Kukkamekko kesämaisemassa

Aamusateen jälkeen pyöräilimme Kuralan kylämäkeen. Tällä kertaa kävelimme myös museon pihapiirien ohi rautakautiseen kalmistoon, joka oli rauhaisa, korkeiden puiden suojaama alue, rauhallinen ja miellyttävä. Kuralassa aika on pysäytetty 1950-luvulle, ja pukeuduin sitä kunnioittaen loppukesäiseen tummaan kukkaleninkiin.

Puku on muistaakseni somerolaiselta kirpputorilta ja siinä on erillinen leveä vyötärökaitale poimutetun rintaosan kanssa. Ajan tyyliin nähden puku on minulle ehkä vähän lyhyt, mutta pidän kuosista ja väreistä kovasti.

En joutunut kauan seisomaan itsekseni, kun pikku apulainen halusi mukaan kuvaan. Pikku apulainen otetaan tietysti aina mukaan Kuralaan, sillä hän rakastaa paikkoja, joissa on puutarha, polkuja, puita, kukkia ja eläimiä perhosista hevosiin sekä kahvila, josta saa pullaa.

Katsokaa, miten iso hän jo on! Niin iso, että loin uuden tunnisteen - ei tämä enää vauva ole eikä oikein taaperokaan, vaan lapsi. (Isompi lapsi on jo niin iso, ettei juuri koskaan joudu blogikuviin. Silti tunnisteena lapset, monikossa.)

Mekon kuosi on läheltä katsoen tällainen, lähes trooppinen kukkaloisto. Musta pohja antaa erikoisen säväyksen, tämä ei tosiaan ole alkukesän kukkakuosi.

Kuralan kamarissa oli esillä kouluikäisen tytön, oikeastaan jo nuoren naisen, tavaroita: vaatteita, uima-asuja, laukkuja, pikkuesineitä, koulukirjoja. Poimin kuviin vaatteiden ihanimmat kuosit. Tämän novelty printin olen tainnut nähdä ennenkin jossain Kuralan näyttelyssä, mutta edelleen se on yhtä henkeäsalpaava. Tämä oli hellepuvun ja boleron yhdistelmä.

Ja entäs tämä novelty print -hame sitten? Ich liebe dich ja Happy end toistuvat teksteissä. Upea vaatekangas eikä varmaankaan kotimaista tekoa! Ehkä joku koulutyttö on aikoinaan ommellut sen itselleen hauskaksi kesävaatteeksi. Ihanaa, että museokokoelmissakin on tällaisia vaateaarteita säilymässä jälkipolvien iloksi.