Pukulöytöjä pelastettavaksi

On ollut ilmaislöytöjen viikko. Ensin poistotekstiilipäivä, jonka tuomisia olen pyykännyt koko viikon, ja lisäksi talomme pihalla on roskalava. Jälkimmäinen ei mitenkään välttämättä olisi suuri riemun lähde, yleensähän lavoilla on purkujätettä ja rikkinäistä Ikeaa, mutta nyt on joku kaivellut vinttinsä tai kellarinsa perimmäiset nurkat puhtaiksi. Otin talteen esimerkiksi valurautaisen Singerin 1950-luvulta, sitten lavalla nökötti vanha matkalaukku.

Oi, vanha matkalaukku, ajattelin ja raotin sitä. Sisällä oli vaatekankaalta vaikuttavaa tekstiiliä ja pölyä. Päätin katsoa tarkemmin kotona, ja pölyn seasta löytyi kolme ehkä 1950-luvun alkupuolen pukua ja nippu kirjeitä, jotka oli päivätty 1954-55. Ilmeisesti samasta paikasta oli lavalle heitetty paperisia vanhoja pukupusseja, joista löytyi malliltaan 40-lukua muistuttava tekoturkki. Eilen mieheni oli löytänyt niin ikään komean vanhan matkalaukun (näistä myöhemmin oma kuvitettu postauksensa) ja tadaa, sielläkin oli tekstiiliä: turkki sekä hengarilla päällekkäin villakankainen talvitakki, vaalea kesätakki ja 1950-lukulainen puku.

Tämä kuulostaa taivaalta maan päällä, mutta valitettavasti on tehtävä lujasti töitä, jos nämä ihanuudet haluaa käyttökuntoon. Kolme ensin löytämääni pukua olen pessyt; niistä lähti vahva koimyrkyn tuoksu ja tumman sinapinkeltaista vettä. Vasta pesun jälkeen niitä ilkesi edes tutkia tarkemmin, ja viallisiahan ne olivat. Löydöt ovat kuitenkin ällistyttävyydessään sitä luokkaa, että haluan esitellä ne täällä.

Va-va-voom -tyylin harmaa pilkullinen kotelopuku oli yksi ensimmäisen matkalaukun löydöistä. (Pahoittelut kampauksesta, kuvia otettiin aika kiireellä!)

Hyvältä näyttää ja koko täsmää, mutta yksi pieni juttu: kohopainetut pilkut ovat kuluneet pois niin polvista, takamuksesta kuin kyynärpäistäkin. Miten ihmeessä tällaisen korjaa? Hihat voisi lyhentää, mutta haluaisin säilyttää puvun mallin. Onko kenelläkään idean poikastakaan? Minulla on yksi: voisin lisätä lanteille leveän tyllihelman ja tehdä tästä cocktail-asun, mutta oikeastaan en haluaisi. Auttaisiko maalitussi?

Sitten mekko kakkonen, joka oli takkien alla matkalaukussa suhteellisen hyvin suojassa saastalta - pesua sekin kaipaa, mutta sovitus sentään onnistui ennen sitä. Puku on tehdastekoinen Leija-merkkinen epäsymmetrisesti leikattu tweedleninki, tässä suoraan vuosikymmenten säilytyksestä päälle puettuna. Silitys toki toisi paremmin eteen poimujen ja sileän pinnan leikin, joka on tämän puvun juju.

(Kuten huomaatte, minulla oli taas kuvausassistentti. Hänellä on uudet hienot kumisaappaat.) 

Tämä puku on käytännössä ehjä, mutta mitä tehdään tällä lärpäkkeellä kauluksen sivussa? Laskostetaan ehkä ja ommellaan kiinni johonkin?

Sitten se talvitakki. Hienoa, pitkäkarvaista villakangasta. Hihan- ja taskunsuut, kaulus ja piilonapitushalkion reuna kuluneet, mutta kas, mukana pari kangastilkkua, joilla ne voi korjata!

Sitten ensimmäisen matkalaukun muut kaksi pukua, pestyinä mutta silittämättä. Vaalean havunvihreä puku on ruutukuosiin kudottua talvipuuvillaa. Pidän kovasti pääntien ja hihojen muodosta.

...mutta toinen kainalo ja molemmat kyynärpäät ja hihansuut ovat ihan riekaleina! Nyyh.

Ja viimeisenä punainen villakangaspuku - kuva toistaa värin tiilensävyisenä, mutta se on kaunis viileä viininpunainen. Etukappale on laskostettu toiselle olalle, selässä on somisteena nappilista. MUTTA puvussa on toinen kyynärpää paikattu ja toinen paikkausta vailla sekä koinsyömiä reikiä siellä täällä ympäriinsä. Tässäkin koettiin monien vintagevaatteiden sisällään pitämä yllätys - muodottoman näköinen mekko onkin ihmisen päälle puettuna elegantti Mad Men -henkinen leninki.

Ehkä se vau-efekti saa minut vielä paikkaamaan kyynärpään ja toistakymmentä koinsyömää.