Yhden asian olen kuitenkin päättänyt ensi vuodeksi etukäteen. Olen kelpo ruoanlaittaja, mutta leipojana aloittelija. Vuonna 2013 haluan oppia leipomaan leipää. Hyvä avaus oli joulupöytään leipomani saaristolaisleipä, jonka ohjeen poimin Dilliä ja piparjuurta -blogista ja joka onnistui kuin unelma. Tästä on hyvä jatkaa!
Tyylihaaveitakin on. Mielessä kummittelevat edelleen ne punaiset talvikelpoiset nilkkurit; mahtaako ollakaan talviversiota tällaisista?
(kuva vintagediva60/Etsy)
Ja itse asiassa tällaiset ei-piikkikorkoiset punaiset korkokengät 40-50-luvun vaihteesta kelpaisivat muutenkin, ja niihin sopivat puolipitkät käsineet. Voisin myös teettää tumman tiimalasijakun, joka olisi täydellisesti minun muotoiseni ja sopisi sekä arkeen että pieneen juhlaan; takin ompelu ei omilla taidoillani suju. Lisäksi vaatekaapissani on ihan liian vähän juttuja, joissa on tereet. Kylläpä näitä ideoita nyt tulee...
Mielessä on myös näitä suurempi asia. Nelijalkainen perheenlisäys on ollut puheena jo pitkään, ja mielikuva harmaaraitaisesta kotikissasta alkaa vahvistua. Hiukan vain epäilyttää, saisiko pikku kisu kynsineen pahaakin jälkeä aikaan ennen kuin ymmärtäisi, mitä saa raapia ja mitä ei. Monella teistä lukijoista on varmasti kissoja; onko paljonkin korvaamatonta vintagea ja retroa joutunut kissan käsittelyssä käyttökelvottomaksi? Miten tuhoja voi ehkäistä? Vai voiko mitenkään? Meillä muistetaan edelleen tapaus, jossa ajatusta ja aikuista nopeampi konttaaja tutustui ensipainokseen Paavo Haavikon kokoelmasta Lehdet lehtiä.
Mitä teillä lukijoilla on mielessä vuoden 2013 varrelle? Mitkä vintage- ja muut tyylijutut nyt kiehtovat, tai onko suunnitteilla suuri tai pienempi elämänmuutos?
Hyvää uutta vuotta myös sinulle! :)
VastaaPoistaKahden kisun omistajana voin sanoa, ettei kannata jättää vaatteita lojumaan lattialle ja kannattaa hommata kannellinen pyykkikori :D muuten voi käydä pisu"vahinko". Lehtiä on myös kauheen kiva repostella. Ja sitä huomiota nimen omaan haetaan sabotoimalla emännän omaisuutta, joten on hirmu tärkeää muistaa viettää säännöllisiä leikkihetkiä karvakaverin kanssa :)
Meidän vanhempi kisu rauhoittui kummasti, kun otettiin sille kaveriksi toinen kissa. Uuden vuoden jälkeen on muuten tulossa ehkä kolmaskin :O Kuinkahan meidän käy...
Kyllä ne kissat raapivat... Se pitää vain hyväksyä. Mutta se raapiminen on pieni hinta siitä ilosta, jota kissasta saa. Niiden olemus rauhoittaa, ja kissat ovat ainakin meillä eräänlainen kodin sydän. Hyvällä raapimispuulla saa hyvässä lykyssä suojeltua muut kohteet lähes kokonaan.
VastaaPoistaKissoista: Ihania ovat, kun eivät pissaile vääriin paikkoihin. Ehdoton juttu on leikkaaminen, sillä pissailu liittyi meillä kiimaan, jota ilmeisesti molemmilla oli hämmentävän usein. Leikkaamisen jälkeen pissailu loppui molemmilta saman tien.
VastaaPoistaLajikumppanin seuraa parempaa ei ole, joten suosittelen samantien kahta. Niiden on kuitenkin oltava samaa sukupuolta, sillä kissaeläimet elävät aikuisina laumoissa saman sukupuolen kanssa. Tämä oli minulle uutta.
