Samasta kirppiksen sälälaatikosta löytyivät sekä IMATRA että MARITA. Tällaisella grafiikalla varustettu matkamuistosälä on ihan tuttua, mutta opin ihan vastikään, että nuo nimipeilit ovat joskus 70-luvulla olleet kova juttu, en ollut aiemmin törmännyt moisiin.
Kun olin pieni, Lintsillä oli mies joka teki tilauksesta noita peilejä. Hänelle kerrottiin nimi ja sitten sai valita kiiltokuvan, ja kojussaan mies vallan maagisesti laittoi peilin kasaan. Se oli aarteeni!
VastaaPoistaLaura
Kylläpä Marita ja Imatra rimmaavat hienosti! Onkohan Marita ollut Imatralta, sepä olisi osuvaa.
VastaaPoistaMinulla on juuri tuollainen punainen nimikoitu peili edelleen. Isäni sen toi minulle joskus 80-luvulla markkinoilta :)
Taika, et varmaan ihan heti luovu peilistäsi! Laura, miten sinun peilisi on käynyt, onko se vielä tallella? Jännä etten itse ole lapsena nähnyt näitä, vaikka markkinoilla käynti oli suurta kansanhuvia kotipaikkakunnallani.
VastaaPoistaMinulla on myös nimikoitu peili. Sain sen maatalousnäyttelystä, varmaankin alta kouluikäisenä. Oli kiehtovaa miten mies siinä odottaessa kaiversi tuon nimen foliolle ja pisti peilin kokoon. Omastani on ikävä kyllä kuvaa paikallaan pitävä lasi haljennut, mutta on silti aivan käyttökelpoinen.
VastaaPoistaEi näitä ihan jatkuvasti eteen osu, mutta olen muutamia kyllä kirppiksillä nähnyt.
Minullakin on tuollainen nimikoitu peili, ja hyvässä kunnossa ja käytössä edelleen. Säilytän sitä töissä työpöydän laatikossa ja peiliä tulee käytettyä lähes joka päivä. Ikävä kyllä en muista, miten olen peilin saanut, mutta Linnanmäki voi olla ihan mahdollinen vaihtoehto.
VastaaPoistaPauliina