkoosia pallokangasta en ole vieläkään ommellut, ja seuraavat ompelukset ovat varmasti jo syksyä! Kaava lienee 1960-luvulta, jos pitäisi veikata täsmällinen vuosi, sanoisin 1962.

Muutin mallia muodostamalla yläosaan laskoksilla sweetheart-pääntien alkuperäisen suoran sijaan. Ompelin myös olkaimet kiinteiksi ihan jo siitä syystä, etten viitsinyt alkaa tehdä napinläpiä... miten se onkin aina niin suuri koettelemus? Olkainten paikka saattaa vielä vaihtua, ne voisivat toimia paremmin vinoon kiinnitettyinä.

Hellehattu oli sadepäivänä kuvausrekvisiittaa, mutta eilen käytin sitä ihan oikeasti, kun kävin Loimaan Rompepäivillä (kuten ne teistä, jotka seuraavat hopeapeilinjoulua instassa, jo tietävätkin). Niistä ja niiden löydöistä lisää ensi kerralla.

Elokuun Eeva ja syksyn 1957 muoti

Eevan kannessa oli elokuussa 1957 Ulla-Maija Waris, josta en valitettavasti tähän hätään löydä mitään lisätietoa. Hän lienee ollut malli, joka on vaihtanut julkisuuden kotielämään kummempia kohuja tuottamatta. Hän poseeraa hyvin kauniissa, nykynäkökulmasta suorastaan morsiuspukumaisessa leningissä, ja huomioni herättävät myös vaaleansiniset avokkaat - löytäisipä tuollaiset joskus jostain!

Elokuun lehdissä muoti on aina jo syksyä, niin tässäkin Eevassa. Mustavalkoinen muotikatsaus ei kuvan laadultaan ole nyt paras mahdollinen, mutta siluetit ainakin näkee. Jutussa käsitellään sitä, miten huippumuoti muuttuu konfektiomuodiksi - olisitteko tienneet, mitä sana tarkoittaa? Minä en tiennyt, mutta konfektio viittaa valmisvaateteollisuuteen. Nämä vaatteet eivät siis ole haute couturea, vaan syksyn 1957 valmisvaatteita ranskalaisilta vaatetehtailta.

Muodin linja on ollut pääasiassa alaspäin kapeneva, mutta myös leveitä helmoja nähtiin. Talven suosikkikuoseja olivat skottiruudut ja tweedit, kuten useina muinakin talvina, sekä yksiväriset sileät villat. "Karkeanyppyiset, kotikutoisia muistuttavat kankaat epämääräisine raita-aiheineen, jättiläismäiset pepitakuvioitukset ja pehmeissä värisävyissä esiintyvät skottilaisruudutukset" osaa toki hyvää makua kannattava pukeutuja karsia pois! Näin ainakin toivoo artikkelin kirjoittanut Irma Packalén.

Takeissa muotia oli sukkulamaisen pyöreä selkäosa ja pieni kaulus, somisteina käytettiin turkista ja nahkaa. Syksyn väriskaala oli neutraalin tumma, syvänvihreitä ja syvänpunaisia sävyjä oli paljon. Vihreä oli kauden ehdoton hitti; artikkelin otsikkokin kuuluu "Kohti vihreää talvea".

Maailman puhtainta nuorisoa

Heinäkuinen kansi on Eevasta olympiakesältä 1952. Pääkirjoitus käsittelee olympia-asiaa näkökulmasta, joka nykyihmisestä tuntuu jo vähän hassulta: nimimerkki Rouva Suorasuu, joka ilmeisesti oli päätoimittaja Lempi Torppa, on huolissaan siitä, että suomalaiset nuoret - tytöt eritoten - villiintyvät solmimaan suhteita ulkomaalaisten urheilijoiden kanssa. Rouva kertoo kuulleensa menneiden Suurkisojen yhteydessä kommentin, ettei missään ole niin puhdasta nuorisoa kuin Suomessa, ja toivoo, että tämä ylevä tilanne säilyisi jatkossakin.

"Me olemme jöröä kansaa tyttöinemme, poikinemme, ja juhlahumussa menee päämme helposti pyörälle - alamme ajatella antaa-mennä-tyyliin heilahtaen äärestä toiseen, Siinä kun vielä vieressä vieras vilkuttaa silmää ja on kuin tulta ja tulikiveä, sinisilmäisen suomalaistytön sydän saattaa sulaa kuin voi auringonpaisteessa. Pidetään nyt kerrankin hauskaa oikein suurmaailman tapaan, etteivät sano meitä tökeröiksi ja maalaisiksi mammantytöiksi ja naura partaansa...", aavistelee Rouva Suorasuu.

Valistus, varoittelu ja omanarvontunto saisi kuitenkin nuoret pysymään aisoissa, rouva uskoo. "Tämä terve itsetunto kun vain pysyy valveilla joka tilanteessa, ei ole mitään hätää. Maamme saa taas kunniaa "maailman puhtaimmasta" nuorisostaan. Ja poikamme ja tyttäremme saavat olympiatulesta himmentymättömän kirkkaan kipinän sieluunsa..."