Kyllähän ne raapivat huonekaluja, joo. En osaa asiaa oikein arvioida arvokkaan vintagen näkökulmasta, koska meillä ei sellaista ole. Kaverin vanhasta Ikea-sohvasta kun ei niin ole väliä, niin ei ole tullut kauheasti kiinnitettyä edes huomiota moiseen.
Eipä aiheesta muuta ole sanottavaa, kuin että kissojen seura tekee ihmiselle hyvää. Parempaa kuin kuvittelisikaan.
Kissa on kodin ihana valtias!
VastaaPoistaMeillä on ollut kissoja nyt kahdessa erässä, molemilla kerroilla kaksi kullannuppua kerrallaan. Kummallakaan kerrallalla ei ole sattunut erityisen suuria kynsimiskatastrofeja. Kummallakin kissaparilla on ollut käytössä raapimispuut ja lelut - enimmäiset kaksi eivät suvainnet silmiään muljauttaa raapimispuuta päinkään vaikka olivat kerrostalossa asuvia sisäkisuja.
Nykyinen parivaljakko joka saa ulkoilla aina kun palveluskunta on avaamassa ovia ovat tykästyneet myös (sisustukseen ÄH! niin hirveän huonosti uppoutuvaan) raapispuuhun.
Ensimmäisellä kerralla meillä oli tosin iso pissiongelma. Nuorempi kissa pissaili minne sattui ja pilasi parikin sohvaa. Nyt paremmaksi kissanomistajaksi oppineena voisin melkein luulla, että kyse oli yhteisen hiekkakupin protesteista (vähintään yksi hiekkakuppi per kissa on oltava!). Tai sitten hän vain oli jotenkin "pikkuvikainen"... oli nimittäin muitakin hieman hassuja ominaispiirteitä sillä kissalla.
Vintagesta tuhosta muistui mieleeni ihkaensimmäisen kissani pissaprotesti (täysin tahallinen, arvatenkin ansaitsin sen en nyt vain muista mistä törkeästä kissaan kohdistuneesta rikoksesta) jossa tuhoutui upeat 60-luvun upeat, pitkät nahkasaappaat. Haju pysyi itkuisista poistoyrityksistäni huolimatta ja roskiin meni ne saappaat.
En tiedä olenko harvinaisen onnekas vai mikä on, sillä kaksi nelijalkaista on hienosti jättäneet rauhaan käytännössä kaiken, mikä pitääkin. Tyllihameet ovat visusti kaapissa, johon kissat ei pääse, mutta muuten kaikki on sujunut hienosti. Ainoastaan nojatuolien verhoilu on saanut kyytiä, mutta noissa on muutenkin ihan ihmeellinen neuloskangas (laadukkaampi materiaali ei edes ota itseensä parista kynsäisystä). Äkkiä luovutusikäinen pentu ymmärtää raapimapuun tarkoituksen, kun vain aktiivisesti sen nostaa sinne kynsimään, kun äkkää väärästä paikasta.
VastaaPoistaOmat kissani - niin leikattuja kuin ovatkin - ovat joskus olleet harmillisen mieltyneitä laukkujen ja kenkien merkkailuun... :/ - Joten ainakin ne tärkeimmät ja kalleimmat aarteet kannattaa säilöä jossain kissavarmassa jemmassa.
VastaaPoistaOma lukunsa on tietenkin myös karvat joita uppoaa tekstiilien kudoksiin ikiajoiksi niin että joidenkin materiaalien kohdalla tuntuu että vaikka niitä kuinka putsaa ja puunaa, ne itseasiassa KASVAVAT kissankarvaa...
