Onnellista uutta vuotta!

...ja olkoon pöytänne kukkurainen myös vuonna 2013!

Toiveita vuodelle 2013

En ole harrastanut uuden vuoden lupauksia. Minusta on järkevää tarttua toimeen kun siltä tuntuu: esimerkiksi viime huhtikuussa tuli sellainen olo, että aloitan kohtuusäännöllisen liikunnan. Tapa on juurtunut - ihan vahingossa vuodesta 2012 tuli fyysisen skarppauksen vuosi. En tähtää puolimaratonille tai edes Naisten kympille, mutta olo on parempi kuin vaikka viime joulun jälkeen, ja se riittää.

Yhden asian olen kuitenkin päättänyt ensi vuodeksi etukäteen. Olen kelpo ruoanlaittaja, mutta leipojana aloittelija. Vuonna 2013 haluan oppia leipomaan leipää. Hyvä avaus oli joulupöytään leipomani saaristolaisleipä, jonka ohjeen poimin Dilliä ja piparjuurta -blogista ja joka onnistui kuin unelma. Tästä on hyvä jatkaa!

Tyylihaaveitakin on. Mielessä kummittelevat edelleen ne punaiset talvikelpoiset nilkkurit; mahtaako ollakaan  talviversiota tällaisista?

(kuva vintagediva60/Etsy)

Ja itse asiassa tällaiset ei-piikkikorkoiset punaiset korkokengät 40-50-luvun vaihteesta kelpaisivat muutenkin, ja niihin sopivat puolipitkät käsineet. Voisin myös teettää tumman tiimalasijakun, joka olisi täydellisesti minun muotoiseni ja sopisi sekä arkeen että pieneen juhlaan; takin ompelu ei omilla taidoillani suju. Lisäksi vaatekaapissani on ihan liian vähän juttuja, joissa on tereet. Kylläpä näitä ideoita nyt tulee...

Mielessä on myös näitä suurempi asia. Nelijalkainen perheenlisäys on ollut puheena jo pitkään, ja mielikuva harmaaraitaisesta kotikissasta alkaa vahvistua. Hiukan vain epäilyttää, saisiko pikku kisu kynsineen pahaakin jälkeä aikaan ennen kuin ymmärtäisi, mitä saa raapia ja mitä ei. Monella teistä lukijoista on varmasti kissoja; onko paljonkin korvaamatonta vintagea ja retroa joutunut kissan käsittelyssä käyttökelvottomaksi? Miten tuhoja voi ehkäistä? Vai voiko mitenkään? Meillä muistetaan edelleen tapaus, jossa ajatusta ja aikuista nopeampi konttaaja tutustui ensipainokseen Paavo Haavikon kokoelmasta Lehdet lehtiä.

Mitä teillä lukijoilla on mielessä vuoden 2013 varrelle? Mitkä vintage- ja muut tyylijutut nyt kiehtovat, tai onko suunnitteilla suuri tai pienempi elämänmuutos?

Uudenvuodenkortti, 1965

Tämä on tällä erää viimeinen postikorttipostaukseni. Rosoreunainen, lähetysvuottaan vanhemman näköinen kortti on kulkenut vuonna 1965. Kortteihin palataan ehkä pääsiäisen aikaan - Suomessa ei taida liikkua 80-lukua vanhempia Valentinen päivän kortteja!

Joulu on tältä vuodelta lähes valmis: viimeiset jouluvieraat tulevat huomenna, kinkunloppu on pakastettu odottelemaan hyvää tähderuokainspiraatiota, kahdeksan päivää hyvin sinnitellyt joulukuusi alkaa rapista. Piparkakkutalon saa tosin syödä vasta loppiaisena, siinä olen tiukka äiti vaikka monessa asiassa löperöin.

