Vinkki turkulaisille vintage- ja ompeluihmisille

Hei juuri sinä, vintagesta kiinnostunut ja ompelusta haaveileva turkulainen! Tänäkin syksynä on Kuralan Kylämäessä tarjolla ompelukurssi juuri sinulle. Klassiset pukineet juhlaan ja arkeen -kurssin teemana on valmistaa vaate 1920-50-lukujen kaavojen mukaan. Kuralan kurssit ovat suosittuja, joten ilmoittaudu pian, jos haluat mukaan.

Kesäisissä iltajuhlissa

Viime viikonloppu oli hyvin ylellinen, sillä meidät oli kutsuttu peräti kaksiin juhliin. Sellaista ei tapahdu usein! Niinpä juhlien alla kesäreissulla Alles Gute Vintageen toivoin, että löytäisin itselleni uuden, kesäisen cocktailpuvun, ja oi ihanuutta, niin kävikin. 

Manillan piha näyttää tässä ihan välimerelliseltä, ja sama fiilis tuli lämpimästä, ihanasta kesäillasta, jossa takkia ei tarvittu. Alles Guten Rita kertoi, että pitsiä ja satiininauhaa yhdistävä puku on tullut Suomeen Amerikan-paketissa 1950-luvulla; lapussa lukee "Styled by Ruxton". Olen edelleen häkeltynyt siitä, että puku oli minulle oikean kokoinen ja että tiemme näin kohtasivat. Tässä voisi olla sysäys luopua parista kaapissa kutistuneesta cocktail-puvusta...

Tässä vielä lähikuvassa puvun rakennetta: pitsi on savunsinistä, satiininauhat ja vuorin satiini hennon vaaleanpunaisia. VintagEijalta kauan sitten ostetut ear climber -korvikset ovat lempparini. Laukkukin on oikeasti lohenpunainen, en tiedä, miksi se näyttää isossa kuvassa valkoiselta. Se on muovia ja saattaa olla jonkinlainen meikkipussi, mutta sopi väriltään ja hengeltään asuun hyvin.

Ps. Joku kysyy kuitenkin: miehen kengät ovat Versace for H&M -mallistoa muutaman vuoden takaa.

Olli-Kolli

Perinteisen kirppiskesäretken iloisimpia hetkiä oli nähdä tämän raidallisen hännän pilkistävän tavarakasan alta.

Meille siis muutti pitkään passiivisessa etsinnässä ollut pehmokissa. Tampellan valmistama Olli-Kolli oli kankaana myytävä itseommeltava pehmo, jollainen oli monella 70-luvun lapsella - myös minulla. Sarjaan kuului myös koira nimeltä Tammelantorin noutaja, ja eläinystävät suunnitteli Anneli Airikka-Lammi. Hattaralandia-blogista löysin tiedon, että parivaljakkoa on valmistettu 1974-76. Samoihin aikoihin on valmistettu muitakin itseommeltavia pehmoja: nukkeja, saukkoja, karhuja. Meilläkin on yksi musta lammas, jonka alkuperää koetin nyt selvitellä, mutten päässyt jäljille.

Olli-Kollit ja noutajat ovat varsin kerättyjä ja retroharrastajien mieleen, ja tiedostan olleeni tosi onnekas, kun löysin tämän yksilön maalaiskirppikseltä 50 sentillä. Poskessa oli nirhauma ja hännästä täyttöaukko purkautunut, mutta neulalla ja langalla niistä selvittiin.

Nyt meillä siis on paitsi Lilli, myös Olli. Kavereita ovat, kuten näkyy.

Kukkamekko kesämaisemassa

Aamusateen jälkeen pyöräilimme Kuralan kylämäkeen. Tällä kertaa kävelimme myös museon pihapiirien ohi rautakautiseen kalmistoon, joka oli rauhaisa, korkeiden puiden suojaama alue, rauhallinen ja miellyttävä. Kuralassa aika on pysäytetty 1950-luvulle, ja pukeuduin sitä kunnioittaen loppukesäiseen tummaan kukkaleninkiin.

Puku on muistaakseni somerolaiselta kirpputorilta ja siinä on erillinen leveä vyötärökaitale poimutetun rintaosan kanssa. Ajan tyyliin nähden puku on minulle ehkä vähän lyhyt, mutta pidän kuosista ja väreistä kovasti.

En joutunut kauan seisomaan itsekseni, kun pikku apulainen halusi mukaan kuvaan. Pikku apulainen otetaan tietysti aina mukaan Kuralaan, sillä hän rakastaa paikkoja, joissa on puutarha, polkuja, puita, kukkia ja eläimiä perhosista hevosiin sekä kahvila, josta saa pullaa.

Katsokaa, miten iso hän jo on! Niin iso, että loin uuden tunnisteen - ei tämä enää vauva ole eikä oikein taaperokaan, vaan lapsi. (Isompi lapsi on jo niin iso, ettei juuri koskaan joudu blogikuviin. Silti tunnisteena lapset, monikossa.)

Mekon kuosi on läheltä katsoen tällainen, lähes trooppinen kukkaloisto. Musta pohja antaa erikoisen säväyksen, tämä ei tosiaan ole alkukesän kukkakuosi.

Kuralan kamarissa oli esillä kouluikäisen tytön, oikeastaan jo nuoren naisen, tavaroita: vaatteita, uima-asuja, laukkuja, pikkuesineitä, koulukirjoja. Poimin kuviin vaatteiden ihanimmat kuosit. Tämän novelty printin olen tainnut nähdä ennenkin jossain Kuralan näyttelyssä, mutta edelleen se on yhtä henkeäsalpaava. Tämä oli hellepuvun ja boleron yhdistelmä.

