perjantai 29. heinäkuuta 2016

Maailman puhtainta nuorisoa


Heinäkuinen kansi on Eevasta olympiakesältä 1952. Pääkirjoitus käsittelee olympia-asiaa näkökulmasta, joka nykyihmisestä tuntuu jo vähän hassulta: nimimerkki Rouva Suorasuu, joka ilmeisesti oli päätoimittaja Lempi Torppa, on huolissaan siitä, että suomalaiset nuoret - tytöt eritoten - villiintyvät solmimaan suhteita ulkomaalaisten urheilijoiden kanssa. Rouva kertoo kuulleensa menneiden Suurkisojen yhteydessä kommentin, ettei missään ole niin puhdasta nuorisoa kuin Suomessa, ja toivoo, että tämä ylevä tilanne säilyisi jatkossakin.

"Me olemme jöröä kansaa tyttöinemme, poikinemme, ja juhlahumussa menee päämme helposti pyörälle - alamme ajatella antaa-mennä-tyyliin heilahtaen äärestä toiseen, Siinä kun vielä vieressä vieras vilkuttaa silmää ja on kuin tulta ja tulikiveä, sinisilmäisen suomalaistytön sydän saattaa sulaa kuin voi auringonpaisteessa. Pidetään nyt kerrankin hauskaa oikein suurmaailman tapaan, etteivät sano meitä tökeröiksi ja maalaisiksi mammantytöiksi ja naura partaansa...", aavistelee Rouva Suorasuu.

Valistus, varoittelu ja omanarvontunto saisi kuitenkin nuoret pysymään aisoissa, rouva uskoo. "Tämä terve itsetunto kun vain pysyy valveilla joka tilanteessa, ei ole mitään hätää. Maamme saa taas kunniaa "maailman puhtaimmasta" nuorisostaan. Ja poikamme ja tyttäremme saavat olympiatulesta himmentymättömän kirkkaan kipinän sieluunsa..."

Mieleen tulee uutinen siitä, että pian alkavissa Rion olympialaisissa jaetaan urheilijoille kestävästi tuotettuja reilun kaupan kondomeja. Ajat ovat muuttuneet mitä ilmeisimmin realistiseen suuntaan!

4 kommenttia:

  1. Hei vaan!

    Kyllähän niitä varoitteluja taisi olla. Ainoa vuoden 1952 olympialaisten tulos taisi olla Sinikka Toivosen avioliitto afrikkalaisen Ankrahin kanssa. Hän oli heimopäällikkö jostain Norsunluurannikolta. - Myöhemmin kyllä sitten kiinnostuneena seurattiin Armin ja Gilin avioitumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa! En ole kuullutkaan tällaisesta tapauksesta, pitää lukea vielä tarkemmin syksyn 1952 lehtiä.

      Poista
  2. Jutun sävy tuntuu olevan tietyllä tapaa kepeä ja myönteisesti valistava, mutta varmaan siinä on aito huoli taustalla. Kun elettiin tuota tiukan seksuaalimoraalin aikaa ennen e-pillerin keksimistä, niin avioton lapsi oli tietysti aina naiselle paheksuttu asia. Mutta jos tämä vielä olisi ollut ns "puoliverinen" (käyttääkseni tuolloin kuranttia mutta nykyään toki epäkorrektia sanaa), olisivat sekä äiti että lapsi vielä helpommin joutuneet yhteisön silmätikuiksi ja tulevaisuuden luominen olisi heille varmasti ollut todella vaikeaa. :( Hyvä, että ajat tässä suhteessa ovat todellakin muuttuneet parempaan!

    VastaaPoista
  3. Meillä on eräältä sukulaiselta sellainen kaunis olympiahuivi juuri tuolta vuodelta. Olivat käyneet kisoja katsomassa silloin. Mitä tulee sitten tuohon lehtijuttuun, niin onhan tuo tietysti kovin vanhahtavaa tekstiä. Mielestäni siinä on kuitenkin jotain hyvääkin ajatusta takana, vaikka niin vanhahtavasti asia onkin esillä. Nykyinen käytäntö suorastaan tuuppii irtosuhteiden pariin... Tekee siitä ikäänkuin sellaista, että kaikkien nyt "kuuluu" ottaa "ilo irti matkasta" sillä tavoin... vaikka monella varmaan on ihan omakin rakas. No, tämä nyt oli tämmöinen minun vanhanaikanen mielipiteeni...

    VastaaPoista