Pari viime päivää on kulunut joulukyläilyllä Porissa, josta pari vinkkiä: kauppahalli on avattu remontin jäljiltä uudelleen kuukausi sitten, se on upea, edelleen vintagehenkinen, mutta tyyliltään yhtenäistetty. Palvelut myös huippuluokkaa - testasimme kaksi kahvilaa ja yhden brunssin. Torin reunalla taas palvelee Maatilapuoti Wanha, jossa kannattaa poiketa, jos rakastaa ruokaa tai tarvitsee tuliaisideoita. Niin, ja Lähetystorilla torin lähellä oli 60-luvun alun mekko/jakkuyhdistelmä, joka sopii noin 36-kokoiselle naiselle! Nyt kiireesti Porin bussiin, vielä ehtii uudenvuoden juhliin!

Ruotsalaisia joulumainoksia, 1956

Hauska kirppislöytö ihan joulun alla oli ruotsalaisen Året Runt -lehden joulunumero vuodelta 1956. Ruotsalainen tavaramaailma on ollut paljon suomalaista runsaampi tuohon aikaan; mainoksissa on elektroniikkaa, alkoholijuomia, ruokateollisuuden tuotteita ja muuta ylellistä.

Vielä on juhlakautta jäljellä, mutta ehkä uskallan jo nimetä joitain tämän joulun parhaita asioita. Niitä ovat olleet tohotin (paahtovanukkaat aattoaterian jälkiruoiksi!), itse tehty saaristolaisleipä sekä se, että oli lunta. Nyt sataa jo vettä, toivottavasti ei kauan. Vintagea pukki toi aika vähän, mutta ehkä löydän sitä itse, kun ensi viikon vapaapäivinä lähden pikku putiikkikierrokselle...

Perinteinen joulukansikuva

Rauhallista ja rentouttavaa joulua toivottaa edelleen Hopeapeilin toimitus! Toivotuksiin yhtyy Eva Hellas, joka tässä Eeva-lehden kannessa joululta 1949 poseeraa 16-vuotiaana mannekiinina - missiksi hänet valittiin vasta 1951. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta jo joku aikalainen on kirjoittanut nimen lehden kanteen!

Hauskaa joulua!

1950-luvun cocktailpuku  Pelastusarmeija

käsineet, korvakorut kirppislöytöjä

kengät roskislöytö

Kenkäkuvan otti 8-vuotias poikani, samoin seuraavan poseerauksen. "Ota äiti pelleilyilme!" Otetaan sitten. Iloista juhlaa kaikille!

Joulukuusi 2012

Tänä vuonna kuusessamme on paljon käpyjä ja kelloja. Koristeet kynttilöitä lukuunottamatta ovat vintagea. Kuusi on pikkuisen vino, mutta vino on myös kuva: joulupukki toi jo ennakkoon minulle kameran jalustan, ja pystykuvan säätämisessä on vielä opettelemista!

Kesällä löysin roskiksesta rasiallisen vanhoja tomuisia joulukoristeita, seassa monta lasiaarretta kuten nämä kellokukka (?) ja käpy.

Vanhoja piipunrassi- ja foliokoristeita taas löytyi lisää syksyn ainoalla visiitilläni Länsikeskuksen kirpputorille. Tällaisia olen kerännyt jo vuosia, mutta löydän harvoin.

Pikku kellot ovat mikä mistäkin kirpputorilta. Näitä on kokoelmassani sekä kuviomaalattuina että huurrereunaisina, ja löytyypä pari oikeasti kilisevääkin.

Ikisuosikkini prismapallot jaksavat aina. Tämä iso sini-hopeainen löytyi viimeiseltä joulua edeltävältä kirppisreissultamme Kirppis-Huonekalutori Hassiselta Nummenpakalta.

Kahdeksanvuotiaskin osallistui. Virkattu joulupallo on hänen itse tekemänsä, ja räväkät foliokoristeet mieluisia. Yhtä mieltä olimme siitä, että kävyt ovat söpöjä ja niitä pitää olla paljon. Pitäähän joulukuusen näyttää, no, joulukuuselta!

70-luvun/30-luvun takki

Tässä ollaan lähdössä ostamaan joulukuusta kirpeässä pakkasessa. Nyt kuusi sulaa jo onnellisesti kylpyhuoneessa; en ymmärrä niitä, jotka jaksavat odottaa kuusiostosten kanssa aattoaamuun!