Mieleen tulee uutinen siitä, että pian alkavissa Rion olympialaisissa jaetaan urheilijoille kestävästi tuotettuja reilun kaupan kondomeja. Ajat ovat muuttuneet mitä ilmeisimmin realistiseen suuntaan!

Saronkia ulkoiluttamassa

Pikkuisen väärän kokoiset vaatteet jäävät usein kaappiin. Niitä ei raski viedä suoraan kierrätykseen, sillä ne voivat joskus muuttua sopiviksi - ja tässä on yksi elävä todiste siitä, että niin todella joskus käy.

(vähän on tiukka ilme, en tiedä, miksi - päivä oli kaikin puolin mukava, mustikkapiirakkaa ja proseccoa riitti)

Ompelin tämän viskoosisen sarongin 1950-luvun kaavalla muistaakseni kesällä 2013, ja kankaan luiruuden ja kaavan haastavuuden takia siitä ei tullut ihan oikean kokoinen. En ole käyttänyt sitä kuin ehkä kerran, vaikka työ oli kova ja vei aikaa. Mutta nyt olen vähän tukevammassa kunnossa kuin ompelun aikoina, ja kas vain, saronki onkin muuttunut sopivaksi!

Vai onko se sittenkään ihan - minua vaivaa hiukan helman pituus, joka noudattelee alkuperäisen kaavan mittaa. Pitäisikö lyhentää vähän, mitä mieltä olette?

Taaperon kaupunkivaatteita

Taaperon elämä sisältää paljon lätäkössä hyppimistä ja hiekkalaatikon kaivamista, mutta nyt on luvassa pieni kaupunkiloma. Silloin kaivetaan esiin herkän väriset hienosteluvaatteet, joita ei pueta leikkipuistoon, mökille eikä takapihalle. Vihreänsävyiset mekon ja tunikan ostin tytölle talteen jo odotusaikana.

Valkoista brodyyritunikaa kannattaa vilkaista vähän lähemminkin. Se löytyi ihan vastikään suurelta kirppiskierrokselta, taisi olla hyvinkääläiseltä lähetyskirppikseltä. Hienous oli puettuna suurelle nallelle, joka tuoksahti koimyrkyltä - vaatteesta haju onneksi lähti parin pesun jälkeen! Taapero ihastui nalleen ja kanniskeli sitä mukanaan ympäri kirpputoria. Parin palautuskerran ja uuden kassalle kiikuttamisen jälkeen päätimme, että hän saa nallensa ja sen mukana tunikan.

Kotona aloin tutkia vaatetta tarkemmin, ja sehän on amerikkalaista lasten vintagea, merkkiä Toddle Tyke, valmistettu ehkä 50- tai 60-luvulla Atlantassa. Tällaiseen en ole aiemmin törmännyt suomalaisella kirppiksellä; liekö aikoinaan tullut sukulaiselta paketissa köyhään Suomeen. Hauska löytö, ja mahtuu vielä hetken tytön päällekin. Kaunis ja varmaan parin minuutin käytön jälkeen likaantuva vaate...

Synttärijuttu eli uusi ruusumekko

Jos elämän tarkoitus on 42, seuraava vuosi kuluukin tärkeiden asioiden parissa. Syntymäpäiväni kunniaksi esittelen viimein teille ruusupuvun, joka oli jo juhannusmekko, mutta silloin sitä ei kukaan ehtinyt kuvata!

Facebookin Lumppulassa joku myi "ruusukuvioisia kangaspaloja", ja ilmoituksen kuvassa näytti epäilyttävästi siltä, että kyseessä olisi leningiksi leikattu, mutta kokoamaton kangas. Ja niinhän se olikin, melko sopivan kokoinenkin! Alkukesällä riivin välillä jostain aikaa ja ompelin sauman tai pari, ja tällainen tyttömäinen kesäpuku kankaista syntyi. Pääntie on takaa v-muotoinen, edestä avarahko venemalli.

Puvusta tuli aavistuksen väljä ja pienennän sitä ehkä vielä hiukan - tai sitten, kuten on tässä ajankäyttötilanteessa todennäköisempää, muokkaan sitä vyöllä.

Puistosta löytyi myös jotain täsmälleen leningin sävyihin sopivaa!

25 sentin toppi

Heinäkuinen tervehdys kännykkäkuvan ja pikaisen arkiasun merkeissä. Siihen kuuluu hame itse ompelemastani kauniin kappaverhon ympärille rakennetusta asusta, jo klassikoiksi muodostuneet vihreät sandaalit, vähän huono poninhäntäkampaus ja venepäänteinen trikootoppi, josta maksoin 25 senttiä. Kelpo hinta lähes käyttämättömästä vaatteesta! Toppi löytyi Tex-Vexin myymälästä, paikasta, jossa ennen sijaitsi Kanslerintien ekotori ja jossa nykyisin lajitellaan käytöstä poistettuja tekstiilejä.

Ps. Kuva on otettu Cafe Qwenselin pihassa, jossa juuri hetkeä aiemmin nautin oivallista raparperipiirakkaa. Suosittelen!