Ompeluhermo kihelmöi, mutta tein jonkinlaisen järkipäätöksen sen suhteen, mitä ompelen. Olen käynyt läpi kesävaatteet ja lajitellut niistä erikseen sellaiset, jotka eivät syystä tai toisesta ole nyt käyttökelpoisia. Myin muutaman, mutta suurempi kasa oli korjaustarpeisia. Päätin, etten sittenkään ala ommella sitä turkoosia pilkkukangasta olkaimelliseksi puvuksi ennen kuin olen korjannut kesän korjaustarpeiset.
Aloitin helpoimmista, siirtelin nappeja ja sen sellaista. Nyt jäljellä ovat kovan tason korjausprojektit, joista joku voisi sanoa, ettei maksa vaivaa. Ensimmäisen kuvan ruskean viskoosipuvun yläosa oli liian lyhyt, joten ratkoin ylä- ja alaosan erikseen ja sain noin 2,5 senttiä lisää pituutta, kun otin vyötärön saumavarat käyttöön. Puku on tikattu todella tiiviillä pienillä pistoilla, kuten ennen vanhaan oli tapana, joten purkaminen vei aikaa. Työhön liittyi myös hiukan leventämistä ja vielä on jäljellä loppusuora, kun irrotetut nepparit ja hakaset pitää palauttaa paikoilleen.
Alakuvan pukukin tarvitsee pituutta yläosaan, ja hankin sitä avaamalla olkasaumat ja lisäämällä niihin jatkopalat helman käännevarasta. Puku on hihaton, joten tämmöinen kikkailu onnistuu. Jos onnistuu, siis; ompelu ja sovitus on vielä tekemättä, ja on mahdollista, ettei pituus siltikään riitä. Onneksi nämä molemmat ovat vuorittomia kesäpukuja, ettei tarvitse muokata myös vuoria...
Välillä mietin itsekin, miksi ryhdyn tällaisiin järjettömiin projekteihin, kun kaapit ovat täynnä ihania ja jo sopivia vaatteita. Mutta katsokaa nyt näitä kankaita. Ymmärrätte varmaan?
Ymmärrän hyvin. :) Minulle tuo liian lyhyiden yläosien pidentäminen on vakiotyö, kun pitäisi päästä mieluimmin 45 senttiin asti, jotta puku istuisi nätisti. Valitettavasti se ei usein onnistu, kun vyötärösaumassa on liian vähän tilaa. Olen joskus laittanut erillisen vyötärökaitaleen. Parhaassa tapauksessa puvussa on samasta kankaasta vyö, jonka purkamalla ja aukisilittämällä sellaisen kaitaleen voi saada (näin olen menetellyt, jos se on ollut mahdollista). Voisihan kaitaleen toki tehdä eri kankaastakin.
VastaaPoistaJOs löytyisi täsmälleen puvun väreihin ja materiaaliin sopiva kangas, välikaitaleenkin voisi tehdä. Itse olen kerran purkanut puvun ja tehnyt vyöstä hameosan vyötärökaitaleen, kun oli niin ahdas vaate, ettei yläosasta oikein ollut enää kuin boleroksi.
PoistaOi ilman muuta! Ja ihailen sua, kun osaat korjata vaatteita. Itse osaan ainoastaan korjata farkkujen polvia siksak-sekaisin-ompeleella, ja uutena olen opetellut paikkaamaan villasukkia (kun ne äidin tekemät on kaikki jo rikki, enkä halua niistä luopua).
VastaaPoistaTäältä löytyy kuvallinen ohjeistus myös farkkujen haarusten paikkaamiseen :) http://hopeapeili.blogspot.fi/2014/01/diy-jatka-hameen-vyotaroa-ja-paikkaa.html
PoistaEi yhtään hullun hommaa. Joskus olen isompiakin projekteja tehnyt ihan vain koska vaatteen malli tai kangas ovat olleet niin upeita.
VastaaPoistaIhan vastikään pidensin (ja samalla kavensin) yhden 40-lukuisen mekon miehustaa sopivammaksi. Nähdään varmaan blogissakin aika pian kun kelit ovat lämpenemään päin. Vaikka oma selkäni onkin aika lyhyt niin isohko rintavarustus usein vie pituudesta sen verran että pidennys on paikallaan.
Vintagevaatteissa muokkaaminen kyllä on vaivan väärti, asut kuitenkin ovat verrattain uniikkeja ja etenkin jos kangas on erityisen hieno. Moderneja vaatteita en jaksa ihan niin pieteetillä korjailemaan vaan pistän ne kiertoon.
Sama täällä, sitä paitsi moderneissa on harvoin niitä kuuluisia saumanvaroja. Näistä tuo ruskea-valkoinen projekti alkaa olla valmis, harmaa-keltainen vielä odottaa...
Poista