Ruskeassa villakangastakissa on muhkea kettukaulus. Välillä mietin sen poistattamista, koska se on kuitenkin joskus eläneestä eläimestä tehty ja sitä paitsi vaativa asuste - muhkea ja kontrastivärinen takkiin nähden eli todella huomiotaherättävä. Olen kuitenkin antanut eläinparan olla, ja kirpputorilta olen tietysti tämän takin hankkinut; uusia turkiksia tai turkissomisteita en osta.

Takki on ollut minulle jo muutaman vuoden, mutta nyt vasta tajusin, miten vanhanaikaisen glamourin karvakaulus tuottaa. Takki on 70-luvulta, mutta ainakin turbaanin kanssa ja ilman takkiin kuuluvaa vyötä se tuo mieleen jopa 30-luvun talvityylin. Ihme, ettei kukaan teititellyt tai rouvitellut tänään. (BTW yhdellä toisellakin rouvalla Stockan Herkussa oli turbaani. Hän oli minua nelisenkymmentä vuotta vanhempi.)

Iloista vuoden lyhyintä päivää!

Joulumainoksia, 1949

Vuonna 1949 kaupoissa oli jo tavaraa, mutta mistään yltäkylläisyydestä ei mainoksista päätellen voinut puhua. Alusvaatteet, kosmetiikka ja herkut olivat mainosten aiheita Eevan joulunumerossa 1949.

Rakas joulupukki...

...tänä vuonna haluaisin saada lahjaksi punaiset nilkkurit tai saapikkaat, vaikka nämä Chie Miharat,

(kuva brandos.fi)

...ja sitten sellaisetkin punaiset, joita voisi käyttää lumipakkastalvikenkinä. Useimmiten tänä vuonna olen ollut aika kiltti, vaikka poikani saattaa olla tästä eri mieltä. Kiitos jo etukäteen, Elina <3

Kirjavinkit: Hauskaa joulua ja Suomalaisia tuoleja

Joulu on jo niin ovella, että nettikirjakauppa ei välttämättä ehdi toimia. Koetetaan silti, useimmista kaupungeista kuitenkin vielä löytyy jonkinlainen kirjakauppa... ja eihän hyvä lahja siihen kaadu, että on perillä vähän myöhässä.

Ensimmäinen vinkkini on kirja, joka on tehty tässä samaisessa työhuoneessa, jossa Hopeapeiliä naputtelen. Mieheni toimitti turkulaiselle pienkustantamolle kokoelman vanhoja, erilaisissa joululehdissä ja muissa julkaisuissa ilmestyneitä suomalaisia joulunovelleja noin 1900-luvun alkupuoliskolta.

Hauskaa Joulua sisältää lyhyitä, wanhan ajan joulua henkiviä tunnelmapaloja, kuvituksena niitä samoja herkkiä vanhoja postikortteja, joita Hopeapeilissäkin on silloin tällöin nähty. Tämä kirja sopii lahjaksi nostalgikolle, jonka sydäntä lähellä on maalaisromantiikka. Pienten kustantamojen kirjoja voi olla vaikea löytää, mutta tämän voi ostaa esimerkiksi täältä.

Toinen vinkkini kuuluu samaan Muotoilun aarteet -kirjasarjaan kuin aiemmin esittelemäni Suomalaisia valaisimia. Suomalaisia tuoleja on sarjan toukokuussa ilmestynyt avausosa.

Kirja on sekä toimiva hakuteos että ihanaa silmänruokaa. Kotimaisen tuolimuotoilun historiaa katetaan vuosisata; vanhimmat esitellyt ovat Eliel Saarisen 1900-luvun alussa suunnittelemia istuimia, uusimmat Mikko Laakkosen vuonna 2011 suunnittelemia. Väliin mahtuvat tietysti kaikki Mademoisellet, Pallot ja muut klassikot. Löysinpä teoksesta yhden meilläkin asustavan tuolin - suunnittelija Olli Borg, 1952, alun perin suunniteltu hotelli Palacen ravintolaan. Hauska yllätys!

