Mekko on vanhimpia käytössäni yhä olevia itse tekemiäni vaatteita. Ompelin sen muutama vuosi sitten Suuren Käsityölehden vuosikertavaatekaavoilla; muistan, että samassa numerossa oli ohjeet myös 20-luvun ja 60-luvun tyylisiin mekkoihin. Kaava on ihan toimiva, joskin siinä on kovin pitkä yläosa, monien nykykaavojen yleinen ongelma. Onneksi tähän sopii patellavyö asusteeksi.
Kangasvalinnassa tein ison etikettivirheen. Valitsin kevyen ja laskeutuvan sijasta jäykkää ja paksuhkoa kangasta, itse asiassa crimpleneä. Mutta ei mitä tahansa crimpleneä - eikö ole kaunis kuosi!
Crimplene ei toimisi poimutetussa hameessa, mutta tässä hamekappaleet kellottuvat ja runsautta on tehty myös leveillä, ylhäältä kiinni ommelluilla vastalaskoksilla. Kangas on niin jäykkää, että hame pysyy tässä muodossaan ilman alushametta. Itse asiassa mekko on niin vanha, etten sitä tehdessäni vielä omistanut yhtään tyllialushametta!
Väri on haastava asustaa. Päädyin tässä harmaaseen ja viininpunaiseen; juhlassa ehkä toimisi paremmin asukankaasta poimittu kirkas hopea tai perinteinen musta. Tässä muuten sukatkin ovat viininpunaiset, mutta voi tätä marraskuun valoa... Keittiön seinäkin on jo vaaleanpunainen, mutta sisäkuvien ottamista en edes yritä.
(Edit. Viimeistä kuvaa ottaessamme joku äijä katseli toimintaa kadulta ja nosti peukaloa. Nostin tietysti takaisin.)
Itseoikeutettu Talven Kuningatar! :)
VastaaPoistaTuo kuosi on uskomattoman kaunis!