Toisaalta, kissat ovat kyllä hyvin siistejä eläimiä; ne tekevät yleensä tarpeensa sinne mihin kuuluu, ja muualle ruikkiminen on yleensä jonkin sortin mielenilmaisua syystä taikka toisesta, jota me ihmiset emme välttämättä voi koskaan tietää... Usein syynä on ainakin meidän huushollissa ollut himppasen verran liian siivoton hiekkalaatikko, tai pahimmillaan emännän useamman päivän poissaolo, jota on kommentoitu haisevasti merkkaamalla se reissussa ollut kassi vaatteineen päivineen...... :/
Mutta, sen olen kuitenkin huomannut että kissa ei koskaan pissaa sinne missä itse nukkuu, joten siinä mielessä voi melkein olla jopa ihan kannattavaakin päästää se katti toisinaan sinne villapaitakasaaan tai kenkätelineeseen nokostelemaan.. :P
Kiitos kaikille kommenteista! Minua ne karvat eivät haittaa ainakaan näin ennakolta ajatellen. Meillä on muutenkin siisteystaso sellainen korkeintaan kohtalainen. Suljettuun kaappiin eivät varmaan kissatkaan pääse, joten ne parhaat sitten sinne - mutta käsilaukkujemma ei varmaan enää olisi turvassa kaapin päällä. Tähänkin pitää varmasti suunnitella ratkaisu jo etukäteen. Eniten taidan kuitenkin pelätä pitsiverhojen puolesta!
VastaaPoistaMeillä ei ole verhoja tykätty repostella koskaan, korkeintaan niiden alla on kaveria vaanittu! :D Sensijaan kakkossohva-parka on yhdestä kyljestään teurastettu semmoista vanuhöttöä tursuavaksi lankamössöksi.. :/ Mutta toisaalta tuo sohva kyllä onkin jo ikivanha ja oikeastaan se sallituin kynsienteroitusmesta tässä huushollissa....
VastaaPoistaJa kuten joku jo tuolla mainitsikin; kyllä nuori kissa varmasti oppii kynsienteroituspuun käytön, kunhan sitä vaan jaksaa opettaa. :) Itse olen ollut vähän laiska - eikä meillä itseasiassa ole raapimispuuta edes vuosiin ollutkaan..! :o Joten siksikin tuo sohvaraasu on siihen hommaan joutunut.
Kissat ovat kyllä aivan ihania ja vaikka joskus koirastakin salaa haaveilen, tiedän että kissat ovat sydämeni valtiaita ainiaan. =) Niissä vaan on Sitä Jotain! ♥
Elina Onnea vuodelle 2013 siihen on enää 2 tuntia!
VastaaPoistaMulla on ollut kissoja kolme maatiaista yksi turkkilainen van ja tällähetkellä Brittiläinen lyhytkarva. Ainahan ne kissat jotain vahinkoja tekee vahingossa tai tarkotuksella.
Mutta se voi auttaa paljonkin että ostaa esim 2 raapimispuuta ja sijoittaa ne eri kohtaa huoneistoa ja säännöllinen leikitys on hyvä että kissa ei tylsisty valjaisiinkin voi opettaa ja viedä läheiseen puistoon kesällä tosin kaikki kissat ei valjaisiin totu ja se tarvii alottaa heti pennusta. Suosittelen mikrohiekkaa jota saa eläinkuapasta vaikka se on kalliimpaa mutta pitää hajut paremmin,paakkuuntuu ja on helpompi siivota Exteme Classic puuterin hajuinen on mun suosikki! Kannattaa myös ostaa kunnon raksuja eläinkaupasta! Kissa on ihana lemmikki se saa mielen rauhoittumaan, kissakin kiintyy omistajaansa omalla itsenäisellä tavallaan ja jokainen kissa on ihana persoona! Sohvista viellä että kyllä ne raapimapuusta huolimatta raapii niitä itse olen ommellut suojat vahingosta viisastuen koska edellinen kissa repi yhden nojatuolin ja sohvan.....Mutta kissa on kiitollinen lemmikki sen voi jättää kotiinkin ruuan ja uoman kera päiväksi koira täytyy ottaa lähes aina mukaan tai hommata hoitaja vaikka onneks mulla on naapurissa hoitaja jos menemme esim matkalle joka hoitaa kissaamme ja me taas päinvastoin hoidamme heidän brittiläisiään. Onnea kissan hankintaan !
Onnea tälle vuodelle! Ihan kateellisena luen kissasta (allerginen lapsi) ja viime vuoden liikuntauurastuksista (laiska minä) ja leipomisesta (limput jäi mulla raaoiksi), mutta uusi vuosi ja uudet yritykset ne on täälläkin! :)
VastaaPoista/Anu
Anu, olet oikeassa, aina voi ja pitää yrittää uudelleen! :)
VastaaPoista