Kaksi jouluista kasvisherkkua

Hopeapeili ei ole ruokablogi, mutta kyllä tässä osoitteessa syödään, paljon ja hartaasti. Ei aina hifistellen, mutta välillä ruoanlaitto on jopa osa työtä. Näillä alkulauseilla haluan marssittaa esiin kaksi jouluista kasvisherkkua, joiden ohjeet eivät ole omaa käsialaani, mutta jotka olen printannut huolellisesti talteen joulukansiooni ja jotka tuntuvat jo vähän omilta perinteiltä.

Ensimmäinen ohje on muutaman vuoden takaa Vihreä Lanka -lehdestä ja löytyy näemmä edelleen sen nettisivuilta, naps. Marinoidut palsternakat ovat paitsi maukkaita, lasimaljaan aseteltuina myös kauniita.

(kuva lainattu reseptin yhteydestä)

Toinen suosikkini on vegaaninen silli. Tämä luonnonoikku pohjautuu munakoisoon ja klassiseen sinappi-majoneesikastikkeeseen. Mehevää ja herkullista! Koska meillä ei ole ketään vegaania, teemme tämän ruoan tavallisesta majoneesista.

(kuva lainattu Vegaaninen versio -blogista reseptin yhteydestä)

Näiden lisäksi meillä nautitaan perinteinen setti luomukinkkuineen ja laatikkoineen. Oma ykkösherkkuni on mäti, joka on järjettömän kallista, mutta mielestäni hintansa väärti. Juomiin satsataan aina; tarjolla on tänä vuonna jokaiselle jotakin -periaatteella niin maatiaissiideriä, kinkkuystävällistä punkkua kuin ruotsalaista julmustiakin - ja paljon muuta. Jälkiruoaksi tulee varmasti jollain aterialla paahtovanukas, sillä ostin vihdoin ikioman tohottimen.

Millä teillä herkutellaan jouluna?

Luminen sunnuntai

Pupu katselee auringonlaskua jääpuikkokaaren alla tämän päivän korttiskannauksessa. Kortti on kulkenut Jyväskylästä Sahalahdelle jouluna 1964.

Viikonlopun ohjelmassa on ollut lumitunnelien kaivamista ja lahjojen paketointia. Jälkimmäisestä hauska huomio, josta Ninnu kertoi blogissaan. Suomalainen Pyroll on alkanut valmistaa retrokuosisia lahjapapereita - siis aitoja 60-70-lukujen malleja. Olenkin niitä jo ostanut, mutta vasta täältä selvisi, että tuo herttainen vihreä pallo- ja enkelikuosi on nimeltään Elinan enkeli. Mikäs sen söpömpää!

Perjantain vähän hienompi asu

Työviikko takana ja katse tulevaan. Poimin ensikäyttöön sinivihreän satiinipaidan ja sen kaveriksi punaista ja mustaa. Huomatkaa, miten soinnun amaryllikseen ja sen suojaruukkuun ripustamiini käpyihin. Tämä on todellista soinnuttelua (vaikka sen huomaakin vasta kuvankäsittelyvaiheessa)!

kaikki paitsi kalenteri ja amaryllis kirppislöytöjä

Joulumekkoja

Pikkumusta kuuluu pikkujoulukauteen - oikean joulun väri on jokin aivan muu.

(kuva HellKitty /Etsy)

(kuva sweetbeefinds/Etsy)

(kuva coralroot/Etsy)

(kuva pursuingandie/Etsy) 

 (kuva StarletVintage/Etsy)

 (kuva thevintagestudio/Etsy)

(kuva GarbOhVintage/Etsy)

(kuva sweetbeefinds/Etsy) 

 (kuva thevintagestudio/Etsy)

(kuva gogovintage/Etsy)

(kuva thevintagestudio/Etsy)

(kuva adoredvintage/Etsy)