Ja entäs tämä novelty print -hame sitten? Ich liebe dich ja Happy end toistuvat teksteissä. Upea vaatekangas eikä varmaankaan kotimaista tekoa! Ehkä joku koulutyttö on aikoinaan ommellut sen itselleen hauskaksi kesävaatteeksi. Ihanaa, että museokokoelmissakin on tällaisia vaateaarteita säilymässä jälkipolvien iloksi.

Sortsikelit

Meinaavat, että kun helma lyhenee, pitäisi korkojen madaltua. Minä puin tänään mikromittaisten sortsien kanssa stilettokorot. Korot siitä ilosta, että oli lyhyt kävelymatka, ja sortsit siksi, että kerrankin ei palellut näin lyhyessä asussa.

VintagEija'sin sortsit kaverin vanhat

pusero kirppislöytö

kengät muistaakseni Skopunkten

Joka kesä mietin, voinko vielä tänä kesänä käyttää lyhyitä sortseja. Ja sitten ajattelen, että kehopositiivisuus edellä: minä viihdyn näissä. Vintageaikoina tämä asu olisi sopinut korkeintaan rannalle ja alle 25-vuotiaille, mutta kuten olen monta kertaa sanonut, aikakausipurismi on turhan rajoittavaa. Toivomme lisää sortsikelejä tälle ja tulevillekin kesille!

Kuvassa on mukana vinkki kivaan kahvilaan: Cosyn kesäkahvila sijaitsee Turun ylioppilasteatterin ja Kirjan talon välisessä pikkupuistikossa, ihan Teatterisillan tuntumassa mutta aidan takana jokirannasta katsoen. Leikkipaikkakin löytyy.

Ps. Vastaus viime kerran arvoitukseen vuoren kokoisen kirppissaaliin yhteishinnasta on kymmenen euroa. Olisin maksanut kympin kappaleelta jo niistä talvitakeista, mutta joskus käy uskomaton munkki!

Kalahame lomakylässä

Minusta hame, jossa on kalan kuvia, sopii mainiosti kesälomailuun. Sen novelty print -kuosi on parhaimmillaan maisemassa, vai mitä? Olisin kahlannut järveen kuvattavaksi, jos sää olisi sallinut.

 kirppislöytöä koko asu!

Ostin kalahameen joltain nettikirppikseltä. Purin liian lyhyen vyötärönauhan, tein uuden ja sain kätevän puolileveän hameen, joka sopii myös pyöräilyyn - leveys ei yllä pinnojen tai ketjujen väliin. Kangas on säkkikankaan tapaista eläväpintaista puuvillaa ja peräisin mitä ilmeisimmin 1950-luvulta. Väreissä on monta suosikkiani: harmaa, sitruuna, vihreä, lisänä ruskea ja ruosteeseen taittuva punainen. En tiedä kuosista mitään, mutta veikkaan, että se on ulkomainen.

Kuvat on otettu pikaisesti kylmänä ja sateisena aamuna lomakylän pikkumökin pihalla, kun edessä oli lupaava matkailu- ja kirppispäivä. Olemme juuri eilen palanneet vuotuiselta kirppiskiertueeltamme, joka taas kerran tuotti monenlaista iloa ja saalista. Eräästä käyntikohteesta löytyi tällainen vuori ostoksia:

- kaksi 60-70-luvun villakankaista talvitakkia (toinen on ruudullinen! Olen pitkään kaivannut ruudullista villakangastakkia ja nyt vihdoin minulla taas on sellainen. Helpottaa ajatusta syksyn ja talven tulosta.)
- villakangasmekko 40-luvulta
- taftimekko 50-luvulta
- 20-luvun henkinen polyesterimekko 70-luvulta
- neljä paria saumallisia nailonsukkia
- yksi pari saumattomia nailonsukkia
- 50-luvun leveälierinen kupera huopahattu ja koristeellinen hattuneula
- miesten krimiturkissuikka
- miesten uimahousut 60-luvulta
- miesten enstexkankainen pusakka 70-luvulta
- keittiöprinttiset puuvillaverhot 60-luvulta
- novelty print -tyyppinen pikkukuviokangas ehkä 50-luvulta
- vanha pellavainen keittiöpyyhe
- 50-luvun pikkuessu
- viallinen Arabian keltainen kannu (kukka-astiaksi)
- Arabian Pallas-sarjan kahvikuppi
- kristallon-muovinen säilytysastia
- kaksi 70-luvun ompelukaavaa
- oranssi kuviollinen 70-luvun villaviltti
- turkoosikuvioinen saman ajan tyyny
- vanha Fazerin Lappi-aiheinen konvehtirasia
- pussillinen kirjainmagneetteja ja pari kumieläintä lapselle
- vanha söpö leikkieläin, lajinmääritys epäselvä

Ihan huvin vuoksi: arvatkaapa, mitä yllä lueteltu lasti maksoi yhteensä? Paljastan loppusumman seuraavassa kirjoituksessani!

Mies keittiössä (1961)

Tasan 56 vuotta sitten ilmestyneen Apu-lehden kannessa oli mies keittiössä. Lehden sivuilla ei jostain syystä ole mitään kantta vastaavaa sisältöä. Kuvittaja on Aleksander Lindeberg, joka tunnetaan näiden modernien kuvalehtien kansiaiheiden lisäksi muun muassa monista hienoista satukirjakuvituksista.